Sairauspäiväraha hylätty

työnhakijaksi,niin se vain menee.

vajaakuntoiseksi kirjoitti:

työnhakijaksi,niin se vain menee.

tiedän kokemuksesta nuo kelan hylkäyspäätökset, tein raskasta työtä, meni selkä ja käsi, jonotin olkapääleikkaukseen, enkä pystynyt työhön.Kelan asiantuntia lääkäri totesi, että olen täysin työkykyinen ja pystyn kyllä raskaaseen työhöni, en edes pystynyt olkapään kivun vuoksi edes nimeä kirjoittamaan, sairastuin henkisesti, oli psykiatrian B-lausunto joka hylättiin.Olin puoli vuotta ilman minkäänlaista toimeentuloa, en saanut edes toimeentulotukea, koska asun vuokralla vanhan eläkeläispapan luona ja käytämme kuulema samaa jääkaappia. Ei auttanut muu kuin marssia työvoimatoimistoon ja tekeytyä vajaakuntoiseksi työttömäksi, vaikka enhän ollut työtön vaan sairas, ja mullahan oli työpaikka ja hyvä olikin. Sitten sain ammattiliitosta ansiosidonnaista rahaa. Näin tämä yhteiskunta tekee sairaistakin työttömiä.

se on kirjoitti:

tiedän kokemuksesta nuo kelan hylkäyspäätökset, tein raskasta työtä, meni selkä ja käsi, jonotin olkapääleikkaukseen, enkä pystynyt työhön.Kelan asiantuntia lääkäri totesi, että olen täysin työkykyinen ja pystyn kyllä raskaaseen työhöni, en edes pystynyt olkapään kivun vuoksi edes nimeä kirjoittamaan, sairastuin henkisesti, oli psykiatrian B-lausunto joka hylättiin.Olin puoli vuotta ilman minkäänlaista toimeentuloa, en saanut edes toimeentulotukea, koska asun vuokralla vanhan eläkeläispapan luona ja käytämme kuulema samaa jääkaappia. Ei auttanut muu kuin marssia työvoimatoimistoon ja tekeytyä vajaakuntoiseksi työttömäksi, vaikka enhän ollut työtön vaan sairas, ja mullahan oli työpaikka ja hyvä olikin. Sitten sain ammattiliitosta ansiosidonnaista rahaa. Näin tämä yhteiskunta tekee sairaistakin työttömiä.

Lue lisää

työkkäriin (jossa siis oli hakijana jo ennen sairastumistaan) on viety se sama B-lausunto, johon tämä psykiatrian erikoislääkäri oli laittanut sairaslomaa 31.11.2009 asti. Tämä ei siis kelpaa, vaan joku Kelan lääkäri potilasta näkemättä voi päättää tämän olevan työkykyinen. Nytkin ollaan kitkuteltu mun palkan ja minimisairauspäivärahan turvin - vaimo oli siihen oikeutettu vasta 55 päivän jälkeen, koska on ollut tuloton. Työmarkkinatukeen minun palkkani oli muutaman euron liian suuri, ja kun ollaan oltu vuosia ulkomailla, ei vaimolla täyttynyt työssäoloehtokaan. Nyt sitten siis joudutaan entistä hankalampaan tilanteeseen, jossa kulut on nousseet ja tulot laskee. Meille se minimisairauspäivärahakin olisi ollut tarpeen... Kai se on aloitettava tuo hakemuskierre taas alusta, töihin en kyllä vaimoani vielä päästä, hän ei missään nimessä siitä tule selviämään.

Kyllä on todellinen lottovoitto syntyä Suomeen, pikemminkin täällä pitäisi saada se lottovoitto että voisi elää täällä. Ja sairaita ihmisiä pyöritetään ja kyykytetään minkä keretään, ja ihan ilman tunnontuskia.

Tuolla sairausvakuutusotsikon alla on paljon tarinaa samaisesta aiheesta. On se kumma kun kukaan "päättäjä" ei puutu tähän epäkohtaan. Sairaat odottavat päätöksiä, toimeentuloa vuosikausia. ON TÄÄ KUMMALLINEN ASIA!!! Mitä hemmettiä kuuluisi tehdä, että saisi äänensä kuuluville.

ois ees volga kirjoitti:

Tuolla sairausvakuutusotsikon alla on paljon tarinaa samaisesta aiheesta. On se kumma kun kukaan "päättäjä" ei puutu tähän epäkohtaan. Sairaat odottavat päätöksiä, toimeentuloa vuosikausia. ON TÄÄ KUMMALLINEN ASIA!!! Mitä hemmettiä kuuluisi tehdä, että saisi äänensä kuuluville.

Lue lisää

tarpeeksi syrjittyjä ja poljettuja ihmisiä yhdessä niin saa äänenkin (media ym.) kuuluviin.

yhdistyksellä on lakimies joka hoitaa lakihommat hetkessä.

Puolueen perustamiseen vaaditaan 5000 kannattajaa. Sen jälkeen puolue voi rekisteröityä puoluerekisteriin.
Harmi vaan että suomalaiset ovat lampaita ja kärsivät hiljaa vaikka asioille voisi tehdäkin jotain....ja auttaa muitakin. maailma voisi joskus jopa muuttuakkin...

Kyllä se voi jonkusilla oikeesti ollakin noin.
Ei psyykkiset jutut automaattisesti estä työn tekemistä, mut tää on tietty hyvin yksilöllistä ja ammatista riippuvaa. Itsellä on laajaa kokemusta valitettavasti monesta diagnoosista ja minä ja moni muu sanoo ettei depis, sos. til. liittyvä paniikki ym. ole kovin iso asia, kun on pahempaakin.

Tänäänkin olin syömässä ja kaupassa yhden tutun kanssa vaikka on keskikova depis, vähän univajetta sekä uupumusta ja kun näihin ympätään vielä muutamaa koettu aivovamma ja syrjäytyminen niin eipä se puhe ja ajatus sekä sosiaalinen toiminta nyt parhaassa terässä ole, mutta niin sitä vaan tämäkin "idiootti" menee ja tekee vaikka väkisin. Minusta ihmiset suorastaan neuroosin lailla pelkää, että tulee noloja tilanteita tai haukkuja, ikään kuin yksittäiset tilanteet olis se maailman tärkein asia. Tänäänkin tuli pari todella "noloo" juttu, toinen Gigantissa ja toinen muualla. Vähän harkitsemattomasti (en loukannut) sanoin yhden unohduksen takia ja sitten sössönsössön ja saman toistoo kun ei pikapikaa keksinyt sopivaa sanottavaa. Oikeesti täysin harmittomia yksittäisiä tilanteita, mut kieltämättä toiset saa liian herkästi joskus leiman eikä aina kuulijan/näkijän tilanne-ja tunnetaju johtopäätöksineen ole sekään parhaalla tolalla.

Mutta siltiki mä uskoisin yhä edelleen suoriutuvani hyvin tietyistä kognitiivista tehtävistä mikä tosin parantaisi psyykettä sosiaalisen aktiivisuuden ja rahatilanteen kohentuessa.

Monisairas

Juu ja tätä samaa mä oon tuonut monet kerrat esille. Monet eri tavoin sairaat voi olla vaativissakin töissä. Mut kantsii miettiä pystyyks jotain muuta tekeen.

Kyllä nykyään mielenterveyttä ylimedikalisoidaan. Täälläpäin pikku paikallislehden päätoimittaja kirjoitti jättimäisestä työttömyydestä hiljakkoin ammattiin valmistuneilla. Eräs pointti oli, että jota kuta voi jännittää jo uuteen työpaikkaan tai ylipäänsä työhön meneminen liikaa. Voi tsiisus, jos siis puhutaan muuten terveestä ihmisestä, tätä se on sitten kun kaikki elämä on nettiä ja somee sekä pleikkaa ja paapotaan! Itse joudun sietään paljon suurempaa sosiaalisti stressiä ja paljon muuta stressiä. Tästä huolimatta mä periaatteessa voisin tehdä vaativaa toimistotyötä (koska on hyvä kognitio - vaikea uskoa varmaan) ja puhuakin ihan tolkusti kahden kesken puhelimessa tai siten ettei ole muita lähistöllä, puhumattakaan erilaisista sivusta nälvimisistä.

Monisairas