Olen aina suhtaunut skeptisesti niihin, jotka väittävät että kunnallisessa terveydenhuollossa on kaikki paljon huonommin kuin esim. yksityisillä. Olen saanut kohtalaisen hyvää hammashoitoa ja lääkärihoitoa yleensäkkin.
Paniikkihäiriöiden takia hakeutuessani nyt sitten kunnalliseen hoitoon (olen tavannut 2 eri psykologia ja yhden psykiatrin) voin 100% hyvällä omallatunnolla sanoa että ainakin oman kunnan meielnterveys työntekijät eivät sitte tajua höykäsen pöläystä mistään..
Lieneekö syynä sitten pienemmät palkat kuin yksityisillä, että ei yksinkertaisesti (ainakaan täällä, en voi tietenkään yleistää!) jakseta kiinnittää huomiota oikeasti potilaaseen ja kuunnella mitä tällä on sanottavaa.
Ensimmäinen psykologi oli ihan mukava, kyseli kaksi kertaa asioita perheestä, koulutuksesta, unelmista ja tavoitteista, nykyhetkestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta, sanoi sitten toisen kerran lopulla että "tarvitseeko sinun mielestäsi vielä käydä täällä?" Ajattelin että huhhuh, mitähän tuo kuvitteli saaneensa aikaan, ei hän edes kertonut minulle paniikkihäiriöstä muuta kuin sen minkä kaikki yleensä jo tietää, ei saa jäädä kotiin.
Seuraava oli hieman agressiivisemmin työhänsä suhtautuva, hänen kanssaan jouduin jopa väittelemään asioista. Ei juurikaan kuunnellut kun kerroin mitä mieltä itse olin kohtauksista, että mikä ne aiheuttaa. Ei ole ottanut juurikaa puheeksi kaikkein suurinta pelkoani, joka minulla vaikuttaa näihin paniikkikohtauksiin, ilman sitä niitä ei edes olisi. Käyntejä on ollut jo ainakin 5, mutta huonompaan on vain menty.
Psykiatri sitten taas on aivan kamala. Töykeä ja tyly. Moittii minua siitä, miten pystynkään jättämään asioita hoitamatta. Lääkkeitä en kuulemma vielä tarvinnut.
Nyt kun en pysty kotoa liikkumaan minnekkään, toivoisin että hän vähän heräisi.
Olen kysellyt heiltä diagnoosia, mutta en ole saanut selvää vastausta, he vain kyselevät ja kyselevät (tiedän, pitää ensin kartoittaa, mutta ei sentään näin kauaa kertomatta potilaalle!!) eivätkä anna mitään takaisin.
Eivät vastaa sähköposteihin, eivätkä puhelimeen..
onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Paniikkihäiriöiden takia hakeutuessani nyt sitten kunnalliseen hoitoon (olen tavannut 2 eri psykologia ja yhden psykiatrin) voin 100% hyvällä omallatunnolla sanoa että ainakin oman kunnan meielnterveys työntekijät eivät sitte tajua höykäsen pöläystä mistään..
Lieneekö syynä sitten pienemmät palkat kuin yksityisillä, että ei yksinkertaisesti (ainakaan täällä, en voi tietenkään yleistää!) jakseta kiinnittää huomiota oikeasti potilaaseen ja kuunnella mitä tällä on sanottavaa.
Ensimmäinen psykologi oli ihan mukava, kyseli kaksi kertaa asioita perheestä, koulutuksesta, unelmista ja tavoitteista, nykyhetkestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta, sanoi sitten toisen kerran lopulla että "tarvitseeko sinun mielestäsi vielä käydä täällä?" Ajattelin että huhhuh, mitähän tuo kuvitteli saaneensa aikaan, ei hän edes kertonut minulle paniikkihäiriöstä muuta kuin sen minkä kaikki yleensä jo tietää, ei saa jäädä kotiin.
Seuraava oli hieman agressiivisemmin työhänsä suhtautuva, hänen kanssaan jouduin jopa väittelemään asioista. Ei juurikaan kuunnellut kun kerroin mitä mieltä itse olin kohtauksista, että mikä ne aiheuttaa. Ei ole ottanut juurikaa puheeksi kaikkein suurinta pelkoani, joka minulla vaikuttaa näihin paniikkikohtauksiin, ilman sitä niitä ei edes olisi. Käyntejä on ollut jo ainakin 5, mutta huonompaan on vain menty.
Psykiatri sitten taas on aivan kamala. Töykeä ja tyly. Moittii minua siitä, miten pystynkään jättämään asioita hoitamatta. Lääkkeitä en kuulemma vielä tarvinnut.
Nyt kun en pysty kotoa liikkumaan minnekkään, toivoisin että hän vähän heräisi.
Olen kysellyt heiltä diagnoosia, mutta en ole saanut selvää vastausta, he vain kyselevät ja kyselevät (tiedän, pitää ensin kartoittaa, mutta ei sentään näin kauaa kertomatta potilaalle!!) eivätkä anna mitään takaisin.
Eivät vastaa sähköposteihin, eivätkä puhelimeen..
onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Julkiselle puolelle ei kannattaisi mennä jo pelkästään siitä syystä, että siitä käynnistä jää merkintä ikuisiksi ajoiksi potilastietoihin ja sitä voidaan käyttää myöhemmin jollain tavalla sinua vastaan.
En tiedä onko yksityisellä puolella sen parempaa hoitoa. Riippuu kai tuurista.
diagnoosin, ei kukaan muu, ei esim. psykologi.
Varaa aika yksityissektorille jos julkisella et saa haluamaasi palvelua.
Näin teen, mutta muistathan sinäkin että kannattaa ensin lukea kunnolla ennenkuin huomauttelee, olen kyllä käynyt psykiatrilla (ja kerroin sen myös tekstissä), joka minun tietääkseni on kyllä lääkäri ja hänellä on oikeudet määrätä myös lääkkeitä :)
Minulla on kyllä aivan erilaisia kokemuksia. Mielenterveystoimistossa otettiin tosissaan ja pääsi lääkärille ja hoitajalle, psykologille.
Paniikkihäiriö on sellainen vaiva, että se on ongelma myös hoitohenkilökunnalle. Ihmisen on vain lähdettävä sieltä kotoa, lääkkeellä voi turruttaa itsensä, mutta se ei ole parannuskeino. Se vain helpottaa. Usko pois, sinun on vain lähdettävä sieltä. Ensin vähän matkaa kaverin kanssa, sitten yksin. Enkä kyllä usko, että terveyskeskuksesta ei saisi mitään lääkeapua. Vaikka propralia, minulle se on ainakin paras, ei turruta, mutta rauhoittaa kuitenkin sydämen ja poistaa fyysisiä oireita. Täältä käsin on vaikea sanoa, missä mättää, että et ole saanut apua. Oletko ollut vastaanottavainen ? Ja jos joku on oikeasti tyly eikä suostu hoitamaan, sittenhän voi kysyä joltakulta toiselta.
Olen itse ollut melkein jumissa kotona vähän aikaa ja tiedän mistä puhun. Mene ulos, mene pois kotoa aina välillä. Pelkonsa on pakko kohdata, heikkouden voi muuttaa ajan saatossa voimaksi.
Ja paniikki on luulen niin, elinikäinen kumppani kerran tultuaan. Se aina välillä näyttäytyy. Se pitää hyväksyä, itsensä pitää hyväksyä ja itselleen pitänee antaa myös anteeksi.
Jonain päivänä koittaa vapaus, niin minulle on käynyt, silti tiedän, että olen taipuvainen panikoimaan. Mutta olen opetellut tulemaan toimeen sen kanssa. Mutta itsensä tutkiminen, itseensä tutustuminen vie aikaa ja vaatii vaivaa.
Ihmekeinoja ei taida valitettavasti olla. Ellei nyt sitten keksitä jotain nopeasti tehoavaa keinoa, joka vie pohjan siltä paniikin pelolta.
Ja jos pelko on vielä syvemmällä, sitten sitä vasta pitääkin käsitellä. Ehkäpä joku siellä huomasi jo sen.
Ei ole ottanut juurikaa puheeksi kaikkein suurinta pelkoani, joka minulla vaikuttaa näihin paniikkikohtauksiin, ilman sitä niitä ei edes olisi.
LENTÄVÄ LAUSE;
Hän oli niin yksinäinen, koska kukaan ei tiennyt sitä.
monikossa: Olen kysellyt heiltä diagnoosia, mutta en ole saanut selvää vastausta, he vain kyselevät ja kyselevät (tiedän, pitää ensin kartoittaa, mutta ei sentään näin kauaa kertomatta potilaalle!!) eivätkä anna mitään takaisin." Heiltä? Siis useammalta psykiatriltako...vai?
Kirjoitat alussa tavanneesi psykiatrin, yhden ja kaksi psykologia.
Että näin
Niin kyllä, otin lausunnon sairaspäivärahahakemukseen PSYKOLOGILTA..
En tiedä sitten että miten heidän olisi pitänyt menetellä, olisiko psykologi saanut sitä lausuntoa sitten antaa..
Minun potilastiedoissani lukee MTT:n vuoksi että olen polttanut pilveä aktiivisesti ja muutenkin päihteidenkäytöstäni, joka on muuttunut totaalisesti. Omalääkärini käytti tätä minua vastaan!! EN SUOSITTELE! Miettinyt peräti hoitovirheen tekemistä. Kysyinkin häneltä että voiko noita tietoja käydä siivoojakin kahvitauolla lukemassa, väitti että nämä ovat yksityisiä, kunnes seuraava lääkäri luki potilastiedoistani nämä ja kysyi samaa käynnilläni..
Niin kyllä, ikävää että noihin tietoihin jää menneisyys. Tosin siis jos oikea lääkäri on sulle potilastietoihin laittanut merkinnän niin sehän näkyy siellä aina, huolimatta lääkäristä. Yksityinen lääkärini ihmettelee miten psykiatri on voinut käyttäytyä noin.. tekisin jonkin valituksen jos se mitään hyövyttäisi mutta mielenterveyspotilaalle varmaan ihan yhdentekevää tekeekö se valitusta vai ei :/