Vääristä kiinnostuminen

Älä nyt sano etteikö kukaan välittäisi.
Jollekin sinä olet arvokas ja ainutlaatuinen. Ei saa itsestään ajatella tuolla tavalla. Olet tavannut vääriä ihmisiä, kuten minäkin.

Niin, noista mainitsemistasi miehistä minulle tulee mieleen tuo naisen esineellistäminen. Sanelevat ehdot millainen naisen tulee olla. En tykkää heistä, mutta he ovat minusta kiinnostuneita ulkonäköni takia. Pelimiehiä suurin osa. Yäk. Renttua en ikinä katselisi, töissä pärjääminen nyt ehkä menettelee. Urakomeetoista en tykkää. Liian pinnallisia.

Tarkoitan, että kiinnostun aina jostain kummallisista tyypeistä. Minä en kyllä kiinnosta heitä, siinäpä ongelma.

Älä ajattele itsestäsi negatiivisesti, jookos.

vielä vähän jatkaa. Onneksi mun ihastumiset menee loppujen lopuksi aika nopeasti ohi. Vähän aikaa kirpaisee mutta sitten hymyä huuleen vaikka pakolla. Ja kohta huomaa että osaa taas katsella ympärilleen.

melkein jokainen elämänsä aikana kiinnostuu väärästä tai vääristä ihmisistä.

yleensä kirjoitti:

melkein jokainen elämänsä aikana kiinnostuu väärästä tai vääristä ihmisistä.

Yleensä puhuu aivan totta.

Itse olen ollut kaksi kertaa elämäni aikana rakastunut. Ensi rakkaus oli kuin unta loppuun saakka. Tavattiin 17-15 vuotiaina ja oltiin yhdessä lähes 7 vuotta.
Sitten se loppui ja olin aivan rikki yli vuoden, sydän murtui todella pahasti. Tuntui että kaikki mitä olin rakentanut suhteen varaan oli turhaa. Turvallinen koti, tulevaisuus ja kaikki tuntui menetetyltä.
Olen vielä sukuni tyypillinen mies, kaikki täytyy niellä ja sulkea sisään, mitään ei toisille kerrota.
Reilu vuosi siinä sitten meni ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja annoin itseni unohtaa menneet ja avata silmät.
Sen jälkeen mulla onkin ollut säpinää monen eri naisen kanssa mutta mikään ei ole tuntunut miltään.
Ihan mukavaa on ollut ollaan joidenkin kanssa pari kuukautta ns. seurusteltukin. Mutta se kipinä on mun puolelta jäänyt puuttumaan.
Ehdin jo ajatella että, se ensi rakkauden repimä sydän on piloilla lopullisesti, kunnes tapasin unelmieni tytön.

Törmäsin tyttöön yhteisen ystävämme syntymäpäivillä. Tulimme juhliin kaverini kanssa hieman myöhässä. Siinä sitten laulettiin jokainen vuorollaan sing-staria ja pelattiin jotain pelejä ja tanssitettiin päivän sankaria.
Huomasin jossain vaiheessa tumman tytön katselevan minua tavallista pidempään. Ajattelin että kuvittelen vaan. Tämä silmiin katselu kuitenkin jatkui vaan.
Tyttö oli vienyt jo jalat altani kun seurue päätti siirtyä kaupungille jatkamaan juhlia.
Päädyttiin kaikki samaan pikku baariin. Sain päivän sankarilta tiedon että kiinnostukseni ei ollut yksi puolista.
Koska olen niin pirun ujo en uskaltanut silti mennä suin päin yksin jututtamaan tätä tummaa kaunotarta. Kaverini suostui mennä avaamaan keskustelua, johon sitten minä tulin ikäänkuin vahingossa mukaan ja kaveri vetäytyi pois. Siitä kiitos kaverille.
Illan päätteeksi sain tytön lähtemään mukaani, nukuimme yön lähekkäin ja olemme tapailleet siitä lähtien lähes päivittäin. Nyt jo lähes kolme kuukautta.

Kuten ehkä arvaatte että tämä on nyt se toinen rakastamani tyttö. Lopullisesti tuhoutuneeksi luultu sydän oli sittenkin parannettavissa.
Epäonekseni hän ei olisi valmis vakavaan suhteeseen. Ja häntä ahdistaa kun on mennyt ihastumaan minuun.
Tuntuu todella hyvältä kun hän kertoo kuinka paljon minusta tykkää. Mutta sitten kun hän muistuttaa ettei haluaisi mitään vakavaa ja pelkää satuttavansa mua. Se tuntuu kuin joku työntäisi veitsen rintaan.

Kiusaanko vain itseäni jos jatkan tätä leikkiä tämän ihanuuden kanssa joka saa mun elämän maistumaan niin hyvälle. Tämän kauniin tumman prinsessan joka saattaa repiä mun sydämmen taas riekaleiksi?