Tämä viesti varmasti pian poistetaan, mutta mieltäni painaa että olenko skitsofreenikko vai mikä minulla oikein on? Onko minulla skitsofrenia kun olen joskus unen ja valveen rajamailla nähnyt tumman pelottavan hahmon sänkyni vieressä, ja kun käännyin se olikin sänkyni yläpuolella ja tuijotti minua, nukahdin siihen. En ole ihan varma, mutta ihan kun se olisi kuiskinut minun nimeä, tai sitten olin näkemässä jo unta tai olin hereillä en osaa sanoa. Olin ihan kauhuissani. Muutama vuosi myöhemmin sain unihalvauksen, kuulin askelia ja jotakin epämääräistä ääntä vierestäni halusin huutaa ja liikkua, mutten pystynyt, kun mielessäni ajattelin Jeesus auta, halvaus ja äänet loppuivat. Onko teidän mielestä kyse skitsofreniasta vai siitä että demonit kiusasivat minua? Myös ennen nukahtamista mieleeni tuli joitakin maisemia jotka vaihtuivat nopeasti jotakin taivaaseen ja helvettiin liittyvää ja nukahdin siihen. Käytän Seroquelia ja unilääkkeitä, kun otan unilääkkeet en näe onneksi valveunia, mutta ilman unilääkkeitä, vaikka otankin Seroquelia mieleeni tulee kaikenlaista outoa enkä ole varma nukunko silloin vai en. Hereillä en ole kuullut enkä nähnyt mitään epämääräistä, mutta joskus unen ja valveen rajamailla. Lisäksi minulla on masennusta ja jaksamattomuutta en jaksa käydä missään olen kotona todella paljon, takana on rankkoja ja pahoja kokemuksia koulusta ja menneisyydestä ja hereillä ollessani en pysty ajattelemaan mitään hyvää, haluan eroon masentavista menneisyyteen liittyvistä ajatuksista, mutten pääse niistä eroon mitenkään en osaa puhua mistään kivasta ja iloisesta koska elämässäni ei ikinä ole ollut iloa ja jos oli niin se kesti muutaman sekunnin, sen takia seurassani ei viihdytä ja minusta ei muutenkaan pidetä. Olenko nyt ihan seonnut vai mikä minulla oikein on? En pysty enää puhumaan kenellekään, minua vältellään nykyisin kun kerroin niistä valveunistani, pidetään minua varmasti ihan täydellisesti seonneena ja halveksitaan mahdollisesti. Minulla ei todellakaan ole kaikki ihan kunnossa, en ole ihan kuten normaalit täysijärkiset ihmiset,en jaksa edes kunnolla jutella ihmisten kanssa, toisaalta haluan olla yksin, mutta toisaalta taas en. Olen uskossa joten ehkä ne valveunet liittyivät jotenkin siihen, onneksi niitä ei ole lähi-aikoina ollut, mutta oli ennen. Pelkään koko ajan mitähän muut minusta oikein ajattelevat? Tunnen en ole ihan kunnossa, ajattelen itsemurhaa, mutten uskalla tehdä sitä, aion elää, mutta elämä on erittäin vaikeaa olen vaan taakka toisille ongelmieni kanssa en kestä itseäni, minulla ei ole itsetuntoa enkä jaksa mitään. Käyn terapiassa, mutta jos suoraan sanon siitä ei ole ollut mitään apua. Olen ollut sairaalassa masennuksen takia, muttei siitäkään ole ollut mitään apua, lähi-aikoina saatan mennä kuntoutuskotiin, mutta pelottaa entä jos sielläkin tapahtuu jotakin pahaa, pelkään että minua ruetaan taas kiusaamaan. Mutta en oikeasti selviä, kukaan ei voi auttaa minua paitsi Jumala, en jaksaisi tätä elämää, mutta elän silti.
Toivon asiallisia vastausksia enkä halveksuntaa mitä sain muutamalta ihmiseltä joille kerroin noista kokemuksista.
Toivon asiallisia vastausksia enkä halveksuntaa mitä sain muutamalta ihmiseltä joille kerroin noista kokemuksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjotat.Ihminen voi unen ja valveen rajamailla nähdä ja kuulla tosi outoja juttuja,kuka vaan.Et sä mikään sekoboltsi ole.
Yleensä jos on vakavia mielenterveysongelmia kuten esimerkiksi skitsofreniaa, nii skitsofreniaa sairastavat henkilöt eivät ymmärrä olevansa mitenkää epänormaaleja. He vaan uskovat niin paljon näkemiinsä harhoihin, että kuvittelevat niiden olevan tosia. Joten en usko että olet "hullu". Olen itsekkin kokenut ns. valveunia. Se ilmeisestikkin johtui Panacod nimisestä lääkkeestä. Heräsin ja edessäni seisoi se tyttö The Ring -leffasta : D pelästyin kyllä aika lailla.
Itselläni on myös kokemuksia melkeen koko elämän varrelta kiusaamisesta ja olen ollut alakuloinen itseni vuoksi jo joitakin vuosia. Alettuani seurustelemaan nykyisin ex-poikaystäväni kanssa, aloin syömään e-pillereitä, jotka tekivät minusta ihan eri ihmisen. Olin jatkuvasti huonolla tuulella, jaksamattomuutta ja itkuisuutta oli, sekä itsemurha ajatuksia. Olin koko ajan kotona enkä tehny mitään hyödyllistä. Erosimme ja lopetin pillereit. Sen elämänmuutoksen jälkeen jokin muuttui mussa. Aloin säännöllistämään elämänrytmiä, tekemään asoista patistin itseni tekemään jotain hyödyllistä, liikkumaan jne. Olen alkanut "etsimään" itseäni nyt todenteolla. Ja haluan löytää itseni ja olla parempi ihminen. Tehdä itselleni tästä maailmasta maailman parhaimman paikan elää. Onnellisuus lähtee itsestää ja jokainen on oman onnensa seppä.
Hei kukaa täs maailmas ei oo yhtää sen parempi ihminen ku sinäkää. Ei oo sitä ns "normaalia" ihmistä olemassakaa. Ja en milläää jaksa uskoa että susta ei pidettäs, ihan varmasti pidetään. Älä oo nii itsekriittinen tai ota ittees suurennuslasin alle. Kukaa ei tarkkaile sua noin paljoo ku sä ite. Ja kun oot noin itsekriittinen nii saat ittes lulemaan, et muut ottaa sut suurennuslasin alle samanlailla ku sä. Ei se oo nii, me kaikki ollaa ihan samallaisia, jossain vaiheessa kaikki ajattelee et muut pitää ihan pöpinä, mut ei se oikeesti mee nii !
Kristus nousi kuolleista!
Mene ihmisten luokse. Ei siksi, että olisit "hullu", vaan siksi, että olet yksin, eikä kenenkään pitäisi olla yksinäinen tässä yksinäisten maailmassa, jossa niin moni muukin kaipaa ymmärrystä.
Hakeudu hoitoon: mielenterveystoimistoon, sairaalaan, päiväosastolle tai mene mielenterveysyhdistyksen vertaistukiryhmään. Puhu papille.
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, mutta useimmiten se ei ole ilkeyttä, vaan ymmärtämättömyyttä. Kukaan ihminen ei ole kokenut samaa kuin sinä, ja suurin osa ihmisistä on kokenut paljon, paljon vähemmän, eikä heillä siksi välttämättä ole edellytyksiä ymmärtää. Joku ymmärtää sinua varmasti. Maailmassa on paljon ihmisiä, paljon rakkautta.
Itse olen juuri tavannut ymmärtävän lääkärin, ja minua on kuunneltu kärsivällisesti ja pitkään.
"Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala."
Katumuksen mysteeriosta:
http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/euhologion_kasikirja/10_katumuksen_mysteerio.htm