... lähteä diagnosoimaan masennustani, sillä pelkään että minut nauretaan pihalle?
Olen 17-vuotias opiskelija, ehkäpä juuri ns. "kriittisimmässä" iässä sairastua. Yksityisille minulla ei ole todellakaan varaa ja pelkään että minut nauretaan ongelmini julkiselta terveysasemalta ulos ja pääsen vasta hoitoon kun olen yrittänyt tappaa itseni.
Lapsuuteni ei ole ollut helppo, vanhempien ero, perheväkivalta, jatkuvaa muuttelua paikkakunnalta toiselle ettei siteitä kavereihin kerinnyt kehittyä. Olen hyvin yksinäinen ja vähän aikaa päättynyt pitkä seurustelusuhde oli ikään kuin viimeinen niitti. Opiskelut painavat päälle ja kotona olo stressaa. Tuntuu että ei jaksa enää.
En ole ikinä käynyt psykologeilla tms.. Pelkään myöskin että en saa apua sillä minun on todella vaikea puhua vieraille ihmisille ongelmistani, sillä minun on aina käsketty piilottaa kaikki sisälle ja hymyillä vieraille niin kuin kaikki olisi ok.
Olen harkinnut itseni tappamista ja jopa listannut parhaita tapoja tehdä se. Olen maininnut tästä myös ex-poikaystävälleni mikä toivotti hyvää matkaa.
Pitääkö julkiselle terveysasemalle varata aika lääkärille vai psykiatrille vai minne? Eiväthän he kerro eteenpäin ilman lupaani, en toki halua että läheisteni käsitys "täydellisestä tyttärestä" murtuu.
Olen 17-vuotias opiskelija, ehkäpä juuri ns. "kriittisimmässä" iässä sairastua. Yksityisille minulla ei ole todellakaan varaa ja pelkään että minut nauretaan ongelmini julkiselta terveysasemalta ulos ja pääsen vasta hoitoon kun olen yrittänyt tappaa itseni.
Lapsuuteni ei ole ollut helppo, vanhempien ero, perheväkivalta, jatkuvaa muuttelua paikkakunnalta toiselle ettei siteitä kavereihin kerinnyt kehittyä. Olen hyvin yksinäinen ja vähän aikaa päättynyt pitkä seurustelusuhde oli ikään kuin viimeinen niitti. Opiskelut painavat päälle ja kotona olo stressaa. Tuntuu että ei jaksa enää.
En ole ikinä käynyt psykologeilla tms.. Pelkään myöskin että en saa apua sillä minun on todella vaikea puhua vieraille ihmisille ongelmistani, sillä minun on aina käsketty piilottaa kaikki sisälle ja hymyillä vieraille niin kuin kaikki olisi ok.
Olen harkinnut itseni tappamista ja jopa listannut parhaita tapoja tehdä se. Olen maininnut tästä myös ex-poikaystävälleni mikä toivotti hyvää matkaa.
Pitääkö julkiselle terveysasemalle varata aika lääkärille vai psykiatrille vai minne? Eiväthän he kerro eteenpäin ilman lupaani, en toki halua että läheisteni käsitys "täydellisestä tyttärestä" murtuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Psykiatrille tai psykologille kannattaa mennä, ja heillä on ammatillinen vaitiolovelvollisuus, jonka voit vielä vaikka itse varmistaa kysymällä, jos niin tahdot. Olisi tärkeää, että voisit kertoa asioistasi mahdollisimman avoimesti. Viestissäsi kuvasit niitä jo hyvin; ehkä voit viedä vaikka sen mukanasi käynnille. Sinua ei varmasti naureta pihalle taakkojesi kanssa. Käynnin yhteydessä voitte sitten yhdessä miettiä jatkoa, ehkä vakituisemmista käynneistä sopimista tms., mihin sitten päädyttekin.
Olisi ehkä hyvä, jos voisit huolehtia vähän vähemmän vanhempiesi ja muiden odotuksista ja käsityksistä itseäsi koskien. Sinun oma elämäsi ja omat valintasi ovat tärkeimpiä, eivät muiden käsitykset ja odotukset sinua koskien. Mihin suuntiin tulet elämässäsi lähtemäänkin ja mitä valintoja tekemään, kyse on sinun elämästäsi eikä kenenkään muun.
Jos sinulla on hyviä ystäviä tai muita tuttavia, joiden kanssa voisit puhua asioista, niin ehkä voit koittaa tehdä niin, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. Monesti jo asioiden puhuminen jollekulle auttaa. Varaa joka tapauksessa se aika psykiatrille tai psykologille, niin pääset eteenpäin asian kanssa. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle jatkoon!
Aloittajalle: he ovat ammattilaisia ja nähneet työssään vaikka mitä. Eivät he sinulle naura. Kerro vaikka heille se, mitä tuohon aloitusviestiisi kirjoitit. Kyllä he varmasti ottavat pahan olosi tosissaan. He ovat siellä auttaakseen apua tarvitsevia. Kaikkea hyvää, toivottavasti asiasi järjestyvät.
Minun ymmärtääkseni voit soittaa ihan vaikka omaan terveyskeskukseesi ja varata ajan lääkärille. Kyllä he sitten sieltä neuvovat sinua eteenpäin. Tai lääkäri neuvoo, kun on jutellut kanssasi.
2 vuotta sitten vaihe, että piilotin masennukseni yrittämällä hauskuuttaa muita, rooli kuitenkin petti, enkä enää jaksanut esittää vaan kerroin miten huonosti asiat oikeasti olivat. Sinunkin kannattaa kertoa että voit huonosti, pitää lakata näyttelemästä hyvinvoivaa, minäkin näyttelin semmosta ja se oli raskasta, en tiedä edes uskottiinko minua kun välteltiin siihen aikaan ja kysyttiin olenko masentunut, kielsin vaan kaiken ja yritin esittää iloista joka ei piittaa masentavista asioista. Oli raskasta semmonen, nykyään en enää esitä mitään ja olen vaan semmonen kuin olen.
Kirjoitit että ei ole toivoa, minäkin joskus luulin niin, mutta oivalsin että niin kauan kun on elämää on aina myös toivoa. En usko että sinulle nauretaan, mutta kannattaa muistaa että jos joku nauraa sinulle se on naurajan vika sekä ongelma. Ei kannata tappaa itseään, maailmassa ei ole yhtään asiaa josta ei selviäisi, ja vaikeudet vaan vahvistavat. Olen käynyt terapiassa ja lääkäreiden luona juttelemassa, mutta minua ei autettu. Tätä ei ole kiva kertoa, mutta kukaan ihminen ei voi oikeasti auttaa mitenkään. En tiedä kaikista, mutta minulla on "avohoito" polilla eikä minua millään jätetä rauhaan, vaikka haluan olla rauhassa, varoitan jos menet polille juttelemaan sinua ei mahdollisesti ikinä jätetä rauhaan. Olen 2 vuotta käynyt juttelemassa ja se vaan maksimoi minun pahan olon. En tiedä miten sinulle käy jos menet psykologille, mutta se saattaa vaan pahentaa oloa, mahdollisesti sinulle määrätään ssri-lääkkeitä joiden seuraukset eivät ole aina hyvät, niin minullekin tapahtui kun ensimmäisen kerran kävin lääkärissä. Pitää yrittää auttaa itseään, voi helpottaa jos purkaa kaikki mahdolliset ajatukset paperille, minulla se helpotti oloa, voit kirjoittaa myös tänne jos haluat se voisi helpottaa. Tämä elämä on vaikeaa, mutta kaikesta selviää.
Kyllä minä suosittelen aloittajalle hakemaan apua. Hän selvästi ilmaisee, että haluaa apua tilanteeseensa. Yksin ei saa jäädä murehtimaan.
Mielenterveyspalveluista on tietysti ihmisillä kovin erilaisia kokemuksia, mutta lääkäri- tai psykologikäynneille ei kyllä ketään voida ihan vain pakottaa, eikä myöskään lääkkeitä ole mikään pakko ottaa vastaan.
Itse olen sekä käynyt terapiassa että syönyt lääkkeitä. Lääkkeet lopetin kun eivät auttaneet, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Terapiassa käyn yhä toistaiseksi, ihan omasta tahdosta.
Mene ihmeessä kertomaan asia lääkärille.Lääkärille kun menet,niin sinun ei itse tarvitse sanoa mitään,sillä lääkäri pitää huolen ja kyselee mikä sinulla on ja vastaat vain rehellisesti.Voit luottaa lääkäriin,heillä on 100%:nen vaitiolovelvollisuus.Pääasia on että haet apua ja saat selvyyttä asioihin.Kannustan sinua hakemaan apua omalta terveysasemaltasi tai sitten yksityiseltä psykiatrilta.Psykologien kanssa voi myöskin jutustella,mutta psykoterapiaa kannattaa harkita.Vaikka lyhytterapiaa.Mutta hoidot selviää sitten,kun nyt ensin menet lääkärissä käymään.Tsemppiä.