Todella vaikea pimeän pelko

No varmaan ainoa kotikeino olis harjotella pimeässä olemista. Laitat illalla valot pois päältä ja oot vaikka 5 min pimeessä. Seuraavana iltana 10min. ja niin edelleen. Sehän on fobia ja fobioista pääsee eroon altistamalla itsensä pelkäämäänsä tilanteeseen. Turha varmaan sanoa että mörköjä ei ole olemassa :) Mulla oli itsellä kamala pelko nukkua yksin kun olin vielä teini-iässä. Joskus oli vaaan pakko mennä äitin viereen nukkumaan kun ahdisti niin paljon. Pääsin pelosta ohi kun muutin omilleni ja oli pakko nukkua yksin. Aluksi kaikki äänet pelotti, mutta sitä oli vaan pakko saada itsensä rauhottumaan. Nyt ei enää pelkoja yöllä ole ollenkaan! Kyllä se siitä kun vaan yrität! Mutta jos tilanne ei muutu niin sit kannattaa kyllä varata aika psykologilta tai joltain muulta ammatti ihmiseltä. Eihän sun elämästä mitään tule jos et pysty nukkumaan!

LENTÄMISEEN, PALJON ON YÖLENTOJA, väärä palsta, SORRY....

no, yleensä se on ihminen itse joka laittaa ne pelko tuntemukset päälle, koitappas vaikka sellaista jotta alat mielessä kuvittelemaan pelko ajatukset huumorilla,

eli jos vaikka pelkäät että humanoidit tulee illalla nurkan takaa, niin alat ajattelemaan ne samat humanoidit tanssimassa ja heiluttamassa peräänsä :) vois viedä pois pelkoajatuksista!

Tee vaikkapa harjoituksia. Menet johonkin huoneeseen mihin saa ihan pilkkopimeän päiväsaikaankin. Tilkitset raot ovesta jne. Makoilet makuupussin tms. päällä lattialla. Taskulamppu vierelle mukaan. Sitten olet selälläsi pimeässä ja rentoudu. Tee tasaisia hengitysharjoituksia ja seuraa kuinka hengitys kulkee. Aina välillä tutkaile, mistä kiristää ja yhdistä hengitys senkin paikan rentoutumiseen. Voit aina laittaa lampun tarvittaessa takaisin päälle ja lähteä ulos valoisaan.

Pelko alkoi kehittyä nuorena, ehkä 10 vuotiaana kun luin jotain yliluonnollisia juttuja lehdestä... Silloin keksin nukkua pää peiton alla niin että pelkkä naama näkyy, mutta sekin sojoittaa seinää kohti.

Arvata saattaa että nyt 19-vuotiaana teen näin edelleen. En muista koska olen nukahtanut niin että peitto olisi normaalisti. En ole voinut nukkua selälläni koska silloin "naamani näkyy".

Hassua asiassa on se että tiedän ettei mikään tai kukaan voi minua sängyssäni vahingoittaa, enkä usko yliluonnolliseen, mutta pelkään silti pimeää kuollakseni. Minullekin on tuttua tuo pimeässä käveleminen, pahinta on jos on valaistu tie, mutta sitten lamput ovatkin sammuneet tai niitä ei ole parin sadan metrin matkalta. Tulee kylmiä väreitä kun edes ajattelee. Luultavasti juoksisin tällaisen matkan niin helvetin lujaa...

Minulla on aivan sama onko nukkuessa valot päällä vai eikö, koska kun suljen silmäni on aina pimeää.

Olen vain oppinut elämään pelkoni kanssa. Siedättäminen olisi täyttä kidutusta. Usein auttaa kun ei vain ajattele asiaa, toisin taas ei. Joskus pelko on niin pinnassa että tiedän jo valmiiksi ettei nukkumisesta tule mitään, silloin avaan tylysti tietokoneen ja yritän myöhemmin/seuraava yönä uudestaan. Tiedän että on vaikeaa ja että on vaikea puhua kenellekään. Tää on aliarvostettu fobia!

Mut mää ainakin oon päässy siitä hieman enemmän erilleen ajattelemalla näin: pimeys on loppujen lopuksi vain valon puutetta. Ilmeisen hyvä keino on myös rauhoittua jo puolituntia ennen nukkumaanmenoa vaikkapa kirjaa lukien. Se rauhoittava ajatus mikä jää päällimmäiseksi mieleen, pitäisi sitten tuudittaa myös hyvin uneen. Positiivinen ajattelu on myös hyvin olennaista. Kuntoilukin voi edesauttaa "sammumista".

Itse pelkään nukkumaan menoa kun on pimeää, vaikka miesystäväni olisi vierelläni. Mielikuvitukseni laukkaa, esim. televisiosta tuleva punainen valo, mitä jos se yhtäkkiä häviää? Eli silloin jokin seisoo sen valon edessä.

Pahinta pimeässä yössä on sen hiljaisuus, kun kuulee narahduksen tai naksahduksen niin silloin rupeaa kuvittelemaan mistä ääni tuli, onko siellä joku, sydän jyskyttää, ja hengitys "pysähtyy/hiljentyy" jotta kuulisi seuraavan/mahdollisen äänen.

Jalat on aina oltava pussitettuna peiton alle. Korvat tulee olla peitettynä peitolla tai toisella tyynyllä. Monesti laitan televisiooni nukahduksen 30min jonka aikana nukahdan. Television hiljainen ääni peittää narahdukset sekä tuo valoa. Sama aamuisin, uutiset päälle niin tuntuu kuin läheisesi olisikin kotona olohuoneessa sinun häärätessä aamupuuhia vessassa.

Olen opetellut monia tapoja syrjäyttämään pelon, mutta se on siltikin välillä todella vaikeaa. Se saa koho kehon vapisemaan pelosta ja tuntuu kuin kuolisi siihen paikkaan. Harmi ettei pelkoon ole jonkin näköistä toimivaa hoitoa.

Jos olen vaikka ikkunattomassa kellarissa, pimeys ei ole aivan mustaa. Jotain valoa näkyy aina.
Se on tietysti aivojen synnyttämää.

kun menen sänkyyn ja laitan valot pois tuntuu että pimeässä alkaa liikehtiä jotain jota en näe tuntuu että pimeys kiinteytyy ympärilleni enkä saa henkeä, minulla on myös tapana kääriytyä peittoni sisään koska jos pääni näkyy tuntuu että kohta tulee joku ja leikkaa pääni irti voi kuulostaa tyhmältä mut se on kamal tunne

Muakin pelottaa aina iltaisin ja pimeässä. Pitää vetää varpaat peiton alle ja käpertyä sänkyyn, ettei tulis mitään aaveita tappamaan... Joskus mielikuvitus on lentänyt liian pitkälle, ja mukamas kuulen huoneessani huokailuja ja tunnen kutituksen jalkapohjassa. Joskus kuulen oikeasti pierumaisia ääniä illalla. Keksisikö kukaan selitystä?

Eritoten kaihdan sängynalusta. Olen kuullut kauhutarinoita, joissa sängyn alla on murtovaras odottamassa oikeaa hetkeä...

Mun vinkki: (joka toimii lievillä peloilla)

Toimi "uhkarohkeasti". Aivan, luit oikein. Jos kävelet vaikka illalla ulkona, niin pysähdy hetkeksi. Laita silmät kiinni ja odota. Joudut varmasti toteamaan, että ei siellä mitään moottorisahamurhaajia tai saatikka sitten kummituksia ole.

XD XD XD XD XD XD XD!!!!!!!!!!!! määkii peelkään ppiiiiiiiiiiiiiiiiimmmmmmmmmmmmmmmmeeeeeeeeeeeeeeeetttääääääääääääää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

mulla on aina ollut pimeänpelko.olen käpertynyt peiton alle nukkumaan niin että vain naama on peiton ulkopuolella.aloitin pari kuukautta sitten mielialalääkityksen ja yllätys on ollut todella suuri kun pimeänpelkokin on hävinnyt aivan kokonaan.otan iltaisin lääkkeen ja menen nukkumaan ja oikein nautin kun pääsen pimeään nukkumaan.pelko on poissa! ensimmäisen kerran elämässäni en pelkää pimeää ja voin nukkua "normaalisti" eli ei tarvitse peittää päätä piiloon.mahtavaa!

Oon 13, enkä voi olla pimeässä. En tiiä, mikö mua siin pimeesspelottaa, ahdistaa vaan kun en ympärilleni. Pienikin jalkalappu auttaa. Pelkoni on pahentunut nyt lahden vuoden aikana, ja kun vien koiraa illalla viimeisen kerran ulos, saan melkein paniikkikohtauksen. Olen yhden kerran viime kesänä onnistunut voittamaan pelkoni, mutta silloin ei ollutkaan nii pimeetä. Näin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni lepakon irl, ja katteöin sen saalistamista lumoutuneena puoli kahen aikaan yöllä. Ennen kun näin koko eläintä, olkn ihan paniikissa. En voi kääntää selkääni pimeudelle, ja paras tilanne on jos voin olla kulmassa. En uskalla olla hämärässä keskellä huonetta yksin kotonanikaan enkä edes omassa huoneessa. En myöskään uskalla liikkua kotona pimeällä yksin. Nytkin on yö, enkä uskalla laittaa puhelinta pois, onneksi on sunnuntai aamu. Voi nukkua myöhään. Onko oikesti mitään mahdollisuutta voityaa pimeänpelkoa, ennenn kun en voi tehdä mitään pimeässä ilmana paniikkikohtausta. Olen aina pelännyy kaikkea mitä en ymmärrä. Tähän sisältyy juopot.

Minua pelottaa pimeässä olemminen ja en voi kertoa siitä kenellekään en tiedä miksi mutta silti minua pelottaa ja ahdistaa olla pimeässä