Jos en saa kesätöitä, yritän päästä sairaalahoitoon. Minulle selvisi, että paikallisessa mielisairaalassa ohjataan terveysliikuntaa. Lisäksi sairaalassa saisi ruuat nenän eteen, joten olisi yksi huoli vähemmän. Palvelua sietääkin saada niillä hinnoilla, kun viikko sairaalassa maksaa jotain 100€. Tulisiko personal trainerin palkkaaminen sittenkin halvemmaksi vai pitäisikö liittyä painonvartijoihin? En pysty hyväksymään itseäni lihavana, vaikka terapeutit ovat väittäneet kolme vuotta, että minun pitäisi yrittää. Vihaan itseäni, lihavuutta ja laihduttamista, piste. Vihaan elämää. En haluaisi kuolla, mutta ihmisarvo on ehkä lopullisesti mennyttä.
Epätoivoinen yritys
Pieni pyöreä
11638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä vaadin tasa-arvoa kaikilta, jotta kaikki oltaisimme tasoissa, silti olen huono ihminen enkä nyt arvokaskaan, vaikka vaadin tasa-arvoa.
Oikeastaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut yrittävät sadistien lailla alistaa,ei kannata antaa toisille valtaa, jos sinulle määrätään lääkkeitä joita et halua ja kun haluat vaihtaa tai lopettaa ne, ei kannata alentua terapeuteille. Olen lukenut aikaisemmin viestejä, joita kirjoitit tuolla nimimerkillä, sinä et ole syyllinen siihen että lihoit, se johtui psyyken lääkkeistä, ne hidastavat aineenvaihduntaa, lisäävät ruokahalua ja keräävät nesteitä. Selviäisitkö sinä ilman lääkkeitä? Koska paino laskee aina, kun lopettaa psyykenlääkkeet jotka vaikuttavat painoon. Minullakin laski yli 10 kg, vaikka söin ihan samalla tavalla kuin ennen.
En tiedä, olen ollut muistaakseni 8 vuotta eri lääkityksillä. Nukahtaminen ilman Seroquelia ei äkkiseltään onnistu, joskus kokeilin kun lääkkeet loppuivat vahingossa kesken. Univelkaisena olen tosi pahalla tuulella. Bentsodiatsepiineihin on jonkinasteinen fyysinen riippuvuus, mutta ainakin ne estävät julkisia paniikkikohtauksia. Lääkärin mielestä Triptyliä ei kannata lopettaa, koska masennukseni on niin vakava. Sähköhoitoon en pääse ja sairaalaan ei huolita.
Lääkkeiden käyttö ei ole mikään eettinen ongelma, en pidä niitä sen kummempana kuin verenpaineeseen, diabetekseen, epilepsiaan tai muuhunkaan krooniseen sairauteen käytettäviä vakituisia lääkityksiä. Masennukseen toimiva lääke olisi hieno juttu, mutta valitettavasti sellaista ei ole vielä olemassa. Kaikilla ei muuten paino laske lääkityksen lopettamisen jälkeen.
yrittää päästä, eri asia sitten pääseekö. Sairaalahoito versus kesätyö...hmm..
ei ole huolittu. Kaupungin työntekijät käyvät välillä kotonani katsomassa, olenko vielä hengissä. Jokin päivittäinen rutiini, kuten kesätyö, ainakin veisi ajatukset pois sieltä missä ne nyt pyörivät eli kirjaimellisesti OMAN NAVAN YMPÄRILTÄ. Olen tällä hetkellä eläkkeellä ja sitä ennen olin pitkään sairauslomalla. Onko ihme, että toimettomuuteen kyllästyy?
Niin, tuohan kyllä oma napa on lähinnä näköjään.
Ei kyllä täältä varmaan apua saa, sun on parasta mennä ihan sairaalaan, siellä ne sun lääkityksesi päivitettäisiin.
Miten voi toimettomuuteen kyllästyä, sinähän seurailet itseäsi koko ajan, hommaa nyt se paikkasi sinne missä asiantuntijat on.
Ja mitähän kesätyötä sinäkin sitten tekisit?
Kumma tunne, oletko oikeasti PIENI ja PYÖREÄ, sillä hän kirjoittaa eri tavoin?
Ehkä on mukana myös pieni persoonallisuus häikkä tai sitten sun nimissäsi kirjoittaa joku muu?
"Miten voi toimettomuuteen kyllästyä"
Kyllä voi. Haluaisitko itse olla alle kolmikymppisestä loppuikäsi eläkkeellä?
"mitähän kesätyötä sinäkin sitten tekisit?"
Teen nykyisin osa-aikaisesti töitä kuntoutustuen päälle. Olen hakenut hommiin, joihin olisin pätevä.
"Kumma tunne, oletko oikeasti PIENI ja PYÖREÄ, sillä hän kirjoittaa eri tavoin?
Ehkä on mukana myös pieni persoonallisuus häikkä tai sitten sun nimissäsi kirjoittaa joku muu?"
Vaihteleeko oma kirjoitustyylisi ollenkaan ajan ja paikan mukaan? Oletkohan itse persoonallisuushäiriöinen kun alat muille lisädiagnooseja lätkiä?
En ole persoonallisuushäiriöien, minhän käyn lääkärissä ja hän olisi siitä kyllä maininnut:D minulle, ei sinun tarvitse :D :D.
Tuli mieleeni nuo kirjoituksesi vaan, kyllä olet sitten kauheasti aina valitellut, mutta nyt niin ylenpalttisesti että luulin jonkun irvailevan sinulle.
Tarkoitus kai nyt pyhittää keinot.
Minusta nuo sun kirjoitukset olivat vaan niin satiirisesti tehty että ajattelin että joku nyt pistelee kovin sinua.
Toimettomuus on niille jotka eivät osaa ajatella elämää kokonaisvaltaisesti, kyllä minä olen jo ollut ensin työttömänä 7 vuotta ja nyt melkein eläkkeellä, en hingu yhtään töihin.
Voin paremmin kotona, suuri pala ja ahdistus alkaa jos kuvittelenkin että minut vielä patistettaisiin siihen työpaikkaani missä viimeksi olinkaan. Tällä diagnoosilla olla muiden hyeenoiden kanssa on tuskaa, kun muut huomaavat heikommat niin kyllä kiusaaminen alkaa kuin taikaiskusta.
Vaikka diagnoosia ei kuuluta julkisesti, olen vain erilainen ja ärsytän, siis sinuakin?
Saan ajan kulumaan hyvin ja kuluuhan se muutenkin ilman että sitä pitäisi erikseen miettiä.
Sinulla on siis työ, olet koulutettu, muistaakseni, varmaan enemmän kuin minä, missä siis mättää?
No, onhan minullakin ongelmia painon kanssa mutta jotenkin siedettävän vartalon saa kun vaan tekee työtä sen eteen ja laskee mitä syö ja mitä kuluttaa.
Voisin valittaa toimettomuudesta vasta silloin kun olisi jokin vakava sairaus, neliraajahalvaus tai als.
pysyvällä eläkkeellä kun kerran olet kuntoutustuella!
"Kyllä voi. Haluaisitko itse olla alle kolmikymppisestä loppuikäsi eläkkeellä?" Tätä kohtaa en ymmärrä
jos et pidä itsestäsi sellaisena kuin olet, laihduta ihmeessä. lääkkeethän yleensä nostavat painoa, ja vaikka lopettaisit niiden käytön niin paino ei normalisoidu vaan ylimääräinen pitää laihduttaa pois.mutta tämän varmaan tiesitkin.
oikein tahdo huomata, pitää lähteä liikkelle.
En usko että sinällään lääke lisää kiloja.
Omalla kohdallani painonnousu on jo tapahtunut, jälkiviisaus on myöhäistä. Lihoin alkuun 12 kiloa 12 viikossa, kuukautiset loppuivat, tehtiin raskaustestejä, mitattiin kilpirauhasarvoja jne. ja lopulliseksi selitykseksi jäi ketiapiinin käytön sivuvaikutus.