Tässä olen lueskellut kaikenlaisia mielenterveys juttuja ja mikä meinaa mitäkin ja törmäsin noihin skitsofrenia juttuihin. Eli siis minulla on pienestä pitäen ollut masennusta teini vaiheessa pahimmillaan.
Mietin vaan kun olen aina uskonut olevani pala jotain suurta ja siksi en kuole vaikka lähellä monta kertaa ollut. Aina olen uskonut että minua vakoillaan joko kameroiden avulla ikkunoiden takana tai ääninauhureilla.
Jossain vaiheessa alkoi ilmestyä näitä kauheita kuoleman pelko tuntemuksia. Että minulle tapahtuu jotain ja että kuolen nuorena. Uskon että melkeen kaikki ihmiset haluavat vain satuttaa minua tai loukata minua. pitkään olen uskonut että jotkut ihmiset suunnittelevat kaikkea pahaa pääni menoksi siksi en luota kehenkään, en edes ystäviini koska ajattelen että eivät he minusta oikeasti pidä vain ovat jonkun muun takia kanssani tai vain siksi että saa kerättyä minusta tietoa millä satuttaa minua.
Uskon myös sukulaisteni vahtivan minua ja yrittävän tehdä minulle pahaa varsinkin mummoni. Uskon että hän tarkkailee minua ja koittaa tehdä minulle vain pahaa. Tällä hetkellä juuri pelkään että joku tuttuni pääsee lukemaan tätä tekstiä ja kaikki mitä kirjoitan tai teen joku näkee.
Olen aina ajatellut näiden tuntemusten olevan normaaleja pelkoja joita kaikilla on mutta nyt en oikeen osaa taas siitäkään sanoa.
Toisaalta noihin toisiin asioihin on hyvä uskoa ja luottaa koska silloin tiedän että olen jotain enkä vain tyhjää. Jos jotkut saattavatkin olla joitain omia harhoja niin en edes tiedä haluanko niitä pois.
Mietin vaan kun olen aina uskonut olevani pala jotain suurta ja siksi en kuole vaikka lähellä monta kertaa ollut. Aina olen uskonut että minua vakoillaan joko kameroiden avulla ikkunoiden takana tai ääninauhureilla.
Jossain vaiheessa alkoi ilmestyä näitä kauheita kuoleman pelko tuntemuksia. Että minulle tapahtuu jotain ja että kuolen nuorena. Uskon että melkeen kaikki ihmiset haluavat vain satuttaa minua tai loukata minua. pitkään olen uskonut että jotkut ihmiset suunnittelevat kaikkea pahaa pääni menoksi siksi en luota kehenkään, en edes ystäviini koska ajattelen että eivät he minusta oikeasti pidä vain ovat jonkun muun takia kanssani tai vain siksi että saa kerättyä minusta tietoa millä satuttaa minua.
Uskon myös sukulaisteni vahtivan minua ja yrittävän tehdä minulle pahaa varsinkin mummoni. Uskon että hän tarkkailee minua ja koittaa tehdä minulle vain pahaa. Tällä hetkellä juuri pelkään että joku tuttuni pääsee lukemaan tätä tekstiä ja kaikki mitä kirjoitan tai teen joku näkee.
Olen aina ajatellut näiden tuntemusten olevan normaaleja pelkoja joita kaikilla on mutta nyt en oikeen osaa taas siitäkään sanoa.
Toisaalta noihin toisiin asioihin on hyvä uskoa ja luottaa koska silloin tiedän että olen jotain enkä vain tyhjää. Jos jotkut saattavatkin olla joitain omia harhoja niin en edes tiedä haluanko niitä pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ottaa yhteyttä ammattipuolelle, eli vaikka lähimpään mielenterveystoimistoon/-keskukseen. Tai menet yksityiselle, jos on varaa. Kyllä sä mielestäni avun tarpeessa olet.
Mun mutsi on paranoidinen skitsofreenikko, eli tästä on mulla kokemusta n. 40 vuoden ajalta.
Itse sairastan paranoidista skitsofreniaa. Voinkin sanoa omasta mielestäni, että ehkä juuri silloin kun luulee uskovansa että todellisuus todellakin on juuri sellaista harhaa mitä henkilö luulee sen olevan ja millaiseksi muut eivät sitä luule ja että todellisuus ei muutu siitä muuksi niin silloin voisin sanoa sitä skitsofreniaksi.
Oma vahva uskomukseni maailmasta on erilainen kuin muiden. Harhoissa oleminen voi olla myös erittäin mukava kokemus, mutta siihen liittyy vahvasti myös ahdistusta, varsinkin psykoosin pitkittyessä jolloin on jo psykoosin siinä vaiheessa, että joka suunnalta tulee jotakin vihjeitä eikä enää voi olla varma näiden vihjeiden oikeellisuudesta. Asiaan perehtyneet varmaankin ymmärtävät mitä tarkoitan vihjeillä.
Kuitenkin kehottaisin kaikkia välttämään psykoosiin joutumista. Psykoosi ei vielä sano sitä onko henkilö nyt sairastunut skitsofreniaan koska psykoosi voi olla ohimeneväkin tai liittyä johonkin muuhun mielen sairauteen. Psykoosissa henkilö siis hyvin usein on sairaudentunnoton, ja jopa voi jäädä pysyvästi elämään harhamaailmaansa, ja näin ollen jopa invalidisoitua. On hyvin vahingollista henkilölle fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti olla jatkuvien ja jokapäiväisten harhojen ja vainoharhaisuuden alaisuudessa. Fyysisesti itseltäni meni psykoosin aikana puhekyky eli puheen ymmärtäminen ja tuottaminen ja osittain myös liikuntakyky eli aiheutui tilapäistä luhistumista ja vapinaa yms. joka jonkin ihmeen avulla parani. Tunsin että joku korkeampi voima sai aikaan parantumiseni, joka ei kylläkään kaikkinensa tapahtunut yhdessä hetkessä. Puhetta alkoi vähitellen tulla suustani aivan kuin olisin puhunut jonkun toisen suulla. Mielessäni ei ollut yhtäkään ajatusta mutta silti joku sai aikaan sen että esim. saatoin vastata minulle esitettyyn kysymykseen.
Älkää siis hyvät ihmiset miettikö pidempään mennäkö vai eikö mennä hakemaan apua. Hakekaa sitä itse itsellenne tai läheisellenne joka on sairastunut. Voin kokemuksesta sanoa, että täydellistä parantumista ei olekaan, mutta kuntoutua voi todella hyvin. Mutta ei kannata pitkittää sairautta. Psykoosilla kun sanotaan olevan keskushermostoa vahingoittava vaikutus.
En ensinnäkään uskalla koska minulla on pieni tytär ja pelkään AINA jonkun vievän hänet minulta tavalla tai toisella. Tämä on ainut mielikuva mailmasta mitä minulla on enkä halua joutua uuteen todellisuuteen. Muuta haittaa minulla ei ole kun juuri hirveät ahdistuskohtaukset kun pelot iskee ja tekee mieli mennä piiloon tai noin muuten turvata kaikki ennen kuin nukahtaa. ahdistukseen mulla on xanoreita mutta ne tuli masennuslääkityksen kautta en koskaan ole puhunut lääkärilleni peloista tai muista koska mielestäni ne on suht normaaleja, tai ainakin niin olen luullut :/
Nyt eniten kauhistuttaa se että olenko kokoajan elänyt elämää joka ei olekkaan ollut totta. Sen olen nyt lähiaikoina huomannut että uneni ja todellisuus on ruvennut sekoittumaan aika pahasti ja se hieman häiritsee... en ole varma mitä olen tehnyt ja mitä en ole ja mitä kuka on sanonut ja mitä ei ole... monta vuotta olen nähnyt monia unia joka yö ja todella todellisia... siksi rakastan nukkumaan menemistä kun tiedän voivani tehdä siellä mitä vaan ja kaikki on mahdollista.
En tiedä olisiko minun koskaan pitänyt edes kysyä tätä skitsofrenia kysymystä.. koska tuntuu että nyt vain pelkään enemmän...
Jos minulla olisi lapsia, niin olisin varmasti yhtä peloissani kuin sinä. Mutta joskus on hyvä että lapset eivät ole näkemässä vanhempiensa sairastamista varsinkin silloin kun on hyvin vakavasta asiasta kyse, esim. tämä sairaus mikä minulla on.
Nykyään joskus ja melko useinkin nykyaikana puututaan jopa liiankin herkästi tällaiseen asiaan. Siksi ymmärrän hyvin sinun pelkosi todellisuuden. Ja olisin halukas auttamaan sinua käsittelemään pelkojasi täällä, jos vain haluat kirjoitella tänne.
En kuitenkaan usko että sinun sairautesi on näin vakava kuin mitä minulla. Tuo unen ja toden sekoittuminenkin on aika yleistä ja minullakin on sitä edelleen ja toistuvasti ei kuitenkaan aina. Se voi hieman hämmentää. Minun mielestäni se ei ole jatkuvaa vaan omalla kohdallani noita unia esiintyy joskus hyvinkin pitkään ja ne menevät sitten ohi ja voi olla pitkäkin aika, ettei niitä taas ole enkä muista mitään unia nähneenikään.
Sinulle haluaisin sanoa, että koita elää niin normaalia elämää kuin vain voit ja unohtaa tai olla ajattelematta näitä pelkoja. Voit ottaa kyllä asian puheeksi lääkärin kanssa, hän voi sinulle määrätä jonkun lääkkeen, joka vie ahdistuksen pois.
Mulla on sellainen lääke joka rauhoittaa ajatukset, eli otan tarvittaessa jos tuntuu siltä että ajatukset lähtevät laukkaamaan omaa tahtiaan, enkä voi niihin itse vaikuttaa, eli kun vauhti on päällä. Hyvin pienellä annoksella saa olonsa taas ihan normaaliksi eikä tule ahdistusta. Näitä lääkkeitä on siis olemassa eikä ne ole niitä kolmiolääkkeitä.
Jos siis sinun lääkityksellä ei mene tuo ahdistus ohi silloin kun se on päällä niin mene ihmeessä lääkäriltä kysymään että voisiko saada jonkun muun lääkkeen jolla saisi ahdistuksen kuriin ja ajatuksenjuoksun rauhoittumaan.
Monesti ihmisillä tulee ahdistusta ja pelkoja, kun eivät osaa pukea asioita sanoiksi. Siksi on hyvä kun kirjoitit tänne. Näin ollen voit saada apua siihen kuinka kuvailla omaa pahaa oloaan, kun itsellä ei ole siihen sanoja.
nimittäin oikeilla linjoilla.Paranoidinen skitsofrenia on sikäli liioiteltu juttu - kyllähän tietämätön "pysologia" ja "sykiatria" osaa diagnosoida - että: yksinkertaisuudessaan paranoidi skitsoaminen johtuu siitä, että hermostonherkkä, siis ympäristön ärsykkeitä abnormaalilla herkkyydellä vastaanottava ihminen, assosioi siis yhdistää nämä aistimukset - väärin - ympäristöönsä; siis ihmisten ja "mummojensa" kuviteltuun tarkkailuun. Nyky-"Sykiatria" ei tiedä tästä mitään, vaan tarjoaa pillereitä ja opastusta,,,leipänsä pitimiks..?