Minulla on kait jonkin tason sosiaalisten tilanteiden pelko, olenkin nyt yrittänyt tästä päästä vähän silläkin tavalla jotta olen ns. pakkososiaalistanyt itseäni, eli mennyt kaupungille, ja paikkohin missä on paljon ihmisiä, mutta aloin nyt pohtimaan jotta onko sittenkään näin,
eli menin kaupungille, ajattelin että jään sellaseen vilkkaaseen paikkaan missä ihmisiä kulkee paljon, mutta aloin miettimään jotta mitähän ihmiset ajattelee kun seisoskelen siinä paikoillaan, sitten kahtelin ympärilleni eikä kukaan näyttänyt kiinnittävän minuun mitään huomiota, sitten tulin ajatelleeksi jotta noista ikkunoista joita siellä nyt oli, voisi joku kahtoa, ja sitten lähdin taas kävelemään,
eli, sellainen pelko "kun mitä muut ajattelevat" sama kaava toistuu muissakin jutuissa, jos valitsen kassajonon joka on vähän pitempi kuin vaikka vieressä oleva, ajattelen heti jotta mitä muut ajattelee miksi valitsen pitemmän kassajonon vaikka lyhyempi olisi vähän matkan päässä,
selailin julisteita, tuli mieleen jotta mitä ihmiset ajattelee kun tällälainen yli 30v selaa juliste taulua.
kerran jäin seisoskelemaan torille, siinä vieressä seisoskeli pikkutyttöjä, tuli taas mieleen jotta ihmiset varmaan ajattelee jotta kyttään noita pikkutyttöjä kun jäin vähän matkan päähän seisoskelemaan!
Jos joku katsoo minua kaupungilla, ajattelen jotta onko minussa jotain vikaa, vaatteissa tai jotain, vai miksi se katsoi?
tiivistettynä ongelma on se,"" jotta mitä muut ajattelee"" sitä niinkuin pelkään!
onko kellään jotain neuvoja, mistä tämä voisi johtua,
mikä tähän auttaisi, missä yleensä vika??
kiitoksia!
eli menin kaupungille, ajattelin että jään sellaseen vilkkaaseen paikkaan missä ihmisiä kulkee paljon, mutta aloin miettimään jotta mitähän ihmiset ajattelee kun seisoskelen siinä paikoillaan, sitten kahtelin ympärilleni eikä kukaan näyttänyt kiinnittävän minuun mitään huomiota, sitten tulin ajatelleeksi jotta noista ikkunoista joita siellä nyt oli, voisi joku kahtoa, ja sitten lähdin taas kävelemään,
eli, sellainen pelko "kun mitä muut ajattelevat" sama kaava toistuu muissakin jutuissa, jos valitsen kassajonon joka on vähän pitempi kuin vaikka vieressä oleva, ajattelen heti jotta mitä muut ajattelee miksi valitsen pitemmän kassajonon vaikka lyhyempi olisi vähän matkan päässä,
selailin julisteita, tuli mieleen jotta mitä ihmiset ajattelee kun tällälainen yli 30v selaa juliste taulua.
kerran jäin seisoskelemaan torille, siinä vieressä seisoskeli pikkutyttöjä, tuli taas mieleen jotta ihmiset varmaan ajattelee jotta kyttään noita pikkutyttöjä kun jäin vähän matkan päähän seisoskelemaan!
Jos joku katsoo minua kaupungilla, ajattelen jotta onko minussa jotain vikaa, vaatteissa tai jotain, vai miksi se katsoi?
tiivistettynä ongelma on se,"" jotta mitä muut ajattelee"" sitä niinkuin pelkään!
onko kellään jotain neuvoja, mistä tämä voisi johtua,
mikä tähän auttaisi, missä yleensä vika??
kiitoksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajatella nuo tilanteet niin, että miten itse ulkopuolisena näkisit itsesi. Miettisitkö itse noita asioita jostakusta muusta? Koita pakottaa itsesi ajattelemaan, että se on aivan sama mitä ne muut miettii. Pikkuhiljaa saatat oppia ajattelemaan sen kaavan mukaan automaattisesti.
Epävarmuudesta kai se yleensä johtuu. Onko sinua esimerkiksi lapsuudessasi syytelty paljon tekemisistäsi? Jouduitko usein miettimään, oletko niin kuin muut? On monia syitä mistä se voisi johtua..
Epävarmuudesta kai se yleensä johtuu. Onko sinua esimerkiksi lapsuudessasi syytelty paljon tekemisistäsi?
ON, siis minua on syyllistetty lapsena melko paljon kaikesta, lähinnä isäni teki näin,
tämä isä-suhteesi. Et ole lapsena tarpeeksi vastustanut isääsi. Ehkä hän oli pelottava ja väkivaltainenkin. Sehän on aika tavallista. Sinua on kasvatettu väärin ja voit nyt kasvattaa itseäsi oikein. Ole iloinen, että olet vapaa panostuksesta ja toisten mielivallasta. Oma päätäntävapaus on niin hieno asia, että se tekee onnelliseksi. Sinua ei voi kukaan enää sortaa. Vedä nenuun vaan, jos joku ryhtyy komentelemaan.
Tällainen asenne on hyvä ottaa, kun ei vie sitä liian pitkälle, että joutuu tappelemaan.
tämä vaiva on sun omien korvien välissä.varmaan jokainen joskus aattelee noin että mitähän muut ajattelee,mutta ei ajstuksen saisi alkaa hallita elämää.se mitä muut ajattelee on loppujen lopuksi yks hailee tässä elämässä.kaikki me ollaan samallaisia pikku muurahaisia tuolla kadun vilinässä.kaikilla on ongelmia enempi vähempi,ne ei vaan aina läheskään näy ulospäin,sellaista elämä on.saman arvosia me kuiten kaikki ollaan ihmisinä,se pitää muistaa jokaisen.
musta sun kannattaa edelleenkin mennä ihmisten ilmoille ja aina useemmin ja useemmin. mene istuskeleen jollekkin penkille niin se katteleminen ei herätä sellaista huomiota kuin paikallaan seisominen.siinä istuskellessa on kiva seurata ihmisiä ja huomata kuinka me kaikki ollaan just omallaisia taapertajia ja kaikilla on omat tyylit pukeutumista myöten.uskosin että rohkeus kasvaa olla ihmisten parissa vain ja ainoastaan sekaan menemällä.
älä ainakaa mökkiydy,se ei tee kellekkään hyvää, mene sekaan vaan istuskeleen ja nauttimaan joka päivä annos ihmisiä,siitä se rohkeus kasvaa.huomaat että sinä olet uhtä ainutlaatunen kun kuka muukin.onnea sulle ja kaunista keväätä!!!
hävinnyt kai itsetunto välillä nollassa ollut. Ei ihmiset aattele kummosia vaikka siltä itsestä tuntuu ,olethan ihminen itsekkin. Nykyisin kävelen ryhdikkäästi vaikka kuinka tuijotetaan ,kuvittelen ainakin saavani ihailevia katseita. Yleensä "kauniita" ja komeita katsotaan jos huomaat sellaista niin sinua ihaillaan. Se on tää suomalaisten itsetunto heti luullaan et mikä mussa vialla. Pää pystyyn ja menoksi :)
"Nykyisin kävelen ryhdikkäästi vaikka kuinka tuijotetaan ,kuvittelen ainakin saavani ihailevia katseita. Yleensä "kauniita" ja komeita katsotaan jos huomaat sellaista niin sinua ihaillaan."
Siksikö ne monet tuijottaa, ehkä niin. Täytyypä opetella itsekin vielä enemmän ryhdikkyyttä :).
usko pois,kukas nyt huomaa "varjoissa" hiippailijoita yhtä tasaista massaa. :)