Olen kuolettavan ihastunut/rakastunut komeaan terapeuttiini. Ajattelen tätä miestä aamusta iltaan. En yhtään tiedä mitä tekisin! Onko kohtalotovereita? Voiko meidän välillemme ikinä kehittyä mitään?
Minusta tuntuu että terpallakin olisi tunteita mua kohtaan. Se katsoo pitkään, ottaa kädestä kiinni, hymyilee jne. Onko kukaan rakastunut koskaan terapeuttiinsa?
Tuolla mt-puolella sanottiin että sitä sattuu mut et vaan kuvittelen et terapeutilla ois tunteita. Mutta ihmisiähän nekin vaan on! Minä olen jo kehitellyt päässäni suuren rakkausdraaman meidän välillä!
Haluaisin vaihtaa ajatuksia samaa kokeneiden kanssa. Miten tunne on sitten mennyt ohi vai onko se mennyt jne.? Mulla ei oikein oo ketään kelle kehtaisin irl näitä jutella...
Minusta tuntuu että terpallakin olisi tunteita mua kohtaan. Se katsoo pitkään, ottaa kädestä kiinni, hymyilee jne. Onko kukaan rakastunut koskaan terapeuttiinsa?
Tuolla mt-puolella sanottiin että sitä sattuu mut et vaan kuvittelen et terapeutilla ois tunteita. Mutta ihmisiähän nekin vaan on! Minä olen jo kehitellyt päässäni suuren rakkausdraaman meidän välillä!
Haluaisin vaihtaa ajatuksia samaa kokeneiden kanssa. Miten tunne on sitten mennyt ohi vai onko se mennyt jne.? Mulla ei oikein oo ketään kelle kehtaisin irl näitä jutella...
Vastaukset 7
Vanhimmat
mennä sen terpan puheille, kyl se sut hoitaa.
Voi että, minäkin ihastuin terapeuttiini kerran :) En osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta mulla se ainakin meni (onneksi) ohi! Siinähän on sellainen tilanne, että helposti alkaa kuvitella kaikkea. Minulle kävi niin, kun meillä tuo juttu alkoi luistaa ja huumoria riitti. Siinä sitten hölmö nainen alkaa helposti tuntea vetoa terapeuttiinsa, joka ei nyt mikään kiiltokuvamies ollut, mutta taisi vähän lumota niillä kiltin oloisilla ja poikamaisilla silmillään.
Tavallaan se oli aika hankalaakin, kun sitten alkaa miettiä, että tunteet oikein paistaa kasvoilta!
Sanoisin, että laita vähän jäitä hattuun ainakin näin aluksi. Se kädestä pitäminen varmaankiin liittyy siihen hänen työhönsä, ja silmiin yleensä katsotaan kun kaksi ihmistä keskustelee keskenään :)
Aika näyttää, eihän siihen muuta oikein voi sanoa :)
Kiitos vastauksesta! Kyllä sitä helposti tosiaan alkaa kuvitella kaikkea... Varsinkin kun se käsien silittäminen tuntuu minusta aika eroottiselta... =)
Sillä on tosi intensiivinen katse. Voisin katsella sitä silmiin vaikka kuinka kauan. Käynköhän mä siellä enää ollenkaan TERAPIASSA vaan vaan nähdäkseni sen ihmisen??!!
Kerroppa mistä olet päätellyt että terapeuttisi olisi kiinnostunut sinusta. Kerroit kyllä katseista ja kosketuksesta mutta eivät ne oikeen vielä vakuuta...Onko tämä vai ihastuneen naisen mielikuvitusta vai (viestisi olen lukenut mm.mt sivuilta :) Ymmärrän kyllä tunteesi kun itsekin vähän saman tapaisessa tilanteessa...Siksi tämä minua erityisesti kiinnostaakin.. MUTTA Tsemppiä sinulle ja tunteillesi...NAUTITAAN TÄSTÄKIN VÄHÄSTÄ...Eiksvain.....
Moi!!! =) Millainen tilanne sulla sitten on meneillään?
Mä oon vaan naisen vaistolla päätellyt että sillä ois tunteita?! =D Hymy, katse, kulmakarvojen kohottelu jne. Ja mulle on moni sanonut että yleensä terapeutit ei koske niin paljoa asiakkaisiinsa. Silitä käsiä, halaa jne. Ja se on sanonut että olen suloinen. Lietsoisko se tunteita saadakseen rahaa?! Että ihmiset jäis koukkuun ja kävis siellä. Ha haah! Vähän kaukaa haettua ehkä?!
Mut kerro ihmeessä omasta jutustasi!
Minulla sama tilanne.
Tosin minun tapauksessa on kyse lääkäristä jonka luona olen käynyt säännöllisin väliajoin. Epäilen että olisi molemminpuolista ihastumista mutta toisaalta taas epäilen että kuvittelen mielessäni kaikenlaista ja se saa kaiken näyttämään siltä että olisi molemminpuolista..
Minun ihastumiseni on jo kestänyt useamman vuoden :( Toivoin ihastumiseni olevan ohimenevää sillä olen itse naimisissa. Hänellä ei ole sormusta mutta eihän se tarkoita etteikö hänkin olisi varattu. Olen yrittänyt käyttäytyä mahdollisimman normaalisti hänen vastaanotollaan ettei vain huomaisi mitään (kun oletan siis kuitenkin loppujen lopuksi tämän olevan vain yksipuolista..)
Olen pohtinut asiaa siltäkin kantilta että olisinko ihastunut häneen sellaisessakin tilanteessa missä ei olisi lääkäri-potilassuhdetta niin vastauksena itselleni "jouduin" antamaan KYLLÄ. Hänessä on jotain sellaista mikä olisi vedonnut minuun muuallakin kuin vastaanotolla.
Monta kertaa on mieleni tehnyt asiasta jollain tavalla mainita hänelle mutta en ole pystynyt, olosuhteetkin kun ovat sellaiset ettei se olisi periaatteessa edes soveliasta.. mutta tunteitaan kun ei pysty oikein säätelemään järjen mukaisesti, en minä ainakaan pysty :(
tunnut tosiaankin olevan terapian tarpeessa...mitähän jos hoitasit ensin pääsi kuntoon ?