Ahtisaari on jämähtänyt kylmänsodan juoksuhautoihin, kun hän vaatii suomettumistaakan purkamista. Ahtisaari ei huomaa, että maailma on mennyt hurjasti eteenpäin, vain jämähtäneet muistelevat lännen ja idän välistä ristiriitaa sodanjälkeisessä maailmassa.
Ei ole enää mitään taakkaa, jota pitäisi purkaa vaikkapa liittymällä Natoon. Jos liittyisimme Natoon, se tehtäisiin täysin riippumatta kylmänsodan asetelmista.
Sosialidemokraatit näyttävät olevan erikoisen vanhoillisia. Tanner, Leskinen. Pitsinki, ja Lindblom jäivät toisen maailmansoden juoksuhautoihin ja alkoivat vielä 50-luvun lopulla ajamaan sodan aikaiseen asetelmaan perustuvaa politiikkaa. Nyt taas Lipponen ja Ahtisaari ovat jääneet käymään kylmää sotaa.
Ei ole enää mitään taakkaa, jota pitäisi purkaa vaikkapa liittymällä Natoon. Jos liittyisimme Natoon, se tehtäisiin täysin riippumatta kylmänsodan asetelmista.
Sosialidemokraatit näyttävät olevan erikoisen vanhoillisia. Tanner, Leskinen. Pitsinki, ja Lindblom jäivät toisen maailmansoden juoksuhautoihin ja alkoivat vielä 50-luvun lopulla ajamaan sodan aikaiseen asetelmaan perustuvaa politiikkaa. Nyt taas Lipponen ja Ahtisaari ovat jääneet käymään kylmää sotaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ahtisaari, Lipponen ja Jakobson ovat niitä ihmisiä, joiden linjaan voi luottaa silloinkin kun tuuli on kovaa. Väkivaltakoneistojen edessä voi joutua tinkimään maximaalisesta toimintavapaudesta, mutta pöyristyttävä painostajan nuoleskelu ei omantunnon-omaavia, realismista ajatuksensa ammentavia, kunnian miehiä rasita.
Aiempia suurmiehiä ja sananvapauden (kaiken ehto) puolustajia olivat juuri Tanner, Paasikivi, Ryti, Erkko, Leskinen, Pitsinki, Lindblom, Ehnroth, Junnila jne. Näille henkilöille löytyy vastakohtia ryhmästä: Väyrynen, Kekkonen, Haavisto, Karjalainen, Karpela, Kääriäinen jne.
On kuvaavaa, että puhut Kylmänsodan juoksuhaudoista silloin, kun Suomen ajatteleva ja periaatteellinen osa ajaa Suomea Lännen Leiriin.
Janattoman mielestä sananvapaus kuuluu siis kaikille muille paitsi keskustalaisille. Ne mokomat väärinajattelijat joutavat keskitysleiriin tai mielisairaalaan.
Hyvä tiivistelmä maailman muutoksista löytyy filosofien, ei poliitikkojen teksteistä. Esim. Seppo Oikkonen Narkissos-esseissään sanoo suunnilleen: itä ja länsi, kommunismi ja kapitalismi ovat olleet ja menneet, nyt ovat vastakkain reaalitalous ja rahatalous. Kaikki poliitikot elävät vielä menneissä maailmoissa ja kaikki sotilaat käyvät aina "sitä edellistä sotaa" (Haavikko). Mutta nyt onkin edessä kriisi johon ei kellään ole vastauksia valmiina. Miten ihmisten reaaliset elinmahdollisuudet saadaan toteutumaan maailmassa jota johdetaan raha-ajatteluun perustuvilla päätöksillä. Tämä kriisi on talousajattelussa, ja se on muodostunut pitkän ajan kuluessa, nyt se vain puhkeaa esiin. Eikä se noudata mitään ennen realiteetteina pidettyjä rajalinjoja.
Monet noista luettelemistasi "suurmiehistä ja sananvapauden puolustajista" toimivat varsin ansiokkaasti maamme hyväksi, mutta ennen kylmää sotaa. Mutta Tanner, Leskinen, Pitsinki, Lindblom, Ehrnrooth, Junnila ja itse lisäisin vielä Vennamon olivat näihin nykyisiin sen ajan politiikan arvostelijoihin verrattuna, kuten Lipponen Ahtisaari ja Jakobson, kunnianmiehiä. He uskalsivat sanoa asiansa silloin päin Kekkosen naamaa. Mämä nykyiset, jotka olivat jo silloin mukana politiikassa olivat hiljaa, Lipponen jopa suomettuneempi ja kekkoslaisempi kuin Kekkonen itse.
On eri asia, että tuo joukko Tannerista Vennamoon ei olisi kylmänsodan oloissa pystynyt menestyksellä johtamaan Suomea. Länsi ei olisi voinut tiukanpaikan tullen auttaa meitä, sillä se itsekin piti kiinni myös asevoimien avulla etupiiristään, jonka se Idän kanssa sopi sodan jälkeen. Me jouduimme N-liiton etupiiriin.
Meidän onnemme oli, että meillä oli kansan ylivoimaisen tuen saanut Kekkonen, joka piti tuon ryhmän pois hallitusvallasta. Sen ulkopuolella saivat kyllä vaahdota.
Lipposella, Ahtisaarella, Jakobsonilla ja Erkon lehdistöllä on nyt vähän sama tilanne. Ovat hallitusvallan ulkopuolella. Heidän vaahtoamisensa ei paljon Suomea hätkäytä. Nyt meillä Vanhanen, Tuomioja ja Halonen johtavat ulkopolitiikkaa kansan ylivoimaisen tuen varassa.
Realipolitiikassa on kysymys siitä, annetaanko periksi vain sen verran(ystävyys? ja yhteistyö?)kuin on pakko(paasikiviläinen politiikka), vai mennäänkö painostajan kelkkaan(rakastuminen panttivangin ottajaan) yli sen, mitä edes vaaditaan(kekkoslainen politiikka). Tanner olisi pärjännyt erittäin hyvin kylmän sodan kiekuroissa(Stalin arvosti Mannerheimiakin, jota nyt ei voi pitää nl:n myötäjuoksijana).
Ei minusta ketään pidä sulkea keskitysleireille tai mielisairaalaan mielipiteittensä vuoksi. Ongelma on siinä, että erittäin monet keskustalaiset (lähes kaikista puolueista näitä nilviäisiä löytyy) värväytyivät neuvostoliittolaisten toiveiden toteuttajiksi yli sen, mitä edes vaadittiin ja kotimaisia toisinajattelijoita lyötiin "idänkortilla" ja asetettiin virkakieltoon. Keskustalaiset eivät näe tuossa toiminnassa mitään väärää, mikä asettaa heidät aivan oikeaan valoon, hämärään.
Neuvostoliitossa aikoinaan toisinajattelijoita suljettiin mielisairaaloihin ja Eino Uusitalo ehdotti Suomeen liputuspäivää Neuvostoliittolaisena merkkipäivänä.