Mielestäni usko vanhoillislestadiolaisittain on enemmän "valkoista magiaa", kuin kristinuskon uskoa.
Ei Raamattu vaadi mitään taianomamisia tekoja armon eteen. Raamattu edellyttää vain uskoa siihen mitä luvataan.
Voidaanko rehellisellä sydämellä luottamusta laittaa synonyymiksi "vl-uskomassa" ololle?
Jo teonsanassa "uskomassa", kuvastuu sen taianomaisuus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_magia
Ei Raamattu vaadi mitään taianomamisia tekoja armon eteen. Raamattu edellyttää vain uskoa siihen mitä luvataan.
Voidaanko rehellisellä sydämellä luottamusta laittaa synonyymiksi "vl-uskomassa" ololle?
Jo teonsanassa "uskomassa", kuvastuu sen taianomaisuus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_magia
Vastaukset 4
Vanhimmat
**Rukouksen ja loitsun erona pidetään sitä, että rukouksessa yliluonnolliselle taholle esitetään nöyrä pyyntö ja osoitetaan suurta alistumista, kun taas loitsussa, kuten taikuudessa yleensäkin, yliluonnollista tahoa hallitaan tai vaaditaan.***
Eikö vl-usko, ole juuri tuota?
asiaa.
Nöyryys on kovasti paikallaan ja kaikki vaatimukset on hyvä jättää kokonaan pois niin toisia kuin Jumalaakaan kohtaan. Välimies Jeesus on syytä korostaa ja korottaa arvoonsa.
Tuosta asiasta pitäisi tehdä vielä aloitus, sitä ei toisteta liikaa.
Rukouksen ja loitsun erona pidetään sitä, että rukouksessa yliluonnolliselle taholle esitetään nöyrä pyyntö ja osoitetaan suurta alistumista, kun taas loitsussa, kuten taikuudessa yleensäkin, yliluonnollista tahoa hallitaan tai vaaditaan. Tämä on kuitenkin kärjistys. Esimerkiksi joillakin kristillisillä ihmeparantajilla ei itsessään ole parannusvoimaa, vaan he katsovat parannusteon tulevan suoraan jumalalta. Sen sijaan eräänlaiseksi taikuriksi käsitetty tietäjä tai šamaani voi olla hyvinkin kuuliainen luonnonvoimien ja henkiolentojen edessä, sekä myös wiccalaisuudessa loitsut suoritetaan yleensä pyytämällä taivoiteltua asiaa nöyrästi jumalalta tai jumalattarelta.