Vaikka maa oli rikas, ei kaupoista saanut mitään. Tavarat hävisivät tiskin alle ja suljettuihin jakelujärjestelmiin. Epävirallinen palvelusten ja tavaroiden vaihtokauppa kuhisi hurjana.
Kerrotaan, että kerran kun miliisit menivät Moskovassa Georgiasta, Tbilisistä saapuneeseen junaan, joka vaunussa oli vain vaunupalvelija. Vaunut oli pakattu täpötäyteen sitä, mitä ei kaupasta saanut ja mikä maksoi torilla maltaita - hedelmiä ja vihanneksia.
Runoilija Natalja Zhukova kertoi "Viikkolehdessä", miten hänen isänsä, yleisliittolaisen tason jalkapalloerotuomari kutsuttiin toisen tuomarin kanssa komennukselle aurinkoiseen Uzbekistaniin, joka siihen aikaan tunnettiin hedelmien aarreaittana. Tashkentissa oli vastassa kaksi Volgaa - tämä saattue ajoi hotelliin ja kummallakin urheilumiehellä oli auto kuljettajineen käytössä koko matkan ajan. Kuljettaja Kolja esitteli ohjelman: jotain vierailuja, banketteja ja niin edelleen. Kun vieraat kyselivät jotain tehtävistään, he saivat vastaukseksi venäläisen sananlaskun: "Työ ei ole susi - ei se metsään karkaa". Mitään asiallista tekemistä ei koko reissun aikana ilmestynytkään.
Kuten kaikki ylhäiset moskovalaiset, vieraat vietiin ensimmäiseksi torille. Tomaatit maksoivat kolme kopeekkaa kilo - vieraat ottivat neljänkymmenen kilon laatikot, päälle hedelmiä ja jauhosäkilliset. Kaikki kannettiin Volgaan. Päivää ennen lähtöä kuljettaja toi itämaisen vieraanvaraisuuden ominaisuudessa lahjaksi kolme hunajamelonia ja laatikolliset päärynöitä ja persikoita.
Viimeisenä iltana oli pikku banketti Salar-joella kolmellekymmenelle hengelle. Oli kaksi laatikkoa vodkaa eli pullo mieheen, samoin kaksi laatikkoa konjakkia. Valtavissa vadeissa tuli salaattia, plovia, shashlikkia, taas hedelmiä.
Vieraita ilmestyi vain joku kymmenen. Ruokaa jäi yli paljon. Silloin ilmestyi juhlapaikalle lasipurkkeja. Vieraat saivat mukaansa kahden litran purkillisen jokaista ruokalajia sekä vodka- ja konjakkipullon.
Nyt tuli eteen tyypillinen neuvostoliittolainen logistiikkaongelma. Toinen tuomareista oli viattomuuksissaan ottanut paluulipun lentokoneeseen ja hän pyysi kaveriaan tuomaan kaiken mukanaan Moskovaan junassa. Aamulla hotellista kannettiin pitkään tavaroita kahteen Volgaan. Ihmeen kautta kaikki saatiin mahtumaan makuuvaunuosastoon eivätkä kaiken nähneet vaunupalvelijat ihmetelleet ollenkaan.
Alkoi pitkä matka halki hehkuvan Karakumin autiomaan halki. Seuraavana päivänä vaunuosasto oli tulikuuma. Tässä grillissä kertoja matkusti neljä vuorokautta Moskovaan Vastaan tulleen kollegan auto tupattiin täyteen ja kertojan perhe kuljetti loput nyssykät ja pussukat metrolla kotiin. Kukaan ei oksentanut eikä saanut ruokamyrkytystä. Nitraateista ja besticideistä ei oltu kuultukaan. Natalja-tyttönen söi hunajameloneja jääkaapista viipaleittain puolitoista kuukautta.
Kaukaa viisaat uzbekit saattoivat tietenkin jalkapalloerotuomarit kiitollisuudenvelkaan tulevia mestaruusotteluita silmällä pitäen. Kun ruplilla ei ollut mitään arvoa, niin tällä tavalla neuvostokansalaiset integroivat valvonnassaan olevat yhteiskunnan hyödykkeet.omaan kulutukseensa.
Vanha venäläinen sananlasku painottaa vilpittömän ystävyyden merkitystä sanomalla: "Älä omista sataa ruplaa, omista sata ystävää". Pysähtyneisyyden kaudella tämä ymmärrettiin niin, että sinulla piti olla ystävä eli kauppalanko lihakaupassa, vihanneskaupassa ja viinakaupassa - itse piti olla töissä kirjakaupassa.
Tämän tyyppiset "biznes-planit" taitavat hallita talouskasvua nyky-Venäjälläkin. Myös muhkea edustaminen tunnetaan yhä. On erityinen uusi sana, "haljava", joka tarkoittaa kursailematonta siipeilyä ja ilmaista kestitystä. Reipas haljavshtshik saattaa napata vastaanotolta pikkutakin taskuun kokonaisen broilerin ja vielä viskipullon poveen.
Mutta kyllä yhteiskunnallinen tuotanto satoi Neuvostoliitossa yksityiseen laariin ihan eri mittakaavassa. Onko ihme, jos varsinkin vanhempi polvi yhä ikävöi Venäjällä neuvostoajan loputtomia ja ylenpalttisia ilmaisia lounaita?
Kerrotaan, että kerran kun miliisit menivät Moskovassa Georgiasta, Tbilisistä saapuneeseen junaan, joka vaunussa oli vain vaunupalvelija. Vaunut oli pakattu täpötäyteen sitä, mitä ei kaupasta saanut ja mikä maksoi torilla maltaita - hedelmiä ja vihanneksia.
Runoilija Natalja Zhukova kertoi "Viikkolehdessä", miten hänen isänsä, yleisliittolaisen tason jalkapalloerotuomari kutsuttiin toisen tuomarin kanssa komennukselle aurinkoiseen Uzbekistaniin, joka siihen aikaan tunnettiin hedelmien aarreaittana. Tashkentissa oli vastassa kaksi Volgaa - tämä saattue ajoi hotelliin ja kummallakin urheilumiehellä oli auto kuljettajineen käytössä koko matkan ajan. Kuljettaja Kolja esitteli ohjelman: jotain vierailuja, banketteja ja niin edelleen. Kun vieraat kyselivät jotain tehtävistään, he saivat vastaukseksi venäläisen sananlaskun: "Työ ei ole susi - ei se metsään karkaa". Mitään asiallista tekemistä ei koko reissun aikana ilmestynytkään.
Kuten kaikki ylhäiset moskovalaiset, vieraat vietiin ensimmäiseksi torille. Tomaatit maksoivat kolme kopeekkaa kilo - vieraat ottivat neljänkymmenen kilon laatikot, päälle hedelmiä ja jauhosäkilliset. Kaikki kannettiin Volgaan. Päivää ennen lähtöä kuljettaja toi itämaisen vieraanvaraisuuden ominaisuudessa lahjaksi kolme hunajamelonia ja laatikolliset päärynöitä ja persikoita.
Viimeisenä iltana oli pikku banketti Salar-joella kolmellekymmenelle hengelle. Oli kaksi laatikkoa vodkaa eli pullo mieheen, samoin kaksi laatikkoa konjakkia. Valtavissa vadeissa tuli salaattia, plovia, shashlikkia, taas hedelmiä.
Vieraita ilmestyi vain joku kymmenen. Ruokaa jäi yli paljon. Silloin ilmestyi juhlapaikalle lasipurkkeja. Vieraat saivat mukaansa kahden litran purkillisen jokaista ruokalajia sekä vodka- ja konjakkipullon.
Nyt tuli eteen tyypillinen neuvostoliittolainen logistiikkaongelma. Toinen tuomareista oli viattomuuksissaan ottanut paluulipun lentokoneeseen ja hän pyysi kaveriaan tuomaan kaiken mukanaan Moskovaan junassa. Aamulla hotellista kannettiin pitkään tavaroita kahteen Volgaan. Ihmeen kautta kaikki saatiin mahtumaan makuuvaunuosastoon eivätkä kaiken nähneet vaunupalvelijat ihmetelleet ollenkaan.
Alkoi pitkä matka halki hehkuvan Karakumin autiomaan halki. Seuraavana päivänä vaunuosasto oli tulikuuma. Tässä grillissä kertoja matkusti neljä vuorokautta Moskovaan Vastaan tulleen kollegan auto tupattiin täyteen ja kertojan perhe kuljetti loput nyssykät ja pussukat metrolla kotiin. Kukaan ei oksentanut eikä saanut ruokamyrkytystä. Nitraateista ja besticideistä ei oltu kuultukaan. Natalja-tyttönen söi hunajameloneja jääkaapista viipaleittain puolitoista kuukautta.
Kaukaa viisaat uzbekit saattoivat tietenkin jalkapalloerotuomarit kiitollisuudenvelkaan tulevia mestaruusotteluita silmällä pitäen. Kun ruplilla ei ollut mitään arvoa, niin tällä tavalla neuvostokansalaiset integroivat valvonnassaan olevat yhteiskunnan hyödykkeet.omaan kulutukseensa.
Vanha venäläinen sananlasku painottaa vilpittömän ystävyyden merkitystä sanomalla: "Älä omista sataa ruplaa, omista sata ystävää". Pysähtyneisyyden kaudella tämä ymmärrettiin niin, että sinulla piti olla ystävä eli kauppalanko lihakaupassa, vihanneskaupassa ja viinakaupassa - itse piti olla töissä kirjakaupassa.
Tämän tyyppiset "biznes-planit" taitavat hallita talouskasvua nyky-Venäjälläkin. Myös muhkea edustaminen tunnetaan yhä. On erityinen uusi sana, "haljava", joka tarkoittaa kursailematonta siipeilyä ja ilmaista kestitystä. Reipas haljavshtshik saattaa napata vastaanotolta pikkutakin taskuun kokonaisen broilerin ja vielä viskipullon poveen.
Mutta kyllä yhteiskunnallinen tuotanto satoi Neuvostoliitossa yksityiseen laariin ihan eri mittakaavassa. Onko ihme, jos varsinkin vanhempi polvi yhä ikävöi Venäjällä neuvostoajan loputtomia ja ylenpalttisia ilmaisia lounaita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksittäisistä tarinoista en perusta mutta periaatteessa lienet oikeassa. Venäläinen lahjontajärjestelmä,sille ei taida olla suomalaista käännösvastinetta,oli olemassa kauan ennen sosialismia ja kirjoituksesi mukaan se on voimissaan edelleenkin. Se kertoo meille,ettei sosialismi onnistunut juurimaan tapaa pois. Ei sitä pystytty juurimaan pois tsaarin Venäjällä,kerrot tavan olevan lisääntymään päin nykyisin. Mitä oikeastaan haluat kertoa meille? Senkö,että kommunisteilla oli yhden kerran mahdollisuus irtautua perinteisestä tavasta,porvareilla kaksi mahdollisuutta eivätkä kummatkaan onnistuneet siinä.
Käsittääkseni venäläinen lahjontasysteemi toimi Neuvostoliitossa jotensakin näin.Autopeltisepällä oli musiikillisesti lahjakas tytär ja varastossa Ladan vaihdelaatikko.Lihakauppiaan Ladasta oli vaihdelaatikko sökö mutta hän tunsi hammaslääkärin,jonka sisko opetti Moskovalaisessa taidekoulussa. Siispä peltiseppä vaihtoi lihakauppiaan Ladaan vaihdelaatikon mutta katsoi voivansa olla veloittamatta työstä. Lihakauppias pisti neljänneksen sikaa sivuun tuttua hammaslääkäriä varten ja kertoi hänelle lahjakkaasta tytöstä.Hammaslääkäri soitti siskolleen ja sisko muisti tytön valintatilanteessa.Hammaslääkäri jäi siskolleen velkaa palveluksen.Kenties hän tutustuisi joskus pätevään pianonvirittäjään,jonka hampaat olisivat remontin tarpeessa.
Meillä suomenkielessä ei tosiaankaan ole käännösvastinetta tuollaiselle verkostoitumiselle.Sellainen olisi lähinnä "Hyvä-veli" järjestelmä jos se olisi mahdollista kaikelle kansalle.
Maanviljelijä ja nuohooja ovat lapsuudenkavereitani. Ei maanviljelijäkään veloita nuohoojakaveriamme pienestä traktoriavusta,nuohooja ei ota minulta hintaa lapsuudenmökkini nuohoamisesta.Minä lähetän joka vuosi maanviljelijälle valtakirjan edustaa (tahtomallaan tavalla)minua tienhoitokunnan kokouksessa. Saattaa näitä verkostoja olla muillakin suomalaisilla,sellaisia ryssiähän me olemme.
Jotkut meistä saattavat uskoa,että lääketehtaitten edustajat asuvat sattumoisin samoissa hotelleissa Lääkäripäiville osallistuvien kanssa. Jotkut saattavat uskoa,että Suvi-Anne Siimes on lobbareista pahin.
Ihan sattumalta tiedän,miten Suomesta löydetään hyvä kardiologi. Suuri apu löytämisessä on,jos tuntee vaikkapa keuhkolääkäärin,joka on tarvinnut huvilalleen pätevän takkamuurarin. Miten venäläinen lahjonta eroaa suomalaisesta lahjonnasta? Miten sairaaloitten erikoismaksuluokka erosi muusta suomalaisesta lahjonnasta?
Siinähän vaan leikkaillaan kaverin varpaankynsiä vuoroon kun itse ei enää yletä. Palvelu palvelusta on aivan käypä keino ja jos rahaa ei käytetä niin ei ole harmaata talouttakaan vaan palveluverkosto.
Tuo systeemi on perinne jota ennen harrastettiin kyläyhteisön sisällä, nyt kun on pelit ja vehkeet niin se onnistuu laajemminkin tuttavien kesken.
Lahjontaa olisi jos antaisit virkamiehelle palvelun tai rahaa jostain hänen suorittamastaan virkatehtävästä, jos sen sijaan maalaat hänen puuhevosensa ja hän auttaa sinua laiturinkorjauksessa niin tuskin on lahjontaa harrastettu. Saa sitä virassakin olevalla ystäviä olla.
Juuri tuota tarkoitin.Missä kulkee lahjonnan ja lahjoman oton raja?
Teillä porvareilla on tapana leimata venäläinen tapa lahjonnaksi mutta samaa suomalaista tapaa te sanotte vastavuoroisuudeksi. Jos se neuvostoliittolainen valtion lihakaupan lihakauppias olisi laittanut neljänneksen sikaa sivuun ja antanut sen hammaslääkärille ilmaiseksi,hän olisi varastanut.Varastetulla tavaralla maksaminen olisi kai jo lahjontaa. Mutta hän laittoi sen sivuun ja tokihan se oli joltakin toiselta pois. Miten on suomalaisen kaivinkoneyrittäjän kanssa joka tuo valtion firman rakennusmestarille kassillisen jouluviinaa urakan allekirjoitustilaisuuteen? Kenties se ei vaikuta allekirjoitettavan urakan saantiin mutta seuraavaan urakkaan se voi vaikuttaa. Onhan se viinakassikin joltakin pois. Se on pois urakkahinnasta ja sen pois olevan osan voi joutua maksamaan kaivinkonekuskin lapiomies palkastaan.
Ellei sitä maksa lapiomies niin sitten sen maksamme me kaikki. Edustuskuluina verovähennyksiinhän se lopulta ohjautuu.
En perusta yksittäisistä esimerkeistä,sen olen kertonut aiemmin. Tämän rakennusmestarin kanssa olen kuitenkin juonut 30 vuoden aikana niin monta sammiollista lahjontaviinaa,että tiedän käytännön yleiseksi.
Entäpä firmojen sisäänostajat? Tukkuporras on hinnoitellut itseään ulos jo pitkän aikaa,yli kaksikymmentä vuotta. Isot ostajat ostavat suoraan valmistajalta. Firmat tarvitsevatkin pätevän sisäänostajan.Kyyniset talousjohtajat mittaavat sisäänostajiaan näin: Pätevän sisäänostajan on pystyttävä ensimmäisen vuotensa aikana vedättämään sivusta omakotitalon hinnan ja seuraavana vuotena kesämökin. Ellei hän siihen pysty,hän ei pysty hankkimaan myöskään firmalle etua. Tämäkin asia on ihan todennettu,eikä siitä ole pitkäkään aika. Et usko miten tasa-arvoistava vaikutus keskusteluihin on sillä,kun samanikäiset miehet makaavat letkuissa sydänosastolla. Missä siis kulkee lahjonnan raja? Viinakassissa vai omakotitalossa?
Wäinä lähtee nyt ensimmäistä kertaa slaagin jälkeen töihin ja iltavuoroon. Olen talon ainoa kaksi sydänkohtausta saanut selkävaivainen jolla on nivelrikon alku ja psoriasis. Luvalla sanoen,jännittää melkein yhtä paljon kuin ensimmäinen työpäivä. Kaikki ihmisestä mitattavat arvot ovat kunnossa,olen toisen kerran kasvattanut uuden sydämmen ja lääkärien mukaan työkykyinen.
Vanha sydän otetaan ennen juhannusta pois paikallispuudutuksella päiväosastolla. Että herran haltuun,meidän vehkeittemme mangneettikentät pysäyttävät sydäntahdistimet. Pian nähdään ovatko pallolaajennuksessa käytettävät verkkoputket mangneettisia tai sakkautuuko veren rauta niiden pinnoille. On mukava auttaa suomalaista lääketiedettä koehenkilönä.
Minun ei olisi pakko lähteä iltavuoroon,minun ei välttämättä tarvitsisi lähteä mihinkään vuoroon. Lähden nyt kuitenkin,koska marraskuussa sovin opettavani tilalleni uuden miehen.Tiltti viivästytti sitä.Varsinaisiin töihin minun ei enää tarvitse puuttua,homma on paremminkin sitä konsultointia. Onko tämä suomalaista lahjontaa? Olen jokusen sata kertaa pelastanut pomoni pulasta,nyt kai saanen vastapalkkion? Eikö pomoni varasta yhden miehen verran työnantajan aikaa ja palkkaa ja anna sitä minulle? Tapahtuuko tällaista Italiassa,Ranskassa,Espanjassa,Moldovassa tai Puolassa,vai onko tämä pelkästään venäläinen ja suomalainen lahjontatapa?
eli neukkulassa oli puute kulutustavaroista.
Kerron sinulle jutun. Tallirenki pääsi peuhaamaan pahnoille kreivittären kanssa. Muut rengit kysyivät,että minkälaista se oli.Tallirenki sanoi että muuten samanlaista kuin piikojenkin kanssa mutta paita oli parempi.
Et ole taitanut koskaan nähdä neuvostomallisia naisten alushousuja? Nekin olivat kulutustavaraa eikä niistä ollut pula mutta siitä huolimatta votkaturistit tekivät hyvää bisnestä pitsihousuilla.
Kun oikein pinnistelet,huomaat etteivät naisten alushousut ole tässä se jutun tärkein tavara.Neuvostoliiton pienimpiä ongelmia oli kuulakärkikynien puute,todellinen ongelma oli se mitä sillä voi kirjoittaa. Ymmärrätkö poikaparka,että kaksikymmentä vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen puhut edelleen kuulakärkikynistä,siis kulutustavarain puutteesta,et siitä todellisesta ongelmasta. Joskus teidän porvareiden pitäisi hävetä omaa yksinkertaista ajatuksenkiertoanne.
Katsoppa isäsi kuvaa kuusikymmenluvulta. Puvun housut lököttää,jalassa on rotantappokengät,päällä nailonpaita.Puvun takki on kolmenappinen ja rintataskusta pilkottaa kuusi kuulakärkikynää. Arvaappa mitä,se on samaa tyyliä mitä nyt sanotaan neuvosto-retroksi. Katsoppa äitisi vaatepartta nuoruudenkuvissa ja arvaa mitä on sen alla? Voi olla että äitisikin osti ruotsinlaivamatkallaan Tukholmasta ruotsalaiset alushousut.Sinun olemassa-olosi todistaa,ettei hän niitä Nanson vaaleanpunaisten tekijöiden kiusaksi tai lämpimikseen ostanut.
Seitsemänkymmenluvulla porvarit sanoivat Neuvostoliitosta, ei hyvä. Sieltä ei saa ostaa nailonpaitoja,farkkuja tai hajusaippuaa. Ei Neuvostoliitto kaatunut rexonanpuutteeseen vaikka näyt niin edelleen uskovan. Jotkut porvarit ovat edistyneet,he näkevät nyt yhteyden raskaaseen teollisuuteen satsaamisen ja vaikkapa asuntopulan välillä. Jotkut osaavat jopa yhdistää raskaaseen teollisuuteen satsaamisen kilpavarustelun kanssa.Sen he kertovat meille komuille ikäänkuin uutena uutisena. Väittäisin että se porvarisukupolvi on jo syntynyt,joka ymmärtää ettei kukaan - USA:ta lukuunottamatta - kilpavarustele yksinään.
Ihan noin kuriositeettina voin kertoa,että maailman suurin denim-kangasta valmistava tehdas sijaitsi Minskissä. Sen markkinat olivat lännessä,eli paljon on rokkia veivattu neukkufarkuissa,paljon on kulutettu Aral-järven vettä lännen nuorisomuodin takia. Haluaisitko tänään amerikkalaisen auton? Jos haluat,joudut ostamaan kiinalaisen.Katsoppa missä Dell-yhtiön päätuotantolaitokset sijaitsevat. Mitä arvelet,puuttuuko kiinalaisilta kulutustavaroita.Tahtooko kiinatar pitsihousut,sellaiset samanlaiset joita hän valmistaa lännen naisille. Miksiköhän sillä kreivittärellä oli piikoja parempi paita?
En minä siellä neukkulassa tyttöjen pöksyjä haistellut enkä haistele täälläkään. Zumissa oli remontti koju jossa ukko täytteli kuulakärkikyniä. Irroitti kärjen pisti pienellä ruiskulla uudet musteet. Kyllä minä olen nuukuuksissa täytellyt tulostimen mustepurkkeja täällä Suomessa. Muovikassin hinta siellä oli juks rupla. Rupla oli 7 markkaa. Jos tuosta mokomasta muovipussista tekee elintaso mittarin. Neukkutyöntekijä sai 200 ruplaa kuukaudessa palkkaa. Näin ollen hän sai 200 muovikassia ostettua palkallansa. Suomessa pussin hinta 50 penniä. Wäinä voipi arsseloida montako pussia sait palkallasi. Mutta miksi mitata elintasoa muovipussi indeksillä?
Konjakki kahvilla on kuin tyttö yöpaidassa. Minä otan mieluumin konjakin ilman kahvia. Oli muuten ihania öitä. Yön hinta?? aamulla taskuista löytyi parikymmentä kopeekkaa ei enempää. Eivät vieneen kaikkia. Alan naiset kulkivat uulitsalla mielellään länsimainen muovikassi silleen naiselllisesti kädessä. Naiselle laukku näyttäis olevan hyvin tärkeä.
Otan takaisin,unohda "poikaparka". Vaikutit ensinlukemalla siltä,tuleehan noita virhearvioita.
Muovikassi-indeksi on hyvä esimerkki sinänsä.Samanlainen voisi olla 80-luvun muotilelun,Rubikin kuution hinnan ero Unkarissa ja Suomessa.
1970 Wäinälle maksettiin rakennustyömaalla sekamiehen hommista 5,85 mk tunnissa. Se sisälsi 85 penniä hyvän miehen lisää.Kaikki eivät saaneet joten jätetään se pois. Kuukausipalkalla sai sellaiset 1600 muovipussia. Nelisensataa muovipussia meni veroihin ja maksuihin. Kuutisenkymmentä muovipussia kului työmatkoihin.Satakaksikymmentä muovipussia humpsahti työmaaruokalan kaalisoppaan ja kahviin.Vuokraemäntä otti kolme ja puolisataa pussia.Sanotaanko että rakennusmiehen energiantarve olisi vaatinut aamu ja iltapalaksi yhteensä hiivaleivän,400 grammaa sipuliteetä,vähän voita,muutaman potun,pari sipulia ja kaksi litraa maitoa, siis sellaiset parisataa muovipussia.Jos kumisaappaisiin ja rukkasiin(2 paria viikko) olisi uponnut sellaiset 70 pussia niin hankkiakseen 1600 muovipussia Wäinältä kului siihen 1200 muovipussia.
Tästä johtuikin se merkittävä ero,että Neuvostoliitossa ne,jotka tekivät viikon töitä haalarit päällä laittoivat viikonloppuna puvun päälle ja menivät ravintolaan juomaan shamppanjaa.
Suomessa taas ne,jotka tekivät viikon töitä puku päällä,laittoivat unisex-haalarin päälle ja menivät ravintolaan juomaan shamppanjaa.
Kuten huomaat,muovipussin ohella myös shamppanjapullon hintaa voidaan pitää eräänlaisena indeksimittarina. Suomessa pullo vodkaa maksoi tuohon aikaan 34 muovipussia.
Samppanja niks naks nietu. Näinkin saattoi myyjä sanoa vino magasiinissa.
"44 Myös viinien, sherryn ja samppanjan alueita laajennettiin aloittamalla niiden tuotanto Neuvostoliitossa vuosina 1945–1948. Samppanjan valmistaminen oli alkanut jo vuonna 1934 Abrau-Diurson tilalla. Kemisti Anton Mihailovitš Frolov-Bagrejev, joka tunsi samppanjan valmistuksen salaisuuksia, oli palannut takaisin Neuvostoliittoon vuonna 1919. Viidentoista vuoden tutkimusten jälkeen saavutettiin teknologinen läpimurto: samppanjaa kyettiin käyttämään altaissa pullojen sijasta ja päästiin massatuotantoon. Samana vuonna valmistettiin 300 000 pulloa samppanjaa, mutta sodan ollessa kuumimmillaan vuonna 1942 päästiin jo 12 miljoonan pullon tuotantoon. Anastas Mikojan, tuolloinen elintarvikeministeri, auttoi Frolov-Bagrejevia toteuttamaan unelmansa saada samppanjasta kansanjuoma. Sovetskoje šampanskoje, neuvostosamppanja, on edelleen todennäköisesti ainoa vientituote, jonka kyljessä komeilee neuvostoleima! "
Niin vedin kyllä hatusta muovipussin hinnan. Mutta olkoon. Jokainen joka nyt muistaa voi "jyvitellä" vuonna-85 palkka markoissa oli enenpi, kuin -70. Eli elintasokuilu oli isonpi. Valtion kaupat olivat pääasiassa tyhjillä hyllyillä. Kananmunia, syttymättömiä tulitikkuja ja leipä joka vaikutti siltä, että ne oli leivottu lievästi pilaantuneesta viljasta. Tavaranvaihto täytyi tapahtua jossakin kulissien takana.
pussihousut, henkselit ja vaikka kumisaappaat jalassa niin mitä vitun väliä sillä on niinkauan kuin vapaasti saat sinne baariin mennä?
mutta jos suomi olisi ollut sellainen, ettet ulkomaille pääse, matka lahteen vaatisi maan sisäisen viisumin, akka jonottaisi päivästä toiseen kaupassa eioota ja kakarat kuolisi nälkään, valtion määräämä työpaikka turhauttaisi ja yhteiskunnan määräämä viidenkymmenen neliön betoniasuntosi parveke tippuisi huollon puutteesta ensimmäisen kerroksen mummojen päälle niin ei minua paljon lohduttaisi puku päällä juodut kuviittelliset shamppanjat.
ei diktatuuria tai poliisivaltiota tee hyväksyttäväksi se, että valtiovalta pitää viinan voimin kansan ruodussa.
Miten niin saa mennä vapaasti baariin? Sinullahan on porttikielto Pornaisten baariin kun todistit siellä miehuuttasi antamalla itseäsi puolta pienemmälle pennulle ympäri korvia.
Oliko se juuri sama reissu,jolloin pomo piti sinua ruodussa viinan voimalla?
Kun kerroit tapauksesta meille palstalaisille,olin havaitsevinani viestissäsi katumusta. Onko morkkis mennyt jo ohi?