Maailmaan kuulumattomuudesta
longstoryshort:
Kyynelkunonkurjaa. Vituvvitunpaskaa. Kyynel.
shortstorylong:
Kaltaisteni ihmisten hengissä pitäminen on luonnon lakien vastaista. Olen selviytyjäihmisten silmissä vätys. Pelkuri. Elämän haaskausta. Ja he ovat oikeassa. Minun tulisi kuolla.
Psykologin puheilla olen käynyt. Kuukauden jonot siihen kovin teennäiseen niinniin-nyökyttelyyn ei sydäntä lämmitä, enkä miellä masennusta sairaudeksi. Minun on paha olla, koska asiani ovat päin helvettiä. Minä olen päin helvettiä. Väärä.
Kukkahattutätimäinen ”Olet ihanan ihmeellinen ja hyvä juuri sellaisena kuin olet” on törkeintä, paskamaisinta ja loukkaavinta ongelman kieltämistä, mitä voi toiselle suoltaa. Juuri sellainen kuin olen. Olen sulkeutunut. Jumissa. Täynnä paskaa. Harrastukseni: itkeminen ja runkkaaminen. Pelkään. Vihaan. Pakenen. Olen kokoelma ominaisuuksia, jotka eivät ole erityisen kysyttyjä työ- tai ihmissuhdemarkkinoilla. En kelpaa tämän maailman kehyksiin. Haluan pois. Kaltaisteni persoonallisuuksien muodostuminen tulisi estää.
Päivät kuluvat omassa paskassa vellomisen merkeissä maailmaa ja muita ihmisiä peläten. Illat vietän alkoholin tai huumeiden seurassa. Kaikki kulkee väärään suuntaan. En tiedä mitä vittua tässä oikein tekisi. Ei tätä tyhjää rutiinia ole enään mitään järkeä jatkaa.
Olisin halunnut tietää miltä tuntuu olla rakastettu. Tämä on paljon pyydetty. Ja kauan jaksoinkin tuota toivoa ylläpitää, mutta vuosien saatossa elämä on opettanut kohtaamaan urilleen kangistuneen itseni. En pysty päästämään ketään lähelleni. Hukutan itseni. Suljen maailman ulkopuolelle. Toivon, että ihmiset osaisivat antaa rakkaudelle sen ansaitseman arvon.
Vuosia ajattelin vielä muuttavani kaiken. Enkä koskaan uskaltanut yrittää. Kokonaiset maailmat olivat vain muutaman sanan päässä. Mutta olin vaiti. Ja kuolin.
Ironista on, että ratkaisu näennäisiin ongelmiini on itsestäänselvä ”koetappas nyt vähä skarpata”. Olen niin kiinnikasvanut paskaminääni etten usko tästä enää nousevani. Kaikki tieto on liian todellista.
longstoryshort:
Kyynelkunonkurjaa. Vituvvitunpaskaa. Kyynel.
shortstorylong:
Kaltaisteni ihmisten hengissä pitäminen on luonnon lakien vastaista. Olen selviytyjäihmisten silmissä vätys. Pelkuri. Elämän haaskausta. Ja he ovat oikeassa. Minun tulisi kuolla.
Psykologin puheilla olen käynyt. Kuukauden jonot siihen kovin teennäiseen niinniin-nyökyttelyyn ei sydäntä lämmitä, enkä miellä masennusta sairaudeksi. Minun on paha olla, koska asiani ovat päin helvettiä. Minä olen päin helvettiä. Väärä.
Kukkahattutätimäinen ”Olet ihanan ihmeellinen ja hyvä juuri sellaisena kuin olet” on törkeintä, paskamaisinta ja loukkaavinta ongelman kieltämistä, mitä voi toiselle suoltaa. Juuri sellainen kuin olen. Olen sulkeutunut. Jumissa. Täynnä paskaa. Harrastukseni: itkeminen ja runkkaaminen. Pelkään. Vihaan. Pakenen. Olen kokoelma ominaisuuksia, jotka eivät ole erityisen kysyttyjä työ- tai ihmissuhdemarkkinoilla. En kelpaa tämän maailman kehyksiin. Haluan pois. Kaltaisteni persoonallisuuksien muodostuminen tulisi estää.
Päivät kuluvat omassa paskassa vellomisen merkeissä maailmaa ja muita ihmisiä peläten. Illat vietän alkoholin tai huumeiden seurassa. Kaikki kulkee väärään suuntaan. En tiedä mitä vittua tässä oikein tekisi. Ei tätä tyhjää rutiinia ole enään mitään järkeä jatkaa.
Olisin halunnut tietää miltä tuntuu olla rakastettu. Tämä on paljon pyydetty. Ja kauan jaksoinkin tuota toivoa ylläpitää, mutta vuosien saatossa elämä on opettanut kohtaamaan urilleen kangistuneen itseni. En pysty päästämään ketään lähelleni. Hukutan itseni. Suljen maailman ulkopuolelle. Toivon, että ihmiset osaisivat antaa rakkaudelle sen ansaitseman arvon.
Vuosia ajattelin vielä muuttavani kaiken. Enkä koskaan uskaltanut yrittää. Kokonaiset maailmat olivat vain muutaman sanan päässä. Mutta olin vaiti. Ja kuolin.
Ironista on, että ratkaisu näennäisiin ongelmiini on itsestäänselvä ”koetappas nyt vähä skarpata”. Olen niin kiinnikasvanut paskaminääni etten usko tästä enää nousevani. Kaikki tieto on liian todellista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen isokokoinen, sosiaalinen, urheilullinen ja naiset sanovat minua erittäin komeaksi. Olen älykäs (ÄO:ni on myös mitattu ja se on huipputasoa), olen isomunainen (senttiä vajaa 20 cm), olen aina voittanut kaikenlaisia kilpailuja, ihmiset sanovat, että olen hyvä tekemään vaikutuksen, olen itsevarma, sivistynyt ja opinnoissa pärjään aina loistavasti. Olen hyvä keskustelemaan, ystäväni sanovat, että olen hyvää seuraa ja hauska ihminen ja vastakkainen sukupuoli, se suhtautuu minuun erittäin positiivisesti. Perheelläni on kunniakas tausta ja isäni on iso bossi. Sukujuureni ovat osittain aatelisia, vaikka en olekaan suomenruotsalainen. Eli kukaan ei edes vihaa minua taustani vuoksi.
Kaikki edellä kerrottu on totta, mutta silti olen minäkin luuseri. Olen laiska. Minulta puuttuu jotain selittämätöntä tatsia tähän elämään niin, että saavuttaisin tavallisen luuserin luottamuksen. Pelkään monia asioita, ahdistun usein vieraiden ja eri tavalla ajattelevien seurassa, saan helposti vihamiehiä, tulevaisuuteni on epävarma, kamppailen oman luontaisen itsekkyyteni ja pahuuteni kanssa, en usko ihmiseen, en halua naimisiin, minulla ei ole motivaatiota opiskelussa, riitelen läheisteni kanssa niin kuin kaikki muutkin, olen sairastanut masennuksen, ihmiset pitävät minua monesti tyhmänä, koska olen hyvän näköinen, feministit vihaavat minua, minua syytetään narsistiksi, vajoan joka vuosi kaamosmasennukseen, ihmisten typeryys ärsyttää minua, minulla on vihantunteita punaviher-idiootteja kohtaan, olen hankaluuksissa monien ystävieni kanssa, en tule toimeen junttipomojen kanssa, perusjuntti-työkavereita vihaan joskus aivan mielettömästi ja he tuntevat minua kohtaan samoin, olen väsynyt teeskentelyyn (omaani ja muiden), en arvosta yleisiä normeja ja kulttuuriamme, olen ailahtelevainen, todennäköisesti minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, pärjäänkin siksi vain läheisteni tuella (koska en viihdy paskaduuneissa), olen monien asioiden suhteen toivottoman heikkotahtoinen, minulta puuttuu päämäärätietoisuutta ja oma-aloitteisuutta, aloitan asoita ja jätän ne kesken, saatan olla pitkiä aikoja, etten tee yhtä ainoata järkevää asiaa, eli haahuilen vain sinne tänne, olen suvaitsematon monien asioiden suhteen ja ylpeä siitä, olin koulussa tappelupukari, joskin aina luokkani priimus. Eli moni asia on hyvin, mutta moni asia perseellään. Ja voin vakuuttaa sinulle, että joka ainoalla ihmisellä se on juuri täsmälleen niin. Kulissit on, mutta kukaan ei säästy kärsimykseltä. Jokainen saa paskaa niskaansa ainakin eri tavalla ajattelevien taholta. Jokaisessa piilee pieni luuseri. Vain ne menestyvät, jotka jaksavat junnata eteenpäin niissä idioottimaisissa duuneissa ja ikävässä ympäristössä. Mutta heidänkin ristinään on se, että he ovat juntteja.
Yö yksiuloitteista aaltoilua. Aamu koittaa ja kääntää näkökulman. Kiitos vastauksestasi. On aina kieron lohduttavaa kuulla muiden kurjuudesta. ” Kulissit on, mutta kukaan ei säästy kärsimykseltä.”
Yhteiskunta on täynnä kilpailevia vaikuttajia, jotka kaikki haluaisivat päästä muokkaamaan ihmisen omien päämääriensä mukaiseksi. Värittyneestä tiedosta muodostettujen mielipiteiden tilastollisista keskiarvoista muodostuvat moraalikäsitteet, yleisesti hyväksytyt ihmisyyden rajat. ” kamppailen oman luontaisen itsekkyyteni ja pahuuteni kanssa” Mikä on vallalla olevan mielipiteen vastaista, otsikoidaan pahaksi. Käsite hyvä on taasen vain oman maailmankuvan oikeellisuuskyrvän lutkuttamista. Oman itsensä herrana olisi moraalin yläpuolella. Oikeellista tietoa ei ole. Tulisi vain uskoa itseensä ja löytää todisteet. Vihata maailmaa itsensä sijaan. Tai huomata, että viha on vain näkökulma.
En tiedä kuinka moni ihminen todella sopii tähän maailmaan. Kuinka moni todella kokee kuuluvansa työyhteisöön. Kuinka moni pystyy kokemaan onnea alistettuna. Suomalainen rutiini, arkipäivät paskaduunin sietämistä ja viikonloput viinalla itsensä täydellistä nollaamista, lienee turhankin yleinen. Vuodesta vuoteen kunnes kuolema korjaa. En osaa sanoa, mikä tässä sitten olisi käypä vaihtoehto tässä yhteiskunnassa elämiselle. Haluaisin muuttaa kauas pois ihmisten luota. Paikkaan, jossa saisin olla rauhassa. Elää luonnossa. Viljellä ja kalastaa. Haluaisin olla yksin, mutta samalla kaipaan myös maailmaani ymmärtävien ihmisten seuraa. Ristiriitaista. Ei taida ihminen osata olla onnellinen.
Illat vietän? alkoholin?? tai huumeiden ???seurassa.????
Kuulostaahan se noin ehkä hieman heikolta. Eikä sitä kukaan näin todenmukaisesti kuule. Paitsi virtuaalimaailman asukit.