Ristiriitaista...

Minunkin tekee mieli ihmisten seuraan, johonkin piiriin ja yhteisöön, mutta.....jään aina keskusteluissa sivuun ja kyllästyn usein juttuihin, jotka eivät kolauta pätkääkään. Tarvitsen tosiystäviä.

Minäkin olen tottunut tekemään kaiken itsekseni, enkä kaipaa lähelleni ketään takertujaa. Vapauden antava ystävyys olisi eri-toista. Vaikka en kyllä jaksa keheenkään erityisemmin tutustua, kun työni on esilläoloa asiakaspalvelussa ja haluan olla vapaa-aikani täysin rauhassa. Tämä on omituista, siitä syystä kun joinakin päivinä olisi kuitenkin ihan kiva höpötellä muidenkin kanssa.

Minulla on juuri sama homma.
Minulla on "ystäviä", mutta he eivät periaatteessa tee muutakuin haukkuvat/arvostelevat.

Ovathan he kivoja yjoskus, mutta sitten tulee taas "voi tyhmä."
Tekisi todellakin sanoa heille päin naamaa että Olkaa nyt saatana hiljaa, niinkuin te tietäisitte jotain mun elämästä.
Kukaan koulussa ei taida tietää mun "oikeaa" persoonaa, he luulevat että voi tuolla on kaikki niin hyvin, kyllä käy kateeks.

Mutta tälläkin hetkellä istun yksin pimeässä huoneessa ovet/ikkunat kiinni, kuuntelen Fantasia metallia, ja mirkkaan.

Veli katsoo tv:tä, Isä nukkuu.

Siinä minulle Jouluaatto.
Lahjoja en saanut yhtäkään kappaletta, En kyllä tarttekkaan, Rahaa noin 90€ vaateita hieman ennen joulua.

Tyydyn vähään, ja samalla niin paljoon.
Kunhan sähköä, juotavaa/syötävää, tietokone, tv/videot on, sekä jonkinlaiset painot, olisin tyytyväinen.

Toivotin myös eräälle ihastukselleni hyvää joulua, jonka kanssa olen puhunut jos kerran jos toisenkin, ja mitä saan vastaukseksi?
"Kuka oot?!"
Noh, sanompas sitten nimeni, Esim nyt Matti, sitten taas yhtä mahtava vastaus;
"Kuka Matti!!??"

Sitten kerron VIELÄ hiukka lisää, ja sitten vastaus:
"Jaa... no sitä samaa sulleki..."

Ärsyttävää, eh?

Sepä vasta sitten masensi tämän joulun...

Ja olen puhunut kyseisen naisen kanssa monta kertaa koulussa, en nyt kovin paljoa, mutta jotain kumminkin, ryhmätöitä tullut tehtyä. Koulusssa en ole aivan TOP3 joukossa, jos suosion kannalta ajatellaan, Mutta en todellakaan ole siellä häntäpäässäkään :P



Lähetinpäs toisellekin sen, naiselle myös, vastaus tuli myös, helpotukseksi tuli asiallinen vastaus, tosin hän näytti olevan hieman surullinen, mutta enpä sitten viitsinyt enempää siihen puuttua.

Siinä hieman minusta persoonana, samalla purin hieman turhia kasautuneita ajatuksiani, jne.

Back to topic, shall we?
========================

Tosiaan, inhoan itseasiassa "Ystäviäni".
Itse tuntisin iteseni melko sivistyneeksi, osaan kaikki tavat, joskus tulee hölmöiltyä, mutta se siitä :D
Kavereilleni en voi puhua oikeastaan mitään "henkevää", ilman että vastaus olisi se "lol" tai "Voi tyhmä"

Kun koitan puhua jostain, niin sitten vaan "..."
Sitten kohta he alkavat puhua: "katsoitko muuten eilen sen todella kiinnostavan ohjelman niistä uusista valmeteista?"
-"En, koska luin uutta guitar 2k lehteä."

Heidän ajatusmaailmansa on hieman toisenlainen kuin minun..
Mutta en pääse heistä eroonkaan, ja jos pääsisin, niin siinä menis tunnit ja välitunnit yksikseen..

Luokallani on myös yksi "Sivistynyt" tyttö/nainen, mutta minulla ei koskaan olisi mahdollisuuksia. Lisäksi hän on todella kaunis, ja suosittu.
Minä olen tälläinen tavallinen tallaaja, ja siellä "piilossa" enemmänkin...

Viestihän paisuu entisestään O_o

Mitäs muuta..?

Noh, jatketaan kun olen nyt kerta aloittanutkin...

Kun olen vaikkapa rakastunut, olen todella pilvissä, ja kuvittelen että minulla olisi jopa jonkinlaiset mahdollisuudet, mutta sitten taas keinolla tai toisella isketään takaisin maanpintaan...

Kun tälläisen 15-vm olevan 'mukavan' pojan on vana melko hankala saada tuntumaa naisiin, kun he taas ovat lääppälläään tuollaisiin 16wee tyyppeihin...


Helpotusta tulee olemaan kun pääsen opiskelemaan, pääsen irti KAIKESTA!
Vanhoista kaveistani, perheestänikin haluan hieman etäisyyttä.

Oma kämppä, oma kone, oma maailma ^_^