...alkoi lähestyä 40 ikäpiikkiä ja sitten alkoi tapahtumaan. Oli ollut lievästi ylipainoinen ja pukeutui taustaa varten. Nyt hän pudotti kauhealla kipinällä painoa, vaihtoi vaatekerrastonsa vastaamaan hmmm. hiukan nuoremman ja menevämmän vaatteita.
Alkoi soluttautuminen kaksikymppisten maailmaan. Ei voinut enää käydä ikäistensä suosimissa menomestoissa, ja suorastaan halveksi keskinormaalia ikäistään naista. Muistan kerran kun jouduimme poistumaan baarista kun hän ei jaksanut katsoa "noita vanhoja haahkoja". Nolotti todella, siinä hän seisoi nahkat rutussa itsensä minihameeseen vääntäneenä ja kertoi kuinka häpeää noiden mammojen puolesta. Hööö...
Nyt olen huomanut että häpeää jo minua kun en istu hänen sairaalloiseen ikävääristymään ja pinnalliseen palvontaan. Itseäni suorastaan oksettaa kun tämä kertoo kuolaavansa pojan perään mikä voisi olla omansa. Vaan sairasta!
Pitääkö jo tarjota apua, onko tässä kyse nyt jostain suuremmasta henkisestä ongelmasta, kuten omasta kuoleman pelosta tai muusta....?
Alkoi soluttautuminen kaksikymppisten maailmaan. Ei voinut enää käydä ikäistensä suosimissa menomestoissa, ja suorastaan halveksi keskinormaalia ikäistään naista. Muistan kerran kun jouduimme poistumaan baarista kun hän ei jaksanut katsoa "noita vanhoja haahkoja". Nolotti todella, siinä hän seisoi nahkat rutussa itsensä minihameeseen vääntäneenä ja kertoi kuinka häpeää noiden mammojen puolesta. Hööö...
Nyt olen huomanut että häpeää jo minua kun en istu hänen sairaalloiseen ikävääristymään ja pinnalliseen palvontaan. Itseäni suorastaan oksettaa kun tämä kertoo kuolaavansa pojan perään mikä voisi olla omansa. Vaan sairasta!
Pitääkö jo tarjota apua, onko tässä kyse nyt jostain suuremmasta henkisestä ongelmasta, kuten omasta kuoleman pelosta tai muusta....?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olla ihan kaikki intiaanit kanootissa.. Lääkitys ei liene kohdallaan tai peilikuva ei vastaa todellisuutta. Mua ainakin naurattaa nimenomaan nämä minihameseen ja korkkareihin sonnustautuneet suonikohjuleidit... Onkohan vähän leoparadikuosiakin lisäksi;)))
olla jotain nelikymppiskriisiä..Menee kyllä ohi jossain vaiheessa... :)
"Taitaa olla jotain nelikymppiskriisiä..Menee kyllä ohi jossain vaiheessa... :)"
Joo. Viimeistään sitten kun viidenkympin kriisi alkaa... ;)
olinpa kirjottanutki hövelisti..;)
Minkähänlainen se viidenkympin sit on,ku nelikymppinenki sekotti pään? :DD Kauhulla odotan...:P
Jostain se Madonnakin nuoremmat ukot nappaa. Annnetaan elää. Jos joutuu lehtien sivulle, sitten on eri juttu. Saattaa tulla häpeä. Mutta oma on sitten vika.
Taitaa olla kyseessä sama taudinkuva kuin kaverillamme. Ei voi mennä clubille, missä ei ole yhtään alle 3-kymppisiä. Sanoo ylipainoisten ihmisten näyttävän epäsiisteiltä, oli pukeutunut miten tahansa. Suorastaan inhoaa kaikkea, mikä ei ole hoikkaa, trendikästä tai muuten varakasta ja menevää.
Välillä saa hävetä tosissaan kun koppavasti silmäilee ja kännipäissään jopa kommentoi naisia, jotka ei hänen mielestään osaa pukeutua tai huolehtia itsestään (suomeksi: ole sairaalloisen laihoja). Mutta toisaalta ukkonsa on ihan yhtä pinnallinen. Tuntuu kuin seurustelisi niiden samojen löyhäpäiden pintaliitojen kanssa mitä sai hävetä jo peruskoulu-aikoina. Onneksi näitä näkyy harvemmin kun ei itse omista design-vaatteita ja on muutenkin onnellinen tavallinen tallaaja...mikä on tietenkin ihan kamala rikos.
ystävälläni...vähän vaille 40 v, ylipainoa on mutta minihame päälle vaan, ei lähde enää kanssani mihinkään missä on "aikuisia" vaan keskittyy pubeihin. Iltahumpat ovat kauhistus, itse tykkään niistä mieluummin kuin pubeista. Odottelen "paraneeko" vai jatkuuko nuoruuden etsintä
voi tulla kenelle tahansa ihan yllättäin. En itsekään koskaan kuvitellut saavani mitään ikäkriisiä. Niin se vaan pääsi yllättämään. Tilanne oli vaan vähän toinen, painoa oli tosi paljon ja terveys vaarassa. Painoa lähti, vaatteita löytyy ihan kivojakin ja elämä ihan uusilla urilla. Tosin joillakin menee pikkuisen överiksi ja noi minihameet ja nuoret pojat on tosiaan pikkuisen noloa. Voi olla, että siitä tuleekin sitten uusi kriisi, kun huomaa vähän hassu olleensa. Minusta ihanaa olla nyt just tämänikäinen ja tämänikäiset miehetkin on aika ihania:)
jokainen elää tän elämäm niinku parhaks näkee.. jos on mitä näytttää ja vaikkei ookkaan , mikä sinä olet sanomaan miten jonkun pitää elää, olla tai pukeutua...pukeuduthan sinäkin tavallasi, miellyttääkö se kaikkia..
okei, olen muutaman vuoden päästä viiskymmentä, muten oo aatellu mummoontua vaikkka oikeesti minusta kyl mummo tuleekin.. mut minä en muutu... teen pullaa ja villasukkia ja hösötän niinku mummojen kuuluukin...mut silti mie oon mie..
se ärsyttää niitä kaikkia kateellisia jotka ei oo hoikkia, liikunnallisia, iloisia..jne
niin, oma on valintasi....
Ei hoikkuudessa mikään ärsytä, hyvä vaan kun pitää huolta itsestään. Eikä kenenkään tarvitse vielä 5-kymppisenäkään pukeutua kuin mummot. Mutta kieltämättä on naurettavaa kun tämä keski-ikää lähestyvä kurttunaama änkeää päällensä parikymppisen carderobea, minihametta ja paljettitossuja. Ja jaksaa vielä neuroottisena puida muiden pyöreää olomuotoa, kun eivät satu olemaan samanlaisia kuin hirviö-rinsessa itse. Selvästi asiat vain huonosti itsensä kanssa. Täytyy odottaa milloin kasvaa takaisin aikuiseksi.
..mutta harvempi vajaa 40-kymppinen on "kurttunaama", ei varsinkaan rakkaan ystävän silmissä :), joka olet? Hyvä, että puhkesi kukkaan, laihdutti ja löysi menevämmän itsensä. Saattoi mennä liian pitkälle -kuten kerroit- mutta muuttui hiirestä kaunottareksi, näin ymmärsin. Ehkä nyt jonkinlainen "ylimenovaihdepäällä", mutta toki nautit ystäväsi nuorekkuudesta ja elämäninnosta -ystävähän olet.
Niin voit sitten suosiolla ostaa sille napapaidan tuliaisina jostain. Sitten vaan poistut viivana paikalta naureskellen siemailemaan siideriä terdelle.