Radiossa kuulutetaan, että yritys on tehnyt voittoa 3 miljardia ja talous voi hyvin.
Sitten on huoli nuorten tupakoinnista.
Tästä jää sellainen mielikuva, että maan talous ja ihmisten hyvinvointi ovat riippuvaisia yritysten voitoista. Hyvä me.
Sitten luvassa huonoa, että vastuuttomat nuoret ovat tarttuneet tupakkaan ja pilaavat terveytensä. Paha nuoriso.
Jos käytetään järkeä, niin huomataan, että yritykset kilpailevat voitosta, eivätkä siitä, että maan kaikilla kansalaisilla menee hyvin.
Jos yrityksessä työskentelevät ihmiset olisivat todella hyödyksi maansa kansalaisille, niin he auttaisivat ihmisiä suoraan, eivätkä pitäisi kaikkea saamaansa itsellään.
Mikäli se olisi yrityksistä itsestään kiinni, niin he eivät antaisi omalle maalleen ja kansalaisilleen mitään.
Miten nykyään voidaan määritellä tietyn yrityksen saavuttama hyöty tietyssä maassa, kun yritykset tuppaavat olla monikansallisia ?
Jos verotuloja ei oteta huomioon, niin kaikki, minkä yrityksen työntekijät tekevät, eli nykyään yhä enemmän tietotaito, jää yrityksen haltuun ja hyödyttää siis myös muissa maissa toimivia sisaryrityksiä.
Miten tällöin voidaan laskea se hyötysuhde, minkä yritys tuottaa yhdelle maalle, kun nykyisen tietotekniikan vuoksi globalisaatio ja aineettoman varallisuuden jakaantuminen tekevät mahdottomaksi arvioida varallisuuden jakaantumisen eri maiden kesken ?
Ainoa, mikä on varmaa, on se, että yritysten omistajat vievät suurimman osan yhteisestä varallisuudesta.
Seuraavaksi eniten saavat yrityksen parhaiten palkatut työntekijät ja osakkeiden omistajat.
Maa, jonne yritys maksaa veroja, ja siten maan kansalaiset saavat verotuloina suhteellisesti yhä pienemmän osan yrityksen toiminnasta, kun yritys kasvaa ja vie valtiolta enemmän kuin antaa.
Huolimatta siitä, että yritys on kotimainen tai monikansallinen, niin kaikki työtätekevät ihmiset kilpailevat samasta asiasta eli valtion painamista euron rahoista.
Kaikki tekevät työtä, mutta parhaiten menestyneet eli tuotteidensa menekkiä kasvattaneet saavat suurimman osan valtion painamista rahoista.
Jos valtiossa kaikki yritykset olisivat pelkästään kotimaassa toimivia yrityksiä, niin valtion kaikki yritykset kilpailisivat keskenään valtion yhteisistä rahoista.
Eniten kansalaisia työllistävät yritykset keräisivät myös eniten valtion yhteistä rahaa oman toimintansa ylläpitämiseen.
Tällöin valtion painamista rahoista suurin osa siirtyisi pienempien yritysten työntekijöiltä ja työttömiltä kansalaisilta juuri noiden hyvin menestyvien, isommiksi kasvavien yritysten haltuun. Tietenkin isot yritykset maksaisivat veroja eli luovuttaisivat osan voitostaan valtiolle.
Isojen yritysten maksamat verot eivät siirry valtiolta sellaisenaan yksinomaan pienten yritysten ja niiden työntekijöiden sekä työttömien hyödyksi, vaan valtio tukee myös isoja yrityksiä ilmeisesti tarkoituksenaan yhä useamman työpaikan luomisen jo toimivassa suuryrityksessä.
Mitä isommaksi yritykset kasvavat, sitä enemmän ne vievät valtiolta eli valtiossa kilpailevilta muilta yrityksiltä yhteistä rahaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että pienet yritykset ja niiden työtekijät saavat yhä vähemmän valtion yhteisestä kassasta.
Kun valtio perustelee isojen yritysten kasvua ja laajentumista ulkomaille, niin sekin vie yhä enemmän valtion rahoja, jota siis jää jaettavaksi jo olemassaoleville pienemmille yrityksille ja mahdollisesti uusille perustettaville pienille yrityksille yhä vähemmän.
Kun siis valtiossa muutamat yritykset kasvavat jättisuuriksi, niin ne kasvavat yhä suurempina pyöriviksi tähdiksi, jotka pyörimisensä vuoksi vievät mukanaan ympäriltään enemmän kuin ympärilleen jättävät jälkeensä.
Tietenkin ne ihmiset, jotka ovat jättiyritysten osakkaina tai työntekijöinä, nettoavat mukavan elämän itselleen, mutta samanaikaisesti ulkopuolella elävien ihmisten elämä muuttuu yhä vaikeammaksi siinä valtiossa, jossa työnteon lisääntymisen piti kannattaa rahallisesti.
Valtion johdosta riippuu suuresti, kuinka suureksi valtio isompia yrityksiä kasvattaa.
Kun nämä valtion kasvattamat yritykset muuttavat osaksi ulkomaille, niin paljonko valtio enää saa yrityksen työstä takaisin ja mikä vastuu yrityksellä on jäädä toimimaan alkuperämaahansa ja hyödyttämään enemmän omia kuin muiden maiden kansalaisia työtä tarjotessaan.
Käykö yritysten kasvaessa samoin kuin pankkien, jotka alussa olivat riippuvaisia valtiosta ja tallettajista, ja varallisuuden kasvaessa yhä suuremmaksi, siirtyivät kansainväliseen kauppaan, jossa valtioiden välisiä rajoja ei tunneta ja rahaliikennettä on vaikea valvoa ja rajoittaa ?
Suuryritysten kasvattamista parempi vaihtoehto ovat lukuisat pienemmät yritykset, jotka kilpailevat tasavertaisesti valtion yhteisestä kassavarannosta.
Onko tämä mahdollista globaalissa maailmantaloudessa, jossa näyttää siltä, että suuryritykset vievät kasvaessaan yhä enemmän valtion kansalaisten yhteisiä rahoja huolimatta siitä, että ne eivät enää toteuta valtionjohdon alkuperäistä toivetta eli työllistä yhä enemmän ihmisiä ?
Niin, ja sitten vielä siitä nuorison tupakoinnista...
Kyllähän se riippuu valtiosta, missä niitä tupakoita valmistetaan vai valmistetaanko ollenkaan.
Tässä huomataan jälleen valtion ja yritysten välinen kytkös, oli se sitten miten huono kansalaisten taholta tahansa.
Kuinkahan moni aloittaisi tupakoinnin, jos saatavilla olisi ainostaan tupakanpurua ja tupakkapaperia, ja itse pitäisi sätkä vääntää ?
Kyllä siitä olisi glamour kaukana ;)
Sitten on huoli nuorten tupakoinnista.
Tästä jää sellainen mielikuva, että maan talous ja ihmisten hyvinvointi ovat riippuvaisia yritysten voitoista. Hyvä me.
Sitten luvassa huonoa, että vastuuttomat nuoret ovat tarttuneet tupakkaan ja pilaavat terveytensä. Paha nuoriso.
Jos käytetään järkeä, niin huomataan, että yritykset kilpailevat voitosta, eivätkä siitä, että maan kaikilla kansalaisilla menee hyvin.
Jos yrityksessä työskentelevät ihmiset olisivat todella hyödyksi maansa kansalaisille, niin he auttaisivat ihmisiä suoraan, eivätkä pitäisi kaikkea saamaansa itsellään.
Mikäli se olisi yrityksistä itsestään kiinni, niin he eivät antaisi omalle maalleen ja kansalaisilleen mitään.
Miten nykyään voidaan määritellä tietyn yrityksen saavuttama hyöty tietyssä maassa, kun yritykset tuppaavat olla monikansallisia ?
Jos verotuloja ei oteta huomioon, niin kaikki, minkä yrityksen työntekijät tekevät, eli nykyään yhä enemmän tietotaito, jää yrityksen haltuun ja hyödyttää siis myös muissa maissa toimivia sisaryrityksiä.
Miten tällöin voidaan laskea se hyötysuhde, minkä yritys tuottaa yhdelle maalle, kun nykyisen tietotekniikan vuoksi globalisaatio ja aineettoman varallisuuden jakaantuminen tekevät mahdottomaksi arvioida varallisuuden jakaantumisen eri maiden kesken ?
Ainoa, mikä on varmaa, on se, että yritysten omistajat vievät suurimman osan yhteisestä varallisuudesta.
Seuraavaksi eniten saavat yrityksen parhaiten palkatut työntekijät ja osakkeiden omistajat.
Maa, jonne yritys maksaa veroja, ja siten maan kansalaiset saavat verotuloina suhteellisesti yhä pienemmän osan yrityksen toiminnasta, kun yritys kasvaa ja vie valtiolta enemmän kuin antaa.
Huolimatta siitä, että yritys on kotimainen tai monikansallinen, niin kaikki työtätekevät ihmiset kilpailevat samasta asiasta eli valtion painamista euron rahoista.
Kaikki tekevät työtä, mutta parhaiten menestyneet eli tuotteidensa menekkiä kasvattaneet saavat suurimman osan valtion painamista rahoista.
Jos valtiossa kaikki yritykset olisivat pelkästään kotimaassa toimivia yrityksiä, niin valtion kaikki yritykset kilpailisivat keskenään valtion yhteisistä rahoista.
Eniten kansalaisia työllistävät yritykset keräisivät myös eniten valtion yhteistä rahaa oman toimintansa ylläpitämiseen.
Tällöin valtion painamista rahoista suurin osa siirtyisi pienempien yritysten työntekijöiltä ja työttömiltä kansalaisilta juuri noiden hyvin menestyvien, isommiksi kasvavien yritysten haltuun. Tietenkin isot yritykset maksaisivat veroja eli luovuttaisivat osan voitostaan valtiolle.
Isojen yritysten maksamat verot eivät siirry valtiolta sellaisenaan yksinomaan pienten yritysten ja niiden työntekijöiden sekä työttömien hyödyksi, vaan valtio tukee myös isoja yrityksiä ilmeisesti tarkoituksenaan yhä useamman työpaikan luomisen jo toimivassa suuryrityksessä.
Mitä isommaksi yritykset kasvavat, sitä enemmän ne vievät valtiolta eli valtiossa kilpailevilta muilta yrityksiltä yhteistä rahaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että pienet yritykset ja niiden työtekijät saavat yhä vähemmän valtion yhteisestä kassasta.
Kun valtio perustelee isojen yritysten kasvua ja laajentumista ulkomaille, niin sekin vie yhä enemmän valtion rahoja, jota siis jää jaettavaksi jo olemassaoleville pienemmille yrityksille ja mahdollisesti uusille perustettaville pienille yrityksille yhä vähemmän.
Kun siis valtiossa muutamat yritykset kasvavat jättisuuriksi, niin ne kasvavat yhä suurempina pyöriviksi tähdiksi, jotka pyörimisensä vuoksi vievät mukanaan ympäriltään enemmän kuin ympärilleen jättävät jälkeensä.
Tietenkin ne ihmiset, jotka ovat jättiyritysten osakkaina tai työntekijöinä, nettoavat mukavan elämän itselleen, mutta samanaikaisesti ulkopuolella elävien ihmisten elämä muuttuu yhä vaikeammaksi siinä valtiossa, jossa työnteon lisääntymisen piti kannattaa rahallisesti.
Valtion johdosta riippuu suuresti, kuinka suureksi valtio isompia yrityksiä kasvattaa.
Kun nämä valtion kasvattamat yritykset muuttavat osaksi ulkomaille, niin paljonko valtio enää saa yrityksen työstä takaisin ja mikä vastuu yrityksellä on jäädä toimimaan alkuperämaahansa ja hyödyttämään enemmän omia kuin muiden maiden kansalaisia työtä tarjotessaan.
Käykö yritysten kasvaessa samoin kuin pankkien, jotka alussa olivat riippuvaisia valtiosta ja tallettajista, ja varallisuuden kasvaessa yhä suuremmaksi, siirtyivät kansainväliseen kauppaan, jossa valtioiden välisiä rajoja ei tunneta ja rahaliikennettä on vaikea valvoa ja rajoittaa ?
Suuryritysten kasvattamista parempi vaihtoehto ovat lukuisat pienemmät yritykset, jotka kilpailevat tasavertaisesti valtion yhteisestä kassavarannosta.
Onko tämä mahdollista globaalissa maailmantaloudessa, jossa näyttää siltä, että suuryritykset vievät kasvaessaan yhä enemmän valtion kansalaisten yhteisiä rahoja huolimatta siitä, että ne eivät enää toteuta valtionjohdon alkuperäistä toivetta eli työllistä yhä enemmän ihmisiä ?
Niin, ja sitten vielä siitä nuorison tupakoinnista...
Kyllähän se riippuu valtiosta, missä niitä tupakoita valmistetaan vai valmistetaanko ollenkaan.
Tässä huomataan jälleen valtion ja yritysten välinen kytkös, oli se sitten miten huono kansalaisten taholta tahansa.
Kuinkahan moni aloittaisi tupakoinnin, jos saatavilla olisi ainostaan tupakanpurua ja tupakkapaperia, ja itse pitäisi sätkä vääntää ?
Kyllä siitä olisi glamour kaukana ;)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.