Itsekin ylipainoisena päätin ottaa selville, miten olisi mahdollista saada paino laskemaan pysyvästi. Painonhan saa aina laskemaan esim. VLCD-kuurilla joksikin aikaa, mutta ongelma on siinä, että paino tulee aina takaisin. Ei siis mitään jojo-laihdutusta, vaan ”elämäntapojen muutokseen” perustuva ”loppuelämän painonhallinta.”
Lähdin ottamaan siis asioista selvää - ei naistenlehdistä, eikä myynnissä olevista erilaisista dieettikirjoista, vaan päätin ottaa asiasta selvää tieteen näkökulmasta ja luottaa tässä asiassa maailman johtavien yliopistojen parhaimpiin asiantuntijoihin.
Mikä sitten oli vastaus kysymykseen pysyvästä painon laskusta.
Olin itse aluksi hieman hämmentynyt ravitsemustieteitten edustajien vastauksesta. Se oli nimittäin sellainen, että tutkimusten mukaan pysyvä painon lasku ei onnistu kuin pienelle osalle ihmisistä. Vaikka ylipaino on nousemassa maailman suurimmaksi terveysongelmaksi, niin ongelman aiheuttaa nimenomaan se, että millään ravitsemustottumusten muutoksella tai elämäntapamuutoksilla ihmisten paino ei kuitenkaan pysyvästi putoa. Vain 5 – 10 % ihmisistä onnistuu pysyvästi laskemaan painoaan, lopuilla paino nousee aina takasin vanhoihin mittoihin, ei heti, mutta viimeistään vuoden tai kahden päästä. Elämäntapamuutoksilla paino kyllä laskee lähes kaikilla, mutta vain noin 3 kiloa.
Tutkijoiden käsitysten mukaan tämä painon palautuminen entiseen johtuu siitä, että painoamme ja rasvakudoksen määrää säätelee jokin vielä tarkemmin tuntematon termostaatin kaltainen mekanismi kehossamme, joka lisää aina ruokahalua, jos painomme on alhaisempi, kuin mikä kehomme mielestä on oikea paino. Tämän mekanismin huijaamiseksi ei ole kehitetty mitään keinoa. Tavallisesti me ajattelemme, että ruokahalun määrään vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten ravinnon laatu tai esimerkiksi proteiinien määrä ravinnossa, mutta mitkään näistä tekijöistä eivät kuitenkaan vaikuta tähän mekanismiin, joka palautta painon aina ennalleen.
Koska tutkimusten mukaan painon pysyvä pudottaminen onnistuu vain pienelle osalle ihmisistä, joka kahdennellekymmenennelle, eli 5 %:lle, niin tästä seuraa joitain johtopäätelmiä.
Keskeisin niistä on se, että lihavien ihmisten syyllistäminen omasta painosta ja lihavien ihmisten suoranainen syrjintä pitäisi välittömästi ja kokonaan lopettaa. Valtaosa ihmisistä elää siinä käsityksessä, että jos ihminen on lihava, niin kyse on siitä, että lihava ihminen on jotenkin tyhmä tai laiska, eikä vain opettele elämään terveellisten elintapojen mukaan. Tämä käsitys on siis täysin virheellinen. Terveelliset elämäntavat eivät laihduta lihavaa. Lihavuus ei johdu siitä, että lihava makaa sohvalla katselle televisiota ja syöden sipsejä, niin kuin laihat ylimielisesti ajattelevat. Lihavat eivät vain heidän mielestään yritä tarpeeksi. Laihat ja normaalipainoiset ihmiset myös katsovat oikeudekseen rangaista lihavia ihmisiä heidän holtittomuudestaan, ja nälviä ja suoranaisesti syrjiä lihavia, koska he virheellisesti luulevat, että pakottamalla lihavat terveellisiin elämäntapoihin nämä voisivat laihtua.
Tässä mielessä olisi siis lihavien ja ylipainoisten ihmisten kannalta suuri etu, että jokainen suomalainen ihminen tietäisi perustosiasiat pysyvän laihtumisen mahdottomuudesta. Ihmiset hyväksyisivät sen, että jos joku ihminen on lyhyt, ei se ole merkki siitä, että hän olisi tyhmä tai laiska tai eläisi epäterveellisesti – sama ymmärrys koskisi myös lihavia.
Ihmisten on kuitenkin hyvin vaikea uskoa tieteen tuloksia laihtumisen mahdottomuudesta. Tämä johtuu paljolti siitä, että monet ihmiset unelmoivat vielä pääsevänsä itse eroon omasta ylipainostaan. Ihmiset haluavat uskoa siihen, että he itse voisivat laihtua. He eivät itse hyväksy itseään oman painoisena, vaan unelmoivat saavuttavansa joskus hoikkuuden. Siksi he ovat hyvinkin vihaisia ihmiselle, joka tulee kertomaan heille, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta.
Tärkeä osansa on myös laihdutusbisnekselleä. Ihmisen unelmaa laihtua pysyvästi hyödynnetään häikäilemättä myymällä heille erilaisia laihdutustuotteita ja kevyttuotteita. Suomessa erittäin suuri osa laihdutusbisnestä ovat lehdet, jotka jatkuvasti syytävät meille erilaisia ohjeita laihtua. Tosiasia on kuitenkin, että jokainen lehtijuttu, joka neuvoo miten laihdut pysyvästi on suoranaista huijausta. Vain 5 % ihmisistä onnistuu laihtumaan pysyvästi. 95 % ei onnistu. Tästä lehdet eivät tietenkään kirjoita, sillä sitten seuraavaa laihdutusvinkkinumeroa ei ostaisi kukaan. Tällainen rahan tekeminen pysyvän laihtumisen illuusiolla on siinä mielessä haitallista, että jokainen tällainen lehtijuttu lisää syrjintää ja vääriä käsityksiä lihavia ihmisiä kohtaan.
Iltapäivälehden nettikysely mukaan puolet suomalaista uskoi, että he tulevat vielä voittamaan lotossa päävoiton. Toiveajattelun voima on uskomaton. Ehkä puolet lihavista ja ylipainoisista ihmisistä uskoo myös siihen, että he kuuluvat siihen viiteen prosenttiin, joille pysyvä painon pudotus onnistuu. Unelmalla on kuitenkin kaksi puolta. Toinen puoli on se, että tämä sama unelma johtaa lihavien syrjintään ja halveksuntaan yhteiskunnassa.
Lihavia ja ylipainoisia on kohta yli puolet suomalaisista. Jos edes osa meistä katsoisi todellisuutta suoraan silmiin, eikä uskoisi laihdutusteollisuuden luomiin unelmakuviin, ja alkaisi levittää tieteen sanomaa: vain 5 % laihtuu pysyvästi, niin ennen pitkää lihavien syrjintä loppuisi. Mutta kumman sinä valitset? Totuuden ja realismin, vain haluatko sinäkin levittä lihavia syrjiviä asenteita hokemalla: ”elämäntapojen muutos”, ”terveellinen elämäntapa” ja ”pysyvä painonhallinta”?
http://geocities.com/ravitsemustiede/energiatasapaino.htm
Lähdin ottamaan siis asioista selvää - ei naistenlehdistä, eikä myynnissä olevista erilaisista dieettikirjoista, vaan päätin ottaa asiasta selvää tieteen näkökulmasta ja luottaa tässä asiassa maailman johtavien yliopistojen parhaimpiin asiantuntijoihin.
Mikä sitten oli vastaus kysymykseen pysyvästä painon laskusta.
Olin itse aluksi hieman hämmentynyt ravitsemustieteitten edustajien vastauksesta. Se oli nimittäin sellainen, että tutkimusten mukaan pysyvä painon lasku ei onnistu kuin pienelle osalle ihmisistä. Vaikka ylipaino on nousemassa maailman suurimmaksi terveysongelmaksi, niin ongelman aiheuttaa nimenomaan se, että millään ravitsemustottumusten muutoksella tai elämäntapamuutoksilla ihmisten paino ei kuitenkaan pysyvästi putoa. Vain 5 – 10 % ihmisistä onnistuu pysyvästi laskemaan painoaan, lopuilla paino nousee aina takasin vanhoihin mittoihin, ei heti, mutta viimeistään vuoden tai kahden päästä. Elämäntapamuutoksilla paino kyllä laskee lähes kaikilla, mutta vain noin 3 kiloa.
Tutkijoiden käsitysten mukaan tämä painon palautuminen entiseen johtuu siitä, että painoamme ja rasvakudoksen määrää säätelee jokin vielä tarkemmin tuntematon termostaatin kaltainen mekanismi kehossamme, joka lisää aina ruokahalua, jos painomme on alhaisempi, kuin mikä kehomme mielestä on oikea paino. Tämän mekanismin huijaamiseksi ei ole kehitetty mitään keinoa. Tavallisesti me ajattelemme, että ruokahalun määrään vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten ravinnon laatu tai esimerkiksi proteiinien määrä ravinnossa, mutta mitkään näistä tekijöistä eivät kuitenkaan vaikuta tähän mekanismiin, joka palautta painon aina ennalleen.
Koska tutkimusten mukaan painon pysyvä pudottaminen onnistuu vain pienelle osalle ihmisistä, joka kahdennellekymmenennelle, eli 5 %:lle, niin tästä seuraa joitain johtopäätelmiä.
Keskeisin niistä on se, että lihavien ihmisten syyllistäminen omasta painosta ja lihavien ihmisten suoranainen syrjintä pitäisi välittömästi ja kokonaan lopettaa. Valtaosa ihmisistä elää siinä käsityksessä, että jos ihminen on lihava, niin kyse on siitä, että lihava ihminen on jotenkin tyhmä tai laiska, eikä vain opettele elämään terveellisten elintapojen mukaan. Tämä käsitys on siis täysin virheellinen. Terveelliset elämäntavat eivät laihduta lihavaa. Lihavuus ei johdu siitä, että lihava makaa sohvalla katselle televisiota ja syöden sipsejä, niin kuin laihat ylimielisesti ajattelevat. Lihavat eivät vain heidän mielestään yritä tarpeeksi. Laihat ja normaalipainoiset ihmiset myös katsovat oikeudekseen rangaista lihavia ihmisiä heidän holtittomuudestaan, ja nälviä ja suoranaisesti syrjiä lihavia, koska he virheellisesti luulevat, että pakottamalla lihavat terveellisiin elämäntapoihin nämä voisivat laihtua.
Tässä mielessä olisi siis lihavien ja ylipainoisten ihmisten kannalta suuri etu, että jokainen suomalainen ihminen tietäisi perustosiasiat pysyvän laihtumisen mahdottomuudesta. Ihmiset hyväksyisivät sen, että jos joku ihminen on lyhyt, ei se ole merkki siitä, että hän olisi tyhmä tai laiska tai eläisi epäterveellisesti – sama ymmärrys koskisi myös lihavia.
Ihmisten on kuitenkin hyvin vaikea uskoa tieteen tuloksia laihtumisen mahdottomuudesta. Tämä johtuu paljolti siitä, että monet ihmiset unelmoivat vielä pääsevänsä itse eroon omasta ylipainostaan. Ihmiset haluavat uskoa siihen, että he itse voisivat laihtua. He eivät itse hyväksy itseään oman painoisena, vaan unelmoivat saavuttavansa joskus hoikkuuden. Siksi he ovat hyvinkin vihaisia ihmiselle, joka tulee kertomaan heille, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta.
Tärkeä osansa on myös laihdutusbisnekselleä. Ihmisen unelmaa laihtua pysyvästi hyödynnetään häikäilemättä myymällä heille erilaisia laihdutustuotteita ja kevyttuotteita. Suomessa erittäin suuri osa laihdutusbisnestä ovat lehdet, jotka jatkuvasti syytävät meille erilaisia ohjeita laihtua. Tosiasia on kuitenkin, että jokainen lehtijuttu, joka neuvoo miten laihdut pysyvästi on suoranaista huijausta. Vain 5 % ihmisistä onnistuu laihtumaan pysyvästi. 95 % ei onnistu. Tästä lehdet eivät tietenkään kirjoita, sillä sitten seuraavaa laihdutusvinkkinumeroa ei ostaisi kukaan. Tällainen rahan tekeminen pysyvän laihtumisen illuusiolla on siinä mielessä haitallista, että jokainen tällainen lehtijuttu lisää syrjintää ja vääriä käsityksiä lihavia ihmisiä kohtaan.
Iltapäivälehden nettikysely mukaan puolet suomalaista uskoi, että he tulevat vielä voittamaan lotossa päävoiton. Toiveajattelun voima on uskomaton. Ehkä puolet lihavista ja ylipainoisista ihmisistä uskoo myös siihen, että he kuuluvat siihen viiteen prosenttiin, joille pysyvä painon pudotus onnistuu. Unelmalla on kuitenkin kaksi puolta. Toinen puoli on se, että tämä sama unelma johtaa lihavien syrjintään ja halveksuntaan yhteiskunnassa.
Lihavia ja ylipainoisia on kohta yli puolet suomalaisista. Jos edes osa meistä katsoisi todellisuutta suoraan silmiin, eikä uskoisi laihdutusteollisuuden luomiin unelmakuviin, ja alkaisi levittää tieteen sanomaa: vain 5 % laihtuu pysyvästi, niin ennen pitkää lihavien syrjintä loppuisi. Mutta kumman sinä valitset? Totuuden ja realismin, vain haluatko sinäkin levittä lihavia syrjiviä asenteita hokemalla: ”elämäntapojen muutos”, ”terveellinen elämäntapa” ja ”pysyvä painonhallinta”?
http://geocities.com/ravitsemustiede/energiatasapaino.htm
Vastaukset 46
Vanhimmat
Laita nyt sitten linkki näihin mainitsemiisi " maailman johtavien yliopiston parhaimpiin asiantuntijoihin", jotka ovat sitä mieltä, että "Elämäntapamuutoksilla paino kyllä laskee lähes kaikilla, mutta vain noin 3 kiloa. "
Antamasi linkki ei ole mitään tieteellistä tutkimustulosta.
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=20042
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=20043
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=17905
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=17191
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=17192
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=14752
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=download&webcastid=14753
http://webcast.berkeley.edu/stream.php?type=real&webcastid=13510
Weight-loss and weight-loss maintenance interventions lasting 3–4.5 years (4 studies only) resulted in an average weight loss of 4%, well below the definition proposed for successful weight loss http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/174/1/56
http://xnet.kp.org/permanentejournal/sum03/registry.pdf
PubMedistä löytyy:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10613414?ordinalpos=20&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12119984?ordinalpos=15&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7650500?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=3&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8111485?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14633807?ordinalpos=12&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15632335
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18444133?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=3&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16002825?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=2&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17904936?ordinalpos=40&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Liikunnan määrä vaikuttaa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17413092?ordinalpos=59&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Laihdutus ei onnistu Austraaliassa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17264847?ordinalpos=64&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Paino palasi kahdessa vuodessa VLCDn jälkeen
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16421351?ordinalpos=88&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17495202?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=3&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed
Kiitos artikkeleistasi,muutamia ihan hyviä olikin. olen opiskeluitteni takia lukenut aika paljon ihmisen fysiologiaa ja samalla myös ravitsemustiedettä.
En siltikään löydä mistään mainintaa siitä, että pysyvät elämäntavan muutokset, vaikka sellainen missä kalorirajotus pysyy alle 1300kcal/vrk pysyvästi, lihottaisi ihmisen 100kiloiseksi tai estäisi normaalipainossa pysymisen. Vaikuttaa mielestäni fysiikan lakien vastaiselta.
Sen kokemuksen mukaan, mitä olen potilailta kuullut, niin voin sanoa, että syy dietin epäonnistumiseen on ihmisen korvien välissä, ei elintarviketeollisuudessa tai muissa tulkopuolisissa tahoissa. Jos laihduttaessa ei ymmärrä, että kalorirajoitus (naisilla noin 1500kcal )tulee koskemaan koko loppuikää, on laihdutusprojekti tuhoon tuomittu.
Leikitään ajatusleikkiä; Sinä olet laihtunut normaalipainoiseksi. Minulla olisi ääretön valta rangaista sinua jokaisesta ylimääräisestä viidestä kilosta. Ensimmäisestä viidestä kilosta hävittäisin parhaan ystäväsi maailmastasi, seuraavasta viidestä lisäkilosta katoaisi kumppanisi jne... Olen lähes 100% varma, että sinä pysyisit normaalissa painossa, vaikka geenisi olisivat kuinka taipuvaisia lihoamiseen ja elintarviketeollisuus syytäisi markkinoille salakavalasti lihottavia tuotteita.
Tietenkin ihminen voisi pysyä koko loppuelämän laihana, jos hän suostuu siihen, että hän kärsii koko loppuelämän nälän tunteesta. Koko valveillaolon ajan olisi nälän tunne, jonka tyydyttämistä vastaan olisi siis taisteltava.
Ruokahalun säätelyn homeostaattinen malli lähtee siitä, että jos elimistön paino laskee tietyn rajan alapuolelle se synnyttää ihmisellä nälän tunteen, joka ei katoa minnekään, ennen kuin paino on palannut entiselle tasolle. Nälän ja ruokahalun säätely olisi siis sisäsyntyistä toimintaa.
Erilaisten dieettien puolesta puhujat taas ajattelevat, että nälän kokemiseen ja ruokahaluun voidaan vaikuttaa ravinnon koostumusta muuttamalla. Esimerkiksi lisäämällä huomattavasti proteiinien määrää ruokavaliossa. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän pitkällä aikavälillä.
Tilannetta mutkistaa vielä se ilmiö, että näyttää siltä, että kun ruokavaliota muutetaan radikaalisti, niin se näyttää ensialkuun johtavan painon laskuun. Eli esimerkiksi VHH-dieetille siirtyminen laskee aluksi painoa. Mutta elimistö ajan kuluessa sopeutuu taas uudistuneeseen ruokavalioon, ja Atkinsin dieetin laihduttava vaikutus vuoden päästä aloittamisesta on laskenut vain kahteen kiloon.
" On koko ajan nälkä", on kaikista tyypillisin selitys, mitä potilailta kuulee. Silti nämä ovat ihmisiä, joiden ruokavalioon kuuluu suhteellisen paljon epäterveellisiä ruoka-aineksia ja vähän liikuntaa. Jos on nälkä, niin tartutaan pullaan sen sijaan, että syötäisiin esimerkiksi jotakin ravitsevaa ja terveellistä.
Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit ovat makroravintoaineita ja on tehty lukemattomia yrityksiä saada ihmisiä laihtumaan, muuttamalla näiden ravintoaineiden suhdetta toisiinsa. Ei ole onnistunut. Vähärasvaisen tai niukkarasvaisen dieetin vaikutus ihmisen painoon on vain luokka 2- 4 kiloa, kun testausajaksi otetaan vuosi.
Toinen tekijä voisi olla ravinnon energiatiheys, eli kuinka tiukkaan pakettiin kalorit ovat pakattu ruuassa. Energiatiheys taas käytännössä liittyy siihen, kuinka paljon ravinto sisältää vettä. Mitä enemmän syödyssä ruuassa on vettä, sitä alhaisempi on energiatiheys. Hedelmissä on runsaasti vettä, mutta niiden lisääminen ruokavalioon ei laihduta ihmisiä.
Mikroravintoaineilla, vitamiineilla ja kivennäisaineilla ei laihtumisen kannalta ole merkitystä.
Nälän torjuminen ei siis onnistu ravinnon koostumusta muuttamalla. Nälän tunnetta säätelee "adipostaati", (rasvakudostermostaatti), joka reagoi siihen, jos elimistön rasvakudoksen määrä alittaa "viitearvot (set points)
Englanniksi asia on kuvattu tuossa:
http://content.nejm.org/cgi/content/full/332/10/673?ijkey=619b466401d2e323bcbea463f1aa43a7cfaaa2b0&keytype2=tf_ipsecsha
Tässä on linkki josta löytyy yksinkertaista perustietoa energiatasapainosta:
http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/04_energiatasapaino.shtml
Kannattaa myös tutustua leptiiniin joka on näläntunnetta säätelevä hormoni. Lihavilla ihmisillä veren leptiinipitoisuudet ovat koholla, mikä kasvattaa näläntunnetta. Laihtuessa pitoisuudet tasoittuvat (ei välttämättä HETI) ja näläntunne myös vähenee aikanaan.
Jos tavoitepainossaan syö riittävästi ja tarpeeksi monipuolisesti että jokapäiväinen energiantarve täyttyy, ei tarvitse kärsiä jatkuvasti näläntunteesta. Elimistö ei pyydä enempää kuin mitä se tarvitsee. Mieliteot ovat sitten asia erikseen, ja on vain itse valittava kumpi on tärkeämpi - pulla vai vyötärö? Elämässä joutuu kieltäytymään kaikenlaisista kiusauksista... eivätkä herkut ole mikään poikkeus.
"Mutta elimistö ajan kuluessa sopeutuu taas uudistuneeseen ruokavalioon..."
>Puhut nyt ns. säästöliekki -nimisestä ilmiöstä, eli energiavajeen aiheuttama energiankulutuksen lasku. Energiaa kuitenkin kuluu säästöliekistä huolimatta, ja jos ihminen tarvitsee esim. 1500 kaloria päivässä (vähentyneestä energiankulutuksesta huolimatta) mutta syö vain 800kcal, niin jostain elimistön on kuitenkin saatava puuttuvat 700kcal jotka tarvitaan siihen että elimet pysyvät edes hengissä. Jos ruuasta ei saa riittävästi energiaa niin se otetaan sitten kehon omista varastoista, sopeutumisesta huolimatta.
"Hedelmissä on runsaasti vettä, mutta niiden lisääminen ruokavalioon ei laihduta ihmisiä."
>Ei laihduta, ei, mutta vaikka pullan KORVAAMINEN hedelmillä laihduttaa.
Ja sinuna en luottaisi liikaa niihin tutkimustuloksiin joiden mukaan jollain keinolla "laihtuu vain Xkg X ajassa" sillä ne ovat vain karkeita keskiarvoja joihin on laskettu mukaan myös ne tapaukset joissa ihmiset ovat luovuttaneet ja/tai huijanneet. Joukkoon mahtuu varmasti niitä jotka ovat vakavissaan noudattaneet ruokavaliota ja saaneet hyviä tuoksia.
No ei todellakaan ole mikään pakkovalinta elinikäisen nälän tai lihavuuden välillä. Sen 1500-2000 kilokaloria voi koostaa niin, ettei varmasti ole nälkä! Paljon vähärasvaista proteiinia, runsaasti kasviksia, vettä ja teetä ja maltillisesti täysjyvätuotteita. Lisäksi vähän rasvoja ja rasvaista kalaa, eikä varmasti ole nälkä.
Jos tosiaan haluaa pysyä laihana syöden sen hampurilaisaterian päivässä niin täytyy tosiaan valita nälän tai lihavuuden väliltä.
Ongelma ei ole siinä, etteivätkö laihdutusmetodit ja terveelliset elämäntavat toimisi. Ongelma on siinä, että ihmiset eivät noudata niitä elämäntapoja kun saavuttavat tavoitepainon vaan palaavat vanhoihin tapoihin, jotka jo alunperin lihottivat heidät.
Tässä kommentissasi olet tavallaan sekottanut kaksi asiaa toisiinsa.
1. Syödyn ruoan kokonaiskalorimäärän.
2. Syödyn ruoan laadun.
Jos painoa haluaa alentaa, ja laihtua, niin ratkaisevaa on vain päivittäisen ravinnon kalorimäärä. Ruokaa täytyy siis vain syödä vähemmän.
ARkikokemuksessa kuitenkin meillä on vahva taipumus syödä sellaisia ruokia, jotka ovat aikaisemmin maistuneet meistä hyvälle ja tuoneet meille hyvän olon. Ruoka aiheuttaa aivaissa samanlaisen hyvän olon, kuin esimerkiksi euforisoivat huumeet. Näin ollen meillä on voimakasta tapumus syödä lempiruokiamme ja omia totunnaisia herkkujamme. Tyypillisellä dieetillä ollessa totunnaiset herkut ovat kiellettyjen listalla, ja dieetin kärsimys usein on siinä, että juuri omaa herkkuaan ei saa syödä. Esimerkiksi pizzaa. Dieetillä olevan ihmisen taistelu on siis omaa mielihalua vastaan.
Jos kuitenkin ajatelaan, että ihminen laihtuisi pysyvästi, niin hänen täytyisi pystyä taistelemaan toista mielihalua vastaan. Nälkää vastaan, eli kokonaiskalorimäärää vastaan. Lihavalla ihmisellä tämä nälkä ei yksinkertaisesti katoa minnekään, ennen kuin elimistö kokee, että se on saanut riittävästi kaloreita.
Elimistö tottuu uusiin ravintotapoihin. Niinpä, vaikka Atkinsin dieetillä ensin paino laskee, niin jo vuoden kulutta se on noussut lähes ennalleen - runsasproteiiniseen ravintoon on jo totuttu, ja sitä syödään niin paljon, että elimistö kokee määrän oikeana.
Tietenin vain ravinnon kokonaisenergiamäärällä on tekemistä painon kanssa. Mutta sen kokonaisenergiamäärän voi koostaa siten, että nälkä ei tule niin helposti. Eri ruoka-aineet pitävät nälkää eri tavoin. Ihmisen ei ole pakko olla nälässä laihdutuksen jälkeen, jos hän tekee sen paljonpuhutun ruokailumuutoksen ja lopettaa pizzojen ja vastaavien syömisen. Nautitun ruoan laatuun voi vaikuttaa.
Ylipaino ja lihavuus ovat yksi maailman johtavista terveysongelmista. Siksi on paljonkin tutkittu sitä, miten ihmiset saataisiin laihtumaan. On kokeiltu eri variaatioita, miten muuttamalla rasvan, proteiinien ja hiilihydraattien suhdetta ruokavaliossa saataisiin ihmiset laihtumaan. Valitettavasti millään muutoksilla ei saavuteta pysyvää laihtumista.
Esimerkiksi pitsan voitaisiin olettaa olevan lihottavaa, koska siinä on runsaasti rasvaa. Mutta kun ihmiset on laitettu niukkarasvaiselle tai erittäin niukkarasvaiselle dieetille, ei sillä ole kuitenkaan saavutettu pysyvää tulosta laihtumisessa. Ei myöskään ruokavaliolla, joka on runsasproteiininen.
Oletko koskaan ihmetellyt sitä, että vaikka erilaisia dieettejä, jotka lupaavat pysyvää laihtumista on ollut jo vähintään sata vuotta ja joka vuosi tulee uusia, niin silti ei ole löydetty mitään varmaa keinoa ihmisen pitkäkestoiseksi laihduttamiseksi. Amazon.comissa on 3,598 eri kirjaa myynnissä otsikolla wight loss. Menetelmiä ja esityksiä kyllä löytyy, mutta miksi mikään ei kuitenkaan toimi?
Kysytkö tätä todella vakavissasi? Ihmiset eivät noudata dieettejä loppuikäänsä. He eivät syö terveellisesti, kasvispainotteisesti, nopeita hiilareita ja kovia rasvoja vältellen annoskoot kohtuullisena pitäen. He syövät tehdasvalmisteista sokeria ja kovetettuja rasvoja tursuavia ruokia, juovat alkoholia, syövät herkkuja. Eivätkä liiku. Siksi ihmiset lihovat. Kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa, kuten hyvin tiedät, painoerot on jäljitetty eroihin elämäntavoissa. On olemassa ihmisiä, jotka lihovat sairauden takia, mutta vain vähän. Enemmistö vain syö liikaa ja liikkuu liian vähän. Se, miksi ihmiset eivät terveellistä ruokavaliota halua noudattaa, riippuu varmaan yksilöstä. Monet kokevat sen varmaankin vaivalloisena ja rajoittavana. Pysyviä tuloksia ei siis saavuteta siksi, että ihmiset lopettavat dieettien noudattamisen. Ei siksi, etteivät muutokset toimisi. Kyllä ne toimivat, mutta vain niin kauan kun niitä noudattaa. Yksikään linkkaamasi tutkimus ei osoita, etteikö noudattamalla niitä muutoksia kuka tahansa voisi pitää painonsa alhaalla. Ei yksikään. Vaikka yrität kovasti vängätä asiaa niin päin.
Tollasta seli, seli -juttua, kun ei mitään vastuuta halua ottaa irvokkaasta ahmimisestaan ja selkärangattomuudestaan.
Jokainen laihtuu ja pysyy hoikkana, jos kevyt ruokavalio ja liikunta kuuluvat ihan jokaiseen päivään.
Ja miksi pitää alun perin lihoa ja täällä kerjätä jotain sääliä.. että "ei se mun syy oo vaan biologian"
”Terveelliset elämäntavat eivät laihduta lihavaa. Lihavuus ei johdu siitä, että lihava makaa sohvalla katselle televisiota ja syöden sipsejä, niin kuin laihat ylimielisesti ajattelevat.”
>Kyllä laihduttaa. On kiistämätön tieteellinen fakta että jos syö vähemmän kuin kuluttaa niin laihtuu, ja toimii myös toisinpäin. Sillä ei ole väliä tuleeko kalorit sipseistä vai suklaasta/karkista/liiasta kotiruuasta, jne. koska totuus on kuitenkin se että lihavuus johtuu vain ja ainoastaan siitä että syö liikaa (ja liikkuu liian vähän).
”lihavien ihmisten syyllistäminen omasta painosta ja lihavien ihmisten suoranainen syrjintä pitäisi välittömästi ja kokonaan lopettaa.”
>Olen samaa mieltä, sillä ketään ei saisi syrjiä.
”Ihmisten on kuitenkin hyvin vaikea uskoa tieteen tuloksia laihtumisen mahdottomuudesta. Tämä johtuu paljolti siitä, että monet ihmiset unelmoivat vielä pääsevänsä itse eroon omasta ylipainostaan. Ihmiset haluavat uskoa siihen, että he itse voisivat laihtua. He eivät itse hyväksy itseään oman painoisena, vaan unelmoivat saavuttavansa joskus hoikkuuden. Siksi he ovat hyvinkin vihaisia ihmiselle, joka tulee kertomaan heille, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta.”
>Laihtuminen perustuu yksinkertaiseen fysiikanlakiin ja se on jokaisen ihmisen kohdalla aivan yhtä mahdollista. Mielestäni se on vain hyvä asia että ihmiset uskovat itseensä ja pyrkivät eroon ylipainostaan ja epäterveellisistä elämäntavoistaan. Ylipaino ei ole vain esteettinen ongelma ihmisille, vaan useimmiten laihduttamisen (ainakin yhtenä) syynä on parempi terveys.
”Tärkeä osansa on myös laihdutusbisnekselleä. Ihmisen unelmaa laihtua pysyvästi hyödynnetään häikäilemättä myymällä heille erilaisia laihdutustuotteita ja kevyttuotteita. Suomessa erittäin suuri osa laihdutusbisnestä ovat lehdet, jotka jatkuvasti syytävät meille erilaisia ohjeita laihtua.”
>Totta, mutta siinä onkin kyse dieeteistä ja ihmeaineista, eikä elämäntapamuutoksesta jota kiistät.
”Toiveajattelun voima on uskomaton.”
>Toiveajattelua on se kun päättää kertaheitolla jättää kaikki herkut, sokerit, leivät, ja muut ”pahat” ruuat pois, aloittaa ankaran kunto-ohjelman, asettaa järjettömän painotavoitteen, noudattaa tarkkaa 1500 (tai alle) kalorin kuuria, ja sitten sanoa sitä elämäntaparemontiksi. Elämäntapamuutoksessa on nimenomaan kyse sellaisista pienistä ja kumulatiivisista muutoksista joita pystyy ja tulee noudattamaan koko loppuelämänsä. Koska kyseessä on jatkuva prosessi, ei se lopu kun painotavoite on saavutettu, joten painon ei pitäisi enää nousta takaisin lähtötilanteeseen. Ne 95% jotka eivät onnistu ovat luultavasti niitä ketkä eivät ole vielä sisäistäneet pysyvän painonhallinnan perusteita, mutta se ei tarkoita etteivätkö hekin pystyisi siihen.
Olen itse kamppaillut monta vuotta painoni kanssa ja luulin aina että en vain pysty laihtumaan, mutta järkevillä valinnoilla ja kärsivällisyydellä olen vihdoinkin saanut tuloksia. Parasta on kuitenkin se että en ole laihiksella, en ole nälkäinen tai kiukkuinen, enkä ole joutunut luopumaan mistään kokonaan, vaan sallin itelleni välillä jopa suklaata ja pitsaa jos niin haluan… Olen tehnyt sellaisia muutoksia jotka sopivat juuri minulle!
Minulla ei ole kuin muutama ylimääräinen kilo, joten terveyteni kannalta ei ole mitään kiirettä saada paino putoamaan, ja sillon kun se onkin mahdollista niin rauhallinen tahti on paras pysyvään painonpudotukseen. Kun syö ja liikkuu oikein niin se näkyy varmasti myös painossa ja terveydessä ennen pitkää.
Miksi sitten lihavia on olemassa vasta nykyään? Miksi väestön liikapaino on kasvanut merkittävästi?
Voisi tietenkin päätellä, että jos ihmisten paino on noussut viime vuosikymmeninä, niin ihmisen paino määräytyisi siis ympäristötekijöistä eli elämäntapatekijöistä, eikä perimästä. Mutta perimän ja ympäristön vaikutus on toisiinsa monimutkaisemmin kietoutunut tässä tapauksessa, ja yksilön paino voi silti olla perinnöllisesti määräytynyt, mihin viittaa se, että suomalaisen kaksostutkimuksen mukaan identtiset kaksoset ovat melkein aina samanpainoisia.
Syitä kansojen jatkuvaan painon nousuun on esitetty: autoilu, koneet työnteossa, runsaampi ruokavalio, ruuan energiatiheyden nousu, rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavat ympäristökemikaalit, lisääntynyt univaje, stressi, liikunnan korvautuminen tv-n katselulla ja videopeleillä nuorilla, arkisen oleskeluympäristön lämpötilan vaihtelun väheneminen, vähentynyt tupakointi, lisääntynyt psyykelääkkeiden syönti, ensisynnyttäjien keski-iän nousu, epigeneettiset vaikutukset, tukevampien ihmisten suurempi lisääntyminen (luonnonvalinta), ylipainoisten pariutumine ylipainoisten kanssa, äidin raskauden aikainen ruokavalio.
Ei oo monimutkasta.
Liikaa ruokaa ja liian vähän liikuntaa. Nykyään kaupat on täynnä epäterveellistä moskaa jota ei ollu tarjolla vielä esim. 50 vuotta sitten.
Geenit voi vaikuttaa osaltaan esim. rasvasolujen määrään ja aineenvaihduntaan, mut ne ei määrää ihmisen painoa. Se mitä ihminen laittaa suuhunsa ratkaisee!
eli kaupat täynnä epäterveellistä moskaa. Kiittäkää suomalaista elintarviketeollisuutta kiloistanne. Muhkean joulukinkun saa happamuudensäätöaineilla yms. vastaavilla, onko siis ihme, että kinkkua syövä ihminenkin paisuu turvokkeeksi. Ennen se kinkku oli vain suolattu ilman muita lisäaineita, nykyään sellaista lihaa, joka olisi vain suolattu on vaikeaa löytää. Kiitos monipuolisten lisäaineiden ja kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tuotteisiin piilotettujen tärkkelyksien. Silloin, kun syötiin suolamuikkua ja ruisleipää, oltiin sutjakoita, mutta sitten joku keksi, että suola on vaarallista, sitten rasvakin oli vaarallista, ruisleivästäkin saatiin syöpää, kanamunasta nousi kolesterolit, ainoa, joka ei ole ollut vaarallista ovat nämä erilaiset light-tuotteet.
Identtiset kaksoset myös yleensä kasvavat samassa ympäristössä ja oppivat samat elämäntavat. Ei kelpaa siis perusteluksi. Kannattaa ylipäätään lukea hieman kaksostutkimusten metodiikasta ennen kun suhtautuu niihin kuten totuuteen.
"Syitä kansojen jatkuvaan painon nousuun on esitetty: autoilu, koneet työnteossa, runsaampi ruokavalio, ruuan energiatiheyden nousu, rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavat ympäristökemikaalit, lisääntynyt univaje, stressi, liikunnan korvautuminen tv-n katselulla ja videopeleillä nuorilla, arkisen oleskeluympäristön lämpötilan vaihtelun väheneminen, vähentynyt tupakointi, lisääntynyt psyykelääkkeiden syönti, ensisynnyttäjien keski-iän nousu, epigeneettiset vaikutukset, tukevampien ihmisten suurempi lisääntyminen (luonnonvalinta), ylipainoisten pariutumine ylipainoisten kanssa, äidin raskauden aikainen ruokavalio."
Ja tutkimuksissa tärkeimmiksi tekijöiksi on todettu liikunnan puute ja liika syöminen. Muut voivat kohottaa hieman riskiä, mutta eivät selitä painoa.
Vaikutukset voivat olla yllättävän suuria. Tupakan vaikutus painon nousuun on noin 5 kg. Tosin tämä tulos on saatu niillä ihmisillä, jotka ovat lopettaneet tupakoinnin. Käsittääkseni ei ole tehty tutkimusta siitä, että tupakan polton aloittaminen aikuisiällä laskisi painoa 5 kg.
Tästä tuli vain mieleen, että ruotsalaisten tapa käyttää nuuskaa voisi olla mahdollisesti jopa terveellinen elämäntapa, jos sekin laskisi ihmisten painoa 5 kg. Mutta toisaalta nuuskan haitallisia terveysvaikutuksia ei tiedetä, koska nuuskan vaikutuksesta terveyteen on tehty vain noin 60 tutkimusta.
Tupakoijat yleensä korvaavat sen tupakanpolton syömällä enemmän. Ei siis päde normaaleihin ihmisiin ollenkaan. Se, että riippuvuus korvataan toisella ei ole mikään uutinen.
Kokaiiniriippuvaiset kyllä laihtuvat dramaattisesti. Se on niin vahva huume, että sekoittaa aivotoimintoja niin pahasti, että myös nälkää ja ruokahalua säätelevät keskukset häiriintyvät pahasti. Ennen käytettiin myös amfetamiinijohdannaisia laihdutuslääkkeenä, josta tuli seurauksena jonkinasteinen huumeongelma USA:ssa ja muuallakin, ennen kuin tästä laihdutusmenetelmästä luovuttiin.
Ja monilla muillakin huumausaineilla laihtuu.
Helpostikin, ihmiset alkoivat lihomaan vasta n. 20 vuotta sitten, sitä ennen ei ollut pahemmin tietokoneita ja ihmiset liikkuivat enemmän, lapsille ja nuorille oli päivän selvää, että harrastuksiin ja kavereille mentiin kävelen tai pyörällä, eikä pidetty yhteyttä tietokoneilla, kännyköitäkään ei ollut kuin harvoilla. Työkin on muuttunut, se ei enää ole olekaan fyysistä, esim. metallipajoilla työ on vielä fyysistä, mutta harvemmassa siellä on ylipainoisetkin
voihan se olla noinkin.Mutta kyllähän ihminen laihtuu ja pysyy hoikkana jos syö vain 1200 kcal päivässä....
tahtoo vaan olla että sitä ei malta olla syömättä.Paino ei tule takaisin vaikka söisi sitten l500kcal päivä.
Se on niin mahdottoman vähän minkä ihminen nykypäivänä tarvitsee ravintoa...kysehän on siitä että syömme jo melkein harrastuksena.eli kaikkeen muuhun kun nälkään.
Stemppiä!
Se täsmennys jäin puuttumaan, että leikkaushoidolla kyllä laihtuu pysyvin tuloksin. Leikkaushoitojen määrä onkin nousemassa Suomessakin 500 vuodessa.
Ihan vielä yksinkertaistettuna: kun superlihava menee laihdutusleikkauskeen ja vatsalaukkua pienennetään niin sen jälken pystyy syömään niin vähän että se vaje alkaa kuluttamaan sitä ylimäärästä varastoa. Sitten kun se varasto on kulutettu ja ihmine laihtunut niin miten saa tarvittavan ravinnon kun mahalaukku ei vedä paljoa? Popsimalla lisäravinteita pilleripurkista loppu elämän? Vai syömällä joka tunti vähän jotakin?
läskit ihmiset keksivät ihan uskomattomia selityksiä sille miksi ovat lihavia!!!! ja lihavuus ei tietenkään ole heidän syynsä... vaikka eivät söisi mitään niin olisivat lihavia... ja niin heillä on taas syy ahmia!!!! säälittävää paskaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei niillä leikkauksillakaan kaikki pysyvästi laihdu. Jotta laihtuminen olisi pysyvää, pitää leikkauksessa olleenkin opetella täysin uudet ruokailutottumukset. Tottakai se auttaa, ettei voi syödä paljoa kerralla, mutta ruoan laadulla on kuitenkin mielettömän suuri vaikutus.
Joku syy siihen tarvitaan että ihminen haluaa olla normaalipainoinen. Mulle se oli aikoinaan terveys (selkävaivoja) ja ulkonäkö joten oli käytännössä pakko laihduttaa ja olen nyt ollut yli 10v. normaalimitoissa. Pudotin parissa vuodessa n. 75kg. Mutta se ei tullut ilmaiseksi.. meni monta vuotta sopeutua uuteen kroppaan ja elimistön muutoksiin. Laihtuminen muuten tuo myös niitä aineenvaihduntamuutoksia ja esim. mulle tuotti alkuun ongelmia syödä tarpeeksi :)
Olin itse nuori (n. 16v) laihduttaessani ja tilanne oli helpompi kuin esmeks keski-ikäiselle joka on lihonut kilonsa pikkuhiljaa. Minä taas olin lapsesta asti läski.
Olen vieläkin yllättynyt siitä että miten helposti se kuitenkin kävi. Varmasti yksi elämäni mahtavimmista saavutuksista :) Ei ketään varmaan yllätä että todellakin motivoi pitämään itseään kunnossa..
Todettakoon ihan ensi alkuun, että se ikuinen hokema että muka 95% laihduttajista epäonnistuu ei itseasiassa perustu oikein mihinkään, kyseessä on lääketieteen kaupunkilaislegenda. Sitä on vaan toistettu niin monessa yhteydessä, että siitä on ikään kuin tullut totta:
http://partners.nytimes.com/library/national/science/052599hth-weight-myth.html
On tietenkin totta, että monet uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet pysyvän laihduttamisen hankalaksi, mutta "ravitsemustieteen" antamissa linkeissä oli kyse esim. vähäkalorisesta dieetistä ilman erityistä painotusta liikunnalle, sekä VLCD-dieeteistä jne. Toisekseen pitää muistaa, että ne henkilöt jotka osallistuvat kliinisiin tutkimuksiin ovat yleensä kroonisesti vaikeasti lihavia ja ns hankalia tapauksia: heidän täytyy laihtua terveydellisistä syistä mutta he eivät omin neuvoin siihen kykene. Niinpä heidän on turvauduttava lääkärin apuun.
"Ravitsemustiede" viittasi myös ns set-point teoriaan, joka on yksi laihduttamista vieroksuvien kestolihavien lempiteorioista. Sen mukaan keholla on geneettisesti määritelty ominaispaino, johon se aina pyrkii palaamaan. Tämäkin teoria on pelkkää puppua:
http://www.psychologytoday.com/articles/pto-20000301-000017.html
(ks kohta 2)
Laihdutin itse menestyksellisesti lähes 20 vuotta sitten ihan vaan laskemalla kaloreita ja lisäämällä liikuntaa reilusti. Samassa yhteydessä innostuin juoksulenkkeilystä tosissani ja siitä on tullut rakkain harrastukseni, ja nyttemmin olen myös innostunut punttisalista. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä päivääkään, mutta ahmimishimot on taakse jäänyttä aikaa. Samoin äitini laihdutti aikoinaan 40vuotiaana ja innostui myös juoksemisesta, sittemmin hän oli yksi maamme parhaista naismaratoonareista omassa ikäsarjassaan ja juoksi vielä pitkälle yli 60vuotiaana. Hänen siskonsa taasen oli vakavasti lihava ja kuoli sydänkohtaukseen 50 vuotiaana.
Minun eikä äitinikään onnistunutta laihduttamista ja elämäntapamuutosta ei ole kirjattu mihinkään tilastoihin, enkä usko että monen muunkaan tavallisen tallaajan menestystarinoita.
Ne, jotka kuuluvat siihen 5 %:n ryhmään, joka onnistuu laihtumaan, suurin osa harrastaakin liikuntaa tunnin päivässä. Eli vähintään noin 3000 kcal viikossa.
Tuo luku 95 % ei tule linkeissäsi viitattuun vanhaan tutkimukseen, vaan on toistunut yhä uudelleen ja uudelleen uusissa tutkimuksissa.
Toinen linkkisi taas viittaaa Pyskology Today lehteen, jossa artikkelin ovat kirjoitaneet toimittajat. Usein kaupalliset lehdet ja naistenlehdet kirjoittavat näitä laihtumiseen kannustavai artikkeleita. Psykologeilla ei kuitenkaan ole ravitsemustieteellistä koulutusta ja tietopohjaa, ja jos laihdutuksesta jotain haluaa tietää luotettavasti, niin silloin pitää turvatua ravitsemustieteen ja lääketieteen tieteellisiin julkaisuihin. Naistenlehdistä et saa tietää totuutta.
Miksi sitten jotkut onnistuvat laihtumaan, ja jotkut eivät? Näyttää siltä, että ylipainoon ja lihavuuteen ei ole vain yhtä syytekijää, vaan syitä on ilmeisesti lukuisia. Kun syitä on monia, niin joillakin ihmisillä laihtuminen onnistuu ruokavalion ja liikunnan muutoksilla, toisilla taas ei.
Sekä äitini että minun kohdalla laihtuminen tuli ensin, ja maraton vasta vuosia myöhemmin. Lienee kuintekin totta, että liikuntaharrastus on useimmiten olennainen osa onnistunutta elämäntapamuutosta. Liikuntaa vieroksuvien on vaikea uskoa tätä (ja ymmärrän sen hyvin), mutta liikuntaa voi oppia rakastamaan niin, ettei enää liikukaan kalorinkulutuksen ja painonhallinan vaan siitä saadun ilon ja onnistumisen tunteen vuoksi.
"Tunti liikuntaa päivässä" on niin laaja käsite, ettei se oikastaan kerro vielä mitään, mutta kovin paljon se ei ole edes jos puhutaan tunnin rankasta intervallitreenistä. Ennen maatalouden koneistumista keskiverto pienviljelijä ja maataloustyöntekijä teki pellonraivaus- ja sadonkorjuuhommia, metsäsavottoja ja navettatyötä johon verrattuna tämän päivän innokkaimmatkin istumatyötä tekevät harrastelijaliikkujat ovat auttamattomasti sohvaperunoita. Yksi yleisen lihomisen syy on, että ihmisten käsitys siitä mikä on "rankkaa ruumiillista työtä/liikuntaa" on nykyään vääristynyt. Monet myös yliarvioivat liikunnan kuluttaman kalorimäärän reilusti - esim tunnin sauvakävelylenkki ei riitä polttamaan pizzaa ja kaljatuopillista.
Olisin kovin kiinnostunut tietämään mihin tutkimuksiin ns setpoint-teoria perustuu? Ymmärtääkseni on kyse väärinkäsityksestä joka on syntynyt mm koska lihavat ihmiset (toisin kuin yleensä luullaan) kuluttavat lepotilassakin enemmän energiaa kuin hoikat. Kun henkilö laihtuu myös energia-aineenvaihdunta eli kalorinkulutus pienenee. Tämä ei kuintekaan tarkoita (kuten aluksi luultiin) että keho jotenkin vastustaisi laihtumista.
Set point teoria olettaa, että ihmisillä on termostaatin kaltainen järjestelmä, joka huolehtii siitä, että ihmisellä on vakiomäärä rasvakudosta kehossaan. Eri ihmisillä rasvatermostaatti on säädetty eri arvoihin, ja siksi ihmiset poikkeavat toisistaan rasvan määrän eli lihavuuden suhteen. Set point teorian kehittivät alun perin vuonna 1982 Bennet ja Gurin selittämään miksi ihmisten laihdutuskuurit olivat aina pitemmällä aikavälillä tehottomia. Laihduttaminen on yritys muuttaa kehon rasvamäärää set pointista poikkeavasti, mutta set point on väsymätön vastustaja. Ylipainon tutkijat ovat koettaneet selvittää, miten olisi mahdollista muuttaa set pointia ja saada siten aikaan pysyvä laihtuminen. Tähän mennessä kukaan ei kuitenkaan ole löytänyt ratkaisua tähän kysymykseen, vaikkakin muutamia teorioita on kehitteillä. Yksi lupaavimmista on set pointin muuttaminen liikunnan avulla. Lyhytaikaisessa laihdutuksessa ihminen pystyy olemaan välittämättä set pointista, mutta pitemmällä aikavälillä olo set pointin alapuolella aiheuttaa psyykkistä stressiä. Jos paino on set pointin kohdalla, niin mieliala on optimistinen ja positiivinen. Jos paino laskee set pointin alapuolelle, niin siitä seuraa masennusta ja lamaantumista. Eli painon pitäminen set pointin alapuolella itsekurin ja tahdon avulla aiheuttaa ylipainoiselle tai lihavalle ihmiselle psyykkisesti epämiellyttävän olon. Set point ei ilmeisesti ole täysin geneettisesti määräytynyt, (tai epigeneettisesti). Mutta tutkijat epäilevät että ympäristötekijät voivat vain nostaa set pointia. Tämä ilmiö, vain set pointin nousu selittyisi painon biologisella merkityksellä jos set pointia voisi myös laskea, niin elimistö olisi vaarana joutua anorektiseen tilaan. Ajatus siitä, että set point voi vain nousta, on tietenkin lihavan kannalta masentava. Kerran hankittu läski siis nostaa set pointia ilmeisesti loppuiäksi. Tämän takia ylipainon tutkimuksessa onkin siirretty painopistettä nimenomaan ennaltaehkäisyyn. Etsitään menetelmiä, joilla estettäisiin lasten ja nuorten lihominen, sen sijaan että yritettäisiin laihduttaa turhaan aikuisia. http://medweb.mit.edu/pdf/set_point_theory.pdf
http://weblog.hotales.org/portal/jarno
Set point ei ole mikään yleisesti hyväksytty tai tutkimuksissa paikkansa pitäväksi osoitettu teoria. Se on tosiaan kehitelty kuvaamaan sitä, mistä voisi johtua että laihdutus niin usein epäonnistuu. Mutta se ei ole mikään psykologinen tai fysiologinen vakio. Ai miten niin ei? Koska jos se olisi, onnistumistarinoita ei olisi ollenkaan. Minä olen onnistumistarina, ja meitä on monta.
Dr Gary Foster, yksi johtava ylipainon ja laihdutuksen asiantuntija kertoo laihdutuksen ongelmista seuraavaksi: Tällä hetkellä laihtuminen on mahdollista hyvillä ohjelmilla ja helppoa, mutta tulokset ovat 5 – 8 % vähennys ihmisen kokonaispainossa, ei-kirurgisilla toimenpiteillä. Tämä on lääketieteellisesti hyvä tulos, ja ehkäisee eri sairauksia, mutta epätyydyttävä tulos ihmisten omasta mielestä.
Kyselytutkimuksen mukaan ihmiset tavoittelivat 32 % laihtumista,
hyväksyttävä painon pudotus olisi 25 % painosta,
ja tyytymättömiä he olisivat 17 % painonpudotukseen.
Jos jo ylipainoa noin 30 kg menkää leikkaukseen,muu ei enää auta.Liikaa ylikiloja jotka tulee aina takasin.Ei tartte pelätä.Pienet arvet suuri hyöty.Lopettakaa jojotus kuten minä ja normi paino takasin eikä kukaan enää hauku.Menoja nyt mutta pitemmänpäälle säästööä.Sain elämän takaisin.
paljo sun leikkaus makso,ja oliko kova"operaatio"ku mä en oikee noista leikkauksista tiiä. ja jos jotai muuta haluut kertoo nii ollas hyvä.
Pitää syödä koska on nälkä? Jos tietää olevansa ylipainoinen, pitääkö edelleen syödä liikaa koska tuntuu siltä että on nälkä? Viisas osaa syödä sopivasti riippumatta siitä miltä milloinkin tuntuu. Ei ole sattumaa että viisaat ja korkeasti koulutetut ovat muita harvemmin lihavia.
Set point, josta tässä ketjussa on paljon kirjoitettu, on suomeksi asetusarvo. Tulee termostaattitekniikasta.
vastata pariin kommenttiini tuolla ylhäällä?
Olet kyllä aika rankasti käsittänyt väärin tuon 5% onnistumisten merkityksen. Se ei todellakaan tarkoita, että ainoastaan yksi kahdestakymmenestä ihmisestä kykenisi hallitsemaan painoaan. Luku on pieni, koska ylivoimainen valtaosa niistä, joilla riittävä tahdonvoima ON, ovat ALUN PERINKIN terveellisessä painossa eivätkä niin ollen tule huomioiduksi "tutkimuksessa".
"95% lihavista eivät pysty pitämään itseään normaalipainossa." Siksi juuri he lihavia ovatkin!
On netti täynnä, pitäähän lihavienkin jotenkin todistella itselleen, ettei edes kannata yrittää parantaa elintapojaan. Kyllä on paljon ihmisiä, jotka ovat saanuttaneet pysyväästi alemman painon. Muutenhan meitä hoikkia ihmisiä ei olisi olemassakaan, teillä ei vaan mene jakeluun mitä sana pysyvä tarkoittaa, se ei tarkoita, että esim. puolivuotta eletään ns. terveellisesti ja sitten jatketaan mättämistä ja lopetetaan liikunta kokonaan. Hoikkana ei tarvitse elää nälässä, toisin kuin monet lihavat kuvittelevat.