Mikä siinä on ettei ikinä uskalla paljastaa itsestään mitään "henkilökohtaista"? Olen aina ollut sellainen että jos joku kysyy esimerkiksi musiikkimakuani ja se ei juuri silloin koostu viimesimmistä listahiteistä sanon kuuntelevani vähän kaikkea... Tuntuu vain että jos paljastaa jotain itsestään antaa jotain jota muut pystyvät pilkkaamaan. :( Tämä taas antaa sen kuvan että olen maailman tylsin ihminen jonka seura ei ketään kiinnosta.
En uskalla olla oma itseni...
.......
21035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä sä salailet???
Salailu saa aikaan kauheat padot,ja niiden purkaminen on myöhemmin vaikeaa,
LOPETA SE!!Sanot niinkun ajattelet,et häpeä,ja elät elämääs se ei ole muiden!kaikilla on omansa huolehdittavana.
...minulle on nimittäin todella hankalaa myöntää vähänkään oudommassa seurassa että musiikkimakuni koostuu juurikin niistä listahiteistä :D (ei tosin kokonaan) Mutta miehelle se popin kuuntelu onkin vähän nolompaa kuin tytölle. Hmm.
Mutta joo, omia mieltymyksiään ja ominaisuuksiaan ei pidä hävetä. Oikeasti aikuisessa seurassa taidetaan ihan arvostaa sitä jos on jotenkin erilainen, esim. oudompi musamaku voi saada sut vaan vaikuttamaan fiksummalta/kiinnostavammalta.
Tuo on kyllä ihan todellinen uhka että jos ei mitään suostu kertomaan niin ihmiset helposti leimaavat tylsäksi :/ Se sen sijaan ei hyvässä seurassa ole lainkaan todellinen uhka että ne käyttäisivät paljastuksiasi syynä pilkkaamiseen. Sellainen meno kuuluu yläasteelle tai vielä alemmas, ja usein ihmisistä kyllä vaistoaa sen ovatko he hirveän epäsuvaitsevaisia/ilkeämielisiä vai ei.
Mutta yksi hyvä juttu olisi jos osaisi oppia ottamaan ominaisuutensa/mieltymyksensä itsekin huumorilla, niin että jos tulee sellainen tilanne että jotain naurattaa, niin voit kääntää sen niin että ne nauravat sinun kanssasi eivätkä sinulle.