Mikään ei huvita, mitään en jaksaisi tehdä. Ja tätä on kestänyt jo muutaman kuukauden. Kyllä mä töissä käyn ja teen siellä työni hyvin, mutta muuten mä vain olla möllötän kotona... nukun, katson tv:tä tai surffaan netissä. Ympärillä on kamala sotku, mutta en vain jaksa välittää. Haluaisin kyllä mutta...
Ei ole ketään kelle puhua, ulospäin yritän näyttää iloista mieltä. Kuori vain alkaa rakoilla, en jaksa enää edes innostua toisten ihmisten seurassa.
Monesti mietin, että en enää jaksa tätä kaikkea... Voisi vain nukahtaa ja kuolla pois. Paha olo on läsnä koko ajan.
En tiedä miksi tänne kirjoitin... halusin vain purkaa pahaa oloani jonnekin. Ehkä löytää ymmärtäjän ja kohtalotoverin.
Ei ole ketään kelle puhua, ulospäin yritän näyttää iloista mieltä. Kuori vain alkaa rakoilla, en jaksa enää edes innostua toisten ihmisten seurassa.
Monesti mietin, että en enää jaksa tätä kaikkea... Voisi vain nukahtaa ja kuolla pois. Paha olo on läsnä koko ajan.
En tiedä miksi tänne kirjoitin... halusin vain purkaa pahaa oloani jonnekin. Ehkä löytää ymmärtäjän ja kohtalotoverin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mul on sellanen lääke mikä pitää tunteet ja ajatukset kurissa jos en käyttäis sitä lääkettä elämäni olisi yhtä riemua ja iloa naureskelisin melkein koko ajan.
Nyt lopetat ton laiskottelun ja käyt toimeen. Masennus on vain tekosyy ettei mitään tarvitse tehdä!
Mulla oli viime vuonna ihan samalla tavalla, mitään en jaksanu tehdä enkä välittäny ihmisistä ollenkaan, mikään ei sujunu, sängyllä tuijottelin kattoa vaan..Mut pääsin siitä osittain yli ja nykyään nautin jo kaikenlaisesta:) Edelleen on jotain asioita, jotka on vaikea tehdä, mutta olen jo hyvällä tiellä:) Ja ainakin suurimmaks osaks elämä taas tuntuu joltain.
Eikö sulla ole yhtään ystävää, jolle voisit tuosta kertoa? Voihan se olla että nekin on sen jo huomannu? Tai sitten kysyä apua, soita ihmeessä jollekin psykologille niin pääset puhumaan olostas. Se oikeesti auttaa, jos et muuten oo puhunu vielä kellekään. Mun mielestä sun pitää puhua jonkun kanssa, oot niin täynnä pahaa oloa että oot turtunu siihen. Mistään laiskuudesta masennuksessa ei tosiaan oo kysymys, vaan elämänilon kadottamisesta. Mutta ei tosiaan ihan toimettomaks kannata jäädä, yritä joka päivälle jotain uutta keksiä. Etsit vaan elämänilosi takas:) Voimia sulle!