Vinkkejä ja kokemuksia olisi kiva kuulla liittyen tähän aiheeseen. Varmaan erittäin tyypillinen esikoisongelma.
Meidän tyttö (2v8kk) ei sitten millään suostu kotona leikkimään yksin. Ainoana lapsena vanhemmat ovat aina viihdyttäneet ja olleet tytön leikkikavereita kotona.
Mummilassa on aivan eri meininki. Vaikka leluja on siellä hyvin niukasti, tyttö leikkii melko itsenäisesti. Ei vaadi kokoajan varsinaista leikkiseuraa niinkuin kotona.
Kotona se on semmosta jatkuvaa kitinä-vollotus-valitusta kunnes jompi kumpi vanhemmista sitten lähtee tekemään palapelejä, lukemaan kirjoja, pitämään kahvikutsuja, piirtämään ja mitä kaikkea nyt sitä tehdäänkään. Kotityöt hoituvat hitaasti, koska tyttö on aina niissä mukana, mikä sinänsä on tietenkin hyvä, mutta etenkin mieheni aivan liian helposti istuttaa tytön Tuomas veturin ääreen, jotta esim. ruoanlaitto onnistuisi. Olisi niin mahtava jos tyttö puuhailisi itsekseen jotain telkkaria kehittävämpää juttua (ja ei hän siellä telsunkaan ääressä enää niin hyvin tunnu viihtyvän...yksin).
Olen ihan suoraan jo sanonutkin tytölle, että hän voi leikkiä ihan yksinkin, mutta kitinä senkun jatkuu. Olen käynyt avustamassa leikit alkuun, mutta heti kun liukenen paikalta, loppuu leikki siihen paikkaan.
Tyttö oli "vauvanakin" samanlainen. Ei viihtynyt yksin esim. lattialla, heti tuli huuto.
Tottakai tämä johtuukin siitä, että hän on aina saanut jakamatonta huomiota, mutta juuri esim mummilassa (ja varmaan myös tarhassa) leikit sujuu ihan oman mielikuvituksen siivittämänä. Olen yrittänyt laittaa "liikoja" leluja pusseihin ja ainakin joksikin aikaa pois näkyviltä ajatellen, että jos lelupaljous aiheuttaa jonkin sortin lamautumista :D Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Jos vähän ei-valmiimmat lelut ja leikkiympäristö antaisivat ne siivet...
Meidän tyttö (2v8kk) ei sitten millään suostu kotona leikkimään yksin. Ainoana lapsena vanhemmat ovat aina viihdyttäneet ja olleet tytön leikkikavereita kotona.
Mummilassa on aivan eri meininki. Vaikka leluja on siellä hyvin niukasti, tyttö leikkii melko itsenäisesti. Ei vaadi kokoajan varsinaista leikkiseuraa niinkuin kotona.
Kotona se on semmosta jatkuvaa kitinä-vollotus-valitusta kunnes jompi kumpi vanhemmista sitten lähtee tekemään palapelejä, lukemaan kirjoja, pitämään kahvikutsuja, piirtämään ja mitä kaikkea nyt sitä tehdäänkään. Kotityöt hoituvat hitaasti, koska tyttö on aina niissä mukana, mikä sinänsä on tietenkin hyvä, mutta etenkin mieheni aivan liian helposti istuttaa tytön Tuomas veturin ääreen, jotta esim. ruoanlaitto onnistuisi. Olisi niin mahtava jos tyttö puuhailisi itsekseen jotain telkkaria kehittävämpää juttua (ja ei hän siellä telsunkaan ääressä enää niin hyvin tunnu viihtyvän...yksin).
Olen ihan suoraan jo sanonutkin tytölle, että hän voi leikkiä ihan yksinkin, mutta kitinä senkun jatkuu. Olen käynyt avustamassa leikit alkuun, mutta heti kun liukenen paikalta, loppuu leikki siihen paikkaan.
Tyttö oli "vauvanakin" samanlainen. Ei viihtynyt yksin esim. lattialla, heti tuli huuto.
Tottakai tämä johtuukin siitä, että hän on aina saanut jakamatonta huomiota, mutta juuri esim mummilassa (ja varmaan myös tarhassa) leikit sujuu ihan oman mielikuvituksen siivittämänä. Olen yrittänyt laittaa "liikoja" leluja pusseihin ja ainakin joksikin aikaa pois näkyviltä ajatellen, että jos lelupaljous aiheuttaa jonkin sortin lamautumista :D Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Jos vähän ei-valmiimmat lelut ja leikkiympäristö antaisivat ne siivet...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on tyttö myös 2,8 kk ja sama meininki. Ei jäisi menis millään yksinään leikkimään, paitsi sillon ku olis lähtö jonnekin :) Sit kyllä keksii vaikka mitä leikkiejä.
KOhtalaisen hyvin on toiminut se, että menen lapsen mukaan aloittamaan leikin ja leikin jonkin aikaa. Sitten sanon, että äidin pitää mennä perunoita kuorimaan tms. ja että tulen kohta katsomaan kuinka leikki edistyy tai onko nukeillakin jo ruoka valmista tai muuta. Silloin jää hetkeksi touhuilemaan ja tulee pian sitten näyttämään ja selittämään jotain.Tuolloin sitten kyselen leikistä jotain josta saa jonkun idean ja lähtee taas puuhastelemaan.
jotenkin tosiaan yrittää ikäänkuin kannustaa tyttöä leikkimään yksisteen. Pitää jatkaa tuota just, että aloittas leikin tytön kanssa. Ehkä jossain vaiheessa sitten jo jatkaakin leikkiä yksin.
Meidän neitikään ei leiki mielellään yksikseen. Tietysti joskus saattaa käydä niin, että joku jännittävä homma kuten oman kirjahyllyn penkominen, piirtäminen tai pikkueläinten lajittelu tempaa mukaansa. Mutta kyllä hän pääsääntöisesti jatkaa samaa rataa kuin vauvanakin eli kontakti aikuiseen on oltava. Lelujen määrällä ei ole mun mielestä mitään vaikutusta asiaan, luonnekysymys. Vauvamme on taas aivan eri maata ja hän saattaa touhuilla yksinään vartinkin.
Imetystilanteissa tuo taipumus korostuu sekä myöskin ruokaa laitettaessa tai pyykkejä silitettäessä. Nyt jo ison vauvan pää pyörii kuin väkkärä, kun isosisko järjestää temppujaan. Tuolloin dvd on kova sana. Eräs ystäväni teki siten, että aina vauvan imetysaikana isompi lapsi laitettiin omaan huoneeseen portin taakse, halusipa sitä tai ei. En kai minä herranen aika halua tuommoista tehdä esikoiselleni, kun hän on jo ollut muutenkin riittävän mustis.
Ensi syksynä, kun typykkä täyttää kolme, aloitetaan seurakunnan kerho parina päivänä viikossa. Saapa nähdä, miten siellä lähtee homma kulkemaan, kun täti ei ehdi (eikä pidäkään ehtiä) olemaan jatkuvassa kontaktissa lapseeni.
mutta pakko kommentoida, että onpa kamalaa, että joku laittaa esikoisen portin taakse eri huoneeseen, kun imettää pikkusisarusta! Eipä tarvitse miettiä, mistä sisarkateus johtuu tuollaisessa tapauksessa.
Mielestäni kuulostaa jonkinasteiselta henkiseltä pahoinpitelyltä eristää pieni perheenjäsen aivan syyttä monta kertaa päivässä. Ihan surku tulee, kun ajattelenkin tuollaista.:(