Heippa, pari kysymystä aloittelevalta koirankouluttajalta.
Minkä ikäiseltä koiralta voi vaatia sitä, että lenkillä edetään ihmisen tahtiin tasaisesti eikä pysähdytä haistelemaan? Teettekö yleensä kokonaan erikseen haistelulenkit ja "kunnon" lenkit vai kannattaako tehdä lenkillä niitä kunnon seuraamisosioita ja sitten vapaampia haisteluosioita? Vai ettekö tee lainkaan jompia kumpia?
Sanotaan, että koiran kanssa saisi leikkiä riehumisleikkejä vain kerran-kaksi viikossa. Eikös näihin kuulu kaikki pallonheitto, veto-, repimis-, paini- sun muut leikit? Sitten koiraa saisi kouluttaa suunnilleen tunnin päivässä (pieniksi osiksi paloiteltuiina), vai minkä verran? Mitä tämä loppuaika eli suurimmat osat päivästä sitten pitäisi tehdä, kun koiran kanssa ei tunnu saavan leikkiä normaalisti kun kaikki tutut leikit mielletään "riehumisleikeiksi"? Istua sohvalla koiran kanssa tekemättä mitään? Heittää koiralle joka päivä luu, aktivointipallo tai muu hässäkkä? Sepäs onkin omistajan ja koiran laatuaikaa. Missä vaiheessa muuttui niin, ettei koiran kanssa saa leikkiä normaalisti lainkaan, kyllä meidän kotikotona olleen koiran kanssa leikittiin päivittäin noita ns. "kiellettyjä" leikkejä.
Kolmas kysymys mikä mieleen on viime aikoina tullut mieleen koskee huomioimattomuutta. Yhdessä paikassa kehoitetaan koiran kanssa perushuomioimattomuuteen, eli koiraa ei huomioida kun se juuri yrittää hakea huomiotasi. Mites tämä menee yksiin sen kanssa, kun sanotaan että koiran oma-aloitteista kontaktin hakemista pitäisi palkita?
Eihän tämän koirankoulutuksen pitäisi olla mitään avaruusfysiikkaa vai onko minulta mennyt joku perusasia kokonaan ohi.
Minkä ikäiseltä koiralta voi vaatia sitä, että lenkillä edetään ihmisen tahtiin tasaisesti eikä pysähdytä haistelemaan? Teettekö yleensä kokonaan erikseen haistelulenkit ja "kunnon" lenkit vai kannattaako tehdä lenkillä niitä kunnon seuraamisosioita ja sitten vapaampia haisteluosioita? Vai ettekö tee lainkaan jompia kumpia?
Sanotaan, että koiran kanssa saisi leikkiä riehumisleikkejä vain kerran-kaksi viikossa. Eikös näihin kuulu kaikki pallonheitto, veto-, repimis-, paini- sun muut leikit? Sitten koiraa saisi kouluttaa suunnilleen tunnin päivässä (pieniksi osiksi paloiteltuiina), vai minkä verran? Mitä tämä loppuaika eli suurimmat osat päivästä sitten pitäisi tehdä, kun koiran kanssa ei tunnu saavan leikkiä normaalisti kun kaikki tutut leikit mielletään "riehumisleikeiksi"? Istua sohvalla koiran kanssa tekemättä mitään? Heittää koiralle joka päivä luu, aktivointipallo tai muu hässäkkä? Sepäs onkin omistajan ja koiran laatuaikaa. Missä vaiheessa muuttui niin, ettei koiran kanssa saa leikkiä normaalisti lainkaan, kyllä meidän kotikotona olleen koiran kanssa leikittiin päivittäin noita ns. "kiellettyjä" leikkejä.
Kolmas kysymys mikä mieleen on viime aikoina tullut mieleen koskee huomioimattomuutta. Yhdessä paikassa kehoitetaan koiran kanssa perushuomioimattomuuteen, eli koiraa ei huomioida kun se juuri yrittää hakea huomiotasi. Mites tämä menee yksiin sen kanssa, kun sanotaan että koiran oma-aloitteista kontaktin hakemista pitäisi palkita?
Eihän tämän koirankoulutuksen pitäisi olla mitään avaruusfysiikkaa vai onko minulta mennyt joku perusasia kokonaan ohi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Minkä ikäiseltä koiralta voi vaatia sitä, että lenkillä edetään ihmisen tahtiin tasaisesti eikä pysähdytä haistelemaan? Teettekö yleensä kokonaan erikseen haistelulenkit ja "kunnon" lenkit vai kannattaako tehdä lenkillä niitä kunnon seuraamisosioita ja sitten vapaampia haisteluosioita? Vai ettekö tee lainkaan jompia kumpia?"
Varmaan ei minkäänikäiseltä koiralta voi vaatia, ettei se haistele lenkin aikana. Siis mikäli lenkki on kuten normaalit lenkit. Erikseeenhän on työskentelyt, kuten canicross, veto tai vaikka polkupyöräily... Silloinhan koira työskentelee aktiivisesti. Jotain ikärajaa? Noh, taitaa olla se vuosi aika hyvä, sitä ennen ei koiraa kannata altistaa fyysiselle rasitukselle, jonka kestosta ja määrästä se ei saa itse päättää, kun on vielä kehittymätön elimistöltään. Myös seuraminen on työskentelyä, sen kai voi aloittaa aiemminkin, ei ole fyysinen rasitus, mutta kyllä kai siinäkin jokin käytännön raja tulee vastaan. Itse en ainakaan olisi voinut kuvitellakaan, että omat koirani seuraisivat esimerkiksi puolta tuntia putkeen (kuka nyt niin lyhyitä lenkkejä harrastaa..?) ennenkuin koirat ovat olleet jotain 5 vuotiaita. En kyllä tiedä en ole koskaan kokeillut, miten kauan seuraisivat... Mutta uskon, jos olet aloitteleva, että et ennen sitä viittä vuotta pääse siihen kontakti varmuuteen, että koira seuraisi sinua koko lenkin ajan...
"Sanotaan, että koiran kanssa saisi leikkiä riehumisleikkejä vain kerran-kaksi viikossa. Eikös näihin kuulu kaikki pallonheitto, veto-, repimis-, paini- sun muut leikit?"
Sanotaanko? Sanoisin itse, että kerran kaksi päivässä vähintään, jos meinaat käyttää leikkejä koiran oppimisen motivointiin. En tiedä mitä riehumisleikit tosin tarkoittaa kyseisen kiellon yhteydessä, sillä en ole moista sanontaa kuullut...
"Sitten koiraa saisi kouluttaa suunnilleen tunnin päivässä (pieniksi osiksi paloiteltuiina), vai minkä verran? "
Pentu koiran tärkein oppiminen, eli luottamus ja sitten vanhempana sen ylläpitäminen ovat se oleellisin koiralle koulutettava asia. ja sitä tehdään koko koiran hereillä olo aika. En ole koskaan kuullut että kukaan on aikarajaa määrittänyt. Koiran kanssa treenaaminen pitää tosin lopettaa aina kun koira on vielä virkeä ja tarmoa täynnä. Kunhan koiraa ei koskaan väsytä treenaamiseen, niin sen kanssa saa treenailla varmasti niin monta tuntia kuin päivässä kerkeää...
"Kolmas kysymys mikä mieleen on viime aikoina tullut mieleen koskee huomioimattomuutta. Yhdessä paikassa kehoitetaan koiran kanssa perushuomioimattomuuteen, eli koiraa ei huomioida kun se juuri yrittää hakea huomiotasi. Mites tämä menee yksiin sen kanssa, kun sanotaan että koiran oma-aloitteista kontaktin hakemista pitäisi palkita?"
Ei mitenkään mene yhteen. Niinpä sinä valitset tavan, jolla sinä koiraa kasvatat. Tässä on yksi tienristeys, josta pitää valita jompi kumpi, molempia et saa. Sinä voit valita tasa-arvoisen elämän koiran kanssa, jolloin kaikki yhdessä olonne ja välinne perustuvat vain välittämiseen tai sitten sinä valitset johtajuus ajatelun, eli vallankäytön kasvatuksen välineenä. Mikäli tavoitteesi on koira, joka tottelee tilanteessa kuin tilanteessa ja jonka kanssa ei ole ongelmia silloin tällöin, suosittelen viimeistä vaihtoehtoa. Mikäli haluat koiran, joka kasvattaa sinua samalla kun itse kasvatat ja jonka kanssa on mahdollisuudet mm. kilpailumenestykseen (vaatii, ettei koiran oma-aloitteisuutta nujerreta -> oma-aloitteisuus teettää ongelmia silloin tällöin) valitset ensimmäisen vaihtoehdon.
"Eihän tämän koirankoulutuksen pitäisi olla mitään avaruusfysiikkaa vai onko minulta mennyt joku perusasia kokonaan ohi."
Ei ole. Kunhan sinulla on selvät tavoitteet, niin niihin pääsee putkiaivoisella ajattelulla, sillä koirakaan ei muuhun kykene.
Et tiedä mitä ovat riehumisleikit ne on sitä yleistä esineiden heittoa ja kapuloiden vetoa mitä näkyy "jokaisella" koiranomistajalla olevan koiransa kanssa.Sellaista kuin ei harrasta koskaan koiran kanssa valtaosa koirista olisi paljon fiksumpia käytökseltään.Mitä sitten koiran seuraaminen on jatkuvaa katsekontaktia omistajaansa ? itse olen ymmärtänyt hihnassa hyvin kävelykin sitä on vaikka haistelisi matkalla.Hyvä olisi tietää jo kuin koira on pentu minkälaiseen tulokseen pyrkii sen käytöksessä opetus sen mukaan.
Viksusti vastattu
Ymmärrän tilanteesi, eri lähteistä saa aloittelijaa hämäävää jopa ristiriitaista tietoa, vaikka kuinka koittaisi olla fiksu, lukea ja vertailla. Käytännön ote noista kirjallisista lähteistä välillä puuttuu. En itsekään ole koiraguru, mutta lukenut laajasti ja pohdiskellut samoja asioita kuin sinäkin. Tässä vastailua oman kokemukseni ja koulutustunneilla hankkimani tiedon pohjalta.
Lenkeistä, seuraamisesta ja haistelusta:
Kokemukseni mukaan seuraaminen kuuluu tottelevaisuuskoulutukseen, jos seuraamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa koira kulkee tietyssä kohtaa ohjaajan sivulla, katse kohti ohjaajaa käskyn "seuraa" alla, kunnes annetaan toinen käsky. Tuskin tätä lenkeillä käytetään, muutoin kuin harjoitusmielessä tai esim. ohittaessa jotain kohteita, joista koiran ei toivota välittävän. Ei siis pitkiä pätkiä ja koko aikaa.
Haistelu ja tutkiskelu on erittäin tärkeää toimintaa koiralle, sitä ei tulisi rajoittaa ilman hyvää syytä. Normaali kävelylenkki ainakin meillä on sitä, että koira pysähtelee haistelemaan vähän väliä, joskus odottelen, joskus käsken eteenpäin ("noniin!"). Jos ollaan esim. liikenteen joukossa tai muussa tilanteessa, jossa nuuskuttelu ei käy, otan koiran lyhyempään hihnaan vierelle ja sitten vain mennään. Jos taas tahdot itse harrastaa koiran kanssa vaikka vauhdikkaita kävely-/ juoksulenkkejä, opeta koira siihen, että silloin mennään eikä meinata. Olen kuullut, että joku pukee koiralle tietyt valjaat päälle, kun tahtoo treenata kuntoa. Kyllä koira aika pienistäkin jutuista oppii omistajansa mielen tulkitsemaan.
Riehumisleikeistä:
"Sanotaan, että koiran kanssa saisi leikkiä riehumisleikkejä vain kerran-kaksi viikossa."
Tämä on ilmeisesti Tuire Kaimion pentukirjasta? Itse ihmettelin samaa, kun leikkisä pentu pyöri jaloissa, eikä sen kanssa saisi leikkiä mitään! Olen ymmärtänyt asian niin, että Kaimio varoittelee aiheuttamasta koiranpennulle liikaa stressiä eli ihan käytännössä stressihormonitasoa pitäisi tarkkailla pennun merkeistä. Suunnaton pikkuisen otuksen riehuttaminen saattaa tehdä siitä hermostuneen, eikä se osaa rauhoittua. Toisella yksilöllä taas kilpailuleikit saattavat väärällä tavalla ruokkia taistelutahtoa.
Tarkkaile koiraasi. Millainen se on luonteeltaan; meneekö sillä helposti riehuminen ihan yli vai osaako se rauhoittua, kun näkee että leikki on loppu? Pitäähän pennun kanssa olla ja leikkiä ja saakin leikkiä. Leikki pitäisi vain osata mitoittaa pennun mukaiseksi. Itselläni sattuu olemaan kilttiluonteinen, rauhalliseksi sanottu koira. Sitä saa riehuttaa aika rutkasti, ennen kuin se osoittaa stressin merkkejä (läähättää leikin jälkeen, vinkuu lisää, on levoton). Normaalisti kun osoitan sille leikin olevan loppu (esim. raskas huokaus, rentoutuminen, katse suunnattuna muualle, ei koiraan eikä leluihin; pois käveleminen), se tyynesti siirtyy lepäämään tai omiin puuhiinsa. Pennun kanssa on tärkeää myös olla puuhaamatta koko aikaa.
"Yhdessä paikassa kehoitetaan koiran kanssa perushuomioimattomuuteen, eli koiraa ei huomioida kun se juuri yrittää hakea huomiotasi. Mites tämä menee yksiin sen kanssa, kun sanotaan että koiran oma-aloitteista kontaktin hakemista pitäisi palkita?"
Perushuomioimattomuus on ihan hyvä juttu. Se toteutuu arjessa niin, että et koko aikaa juttele, katsele ja lääpi koiraasi. Anna sen vain olla. Jos se lykkää päätään syliin tai tuputtaa lelujaa, ole kuin et huomaisi. Sano sille kehon kielellä, että nyt ei ole aika. Aika "koppavalta" näyttää myös vanhempi koira, kun pentu sitä liehittelee leikkiin. Mikä ihmisestä tuntuu tylyltä, on pennulle vain selkeä viesti, että se saa olla pentu ja sitä sellaisena kohdellaan.
Kontaktin hakemisesta kiitellään, kun se SINULLE sopii. Silloin kun avaudut koiralle ja alat puuhata sen kanssa, koira ei voi erehtyä vieteistäsi. Käännyt koiran puoleen ja kiinnität huomiosi siihen. Silloin saat kehua ja palkita, kun se nostaa katseensa silmiisi ja tarkkailee sinua. Tällöin on hyvä hetki opettaa uusia juttuja, kun koiran huomio on sinussa. Kun sinä päätät taas mennä muihin puuhiin, pitää koiran ymmärtää, että huomion haku on häirintääsi. Ei se niin vaikeaa ole, eläinkin sen oppii.
Tässäkin asiassa oman koiran tarkkailu on avainasemassa. Kaikki yksilöt eivät tarvitse näin mustavalkoista linjaa. Kun lojun sohvalla, koiralla on lupa tuoda lelujaan ja sitten leikitään. Kun olen koneella, koiran on lupa tulla tökkimään, kun lenkkiaika lähestyy, mutta minä sitten päätän, koska peppuni penkistä nostan. Tästä huolimatta koirani tottelee käskyjä ja auktoriteettiäni, sillä yhteiset rajat ovat aina pääpiirteissään samat.
En pidä yhtään pahana sitä tapaa mitä itse olen noudattanut hämmentävässä opasviidakossa: parempi aluksi liiankin tarkka ja huolellinen kasvatus, kuin löysät ranteet ja levoton teinikoira, joka ei tiedä paikkaansa. Myöhemmin voi sitten joustaa ja löysäillä.
Vastauksessa ollut vikaa.
Ihan ensimmäisenä kommenttisi avaruusfysiikasta että koirankouluttaminen mallikelpoiseksi ei todellakaan ole sitä. Siksi neuvon yhden asian, jos tuntuu siltä että kirjat sekoittavat päätäsi niin heitä ne roviolle, tee nuotio ja paista vaikka paketillinen makkaraa jonka syöt yhdessä koirasi kanssa.
Ulkona ollessanne jokainen lenkki on haistelulenkki, ja jos haluat ottaa hikilenkin, niin tee se yksin. Siihen et koiraa tarvitse.
Koiran kanssa lenkkeillessäsi "unohda" kännykkä kotiin ja nauti koirasi seurasta. Seuraa sen tekemisiä ja mielenkiinnon kohteita. Näin opit koirastasi ja sen luonteesta ja yleensäkin luonnosta paljon enemmän kuin kännykkään pulisten.
Jokaisella lenkillä myös opetat koirallesi jotain, pieniä annoksia kerralla eikä mitään jatkuvaa treeniä ja käskynalla pitämisiä. Tätä jatkuu koko koiran elämän. Jos pitkäksi aikaa unohdat tämän/nämät harjoittelusession, tulet huomaamaan että vanhat, jo opitutkin asiat jäävät taka-alalle ja joudut pitämään kertauskursseja kun hauva ei kerta kaikkiaan enää osaa alkeellisiakaan asioita.
Ja sisällä sekä kotipihalla ollessa voi koiran kanssa ihan huoletta riehua niin paljon kuin sielu sietää, koira ei siitä rikki mene. Pienen kanssa tietysti vähemmän aikaa kerralla mutta useammin.
Ja tuo huomioimattomuus tarkoittaa lähinnä sitä että jos koiralla on "läheisriippuvuus" ja sisällä se vain istuu ja tuijottaa koko ajan tarkkaillen mitä teet, seuraa kuin varjo kannoillasi ja/tai yrittää houkutella sua riekkuamaan vaikka olet väsynyt, niin se ei ole suositeltavaa. Koiran tulisi pystyä olemaan myös omissa oloissaan ja rentoutumaan. Ulkona on sen sijaan erittäin toivottavaa että koira etsii huomiotasi, joten siellä anna sille sitä rajattomasti.
Ja vielä, kun tuossa mainitsin että tee kirjoista rovio, niin ihmetellet mitäs sitten kun tulee ongelma. Silloin avaa tietokone ja näpyttele googleen ongelman nimi ja sillä avautuu paljon hyviä keskustelupalstaviestejä niin täältä suomi24:stä kuin muistakin vastaavista, joilla ko. ongelmaa on käsitelty. Kannattaa selata niitä läpi ja huomaat ehkä että ongelma on muillakin ollut ja ratkaistu. Olet vain kriittinen siitä mitä luet ja suhteutat sen nyt koiraasi jonka tunnet(koska et höpissyt kännykkään lenkeillä).
Eli vielä kerran painokkaasti: koirankasvatus EI ole avaruustiedettä, vaan siihen riittää pelkkä maalaisjärki.
"Ja tuo huomioimattomuus tarkoittaa lähinnä sitä että jos koiralla on "läheisriippuvuus" ja sisällä se vain istuu ja tuijottaa koko ajan tarkkaillen mitä teet, seuraa kuin varjo kannoillasi ja/tai yrittää houkutella sua riekkuamaan vaikka olet väsynyt, niin se ei ole suositeltavaa. Koiran tulisi pystyä olemaan myös omissa oloissaan ja rentoutumaan. "
Jos aloittajan koiralla olisi kyseinen ongelma, niin miten kehoittaisit lähteä hoitamaan sitä?
Niin, antamalla huomiota koiralle rajattomasti. Aina kun koira kaipaa huomiota se saa sen, ettei sen stressitaso nouse enempää ja se oppii rentoutumaan. Pian se huomaa, että siitä välitetään koko ajan,s en ei tarvitse hakea huomiota ja varmsitusta, se voi olla rauhalklisin mielin; jos tulee tarve sada kutitusta tuonne korvan taakse, sen saan, sen kuin käyn hakemassa.
Jos koira käyttäytyy, kutten kirjoitit ja se vain jatkuu, ongelma on juuri siinä, että koira jätetään huomiotta. Se joutuu olemaan koko ajan valmiina, jos hällä nyt olisi sellainen hetki, että hän silittäisi, olisi vahinko jos olisin sillä hetkellä muualla. Koira on koko ajan valmiina... Yksikään koira ei tähän asti ole tarvinnut silittelijää tai lääppijää 24/7, kunhan se saa sen tietyn persoonallisen tarpeensa tyydytettyä se riittää, enempää se ei silityksiä kaipaa.
tavalla siitä saa aivan varmasti oikean ongelmakoiran.
kehkeytyy ongelmakoira, jäähyllä se kärsii ja sama tapahtuu kaksijalkaisille kun suhteet katkaistaan.
sehän on rangaistus ei-toivottavasta tapahtumasta ja sen tarkoituksena opastaa että näin ei tule tehdä. Näin ehkäistään ettei tule ongelmakoiraa.
Huomioiminen ei-toivotusta käytöksestä pelkästään ruokkii sitä ja tekee ongelmakoiran.
Yksinkertaista maalaisjärkeä, ei avaruusfysiikkaa...
Jos aikoo, että joku saattaa oppia jotain somisista, niin kannattaa edes yrittää perustella sanomisiaan jollain tavoin.
Vai riittääkö jollekin vakuttavaksi vain lause, jolla ei ole mitään teoriapohjaa, että voisi tietää mitä tekee ja miksi tekee?
Joillekin siis se, että koira haluaa ihmisensä huomiota on ei-toivottua käytöstä.
Se selittääkin paljon, miksi kyseessä sanotaan olevan ongelmakoira...
Entäs jos ihminen onkin sellainen, joka haluaa koiransa huomioivan itseään? Esimerkiksi aikoo harrasta koiran kanssa jotain? Sille ihmiselle koiran käytös ei ole ei-toivottavaa...
No vähän vastauksia ydinfysiikan saralta :=)
Ensin pitää määrittää,miten ITSE haluaa toimia.Mitään oikeaa ja väärää ei siis ole.
Meillä koirat on saaneet lenkeillä haistella,kohtuudella.Kyllä ne eleistä on oppinut,jos vähän tiiviimpään on tarkoitus liikkua.
Varsinaisia seuraamisosioita (riippuu mitä tuolla tarkoitetaan).Meillä se tarkoittaa ainoastaan sitä lenkin yhteydessä,että kun koira on auki,ja ja välillä se kutsutaan vierelle kävelemään tietyissä tilanteissa,jossa sen pitää olla liki.
Riehumisleikkikin on käsitteellistä.Eri ihmisille se voi merkitä eri asiaa.Itse puhun lähinnä erikseen noista,kun itsekin mainitsit.
Ylipätään noit mainitsemat on koiraa kuumentavia.
Ei niissä mitään vikaa ole,mutta tietyt puolet on hyvä tietää ja miettiä.
Palloleikeistä hyperaktiivisille voi kehittyä palloneuroosi,joka pikemmin alkaa streessata liikaa,kun olla kiva leikki.Ja mennä pahemmiten elämän itseistarkoitukseksi.Mutta nyt on siis kyse ääripäästä.
Veto-ja riekaamisleikit myös kuumentaa koiraa.Jos on kyseessä hyvin vilkas ja huonosti rauhoittuva koira,noh jonkin sortin ongelmatapauskin,niin parempi oisi keskittyä leikkeihin,jotka rauhoittaa pikemmin,siis pääasiassa.
Kohtuudella nuo on ihan ok,koulutuksen yhteydessä mm.
Pääasiassa kuitenkin kaikissa saalisviettiin ja taistelutahtoon nojautuvissa ei ole pahitteeksi tuntea se oma koira hyvin,ja tietää mitä tekee,varsinkin jos sitä halutaan ja pyritään vielä vahvistamaan.Tiettyjen rotujen kanssa se on vielä tärkeämpää.
Painileikit on omasta mielestäni ihan turhia.Monet tietyntyyppisten ja vahvojen molossikoirien harrastajat on ylipäätään sitä mieltä,ettei niitä kannata harrastaa.Ettei turhaan "kaiveta" mitään ylilyötejä koirilta.
Kyllähän koiran kanssa voi monenlaista muutakin tehdä.Piilotella tavaroita,opetella niitä noutamaan,ihan mitä pelletemppuja tahansa.Vain mielikuvitus on rajana.
Ja hyvä se koira on opettaa myös rauhoittumaankin,ja touhuamaan omiaankin.
Kaikkea sopivissa määrin,ikä ja tyyppi huomioiden.
No,huomiomattomuus on mitä on.Ja siinäkin omat ääripäänsä,siis tällä kertaa ihmisissä....
Itse en moisia edes mieti.Huomioin kun huomioin,ja en huomioi,kun en huomioi.
Mitään ihmeempää kaavaa ei sille ole.
Tosin pentujen kanssa huomioin paljonkin,melkein aina kehun,rapsutan,ym.kun tulee liki tai ottaa kontaktia.
Tuossakin voi toki käyttää maalaisjärkeä,eli miettiä myös koiran tyyppi.
Jos on kyseessä itsenäinen,ei pahemmin miellyttämishaluinen rotu/tyyppi,niin sitä kontaktin ottoa ei ole pahitteeksi nimenomaan pentuna vahvistaa runsaasti.
Jos on taas toinen ääripää,vahvasti ihmiseen tukeutuva,heikosti rauhoittuva,ym.,niin kannattaa ottaa se huomiointi jossain tapauksissa vähän säästeliäämmin.
Kunhan muistaa,että mihinkään "totaali"huomioimattomuuteen ei ole,eikä pidä pennun kanssa ryhtyä.No,minun mielestäni ylipäätäänkään.
Mutta maalaisjärkeä vaan peliin,ei sen ihmeempää ;)
Ja se rotuun kunnolla tutustuminenkin ei koskaan ole pahitteeksi,ihan peruskasvatustakin ajatellen.