Olenko vain ulkokuori? Petänkö luottamuksesi, olen pelkkää silkkoa sisältä? Kuvittelet minun olevan jotain ainutlaatuista hyvässä, ehkä olen, mutta jos vain pelkässä pahassa! Minuun on petytty, ainakin minä itse. Uskallanko edes luvata mitään. Pystynkö täyttämään uskosi, toivosi, ei haluasi satuttaa enää ketään, ei itseä eikä toisia!
http://www.youtube.com/watch?v=gzsRZx5gzWg
http://www.youtube.com/watch?v=gzsRZx5gzWg
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei pohtiminen "pystynkö, en ole varma, en tee mitään, säästän sua"... Hyvän tahdon osoittaminen on halusta kiinni. Ainakaan mulla ei ole ketään kohtaa näissä asioissa vaatimuspinoa mitä pitäisi olla ja mitä kaikkea odotan, kyllä aidot asiat tunnistaa kun niitä kukin tavallansa haluaa osoittaaa ja se halu osoittaa, merkitsee ja kertoo eniten. Mistä vaan.
täysin, ajattelin vastata aloitukseen jotain, mutta tässä on niin hyvin sanottu. samaa mieltä.
Olemme ihmisiä ja elämme täällä rajallisen ajan. Tulemme jokainen kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Elämää ja toisia ihmisiä ei voi täysin hallita - se on harhaa. Sinun olisi hyvä vapautua kohtuuttomista odotuksista ja vaatimuksista, joita varmaan kohdistat itseesi ja muihinkin. Sinussa on sekä hyvä että paha - se on ihmisen osa. Tuskallinen osa, jonka kanssa on elettävä, risti, joka on kannettava loppuun saakka.
Luulen, että voisit vielä tutustua paremmin siihen silkkoon sisässäsi - mitä se on? Vihaa, pettymystä, kaipausta, läheisyydenkaipuuta, kiintymystä, pelkoa, epävarmuutta, kateutta, halveksuntaa... Ne kaikki ovat osa ihmisyyttä, meitä jokaista. Saat tuntea kaikkea sitä, ei se ole pahuutta. Mitä jos se silkko onkin parasta sinussa?
Kun tunnet sisimpääsi, vähitellen enemmän, tulet näkyvämmäksi ja ehyemmäksi. Minä näen jo sinut, olen aina nähnyt. Koska näen itsenikin. Yksi on kaikki.
Voit luvata yrittää, mutta älä lupaa mitään ihmisluonnon vastaista. Kun erehdyt tai hairahdat satuttamaan toista, voit kuulostella katumuksen ääntä sisältäsi, pyytää ja saada anteeksi.
Oletko itse antanut anteeksi jollekin, joka ehkä on satuttanut sinua? Oletko ensin antanut itsesi tuntea vihaa, ehkä oikeutettuakin? Anteeksiantaminen voi olla vaikeaa, mutta se on portti valoon.
Kaunaa ei kannata ruokkia itsessään, se myrkyttää vaan itseä ja koituu omaksi hallaksi.
***
Ai mikä minä olen sanomaan mitään? En olekaan, sen enempää kuin joku muu. Olen etsijä, yhtä lailla kuin sinäkin. Olen hyvä ja paha, yhtä lailla kuin sinäkin. Olen täällä vain hetken, niin kuin sinäkin.
Ehkä on parempi kääntää peruskysymys olemassaolon tarkoituksesta toisin päin. Miten minun tai sinun olemassaolo saa tarkoituksen oman itsemme ja oman toimintamme kautta? Olemmeko sellaisia kuin voisimme olla ja annammeko omalle elämellemme sille kuuluvan arvon?