Ruoan jakajat soittavat leipäjonon vanhuksille ambulansseja
Ihmiset pelkäävät vanhentua tämän päivän Suomessa, kertoo Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä Sinikka Backman. Leipäjonossa seisoo myös niitä, jotka jonottivat leipää jo viisitoista vuotta sitten. Ruokaa jakaessa näkee ihmisten hädän.
Myllypuron ruuanjakelupisteessä Helsingissä tohina alkaa jo aamuvarhaisella. Pihalle kurvailee kuorma-autoja, joista viilejä, leipää ja jukurttia kannetaan monen ihmisin voimin sisälle halliin.
Kaiken tohinan keskellä häärää 62-vuotias Sinikka Backman. Paikan kokeneimpana vapaaehtoistyöntekijänä hän antaa neuvoja muille. Backman tietää, millaista on, kun elämä näyttää nurjan puolensa. Siksi hän haluaa auttaa.
- Sairastuin viisikymppisenä, enkä enää pystynyt palaamaan töihin. Olin kuitenkin omasta mielestäni suhteellisen nuori ja halusin tehdä jotain. Siksi tuli kysymään töitä täältä, Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä sanoo.
Jonottajissa jopa viime laman veteraaneja
Myllypuron ruuanjakopiste perustettiin 1990-luvun alussa laman tuomiin tarpeisiin. Silloin Herttoniemen seurakunnan diakonissa sai kipinän alkaa jakaa ilmaiseksi kaupan ylijäämäruokaa: ihmiset tonkivat syötävää roskiksista. Tuolloin leipää jonottivat pääasiassa syrjäytyneet miehet. Nyt jonossa on myös yksinhuoltajia, eläkeläisiä ja perheellisiä.
- Kävijämäärät ovat nousseet. Isojakopäivinä tiistaisin ja perjantaisin kävijöitä alkaa olla liki tuhat per päivä, Backman arvioi.
Joukossa on myös niitä, jotka jonottivat leipää jo viisitoista vuotta sitten. kaikki eivät ole päässeet edellisestä lamasta jaloilleen.
Avustustyöntekijät kutsuvat vanhuksille sairasautoja
- Sisäänpäin itken joka päivä. Viimeisin surullinen mieleen jäänyt tapaus oli neljä- viisikymppinen nainen, joka pelkäsi, että hänen jalkansa eivät kohta enää toimi. Hän on niin ahtaalla lääkekulujen ja vuokrien kanssa, että on joutunut luopumaan televisiosta ja istuu yksin kotona pimeässä.
- Jos jalat lakkaavat toimimasta, hän ei pääse hakemaan enää edes täältä leipää. Jos tällainen ei kosketa, niin ei sitten mikään, Backman huokaa.
Leipäjonoon tulevat vanhukset ovat välillä niin huonossa kunnossa, että Backman joutuu tilaamaan paikalle ambulanssin. Hänestä yhteisöllisyys on kadonnut. Niin ihmiset kuin yhteiskuntakaan eivät huolehdi heikommistaan niin kuin pitäisi.
-Tämän päivän Suomessa ihmiset pelkäävät vanhentua, Backman sanoo.
Hänellä itsellään on aikomus auttaa vielä pitkään.
Ihmiset pelkäävät vanhentua tämän päivän Suomessa, kertoo Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä Sinikka Backman. Leipäjonossa seisoo myös niitä, jotka jonottivat leipää jo viisitoista vuotta sitten. Ruokaa jakaessa näkee ihmisten hädän.
Myllypuron ruuanjakelupisteessä Helsingissä tohina alkaa jo aamuvarhaisella. Pihalle kurvailee kuorma-autoja, joista viilejä, leipää ja jukurttia kannetaan monen ihmisin voimin sisälle halliin.
Kaiken tohinan keskellä häärää 62-vuotias Sinikka Backman. Paikan kokeneimpana vapaaehtoistyöntekijänä hän antaa neuvoja muille. Backman tietää, millaista on, kun elämä näyttää nurjan puolensa. Siksi hän haluaa auttaa.
- Sairastuin viisikymppisenä, enkä enää pystynyt palaamaan töihin. Olin kuitenkin omasta mielestäni suhteellisen nuori ja halusin tehdä jotain. Siksi tuli kysymään töitä täältä, Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä sanoo.
Jonottajissa jopa viime laman veteraaneja
Myllypuron ruuanjakopiste perustettiin 1990-luvun alussa laman tuomiin tarpeisiin. Silloin Herttoniemen seurakunnan diakonissa sai kipinän alkaa jakaa ilmaiseksi kaupan ylijäämäruokaa: ihmiset tonkivat syötävää roskiksista. Tuolloin leipää jonottivat pääasiassa syrjäytyneet miehet. Nyt jonossa on myös yksinhuoltajia, eläkeläisiä ja perheellisiä.
- Kävijämäärät ovat nousseet. Isojakopäivinä tiistaisin ja perjantaisin kävijöitä alkaa olla liki tuhat per päivä, Backman arvioi.
Joukossa on myös niitä, jotka jonottivat leipää jo viisitoista vuotta sitten. kaikki eivät ole päässeet edellisestä lamasta jaloilleen.
Avustustyöntekijät kutsuvat vanhuksille sairasautoja
- Sisäänpäin itken joka päivä. Viimeisin surullinen mieleen jäänyt tapaus oli neljä- viisikymppinen nainen, joka pelkäsi, että hänen jalkansa eivät kohta enää toimi. Hän on niin ahtaalla lääkekulujen ja vuokrien kanssa, että on joutunut luopumaan televisiosta ja istuu yksin kotona pimeässä.
- Jos jalat lakkaavat toimimasta, hän ei pääse hakemaan enää edes täältä leipää. Jos tällainen ei kosketa, niin ei sitten mikään, Backman huokaa.
Leipäjonoon tulevat vanhukset ovat välillä niin huonossa kunnossa, että Backman joutuu tilaamaan paikalle ambulanssin. Hänestä yhteisöllisyys on kadonnut. Niin ihmiset kuin yhteiskuntakaan eivät huolehdi heikommistaan niin kuin pitäisi.
-Tämän päivän Suomessa ihmiset pelkäävät vanhentua, Backman sanoo.
Hänellä itsellään on aikomus auttaa vielä pitkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ole mitään leipäjonoa?
Porvarijohtoisessa hallituksessa?
Kui?
sossujen laitoshoitoon, jossa ihmisiä pidetään "panttivankeina!.