Onko rohkeus sitä, että uskaltaa olla rohkea, olla oma itsensä ja / tai etsiä sitä omaa itseää ja sen kautta elää...Tätä kysymystä varmaan moni kyselee, ei ehkä juuri näillä sanoilla , mutta luultavasti näillä " eväillä ". Kun on takana pitkä liitto tai lyhyempikin, niin alkaa tuntumaan, että oliko se tässä - se elämä , ne tunteet ja kuohut, ne elämään liittyvät asiat aj ihanteet joita nuore etsi ja joita luuli saavansa kun aikuiseksi ehti...sitä miettii, että voiko enää olla tunnetta, siis tunteen paloa toiseen ihmiseen ja jos on, voiko se toinen ihminen olla joku muu kuin vaimo/ mies? Uskaltaako ottaa askeleita muuhun suuntaa, ollakkao vaiko ei olla rohkea, onko se vääryys jos haluaa nauttia ja olla " elossa" ja onko se keltään pois jos näin käy..
Jos miettii asiaa niin siinä on niin paljon tekijöitä joita pitäisi ottaa huomioon mutta toisaalta - meillä on vain yksi elämä, miksemme eläisi sitä voimakkaasti, tunteella, aidosti ja niin, ettei se kiikkustuoli sitten joskus , jossa istuu, kysy sinulta: " miksi et..."
Kun on 51 v mies ja elämää paljon takana ja toivottavasti myös edessä, niin ajatus on voimakas, ajatus on kiihottavakin ja haluan, toivon, etsin, löydänkö...?
Jos miettii asiaa niin siinä on niin paljon tekijöitä joita pitäisi ottaa huomioon mutta toisaalta - meillä on vain yksi elämä, miksemme eläisi sitä voimakkaasti, tunteella, aidosti ja niin, ettei se kiikkustuoli sitten joskus , jossa istuu, kysy sinulta: " miksi et..."
Kun on 51 v mies ja elämää paljon takana ja toivottavasti myös edessä, niin ajatus on voimakas, ajatus on kiihottavakin ja haluan, toivon, etsin, löydänkö...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
miettinyt (keski-ikäinen nainen) vastaavaa usein.
Olen huomannut että tunteet ovat tässäkin iässä
voimakkaita (tulisempia, kuumempia...)kuin koskaan ennen..Tuntuu että nyt osaisi elämästä ottaa intensiivisemmin kaiken sen hurmion mitä sillä on ikinä annettavaakaan...
Joku sanoo, että se on ( vain ) viidenkympin villitystä, mutta minusta siihen ei pidä tuijottaa, vaan kyllä sellainen omien tunteidensä tunnot ja halut, ne ovat meissä kyllä muutenkin, eikäs siihen mitään nummeroita tarvita!
Siine olen kanssasi samaa mieltä, että tunteet, ne vasta ovat tulleet sanoisinko " tutuiksi" ja konkreettisimmiksi näin keski-iässä ja sitä halujen viihdakkkoa on jollain lailla mutkattomammin voinut selata..Se vaan on minusta harmi, että niitä ei voi päästää valloilleen noin vaan, mutta silti kyllä niille käyttöä olisi ja kun vain sopiva kohde osuisi vastaan, niin,;;;;;; Nooh elämää, sitä tämä on sitä kannttaa elää!!!!