Kumpi on mielestänne parempi tapa hoitaa tää elämä pois alta? Oletetaan että teet mitenkä vaan niin koko ajan pohjimmiltaan on yksinäinen olo.
Vaihtoehto 1: Olla täysin absolutisti. Olla nuorena käymättä yhtään missään, ei baareja, ei bileitä, ei mitään. Minkäänlaisia kavereita ei olisi. Eläen ainakin 80 vuotiaaksi samalla katkeroituen aina vaan enemmän yksinäisyyden vuoksi. Kuoltuaan muille jäisi mielikuva yksinäisestä ihmisestä joka oli koko elämän sivusta seuraaja.
Vaihtoehto 2: Juoda viinaa reilusti ja ostella kalliita autoja. Antaa ihmisille sellainen kuva että menee helvetin hyvin vaikka tuntuukin helvetin pahalta. Kevereina riittäisi hyvänpäivän tuttuja ja ryyppy kavereita. Lopulta kuolisi noin 30 vuotiaana joko viinaan tai omankäden kautta kun pää ei kestäisi enään viinan ja yksinäisyyden aiheuttamaa masennusta. Jättäisi ihmisille mielikuvan kovasta ryyppy miehestä jolla oli kalliita autoja ja muutenkin meni helvetin lujaa.
Kukaan ei edes tietäisi että olisi tuntenut yksinäisyyttä.
Oikee elämän tyyli olisi jotain näiden kahden väliltä mutta valitettavasti en siihen kykene, nyt tarvitsi vaan valita tie jota lähtee kulkemaan.
Vaihtoehto 1: Olla täysin absolutisti. Olla nuorena käymättä yhtään missään, ei baareja, ei bileitä, ei mitään. Minkäänlaisia kavereita ei olisi. Eläen ainakin 80 vuotiaaksi samalla katkeroituen aina vaan enemmän yksinäisyyden vuoksi. Kuoltuaan muille jäisi mielikuva yksinäisestä ihmisestä joka oli koko elämän sivusta seuraaja.
Vaihtoehto 2: Juoda viinaa reilusti ja ostella kalliita autoja. Antaa ihmisille sellainen kuva että menee helvetin hyvin vaikka tuntuukin helvetin pahalta. Kevereina riittäisi hyvänpäivän tuttuja ja ryyppy kavereita. Lopulta kuolisi noin 30 vuotiaana joko viinaan tai omankäden kautta kun pää ei kestäisi enään viinan ja yksinäisyyden aiheuttamaa masennusta. Jättäisi ihmisille mielikuvan kovasta ryyppy miehestä jolla oli kalliita autoja ja muutenkin meni helvetin lujaa.
Kukaan ei edes tietäisi että olisi tuntenut yksinäisyyttä.
Oikee elämän tyyli olisi jotain näiden kahden väliltä mutta valitettavasti en siihen kykene, nyt tarvitsi vaan valita tie jota lähtee kulkemaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kyllä se on parempi lähtee nuorena ja tyylillä
No eiköhän ole aivan selvää että vaihtoehto 2. Mitä järkeä elää 80-vuotiaaksi, jollei nauti elämästä paskan vertaa? 30-vuotiaaksi elät elämän nauttien hauskaa pitäen.
Missä lukee, että elämän pitää olla nautinnollista? Geeneissäsi tietenkin. Jokaisen elukan geeneihin on kirjoitettu, että "hakeudu nautintoa tuottaviin tilanteisiin". Aika rajattua on elukan elämä, jos vain nautinto on tähtäimessä.
olisi parempi, koska siihen kuitenkin sisältyisi mahdollisuus laskeutua välimuotoon, ehkä löytää jokin uusi 'tekijä'...
No ei kuule kumpikaan. Nyt lähdet etsimään itselles ystäviä ja ammattiapua. Tommonenen jompikumpi juttu on aivan perseestä Ei se elämä aina hymyile ja tuntuu että on ihan yksin, mutta se nyt vaan on niin ettei ne ystävät tule sun kotiis eikä minkään juopon luokse (paitsi ehkä jos on itse juoppo).
No toi kakkosvaihtoehto on ainakin niin epäaitoa ja vielä lyhyttä elämää kuin mahdollista, että eipä ainakaan se. Ennemmin sitten vaikka yksinäisyys, jossa sentään ehkä rehellisyys itselle. Mutta eiköhän parasta olisi tavata selvin päin toisia ihmisiä. Niin se toimii parhaiten. On meille kaikille vaikeaa, mutta otollisissa olosuhteissa ja tilanteissa ne vaikeudet voidaan ylittää, ja siinä onkin oikeastaan ehkä koko homman suola ja maku.
Harva nyt tosiasiassa valitsee noin suppeista vaihtoehdoista ja toisekseen kannattaa kait elää sen mukaan miltä tuntuu....
Absolutistina oleminenhan ei tarkoita sitä, etteikö voisi käydä myös eri paikoissa jne. Kova juominen taas ei tarkoita "täyttä elämää", vaikka monille nuo tuntuvatkin olevan "synonyymeja".
Oikeastaan ainoa ongelma absolutisteilla vain usein on tuossa, ettei ole oikein noita kavereita kun juomista pidetään jotenkin "itsestäänselvyytenä" ja sitten kun ei ole tätä "yhteistä tekijää" niin sitten helposti jää sivuun muista. Tosiasiassahan absolutistina oleminen ei nyt ole sen pahempaa jos on vain niitä ystäviä.
Monilla vain tuntuu olevan kaksi suuntaa tuossa alkoholin käytössäkin eli joko sitä pitää käyttää paljon tai sitten ei ollenkaan. Kuitenkin on paljon niitä jotka saattavat juoda korkeintaan todella vähän ja sillä ei ole juuri mitään vaikutusta. Ehkä muuttuu hieman puheliaammaksi, mutta eipähän tule ainakaan mitään ns. "jälkiseuraamuksia". Ehkä tämä olisi se paras vaihto monelle "absolutistillekin" (ja monelle "viinapäällekin").
En ymmärrä, minkä takia pitäisi käyttää alkoholia, jos ei halua. Ja miksi se on joku ongelma, jos joku EI käytä alkoholia. Meidän suomalainen kulttuuri on niin alkovammainen, että tekee alkoholittomista ihmisistä "friikkejä".
Pitäisikö kaikkia eri huumeitakin vetää "vähän", jotta olisi sopivan porvarillisen keskimääräinen?
Itse olen käyttänyt vähän ja joskus enemmän, ja nykyisin käytän harvoin vähän. Siis alkoholia.
Mutta joo, kännääminen on kyllä aina onnettoman epäaitoa menoa, kaukana "täysipainoisesta" elämisestä.
jos ei kykene muuhun
Juominenhan ei ole kenellekkään pakollista. On vain paljon ihmisiä, jotka eristävät "kaverinsa", jos joku ei käytä alkoholia tippaakaan. Yleensä tämä "eristäminen" voi alkaa pelkästään sillä tietoisella asialla, että koska henkilö x ei käytä ollenkaan alkoholia niin häntä ei kysyä mukaan jonnekin paikkaan.
Ystävien saaminen taas voi olla vaikeaa varsinkin myöhemmällä iällä, joten ehkä ei kannata eristäytyä pelkästään tuommoisten asioiden takia.
Hankkinut en kultaa
miksi surisin
kerran metrin multaa
peittää minutkin
huku silti en tyttö kyyneliini
virratkoon siis viini
matka jakukoon
Ei muutakun kumoaa maljoja niin paljon kuin sielu sietää, ei tänne kukaan ole jäänyt. Jos vähääkään on kavereita alkoholin avulla niin antaa mennä vaan.
...onnistunut elämään täysin absolutistina ja silti kavereita löytyy. En tajua, miksi nämä sulkisivat toisensa pois. Ei kai kavereita tarvitse vain bileympyröistä hakea?
Harvassa ovat ne kaverit, joita bileympyröistä olen löytänyt. Vaikka biletettyä ja sen ohessa tutustuttua on tullut niin ahkerasti elämässä, että enää ei juurikaan jaksa. Olen 28-vuotias. Kestävät ystävyydet ovat löytyneet muualta kuin baareista tai bileistä. Selvin päin. On tietysti kurjaa, jos ei ole ystäviä, ja jokainen meistä ehkä toivoisi enemmän ihmissuhteiltaan... Mielestäni omaan persoonan muuttaminen nautintoaineilla hyväksyttävämmäksi ja sujuvammaksi ei vain ole kestävä ratkaisu. Se ei ole ajatuksena hyvä, eikä se ole ollut kokemuksena hyvä. Täytyy löytyä muita teitä mennä toisten ihmisten luo. Alkoholi tai muut päiheet eivät vie perille.