Kaikkihan me tiedetään, mitä seuroissa, varsinkin lähetysmiesten keikan viimeisten seurojen jälkeen laitetaan saarnaajien taskuun. Kulukorvauksia, jotka ovat ihan hyväksyttyjä.
Haluan kuitenkin keskustelun siitä,
Miten paljon tällaisia kulukorvauksia "keikasta" saa?
Ymmärtääkseni ne ovat verollisia sen jälkeen, kun todelliset kulut ja päivärahojen osuus on vähennetty, vai onko?
Tietysti lahjoitus on mahdollista, mutta ne on kuitenkin ilmoitettava verottajalle, stipendejä myöten - ilmoittaako saarnaajat?
Haluan kuitenkin keskustelun siitä,
Miten paljon tällaisia kulukorvauksia "keikasta" saa?
Ymmärtääkseni ne ovat verollisia sen jälkeen, kun todelliset kulut ja päivärahojen osuus on vähennetty, vai onko?
Tietysti lahjoitus on mahdollista, mutta ne on kuitenkin ilmoitettava verottajalle, stipendejä myöten - ilmoittaako saarnaajat?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Liikelahjoissahan on se periaate, että jokainen liikelahja on erillinen lahja. Oliko se raja jokin viisisataa, jonka yli ovat verollisia!
Vasenkäsi ei tiedä mitä oikea tekee periaatteella raamatun ohjeen mukaan rakkaudenlahjat menee. Luulempa ettet kostu kymyksilläsi mihinkään.
OIKEUDENMUKAISUUS! Me muut rivikristityt maksamme verot joka ikisestä eurosta; myös lisäansioista ja tilapäisistä tuloista; nehän on ilmoitettava verottajalle kunnian ja omantunnon kautta! Tai ainakin ennen oli, kun ihmisillä vielä omatunto jotakin sanoi ja kunnia sen vaati, että kansalainen kantaa osansa verottajan kekoon.
Toinen pointti on se, että myös ns. paikkakuntain saarnaajat tekevät omilla paikkakunnillaan ehkä sen raskaimman työn ja kantavat vastuuta kristillisyyden menestyksestä ; heillehän juuri ihmiset vaivojansa valittavat ja he niitä kuuntelevat ja myötäelävät niissä. Saarnaavat Jumalan sanaa seuroissa, käyvät katsomassa sairaita ja sidottuja, puhuvat myös eri tilaisuuksissa; hautajaisissa, häissä, ristiäisissä. Osallistuvat nuorten iltoihin, vanhustyöhön, leiritoimintaan, rukoushuoneiden remontteihin yms. Ja kaikki tämä ilman mitään rahakorvauksia! Miksi tätä työtä ei juurikaan arvosteta. Onko siis lähetysmiesten puhujamatkat niin paljon arvokkaampaa Jumalan edessä, että se pitää palkita tavaksi tulleella rahan taskuun työntämisellä, kun ihmiset heitä hyvästelevät kokousten viimeisenä iltana? Monin paikoin lähetysmies käy kotipaikkansa seuroissa vain kalsarit vaihtamassa ja oman saarnavuoronsa pitämässä että säilyy kirjoilla paikkakunnallaan. Mutta paljon mukavampaa ja ennen kaikkea tuottoisampaa on matkustella ns. lähetysmatkoilla ja kerätä "lampaanvilloja" taskuihinsa. Tämä tapa, joka on joskus ollut ehkä oikeutettukin ja tarpeellinen huomionosoitus saarnaajille, on jäänne menneiltä vuosikymmeniltä ja joka joutaisi jo romukoppaan; eihän se nykyisellään herätä muuta kuin ansaittua arvostelua ( jota muutamat sanovat kateudeksi). Menneinä aikoina lähetysmiehet toivat nämä lampaanvillat seurakunnan lähetyskassaan; nyt lienee tämä käytäntö on vain muisto entisestä ajasta. Nyt ne monelta käsitetään henkilökohtaiseksi lahjaksi, jossa ei ole mitään osuutta sillä seurakunnalla, joka heidät matkoille lähetti; Lyhyesti: Lähetysmatkat on tehty business- matkoiksi! Vasta sitten, kun lähetysmies ei saisi matkansa tuloksena kuin haukkumisia ja rupia perseeseensä, nähtäisiin, kuinka rakasta ja sydämestä lähtevää Jumalan sanan saarnaaminen ja ihmisten sielujen autuus heille olisi, kun pitäisi todella tyytyä siihen armopalkkaan, mikä uskollisille työmiehille Herra luvannut on. Apostoli Paavali oli hyvä esimerkki oikeasta Jumalan lähettiläästä; hän ei mitään pyytänyt seurakunnilta itselleen, mutta elätti itsensä kättensä työllä ja kehotti muitakin tekemään työtä, että heillä olisi tarvitseville jotakin jakamista. Sopinee vieläkin tämän ajan saarnamiehille esimerkiksi. Palkka-/Leipäpapit ovat Herran työhön kelvottomat.
Siltä osin, että paikallissaarnaajia nimenomaan pitää muistaa kaikin tavoin.
He tekevät pääasiallisen työn paikkakunnillaan. Olen ilokseni havainnut, että he ovat opillisesti raamatun Sanaan uskollisesti pitäytyviä, useimmat. Kiitos Herralle!
Taskurahat ovat jokaisen lähettilään omantunnon asioita.
Eipä ole moinen asia tullut mieleenikään muussa mielessä kuin että itse olen antanut liian vähän!Parannusta täytyy tulla antamisen iloon niin kalliista Jumalan työstä,itselleni tämän kirjoitan!Yhtyn edelliseen kaikesta sydämestäni!r varbiina(rämpälle))
salanimesi takana! nyppii toi
tekosiveys
Meriselittäjille kananmuna taskuun. Riittää "lähetyseinareille" hyvin matkaevääksi.
ennään yhtikäst Einarii. Matkat on johtanut muualle; Son rauhass. Kyytitkii on jo maksettu. Näin on hyvä.
Mutta erosin ajatuksestasi kohdassa, ettei paikkakunnan saarnaajaa arvosteta. Ainakin minä arvostan paimentani, koska nään hänessä Jumalan kasvot. "saarnaajan kädet ylhäällä"
Täällä on samoin . Minusta näyttää teräsmieheltä.
näyttää kovin huonosti voivalta; ei oo seurakuntalaiset pitännä saarnaajastansa huolta. Se on häpeeks heille.
Asia ei kuulu tänne. Voit ottaa yhteyttä verohallitukseen tai lähimpään verovirastoon, jos pääsiäisrau uhkaa pahasti mennyttä.
Voin kertoa, että lestadiolaisten saarnaajien palkkioiden veroasiat ovat kunnossa ja ne on hoidettu verohallit:n ohjeiden mukaisesti.
Jos asia painaa, soita tuntemallesi saarnaajalle, jotta pääset rauhaan.
että on hankala tavoittaa näitä herroja puhelimessakaan. Tunnen kyllä useitakin saarnamiehiä, mutta en saa heitä langalle, kun haluaisin jostain asioistani keskustella. Osa heistä hiihtelee Lapin tuntureilla, osa paistattelee hipiäänsä Etelän aurinkorannoilla ja mikä missäkin. Ja jos tuosta avauksen asiasta jotain kysyisin, olen varma, että luuri paukahtaisi korvaan ja keskustelu loppuisi lyhyeen. Niin arka kysymys se on myös saarnamiehille. Eri asia on, kuuluuko kyseinen asia tälle foorumille keskusteltavaksi. Mielestäni ei.
Et ole lestadiolainen, etkä puhu totta.
jos vaikka sulla olis parempi flaxi.
Kiitoksia tiedoista!
Jos asiat on hoidettu kuntoon verohallinnon kanssa, niin OK!
Liikelahjana tällainen rahalahjoitus ei ole oikein.
Tämä asia kuuluu tänne, sillä tämä on Lestadiolaisuutta mitä suurimmassa määrin sivuava aihe.
Jos täällä sallitaan Lestadiolaisuuteen kuuluvien tai sitä sivuavien aiheiden käsittely, niin aihe kuuluu tänne.
Hyvä keskustella tästäkin.
Asiathan voi olla ihan kunnossa. Rahathan voivat mennä yhdistykselle ja sieltä sitten korvataan matkakustannukset verohallinnon ohjeiden mukaan.
Asiaa nimenomaan kysyttiin, eikä tuomittu mitenkään.
Ihan naurettavaa! Voittehan te ensin keskustella omasta itsestänne ja veroistanne, sekin aihe kuuluu tänne.
Eräs mieleltään nyrjähtänyt tahtoo väkisin tehdä tästä palkkioasiasta aiheen. Hän on kuitenkin ulkopuolinen, eikä yhdistyksen sisäiset asiat kuulu tänne jumalattomien joukkoon.
Tässä asiassa meidän jokaisen pitää huoli siitä, että kuinka me perille kostumme, siihen ei kuulu raha mitenkään, eikä varsinkaan ulkopulisen kannanotto, kuitenkin jos on otettu asiasta noinkin paljon selvää. Olisi parasta että tekee parannuksen ja sitä kautta tulee kysymään, veljet miehet, mitä minun pitää tehdä että minä taivaaseen pääsisin. Silloin kun tämän käsittää, ei tule enää mieleenkään nuo pienet almut .
ns. lähetysmiehiä ahneuden perkele voi kiusata.? Onko niillä joku seerumi ruiskutettu valtasuoneen, joka on tehnyt ne immuuniksi tuolle kaikkia muita raastavalle perkeleelle. Jos näin luulet ja kuvittelet, elät syvässä harhassa etkä ole oikealla karttalehdellä. Tottahan on, ettei kenenkään ole pakko ruokkia noita pohjattomia säkkejä, mutta eihän ole syntikään, jos joku haluaa hyvästä sydämestä jonkun euron heidän taskuunsa heittää. Kaikkihan perustuu kristillisyydessä vapaaehtoisuuteen.
Enempi korpee tuo monilla paikkakunnilla kuultu sanonta, joka jokaisen lähetyskierroksen jälkeen saarnastuolista paikkakunnan saarnamiesten toimesta julistetaan:"Hyvästelemme lähetysmiehet kauniisti kotimatkalle kristittyjen kauniin tavan jälkeen". Kaikkihan tiedämme, mitä noiden sanojen takana on.
Rahan kanssa pelaaminen autuuden asiassa on sangen vaarallista. Pietarikin sanoi eräälle: Olkoon sinun rahas kanssasi kadotuksessa!
Kaikkihan tiedämme, mitä noiden sanojen takana on.
tämä tapahtui. Ja miten tuon saarnamiehen puvun kävi tuossa väentungoksessa? Minäpä tiedän. Eikä tuo tapahtuma ollut ainoa laatuaan. Mutta tuolla yksinkertaisella mummolla oli enkelin sydän.
Tällä mummelilla oli sydän paikallaan ja oppi kirkkaana sydämellä. Tuo mummo odottaa viimeistä ylös nousemisen aamua Jumalan lasten levossa ja rauhassa. Sinne mekin halajamme, pois, pois tää maailma ei viihdyttää saa meitä. Mummosta on monta muutakin kertomusta meille opiksi, kuinka usko vaikuttaa ja antaa oikeita sanoja.
Sinäkö muka odotat kuolemaa patjallasi ja pääsyä iankaikkiseen iloon pois maailmasta viihtymästä!!
Älä naurata!
Kristynkö muka tulis elää täällä surkeena
naama norsunv:lla?
Kristityn tulee iloita olostaan maailmassa,
jonka Jumala on tehnyt lapsilleen valmiiksi. Huoltakaan ei pitäisi suuria olla, jos uskon lamppu palaa.
On tehtävä työtä, viljeltävä, istutettava,
julistettava sanaa ja tunnettava iloa siitä
kaikesta, mitä maailmassa on.
Joka syksy saa vapaasti pitää juhlat ja kerätä ystävät ja koko lähiön ihmiset yhteen iloitsemaan vuoden tulosta ja Jumalan suurista lahjoista. Näin on Herra itse määrännyt kansalleen laissaan. Silloin saa syödä, juoda ja soittaa harppua. Eikä tätä tarvitse rajata yhteen kertaan. Sydän iloitsee joka päivä.
Synnistä ei tule iloita, mutta eihän Jumalan luoma ja ylläpitämä maailma ole kokonaan synti.
Se on myös siunattu ja täynnä siunausta ihmislapsille.
Ja tilitti siihen tyhjään säkkiin vain puolet. olivat sopineet vaimonsa kanssa että puoli pidetään itse. Ensin tuli Pietarin luo mies, hän kysyi, onko enemmän annettavaa, mies vastasi että ei ole, noin suurinpiirtein, Pietari vastasi noilla sanoilla, ja mies kaatui siinä paikassa, kuolleena maahan. kerkesivät siivota miehen pois kun jo tuli vaimo sisään ja kävi suurinpiirtein samoin, kohta oli vaimokin vainaa. hän oli toinen ihminen joka kuoli ahneuden takia, kuka heidät tuhosi eiköpä se ollut PH.
Hyvästelemme kauniisti, kun olin Lahden Tapparnkadulla ollut 2 v. Sanoi PL. ei sinun tarvitse teuta lahjoittaa muuta, työ panos oli riittävä. En senjälkeen ole heille rahaa tarjonnut.
Tuo Pietarin sana: olkoon sinun rahas kanssasi kadotuksessa!
NM: pirun ahne, älä viitsi käyttää noin kovaa nm. siitä voi tulla sanomista.
"kirkkaana sydämellä", Remppaämmä ;-)
Remppaemma on kuallu! Tiedoksi vaan.
siitä voi vetää tai taputella kuinka vain
108DDD ==))))
jos seuroissa on 1000 ihmistä, noin 50 laittaa rahaa keskimäärin 50€ potti on vain 2500-3500€
kun ottaa huomioon matkat, aika, antaumus ja vastuun niin palkka ei ole iso. keskimäärin 60000€ vuosi hyvällä puhujalla. Mutu tuntumalla.
Mikä saa sinut laittamaan tällaisia summia? Kaikki eivät käy saarnaajien taskuilla, ja minulle jo 10 euroa on suuri raha.
Tämä palsta muistuttaa päivä päivältä enemmän iltapäivälehtiä ja aiheet ja avauksen niiden lööppejä.
Ensinnäkin haluaisin kysyä avauksen tekijältä haluaako hän kyseenalaistaa sen lähetystoiminnan, jota herätysliikkeessämme tehdään ?
Yksi kirjoittaja alempana jakaa seurakunnan saarnaajiin ja rivikristittyihin - unohtaen kuitenkin että saarnaajat ovat vain seurakunnan palvelijoita. Eli rivikristittyjen palvelijoita.
Hyvin läheltä seuranneena ja faktatietoon perustuvana voin sanoa, että lähetysmatkoilta kerätyt summat eivät kata edes polttoainekustannuksia matkoista. Ken epäilee, voi lähteä pohjoiseen kierrokselle, missä siellä täällä kourallinen kristittyjä kokoontuun sanan kuuloon isoissa seuroissa. Matkat ovat pitkiä ja vievät yleensä viikon-pari. Saarnaajille ei makseta mitään korvausta tästä työstä seurakunnan puolesta, mutta majoitus kyllä järjestyy paikkakunnan kristittyjen kodeissa.
Useimmat lähetysmatkoja tekevät saarnaajamme ovat vielä päivätyössä mukana ja luonnollisesti joutuvat tekemään tätä kautta uhrauksia toimeentuloonsa pois jäävien työpäivien muodossa. Tietysti oma kuvionsa on ylipäätään matkoista sopiminen työnantajan kanssa siten, että työpaikan voi säilyttää.
Ihmisten halu antaa ja tukea jotain omastaan on tänä päivänä vähentynyt niin paljon, että saarnaajamme tekevät tärkeää työtään pitkälle omalla kustannuksellaan. Siinä takana on kuitenkin Jumalan siunaus ja Jumalan antama voima jaksaa viikosta toiseen matkustaa paikkakunnalta toiselle. Tuetaan heitä yhdessä rukouksen hengessä ja myös jotain voi omistaankin jakaa.
eri asia varmaankin isoilla paikkakunnilla.
Jossa olaan Suomessa. Aina on löytynyt niitä ahneita jotka ottais, ottais vaikka mistä, eikä antais almua kenellekkään, sitten tuo toinen suunta viro ja inkerinmaa ei ole sielläkään antamista puvun taskuun, vaan olen sata varma että siellä siitä taskusta joutuu antamaan jos on. Voisiko kademielinen lainkuuliainen aloittaja katsoa siihen Ristillä riippuvaan Herraamme ja muistella sitä, kuinka hänenkin synnit on siellä kuitattu ilmaiseksi .
Tekstisi on säälittävää lörpöttelyä. Koita olla edes piilofarisealainen.
Puhut törkeästi omaan pussiin.
Lähetystoimi suomessa on suuri rahallinen bisnes. Toimeen on hakeutunut henkilöt, jotka ovat nuoleskelleet kaikki "perseet" päästäkseen tienaamaan, ja "vaikuttamaan" kuten eräs "Einari" kerran Helsingissä saarnasi. Oikeasti nuo saadut rahat pitäisi tilittää eurolleen seurakunnalle, josta maksetaan puhujalle junalippu paikkakunnille ja takaisin, eikä muuta. Loppu rahat käytettäsi sitten paikkakunnan menoihin yms kuluihin. Olisi oikeasti hauska tietää kuka lähetysmies toimii näin, ja kuka ei.
Paikallisosaston vuosikertomukseen on saatava kohta " Lähetystoimesta saadut varat, sekä niiden jako ja käyttö.
Nyt tullaan Helsinkiin "herkistelemään" mummoja ja viedään mummojen viimeiset rovot. Antamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta vastineeksi pitäisi saada edes jotain, ja ehkä nuo saavatkin.
Saarnoissa helisee tuo Juhan von Tezelin sana: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." tätä ei tietenkään sanota suoraan, mutta käytetään termejä "iloista antajaa Jumala siunaa" ja "maalliset varat". Näinhän asia sinänsä onkin, mutta se koskee ennenkaikkea lähetysmiehiä. Heidän tulisi antaa saamansa rahat paikkakunnan kassaan eurolleen, ja olla näin hyvänä esimerkkinä.
Nythän on todellisuudessa niin, että rahat menee puhemiehen omaan taskuun ja sitten laskuhin.
Raamatussa kerrotaan, että Paavali ei pyytänyt kelltään mitään, ja teki omilla käsillään työtä, että hänellä oli tarvitseville jakamista, vaikkakin oli Jumalalta valittu Apostoli todistanmaan Kristuksen nimeä pakanain keskuudesssa.
Olisikohan tässä mitään opittavaa meidänkin "sananpalvelijoilla."
Uskon hyvin että näin se lähetystoimi pyörii.
Täällä olevat kirjoittajat lukeutuvat 95% siihen seurakunnantyön ja lähetustoimen tyhjäksi tekijöihin, joilla ei ole tullut uskonasiat kovin tärkeäksi muussa kuin arvostelussa. Näin olen itsekin usein asiaa pohdiskellut lähetys työstä ja siinä "rikastumisesta". Taitaa olla niin että lähetysmies laittaa kyläpaikasta lähtiessä köyhän emännän taskuun kestitys rahaa.
Kyllä on taas yksi kateellinen joukossamme, jolle Jumala ei ole siunannut elintasoa eikä ole tavinnutkaan, elää toisten vioissa ja ei ymmärrä että eri ihmisiltä saatuja lahjoja tarvitse ilmoitella kellekkään jos ne ei ylitä tittyä summaa ja sinunalistesi ihmisten vuoksi ei varmasti ylitä.
Valvo vain omissa vioissa ja älä ole katkera jo sinusta ei ole tehty saarnaajjaa, kyllä surakunta on sen oikein nähnyt!!!
luiskahtaa siihen taskuun .
On verrattu vaikka mihin esim. torikauppias hän on sätillinen, aamulla torilla, myy tavaritaan kokopäivän klo 14.00 kimpsut kasaan, Ostaa huomiset myymiset, perheen ruuat, tankkaa autonsa, tulee kotiin laskee kassan 11,25 e,
merkkaa verotukseen , ja on onnellinen , Miksi? siksi että on asumus lämpö ruoka perhe , ja kenties USKO .
antajalle!Se on vain Jumalan Hengen mukaista,jakaa saarnamiehille,taloudellista hätää kärsiville ym.tarvitseville.Kyllä meillä Suomessa on vielä kohtalaisen hyvin mut emme tiedä mitä lama tuo tullessaan?Jokaisen jolla on kaksikin ihokasta,antakoon hänelle kellä ei ole!Nyt tuli kyllä huono omatunto itselleni,ei taida monikaan tätä asiaa kirjaimellisesti täyttää.Rukoillaan yhdessä Taivaan Isää että meille aukeaisi antamisen ilo,mammona voi pilata koko rakkaan,omakohtaisen Uskomme ,jos se tulee liian tärkeäksi.Rukoillaan Taivaallista hyvää,mammona katoaa,Iankaikkisuus ei koskaan!Lämmin koti,lämmin mieli,paikka johon päänsä kallistaa,ravintoa hiukan,mun tarvisi kyllä mennä ja menenkin itseeni.Sen ei pidä syödä joka ei raskasta työtäkään tee.Kiloja paljon, yli äyräitten!Älkää mun tähden syyllistäkö itseänne,tää on ennenkaikkea itseäni varten.Olen suurimmaksi osaa yksin,ehkä tänne sit lataan paineitani!r peppiina
Rakkaat veljet ja sisaret!
Niin taas ymmärsitte väärin tämän asian.
Jos menot ylittää tulot, niin ei tietenkään tarvitse maksaa veroja.
Meitä kristittyjä on opetettu rehellisyyteen ja rehellisyys on sitä, että ollaa rehellisiä myös yhteiskunnalle ja maksetaan verot oikeudenmukaisesti. Samoin on oikeuden mukaista, että tulonhankkimiskulut vähennetään.
Jos lähetysmiehen puvun taskuun tulee vähemmän kuin on kustannukset, niin hänen pitää ilmoittaa tulot verottajalle rehellisesti ja samoin menot.
OK! Veroja ei tarvitse maksaa kuin siltä osin, kun ne ylittävät tulo ylittää menot.
Lahjansaaja tekee ja allekirjoittaa veroilmoituksen lahjasta tai ennakkoperinnöstä. Alaikäisen puolesta lahjaveroilmoituksen tekee hänen huoltajansa tai tuomioistuimen määräämä edunvalvoja. Lahjaveroilmoituslomakkeen saa verotoimistosta tai Internetistä osoitteesta www.vero.fi. Veroilmoitus on annettava lahjanantajan asuinpaikan verotoimistoon kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lahja on saatu. Jos lahjanantaja ei asu Suomessa, annetaan veroilmoitus Pääkaupunkiseudun verotoimistoon.
Veroilmoituksen voi lähettää myös postitse.
Alle 4 000 euron arvoisista lahjoista ei veroilmoitusta tarvitse antaa, ellei sitä erikseen vaadita.
Kannattaa ottaa huomioon, että kun mahdollista luovutusvoittoa myöhemmin lasketaan, myyntihinnasta voidaan yleensä vähentää omaisuuden hankintamenona vain lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo. Kuitenkin esimerkiksi silloin, kun lahjaksi on saatu julkisesti noteerattuja arvopapereita alle 4 000 euron arvosta, voidaan hankintamenoksi hyväksyä verotusarvo, vaikkei lahjaverotusta olisi
toimitettu. Muussa tapauksessa hankintamenona käytetään omistusajan mukaan 20 prosenttia tai
40 prosenttia myyntihinnasta.
Lahjaveroilmoitus on aina annettava, kun lahjan arvo on 4 000 euroa tai enemmän. Lahjaveroilmoitus
on annettava myös silloin, jos on saanut samalta antajalta kolmen vuoden kuluessa muita lahjoja ja lahjojen yhteenlaskettu arvo nousee 4 000 euroon.
Asunto-osakkeesta tai kiinteistöstä ei voi luovuttaa tietyn euromäärän (esim. 3 999,95 €) suuruista osaa, vaan luovutuksen on oltava
määräosuus, esimerkiksi 1/4.
Lahjaveroa on maksettava myös edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saadusta vakuutuskorvauksesta. Tällaiset vakuutuskorvaukset ovat kuitenkin lahjaverosta vapaita siltä osin kuin niiden
yhteismäärä kolmen vuoden aikana on enintään 8 500 euroa. Jos vakuutuskorvauksen saaja on muu
kuin lähiomainen, korvaus verotetaan kuitenkin pääomatulona saajansa tuloverotuksessa, eikä siitä
määrätä lahjaveroa.
Joitakin vuosia sitten kun oli lähetys "Lapista" Suomeen niin eräällä paikkakunnalla oli pitkä jono ihmisiä hyvästelemässä vanhimpia. Eräs mies tuli poikansa kanssa hyvästelemään lähetysmiestä ja antoi samalla hänen käteensä jonkin uhrilahjan. Lähetysmies kiitti ja siirsi saamansa hitaasti miehen pienelle pojalle joka oli mukana. Uskon että kyseinen saarnaaja tunsi että hän ei tarvitse näitä kaikkia varoja. Kaunis näky! Toinen kokemus on lähetyksestä pienelle paikkakunnalle jossa lähetysmies sai kirjekuoren johon oli laitettu melkoinen summa matkarahaa. Hän katsoi siihen ja otti (oletettavasti osan) sisällöstä ja vei keittiöön paikkakunnan emännälle ruokakassaan. Esimerkillistä tämäkin. Lahden vanhan ruksan pihalla kuulin kun vanhempi mies kertoi millaista oli kun aikoinaan monilta rakastettu vanhin kävi Suomessa. Kun kotimatkalla rajaseuduilla hyvästeltiin niin uhrirahoista palautui "kaikki Suomen kristillisyyteen" (oma tulkintani on että kulut kattavan osa kenties otetiin vastaan, mutta lahjoja oli paljon enemmän kuin tätä). Toimintatapoja on siis monenlaisia. Minulle nämä kaikki luetellut kelpaavat esimerkiksi.