sain tänään aamulla tietää olevani raskaana ja sen jälkeen töissä olosta ei tullut mitään.tuli se sellaisena shokkina.ja edelleen tärisen.
avopuolisoni ensi reaktio ei ollut kovin hyvä mutta nyt alkaa miettiminen mitä tehdään.
en haluaisi kuitenkaan jäädä yh äidiksi mutta en myöskään ole kovin innoissani abortti asiasta.
rakastan avopuolisoani yli kaiken enkä halua menettää sitä tämän raskauden takia.mutta en myöskään haluaisi menettää sisällä kasvavaa vauvaa.
en tiedä miten tästä päivästä eteenpäin tai miten jaksan ollenkaan. :'(
avopuolisoni ensi reaktio ei ollut kovin hyvä mutta nyt alkaa miettiminen mitä tehdään.
en haluaisi kuitenkaan jäädä yh äidiksi mutta en myöskään ole kovin innoissani abortti asiasta.
rakastan avopuolisoani yli kaiken enkä halua menettää sitä tämän raskauden takia.mutta en myöskään haluaisi menettää sisällä kasvavaa vauvaa.
en tiedä miten tästä päivästä eteenpäin tai miten jaksan ollenkaan. :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sinulla niin kun 2 vaihtoehtoa? Joko pidät miehen ja teet abortin vai pidät lapsen ja mies lähtee? mikä se tollanen suhde on, oletteko te minkä ikäisiä??
Onnea sinulle kovasti! Itse sain myös tänään iltapäivästä kuulla, että olen raskaana. En oikein vieläkään ole sisäistänyt koko juttua. Tuntuu aivan oudolle. Ja omalla tavalla pelottaa, että miten olen jo vahingoittanut sikiötä, kun olen aika railakkaasti tässä ryypiskellyt ja tupakkia vetänyt. Noo mutta, tänään vielä käyn kohta vetämässä viimeisin tupakan ja sitten alko elämän laittaminen uusiksi.
Kuulosti tutuilta nuo sinun tunteesi. Olen nyt raskaana viikolla 36. Kun sain tietää raskaudestani, olin aluksi täysin shokissa. Avopuolisoni ihan ensimmäinen reaktio taisi olla ilo, mutta sekin muuttui pian epätietoisuudeksi ja ahdistukseksi. Yhdessä sitten valvottiin öitä ja piehtaroitiin asiassa. Se oli todella, todella vaikeaa aikaa. Mietin ihan samoin kuin sinä, että olen niin rakastunut poikaystävääni, etten ole valmis luopumaan hänestä. Toisaalta en myöskään halunnut aborttia. Olen jo yhden abortin nuoruudessani käynyt läpi ja se aiheutti todella pahoja henkisiä ongelmia joksikin aikaa. Lisäksi olen nyt jo lähempänä 30 vuotta, ja sekin pisti miettimään, että mitä tässä oikeastaan odotan.
Lopuksi tilanne kärjistyi, ja tein samalla päätöksen, että pidän lapsen, kävi mitä kävi. Jos jäisin yksin, pärjäisin kyllä. Emmekä voisi abortin jälkeen enää jatkaa yhdessä poikakaverini kanssa kuitenkaan, koska se olisi niin suuri asia ja veisi pohjan koko suhteeltamme. Kun poikakaverini tajusi, että olin tehnyt päätöksen, hän rentoutui huomattavasti ja pikkuhiljaa alkoi innostua ajatuksesta todella paljon. Nyt olemme yhdessä matkanneet jo raskauden loppuvaiheeseen ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Totta kai välillä tulee vielä pieniä ahdistuskohtauksia, mutta se on kai normaalia kun on suuri elämänmuutos kyseessä. Suhteemme on yhtä hyvä, jos ei jopa parempi, kuin ennen, ja poikakaverini on todella aktiivisesti mukana raskaudessa ja puhuu siitä enemmän kuin mistään muusta.
Haluan siis sanoa, että vaikka nyt sinua ahdistaakin, niin yritä vain kestää. Se muuttuu kyllä paremmaksi! Avopuolisosi saattaa vielä innostua raskaudesta, kunhan alkujärkytys on ohi. Aborttia sinun ei missään nimessä kannata tehdä, jos et sitä itse rehellisesti halua. Toisen ihmisen takia sitä ei kannata tehdä, se aiheuttaa vain katkeruutta. Lisäksi, mikään parisuhde ei ole sen arvoinen, kyseessä on kuitenkin sinun oma lapsesi. Kuvittele, jos eroaisitte kuitenkin esim. vuoden päästä ja olisit sen miehen takia tehnyt abortin!
Tsemppiä, kaikki kyllä järjestyy! Yritä katsoa asiaa isommasta perspektiivistä, niin huomaat, mikä on oikeastyi tärkeää tässä elämässä.
kiitos sinulle kirjoitit pitkän viestin ja koin siintä olevan apua.kiitos paljon!
ehkä tämä tästä