Täällä näköjään asiasta paljon tietämättömät heittelevät näitä mediassa olevia ihmisoikeusasioita sinne tänne ja vetävät täysin vääriä/omia johtopäätöksiä että äiti/isä voi liittyä sellaiseen piiriin jossa ehkäisy sallitaan tai vedetään rajaa omalta osin että jos tältä osin voisi poiketa mutta muuten me uskomme kuin raamattu opettaa.
Asia ei todellakaan ole näin ja aivan kuin vastaus on tähän että mitään ehkäisykieltoa vl ei ole koskaan ollut vaan haluamme ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina. Niin äidit ja isät uskovat yksinkertaisesti sen että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Raamatussa tämä selkeästi sanotaan näin ja Jeesus otti lapsen esimerkiksi kun hän vertauksessaan opetti että kuka on suurin. Myös on mediassa kysytty onko tämä ehkäisyasia opillinen asia, niin voin sanoa että se on opillisen asian lisäksi myös omantunnon asia. Me haluamme uskoa niinkuin raamattu opettaa ja saarnataan synti synniksi. Käärmeen paratiisissa heittämä kysymys Eevalle:sanoiko Jumala todella niin.. käymä keskustelua käydään tänäkin päivänä.
Ja jos ajatellaan että jos säännöstellään lasten syntynmää niin miten me haluamme ajatteleppa lukijani itse jos sun isäsi ja äitisi olisi omalta kohdalta ajatellut että meille ei muuten lapsia haluta enempää tai ei ollenkaan, sua ei olisi olemassa. Koskaan ei tunnu tänänpäivän ihmiselle olevan sopivaa aikaa lasten syntymälle: on lamaa, on liian pieni talo/auto, on epävarmuus terveydestä, omasta jaksamisesta jne jne.
Asia ei todellakaan ole näin ja aivan kuin vastaus on tähän että mitään ehkäisykieltoa vl ei ole koskaan ollut vaan haluamme ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina. Niin äidit ja isät uskovat yksinkertaisesti sen että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Raamatussa tämä selkeästi sanotaan näin ja Jeesus otti lapsen esimerkiksi kun hän vertauksessaan opetti että kuka on suurin. Myös on mediassa kysytty onko tämä ehkäisyasia opillinen asia, niin voin sanoa että se on opillisen asian lisäksi myös omantunnon asia. Me haluamme uskoa niinkuin raamattu opettaa ja saarnataan synti synniksi. Käärmeen paratiisissa heittämä kysymys Eevalle:sanoiko Jumala todella niin.. käymä keskustelua käydään tänäkin päivänä.
Ja jos ajatellaan että jos säännöstellään lasten syntynmää niin miten me haluamme ajatteleppa lukijani itse jos sun isäsi ja äitisi olisi omalta kohdalta ajatellut että meille ei muuten lapsia haluta enempää tai ei ollenkaan, sua ei olisi olemassa. Koskaan ei tunnu tänänpäivän ihmiselle olevan sopivaa aikaa lasten syntymälle: on lamaa, on liian pieni talo/auto, on epävarmuus terveydestä, omasta jaksamisesta jne jne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten voit puhua tuhansien ihmisten puolesta? Jos sinä uskot noin ykisnkertaisesti, miksi oletat kaikkien muidenkin vl:n uskovan samalla tavalla?
Olen kokenut tuon tuskan ja epätoivon liikeen sisällä ollessani ja sen takia siitä aikoinaan erosin, että kokemusta on. Tiedän mitä odotetaan lestadiolaisäidiltä ja se on niin paljon, etten pystynyt siihen. "Me haluamme..." ja "Me uskomme..." Usko vaan omasta puolestas ja jätä yleistykset tekemättä.
Kertomatta miten raamattu asiassa opettaa kertoi vain miten srk velvoittaa.
suuta, varsinkaan kun et yhtäkään itse kanna yhdeksää kuukautta saati synnytä!
"Me haluamme uskoa niinkuin raamattu opettaa."
Raamatussa ei ole ehkäisystä sanaakaan. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Lue esim. tästä:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy#Sananjulistajien_tarkoitushakuista_Raamatun_tulkintaa
kirjoitus, ettei siihen sääli koskea.
Voi vain toivoa, että kyseinen henkilö IHAN OIKEESTI USKOO siihen mitä kirjoittaa - omalta osaltaan ja että se nainen, jonka kanssa hän EHKÄ jakaa elämänsä, sen kestää ja HALUAA IHAN OIKEESTI.
Kyllähän lapset ovat ihania. Rakastan lapsia, mutta minun rakkauteni ei ole sidottu lukumäärään. Jumala luo elämää sinne mihin tahtoo joka tapauksessa.
pakko vielä lisätä sen verran, että olen usein ajatellut juuri tuota, että jospa minua ei olisi syntynytkään. Usein on huonoina hetkinä käynyt mielessä, että olisinpa jäänyt sittenkin syntymättä, koska en kokenut siinä sisarussarjan keskivaiheilla minkäänlaista arvostusta. Kunhan mukana kuljin, mutta eipä olis kukaan huomannut, vaikka olisin hävinnytkin.