Luepa sinä "turpasoppiesisi" opettaja vihdoksin, mitä oppi-isämme Luterus sanoo sinulle parannuksesta!!!
Martti Luther:
69. Niinpä me siis kiitollisina säilytämme ripin, emme sen itsensä vuoksi, vaan synninpäästön tähden.
Sepä juuri on sen kultainen kalleus: siinä saat kuulla itsellesi julistettavan sen sanan, jonka Kristus on käskenyt nimessänsä julistaa sinulle ja koko maailmalle; ja vaikka et sitä ripissä kuulisikaan, sinä kuitenkin joka päivä kuulet evankeliumia, joka juuri on synninpäästön sana.
Syntien anteeksiantamuksen saarnaaminenhan ei ole mitään muuta kuin synnistä päästämistä eli synneistä vapaaksijulistamista; ja se tapahtuu myöskin kasteessa ja ehtoollisessa, jotka nekin on asetettu tuomaan meille ilmi syntien anteeksiantamusta ja tekemään meitä siitä vakuuttuneiksi.
Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus. Sitä sinun on kuultava, missä ja kuinka usein tahansa tarvitset, ja se on yhtä hyvä ja pätevä kuin jos kuulisit sen hänen omasta suustansa.
70. Näet siis, että kaikki se, mitä kristillisestä parannuksesta Raamatun mukaisesti opetetaan, tähtää näihin kahteen kohtaan, nimittäin katumukseen eli syntimme tähden ilmenevän Jumalan vihan kauhistumiseen ja sen vastapainona siihen uskoon, että synti annetaan meille anteeksi Kristuksen tähden.
Ainoastaan kahdenlaista sanaa on näet määrätty saarnattavaksi, nimittäin lain sanaa, joka panee katseltavaksemme meidän syntimme ja Jumalan tuomion, ja evankeliumin sanaa, joka osoittaa meidät Kristuksen luokse, ilmoittaen hänessä Jumalan armon ja laupeuden.
Lyhyesti sanottuna: koko parannus on aivan samaa kuin se, minkä Raamattu toisin sanoin esittää 147. psalmissa
(Ps. 147:11. jakeessa) ja muuallakin: »Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa»; siinä ovat juuri nuo molemmat: jumalanpelko, joka syntyy syntimme tuntemisesta, ja luottamus siihen armoon, joka on tuotu esiin Kristusta koskevissa lupauksissa.
Martti Luther:
69. Niinpä me siis kiitollisina säilytämme ripin, emme sen itsensä vuoksi, vaan synninpäästön tähden.
Sepä juuri on sen kultainen kalleus: siinä saat kuulla itsellesi julistettavan sen sanan, jonka Kristus on käskenyt nimessänsä julistaa sinulle ja koko maailmalle; ja vaikka et sitä ripissä kuulisikaan, sinä kuitenkin joka päivä kuulet evankeliumia, joka juuri on synninpäästön sana.
Syntien anteeksiantamuksen saarnaaminenhan ei ole mitään muuta kuin synnistä päästämistä eli synneistä vapaaksijulistamista; ja se tapahtuu myöskin kasteessa ja ehtoollisessa, jotka nekin on asetettu tuomaan meille ilmi syntien anteeksiantamusta ja tekemään meitä siitä vakuuttuneiksi.
Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus. Sitä sinun on kuultava, missä ja kuinka usein tahansa tarvitset, ja se on yhtä hyvä ja pätevä kuin jos kuulisit sen hänen omasta suustansa.
70. Näet siis, että kaikki se, mitä kristillisestä parannuksesta Raamatun mukaisesti opetetaan, tähtää näihin kahteen kohtaan, nimittäin katumukseen eli syntimme tähden ilmenevän Jumalan vihan kauhistumiseen ja sen vastapainona siihen uskoon, että synti annetaan meille anteeksi Kristuksen tähden.
Ainoastaan kahdenlaista sanaa on näet määrätty saarnattavaksi, nimittäin lain sanaa, joka panee katseltavaksemme meidän syntimme ja Jumalan tuomion, ja evankeliumin sanaa, joka osoittaa meidät Kristuksen luokse, ilmoittaen hänessä Jumalan armon ja laupeuden.
Lyhyesti sanottuna: koko parannus on aivan samaa kuin se, minkä Raamattu toisin sanoin esittää 147. psalmissa
(Ps. 147:11. jakeessa) ja muuallakin: »Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa»; siinä ovat juuri nuo molemmat: jumalanpelko, joka syntyy syntimme tuntemisesta, ja luottamus siihen armoon, joka on tuotu esiin Kristusta koskevissa lupauksissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...itse Raamattua, mitä Herramme Jeesus Kristus opettaa.
Ps. Johanneksen evankeliumista löytyy.
Kristus itse opettaa samoin.
Omavanhurskaus opettaa toisella tavalla.
Eli johtaa tavalla tai toisella, niin hienovaraisesti ettei syntisraukka huomaa, tekojen oppiin ja lain alle.
tai lue voitko uskoa tästä .aloittaja nn texti.
Minnulle ei lutteri ole oppiherra eikä isä ei sitten pennin vertaa.
Minun oppiMestarini on Jeesus Kristus, Hän ei asu pitkässä eikä lyhyessä katkismuksessa, ei sakraaleissa eikä muotomenoissa, ei jellissä eikä lestaseuroissa, vaan Hän on vapaasti löydettävissä Raamatun sisältä omana itsenään ja Apostoliensa esille tuoomana niin opissa kuin elämässäkin.
Häntä Minä seuraan.
Jumalaa pitää pelätä ja rakastaa niin saatanasti.
Ettei kukaan kuvitellulla Jumalan asialla oleva tollo sinua talloisi.
Voiko jotain pelätä ja rakastaa samaan aikaan, siinäpä kysymys?