Kuuntelin seurapenkissä saarnaa avoimin mielin, sillä halusin oppia jotakin, vaikka vanhaa, kun uutta ei enää ole opittavissa.
Kaikki seurapenkissä kuultu on vanhan kertausta ties kuinka moneen kertaan.
Opin uutta vain sillä tavalla, että samalla kun kuuntelen saarnaa, selitän ja kyselen sitä omassa mielessäni.
Jospa olisi mahdollista puheen aikana kysyä aivan samalla tavalla kuin koulussa opettajalta, joka muistuttaa: "Onko kysyttävää asian tiimoilta, kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi epäselväksi!"
Minä niin mielelläni vastailisin, ettei tämä tunti menisi taaskin vain tälläiseksi synkäksi yksinpuheluksi ja kalvosulkeisten pitämiseksi.
Seuroissa tätä mahdollisuutta ei ole eikäpä juuri muuallakaan rauhanyhdistyksen kokouksissa.
Puhuja kun selvittää, niin se ei kerro asioita sillä tavalla, että aikuinen sen ymmärtäisi. Aikuisenkin pitää pystyä uskomaan samalla tavalla kuin lasten, joille esim. kerrotaan sydämen antamisesta Jeesukselle.
"Rakkaat Jumalan lapset, meidän tulee Jeesuksen tavoin vihata syntiä, mutta rakastaa syntisiä!
Koska puhuja ei tälläkään kertaa sen kummemmin selvittänyt sanomaansa, minun piti alkaa sitä pohdiskelmaan omassa mielikuvituksessani.
Kun näin teen, kuluu aikakin seurapenkissä nopeammin, kun ennen ruukasin pohtia seuraavan viikon työasioita ja muita käytännön suunnitelmia.
Pohdiskelin paljon rakennusprojektejakin ennen seurapuheen aikana, mutta nyt haluan olla niistä vapaa ja pohtia seurapuheiden sisältöjä.
Syntiä pitää siis vihata?
Miten se vihaaminen tapahtuu käytännössä?
Pieni esimerkki valaiskoon asiaa:
- pääsiäisen liikenteessä auto suistuu liukkaalla ja loskaisella tiellä päin toista autoa. Pari kuolee ja saman verran vammautuu.
Mikä tässä tapahtumassa on synti ja kuka syntinen?
Lehdet kirjoittaa, että liukas keli aiheutti kolarin; ahaa, siis liukas keli oli synti ja syntinen oli kuski, jota tässä tapauksessa pitäisi nyt rakastaa.
Huomaat varmaan nurinkurisuuden itsekkin ilman selittämistäkin!
Oikea selitys on: Keli ei ole sen enempää syntinen kuin syntikään, vaan kuski oli syntinen ja syyllinen, mutta auto synnin välimuoto.
Koska raamatun aikana ei ollut autoja, tämä on siksi huono vertaus, joten otetaanpa toinen esimerkki:
- ryyppyporukka riitaantuu keskenään ja yhtä puukotetaan. Puukko ei ole syyllinen eikä syntinen, mutta puukottaja on. Puukko taas on synti.
Voinko nyt vihata puukkoa, vai vihaanko mieluummin puukottajaa, jos haluttaan toimia raamatun sanan mukaan.
Jeesuskin vihasi syntiä, mutta pystyi rakastamaan syntisiä ja vihamiehiään.
Miten voit vihata syntiä, jos et vihaa sen tekijää.
Sulta varastetaan auto ja tekijät ajeltuaan rallia, polttavat sen lopuksi.
Miten nyt uskovaisena toimit? Vihaatko varastamista ja polttamista, vai rakastatko varastajia ja polttajia?
Näitä asioita aloin pohtimaan, koska saarnamies ei täsmentänyt sanomisiaan millään lailla.
Miten me käytännössä vihaamme syntiä, joka onkin vain eräänlainen käsite, ei käsillä kosketeltavissa oleva asia.
Kun naapurin koira räksyttää yöt ja päivät, vihaanko koiraa vai omistajaa, vai pitäiskö minun rakastaa molempia ja millä tavalla?
Puhuja kertoo maailmanrakkaudesta ja siitä, miten syntinen tämä maailma on.
Minusta maailma ei ole paha, eikä syntinen ollenkaan. Syntisiä ja pahoja ovat vain ihmiset,jotka ovat syntisiä ja maailma taas on syntisiä täynnä. Tämän mukaan näitä maailman pahoja syntisiä, kuten Itävallan insesti isää, joka teki tyttärelleen seitsemän lasta, pitäisi rakastaa ja maailmaa vihata. Hitlerkin oli vain syntinen, ja hänen tekemänsä asiat syntiä.
Ihminen on tämän mukaan hyvä, mutta synti, joka hänessä vallitsee, on paha ja sitä meidän tulee vihata.
Harva taitaa seurapenkissä pohtia asioita tai mistä sitä tietää, mitä kukin hengessään kuusailee.
Jos syntiä ei olisi olemassa, eikö ihminen voisi tehdä pahaa tai erehdyksiä?
Ennen maailman luomista taivaassa oli autuaallinen harmonia,kun syntiä ei ollut olemassa.
Mutta kyllä se oli olemassa, tarvittiin vain joku, joka tahtoi sitä alkaa tekemään.
Ja se oli tämä enkeliruhtinas Lusifer, joka pani synnin alulle, ts. hän oli tyytymätön taivaalliseen hallitusvaltaan alkaen kapinoida Jumalan hallitusvaltaa vastaan saaden kolmannen osan taivaan enkeleistä puolelleen. Siellä syttyi oikein sotakin ja hävinnyt osapuoli karkotettiin aution kiviplaneetan pinnalle, joka sattui olemaan meidän maapallomme ilman elämää.
Ja sitten Jumala loi tämän maapallon eläväksi vesineen, happeineen, kasvillisuuksineen ja eläimistöineen tänne Saatanan enkeleiden sekaan.
Tietäähään sen, miten siinä käypi, kun kokematon ihmispari pannaan tulikokeeseen ja saatana sai vapaasti käydä houkuttelemaan näitä kahta syntiin.
Jumala tiesi jo etukäteen, miten tässä kokeessa tulee käymään, mutta salli kaiken tapahtua ja yhä vieläkin tuo saatana asuu sydämissämme houkutellen ryyppäämään tai tupakoimaan, tai sotimaan ja mitä kaikkea konnuuksia tekemään.
Tässä vaiheessa minusta alkaa tuntua koko raamattu satukirjalle ja koko uskonto ooppiumille.
Seurapuhe loppuu ja väki kiirehtii kotimatkalle.
Kaunis pääsiäinen auringonpaiste saa silmät melkein sokaistumaan. Laitan tummat lasit silmille ja nautin keväisestä ulkoilmasta.
Kohta puhkeaa luonto taas uuteen kukkaan ja on kuin maailma luotaisiin uudeksi taas kerran.
Kun naapuri tupakoi parvekkeellaan ja lemu tulee alapuolelta aina parvekkeelleni, en voi siellä viettää aikaa. Miten nyt pitäisi toimia?
Mitä hyödyttää rakastaa häntä, kun paljon helpompaa olisi vihata. Tupakka on synnin väline, sitähän mun pitäisi vihata, ei polttajaa, koska polttaja on syntinen, mutta tupakka on se varsinainen synti.
Mielenkiintoisia asioita, joista voisi esimerkkejä luetella pitkän liudan, mutta nämä riittäkööt selventämään asiaa, jonka toin alussa esille.
Jeesus sanoi syntiselle naiselle:"Mene, äläkä enää syntiä tee!"
Seuroissa puhuja ei sano näin, vaan antaa ikäänkuin luvan jatkaa synnin tekoa, kunhan vaan aina muistaa uskoa anteeksi joko saarnatusta sanasta tai henkilökohtaisella pyytämisellä.
IHANAA LEIJONAT IHANAA... IHANAA JEESUS IHANAA, oli pääsiäissanoma eräässä hengellisessä pääsisäiskirkossa.
Kaikki seurapenkissä kuultu on vanhan kertausta ties kuinka moneen kertaan.
Opin uutta vain sillä tavalla, että samalla kun kuuntelen saarnaa, selitän ja kyselen sitä omassa mielessäni.
Jospa olisi mahdollista puheen aikana kysyä aivan samalla tavalla kuin koulussa opettajalta, joka muistuttaa: "Onko kysyttävää asian tiimoilta, kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi epäselväksi!"
Minä niin mielelläni vastailisin, ettei tämä tunti menisi taaskin vain tälläiseksi synkäksi yksinpuheluksi ja kalvosulkeisten pitämiseksi.
Seuroissa tätä mahdollisuutta ei ole eikäpä juuri muuallakaan rauhanyhdistyksen kokouksissa.
Puhuja kun selvittää, niin se ei kerro asioita sillä tavalla, että aikuinen sen ymmärtäisi. Aikuisenkin pitää pystyä uskomaan samalla tavalla kuin lasten, joille esim. kerrotaan sydämen antamisesta Jeesukselle.
"Rakkaat Jumalan lapset, meidän tulee Jeesuksen tavoin vihata syntiä, mutta rakastaa syntisiä!
Koska puhuja ei tälläkään kertaa sen kummemmin selvittänyt sanomaansa, minun piti alkaa sitä pohdiskelmaan omassa mielikuvituksessani.
Kun näin teen, kuluu aikakin seurapenkissä nopeammin, kun ennen ruukasin pohtia seuraavan viikon työasioita ja muita käytännön suunnitelmia.
Pohdiskelin paljon rakennusprojektejakin ennen seurapuheen aikana, mutta nyt haluan olla niistä vapaa ja pohtia seurapuheiden sisältöjä.
Syntiä pitää siis vihata?
Miten se vihaaminen tapahtuu käytännössä?
Pieni esimerkki valaiskoon asiaa:
- pääsiäisen liikenteessä auto suistuu liukkaalla ja loskaisella tiellä päin toista autoa. Pari kuolee ja saman verran vammautuu.
Mikä tässä tapahtumassa on synti ja kuka syntinen?
Lehdet kirjoittaa, että liukas keli aiheutti kolarin; ahaa, siis liukas keli oli synti ja syntinen oli kuski, jota tässä tapauksessa pitäisi nyt rakastaa.
Huomaat varmaan nurinkurisuuden itsekkin ilman selittämistäkin!
Oikea selitys on: Keli ei ole sen enempää syntinen kuin syntikään, vaan kuski oli syntinen ja syyllinen, mutta auto synnin välimuoto.
Koska raamatun aikana ei ollut autoja, tämä on siksi huono vertaus, joten otetaanpa toinen esimerkki:
- ryyppyporukka riitaantuu keskenään ja yhtä puukotetaan. Puukko ei ole syyllinen eikä syntinen, mutta puukottaja on. Puukko taas on synti.
Voinko nyt vihata puukkoa, vai vihaanko mieluummin puukottajaa, jos haluttaan toimia raamatun sanan mukaan.
Jeesuskin vihasi syntiä, mutta pystyi rakastamaan syntisiä ja vihamiehiään.
Miten voit vihata syntiä, jos et vihaa sen tekijää.
Sulta varastetaan auto ja tekijät ajeltuaan rallia, polttavat sen lopuksi.
Miten nyt uskovaisena toimit? Vihaatko varastamista ja polttamista, vai rakastatko varastajia ja polttajia?
Näitä asioita aloin pohtimaan, koska saarnamies ei täsmentänyt sanomisiaan millään lailla.
Miten me käytännössä vihaamme syntiä, joka onkin vain eräänlainen käsite, ei käsillä kosketeltavissa oleva asia.
Kun naapurin koira räksyttää yöt ja päivät, vihaanko koiraa vai omistajaa, vai pitäiskö minun rakastaa molempia ja millä tavalla?
Puhuja kertoo maailmanrakkaudesta ja siitä, miten syntinen tämä maailma on.
Minusta maailma ei ole paha, eikä syntinen ollenkaan. Syntisiä ja pahoja ovat vain ihmiset,jotka ovat syntisiä ja maailma taas on syntisiä täynnä. Tämän mukaan näitä maailman pahoja syntisiä, kuten Itävallan insesti isää, joka teki tyttärelleen seitsemän lasta, pitäisi rakastaa ja maailmaa vihata. Hitlerkin oli vain syntinen, ja hänen tekemänsä asiat syntiä.
Ihminen on tämän mukaan hyvä, mutta synti, joka hänessä vallitsee, on paha ja sitä meidän tulee vihata.
Harva taitaa seurapenkissä pohtia asioita tai mistä sitä tietää, mitä kukin hengessään kuusailee.
Jos syntiä ei olisi olemassa, eikö ihminen voisi tehdä pahaa tai erehdyksiä?
Ennen maailman luomista taivaassa oli autuaallinen harmonia,kun syntiä ei ollut olemassa.
Mutta kyllä se oli olemassa, tarvittiin vain joku, joka tahtoi sitä alkaa tekemään.
Ja se oli tämä enkeliruhtinas Lusifer, joka pani synnin alulle, ts. hän oli tyytymätön taivaalliseen hallitusvaltaan alkaen kapinoida Jumalan hallitusvaltaa vastaan saaden kolmannen osan taivaan enkeleistä puolelleen. Siellä syttyi oikein sotakin ja hävinnyt osapuoli karkotettiin aution kiviplaneetan pinnalle, joka sattui olemaan meidän maapallomme ilman elämää.
Ja sitten Jumala loi tämän maapallon eläväksi vesineen, happeineen, kasvillisuuksineen ja eläimistöineen tänne Saatanan enkeleiden sekaan.
Tietäähään sen, miten siinä käypi, kun kokematon ihmispari pannaan tulikokeeseen ja saatana sai vapaasti käydä houkuttelemaan näitä kahta syntiin.
Jumala tiesi jo etukäteen, miten tässä kokeessa tulee käymään, mutta salli kaiken tapahtua ja yhä vieläkin tuo saatana asuu sydämissämme houkutellen ryyppäämään tai tupakoimaan, tai sotimaan ja mitä kaikkea konnuuksia tekemään.
Tässä vaiheessa minusta alkaa tuntua koko raamattu satukirjalle ja koko uskonto ooppiumille.
Seurapuhe loppuu ja väki kiirehtii kotimatkalle.
Kaunis pääsiäinen auringonpaiste saa silmät melkein sokaistumaan. Laitan tummat lasit silmille ja nautin keväisestä ulkoilmasta.
Kohta puhkeaa luonto taas uuteen kukkaan ja on kuin maailma luotaisiin uudeksi taas kerran.
Kun naapuri tupakoi parvekkeellaan ja lemu tulee alapuolelta aina parvekkeelleni, en voi siellä viettää aikaa. Miten nyt pitäisi toimia?
Mitä hyödyttää rakastaa häntä, kun paljon helpompaa olisi vihata. Tupakka on synnin väline, sitähän mun pitäisi vihata, ei polttajaa, koska polttaja on syntinen, mutta tupakka on se varsinainen synti.
Mielenkiintoisia asioita, joista voisi esimerkkejä luetella pitkän liudan, mutta nämä riittäkööt selventämään asiaa, jonka toin alussa esille.
Jeesus sanoi syntiselle naiselle:"Mene, äläkä enää syntiä tee!"
Seuroissa puhuja ei sano näin, vaan antaa ikäänkuin luvan jatkaa synnin tekoa, kunhan vaan aina muistaa uskoa anteeksi joko saarnatusta sanasta tai henkilökohtaisella pyytämisellä.
IHANAA LEIJONAT IHANAA... IHANAA JEESUS IHANAA, oli pääsiäissanoma eräässä hengellisessä pääsisäiskirkossa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Syntiä pitää siis vihata?
Miten se vihaaminen tapahtuu käytännössä?
-Monesti olen pohtinut tätä samaa ja kauhukseni huomannut kuinka käytännön tasolla asiaa ei tajuta vl-lestadiolaisuudessa raamatunmukaisesti.
Syntiä vastaan taistelu tahtoo kääntyä hengellisen vallan väärinkäytöksesksi jossa jostakin elämäntavasta(kirkkokuorossa laulaminen) tai teknisestä esineestä(TV) tehdään konkreettinen synti ja sitten ruvetaan porukalla vahtimaan toinen toista että noudattaako ihminen synnitöntä elämää, eli ei laula kirkkokuorossa eikä hanki televisiota.
Jos kumminkin joku lankeaa syntiin, hankkii TV:n tai laulaa kirkkokuorossa on silloin jokaisella vanhoillislestadiolaisella lupa ja velvollisuus puhutella syntiin joutunutta ja viimekädessä seurakunnalla oikeus sitoa syntiin tämä ihminen jos hän ei luovu televisiosta tai kirkkokuoron jäsenyydestä. Raamatussa asiat eivät menen näin kuin vanhoillislestadiolaisuus opettaa.
ne asiat mene edes niin kuin täällä kahdessa edellisessä viestissä annetaan ymmärtää. Onko täällä taas niitä "kuulin huhuja siskon kummin kaimalta joka tuntee jonkun, joka on joskus ollut tai kuullut joltain ent lestadiolaiselta näin, ja se on varmasti luotettava tieto." Elekee ihmisiksi elekeekä yrittäkö uskotella tiällä potaskaa toisille immeisille!
katsoa vaikka vain tuo osa 1 Syntisin silmin -videosarjasta! Eiköhän sitten sinunkin kummin kaiman puheet muutu.
Meilläpäin on vl.nuoria mukana kirkkokuorossa, joten sitä ei enää pidetä syntinä. Tästä näkee, että aika muuttaa tapoja sekä käsityksiä myös lestadiolaisliikkeessä.
Televisioitakin alkaa olla siellä täällä myös lestadiolaiskodeissa, mutta tietokoneen internet korvaa televisiota paljon.
Ja mitä tulee siihen vihaamiseen, niin epäuskoisia, jos nyt ei aivan vihata, niin tuomitaan ja karsastetaan, eikä heidän kanssaan haluta olla tekemisissä, ettei synti tarttuisi.
Mutta en minäkään kyllä pidä mustalaisista, ulkomaalaisista, varsinkaan somaleista.
Uskovaisen tulee vihata vain epäuskoisten syntielämää, ei heitä itseään.
Mutta käytännössähän se ei näin mene, vaan vieroksunta on aivan tosiasia.
Minun rakas veljeni on Nivalassa VL:LIEN pauloissa ollut kymmeniä vuosia ja hän ei saa pitää yhteyttä toisiin sisaruksiinsa.
Voin sanoa, että häntä on henkisesti KIDUTETTU, sekä vaimonsA PUOLELTA, ETTÄ srk TAHOLTA.
NYT HÄNEN TERVEYS ON MENNYT JA EROTETTUNA SEURAKUNNASTA.
Samoja syntejä tehneenä, mitä VL:lät jatkaa tänäkin päivänä.
Eikö heillä ole seurakunnassa yhtään sellaista, jolla on Armon evankeliumi matkassa ja saisi hänet uudelleen, mutta, mutta, kun siellä ei saa Jumalantuulet puhaltaa, niinkuin tahtoo, vaan aitoja ollaan pystyttämässä, vanhojen kaavojen mukaan.
Harrasta on kansa Nivalassa, mutta Jumalan läsnäolo on kaukana.
Rukoillaan, että Jumala saisi lähettää sanantuojan, jolla on parannuksen Armo matkassa ja rakkaus syntistä kohtaan.
Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni sanoo Herra Jeesus itse.
Näen miehen murtuneen, matkalla jerikon tietä.
Minä huudan Herrani, onko hänellä toivoa vielä.
Te voitteko antaa anteeksi, hälle syntejään joita kantaa.
Te tiedätte,teille myöskin Herra voi paljon antaa.
Miten voitte sanovanne rakastaa, rosoisen ristin miestä,
Jos ette voi antaa anteeksikun näette kantavan iestä.
Rukoilen armoa Jumala annathan, tälle laumalle Nivalaan,että sanoma sais parantaa langenneet
ja vanhat lakikahleista päästä.
syntisäkki. Kaikki ihmiset ovat Luojan luomia. Kirjoitat että et pidä näistä henkilöistä, tunnusta suoraan että vihaat!
Palstalle kun on soluttautunut PerSuja, lienet heitä?
sinä rikot Jumalaa vastaan, sillä kirjoitit näin:
>>> Mutta en minäkään kyllä pidä mustalaisista, ulkomaalaisista, varsinkaan somaleista. >>>
Mikset ole kuuliainen Jumalalle, sillä sana opettaa näin:
1. Joh. 3:10
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
Mitä vastaat?
saatana on isäntänä herätysliikkeessä, niin siellä ei paljon Jumalan tuulet puhalla.
Näin vanhoillislestadiolaisuudessa.
voisin lisätä vielä, etten pidä juopoista rentuistakaan, kaljaporukoista, luetteloa voisi jatkaa...
En edes yritä rakastaa typerästi käyttäytyviä ihmisiä...
En ala hyysäämään sosiaalipummia, se on varma.
Saa jo tarpeeksi hyysätä sukulaisia...
Jokaisen pitää tulla omillaan toimeen, en ala tyhjäntoimittajia avustamaan..
Ettei menisi rotusorron puolelle, niin yritän sanoa hienovaraisesti, etten toivo tänne maahan enää yhtään ulkomaalaista.
Miksi minun pitäisi kaikkia elättää...?
mutta mielestäni tänne ei tarvitse ottaa yhtään ainutta muualtatulijaa, niin kauan kun täällä on yhtäkään asunnotonta oman maan kansalaista. Onko vaikea kuvitella, miltä tuntuisi, jos ei illalla olisi mihin päänsä kallistaa?
Ihan hävettää. Sillon kun Halonen valittiin eka kerran pressaksi, luulin todella, että hänellä olisi kanttia puuttua asiaan, mutta mitä vielä. Ei ole hänkään pannut tikkua ristiin asian hyväksi, vaan vonkuu tänne lisää ...
lukea koko viestiäsi, mutta alku jo riitti.. Sinä yrität pohtia asioita oman järkesi avulla. Ei sillä lailla uskon asioita ymmärrä. Jos vaikka seurapuheesta joku asia jää sinua mietityttään tai et sitä kunnolla ymmärrä, niin mene ihmeessä kysymään ja keskustelemaan vaikka sen puhujan tai ihan kenen vaan muun uskovaisen/uskovaisten ihmisten kanssa. Jos omassa päässä vaan yksin asioita pyörität, on vaara, että sielunvihollinen lyöttäytyy aika nopsaa juttukumppaniksesi..
ja tarkista, puhuiko saarnamies totuutta. Jollei, silloin hän valehteli. Sielunvihollinen voi olla juuri se saarnamies itse!
Älä kuuntele, äläkä mieti seurapuheita. Mieti vaan niitä rakennusprojekteja. Käy seuroissa, hymyile tutuille ja pidä ajatukset muualla, niin jaksat uskoa ja olla kuuliainen srk:lle.
Raamatussa on totuus, lue sitä jos joku asia askarruttaa.
ollut tarkoitettu minulle...?? En ole VL.
hieno!
Oikeaa pohdiskelua ja ajattelua - eikös kaikkea pitäisikin ajatella?
Mutta ajattelin, että eivätkö Jeesuksen sanat: "Mene, äläkä enää syntiä tee" paljasta sen, että synti on TEKEMISTÄ eikä mikään väline?
Mutta olen kyllä itsekin miettinyt, miten erottaa synti ja sen tekijä. Eikö ihminen ilmennä itseään sillä, mitä hän tekee? Eikö hän sanoillaan kerro, mitä hänen sisällään on eli millainen hän on?
Voiko ylipäätään ihmisestä erottaa synnin, koska ihminen on "synnissä siinnyt"? Eikö se ole hänessä pysyvästi ja lopullisesti kuolemaan asti?
Vai onko se vain tekoja? En minä ainakaan niin tunne, koska tiedän, että vaikken tee yhtään mitään voin silti ajatella vaikka mitä - ja usein yllätän ajatukseni aivan sopimattomilta retkiltä. Ihmisen sydämestä lähtee kaikki paha, eikö Jeesus sanonut myös niin?
Olisiko nyt niin, ettemme saisi ruokkia niitä synniksi tai synnillisiksi tietämiämme asioita vaan niitä pitäisi kauhistua? Arjessa ja työn touhussa ajatukset kiinnittyvät tavallisiin asioihin ja ongelmiin ja pysyvät kurissa varmaan paremmin kuin joutilaana ollessa. Joku tässä ketjussa suosittelikin Raamatun tutkimista ja se on hyvä, mutta ei se aina ole mahdollista - joka tilanteeseen sitä ei saa käsiinsä.
Mutta perusongelma, jota mietit, oli kuinka rakastaa syntistä, mutta vihata syntiä. Ehkä on helpointa sittenkin vihata syntiä itsessään! On aika vaikea erottaa toisesta se synti ja vihata sitä...Ei Raamattu sitäpaitsi edes käytä tuommoisia sanoja minun käsittääkseni.
Mutta Jeesus kyllä kehottaa rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta - siinäpä haasteellinen tehtävä! Me mieluiten antaisimme sanan sanasta, parhaasta kaksi.
Ja mitä tehdä sille räksyttävälle naapurin koiralle ja sen isännälle varsinkin, kun kiukku kihahtaa aina pintaan? Olisiko tässä naapurin "synti" ajattelemattomuus - hän ei ehkä älyä, miten kiusallista on kuunnella koiran mekkalaa öin ja päivin. Ehkä hän on hyväuninen eikä häiriinny siitä itse!
Naapuri siis tuntuu vihamieheltä ja autoni varastanut ja polttanut saa minun vihani liekehtimään suorastaan. Voisin hakata tuon kurjan varkaan!
Olisiko nyt siis rukouksen paikka? Jos sen sijaan, että annan vihani kiehua yli äyräiden istahdan ja rauhoitun ja lähetän rukoukseni varkaan puolesta sinne, missä on ainoa apu kaikille ihmisille?
Koko raamattu on alusta loppuun vain väkivaltaa ja itse Jumalakin on sellainen.
Ennen aikojen alkua hän suisti taivaasta alas osan taivaallisesta porukasta.
Eikö Jumala siis sietänyt opposition ääntä.
Jumala tuhosi ihmiset vedenpaisumuksessa. Koko vanhantestamentin ajan Jumala tuhosi vihollisensa järjestelmällisesti.
Ja kaiken huippu oli oman pojan ristinkuolema.
Kyllä minusta maailman asiat olisi voitu toisellakin tavalla järjestää tai sovittaa.
Ja lisää uhkauksia on tulossa. Jumala aikoo tulla taivallisen sotaväen voimalla aikojen lopussa tuhoamaan tämän maailmaan ja laittamaan palamaan ikuiseen tuleen vihollisensa.
Mikä rakkauden Jumala se sellainen on?
Tämä pääsiäissanoma on veristä. Kuka tykkää verisistä asioista, en minä ainakaan.
Vuodesta toiseen toistetaan tätä veristä sanomaa.
Ja vielä syntejäkin pitää uskoa verellä anteeksi.
Voi pyhä jysäys!