Luitteko yliopisto-lehdestä sen jutun kun joku 28-v mies oli lukenut itsensä kahdessa vuodessa oikeustieteen kandiksi Helsingin oikeustieteellisessä? Kertoo mielestäni paljon kyseisen tiedekunnan opiskelussa vaadittavista lahjoista. Ei muuta kuin ulkoaopettelua ja mielellään ceissien kautta niin että kertalukeminen riittää, kun tarinat muistaa. (Kuka sai tuomion minkäkinlaisesta teosta ja mitkä seikat vaikuttivat siihen).
Sama meininki ei onnistuisi esim. luonnontieteen aloilla.
Joten sinä, joka mietit, mihin hakea opiskelemaan, niin tuossa on yksi nopea reitti!
Sama meininki ei onnistuisi esim. luonnontieteen aloilla.
Joten sinä, joka mietit, mihin hakea opiskelemaan, niin tuossa on yksi nopea reitti!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kiva provo, lähdenpä mukaan :)
En ole lukenut juttua, mutta taitaapa olla epävirallinen "ennätys". Keskimääräinen valmistumisaika oikiksessa on kuitenkin n. 6 vuotta. Eiköhän kaikilta aloilta löydy vastaavia poikkeuksia, myös luonnontieteen aloilta.
Ihan toinen asia on, mihin kahden vuoden kirjojen pläräämisellä pätevöityy, ja kuka haluaa tältä ihmiseltä lainopillista apua. Töidenkin löytyminen voi olla tiukassa.
Noin viikko sitten hesarissa julkaistun tutkimuksen mukaan nopeasti valmistuneilla on keskimääräistä paremmat arvosanat...näin myös omassa kaveripiirissäni (kukaan ei tosin ole valmistunut, mutta nopeat opiskelevat keskimäärin paremmin kuin me "optimoijat").
Ainakin tekniikassa ja luonnontieteissä tuon voi selittää aika pitkälti sillä, että opiskelu on nopeaa vain jos aiemmat kurssit on käyty kunnolla eikä vanhan kertaukseen tarvi käyttää paljon aikaa.
Dekaani, pari professoria ja liuta assistentteja on ainakin kovasti varoitellut liiasta kiirehtimisestä opintojen kanssa. "Oikeudellinen ajattelu" kuulemma vaatii kypsyttelyä muutaman vuoden ajan. Tiedä sitten, onko se vain kateellisten panettelua, sellaisten, jotka eivät koskaan ole yliopistolta pois päässeet.. :)
Mutta ainakin tällä alalla nopeasti valmistuneita ilmeisesti katsotaan karsaasti työmarkkinoilla, loogista tai ei.
Heippa!
Me ei taideta olla samassa opinahjossa, kun täällä Lapissa dekaani sanoo, että kolmessa vuodessa ehtii valmistua ihan hyvin ja käydä välissä vaihdossakin...Myöskään yhdellä tutkinnolla ei tee mitään. Vähintään kaksi pitää olla, mielellään kolme. Mukavaa, että jossain on tervehenkisiä dekaaneja ja proffia :)
Provot ovat kivoja!
Artikkelin mukaan sama mies luki 40 sivua tunnissa. Normaali opiskelija lukee kuitenkin oikeustieteellistä tekstiä 10-15 sivua tunnissa, jos haluaa muistaakin jotain. Tekstissä ei ole ilmaa kuten esimerkiksi kauppiksen tenttikirjoissa (molemmissa opiskelen). Turha siis muiden lässyttää, että helposti menee 30 sivua.
Jos seuraava on helppoa, niin sitten kehotan ihmeessä hakemaan oikikseen helppouden tähden:
1600 sivua (normaali tentti) : 6h = 26,67 päivää. Jos siis luet 6 tuntia päivässä (taukoineen 8h), niin saat luettua tenttimateriaalin kerran läpi 27:ssä päivässä. Laajuus 4-6 ov.
Eikö ole mukavan helppoa! Sen kuin olet 8 tuntia päivässä kirjastossa 27 päivän ajan! On kuin opintoviikkoja poimisi puusta!
Nyt meidän 2v:n opiskelija luki 1600 sivua seitsemässä päivässä. Kai sitä tuollaisella lukunopeudelle valmistuukin 2:ssa vuodessa!
Kaikki jonkunnäkösen tilastotieteen kurssin käyneet varmaan osaa antaa asiaankuluvan arvon tälläsille ääritapauksille.
Einstein oli (muistaakseni =) ihan paska peruskoulussa. No sen perusteella on kutakuinkin yhtä hyvä mennä tekemään päätelmiä ko. koulun tai itse Albertin tasosta.
Eli, joo onhan sieltä helppo valmistuu 2 vuodessa. Hankalaks sen käytännössä tekee se, että sun pitäis olla se kyseinen äijä, jotta se onnistuis.
Miten jää mitään muistiin, jos lukee pikapikaa kirjat kuin akuankkaa konsanaan? Ei voi käsittää. Ihmettelin jutussa myös sitä, että miksi mies jättää sen kanditutkintoon. Tuolla vauhdilla, menisi nyt sitten tohtoriksi asti! Vai onko kenties niin, ettei enää muista mitään kahden vuoden aikana "lukemastaan".
Mitkä muuten ovat lunttaamisen mahdollisuudet, ko. tapauksessa, herää kateellisen kysymys ;)
Oikeustieteen kandidaatti on maisteritason tutkinto. Älä kysy miksi näin oikiksessa on mutta näin kuitenkin on.
Eiks niillä ole maistereita ollenkaan?
Oikiksesta valmistuneiden maistereita on just ne kandit. Sitten voi istua käräjät jos haluaa varatuomariksi.
Maisteritason tutkinnon nimittäminen kanditutkinnoksi on järjetön ja hölmö oikeustieteellisen alan muinaisjäänne / perinne. OTK saa halutessaan (ruksi publiikki-ilmoittautumislomakkeen sopivaan kohtaan) "oikeuden" käyttää oikeustieteen maisterin arvoa. OTK = OTM ja päinvastoin siis. Käytännössä kukaan ei käytä OTM-nimikettä, koska OTK on niin vakiintunut vanhastaan ja OTM näyttää jotenkin hassulta kandien joukossa.
Alempi oikeustieteellinen tutkinto on puolestaan nimeltään oikeusnotaarin (ON) tutkinto. Vanhastaan on lisäksi varanotaareita (VN) silloisen alemman tutkinnon suorittaneina.
Ja mikäli sellaisen suorittaa, tuomioistuinharjoittelun (vuosi orjatyötä pienellä palkalla käräjäoikeudessa) jälkeen saa sitten varatuomarin arvon (VT) joka on liitännäinen muuhun oppiarvoon. Esim. OTK, VT tai vaikkapa OTT, VT.
Kahden vuoden kuluttua käytäntö kuitenkin onneksi vaihtuu, ja oikeustieteen kandidaatteja ei, tiettyä siirtymäaikaa huomioonottamatta, enää valmistu. Oikeustieteen maisteri on siis muutaman vuoden kuluttua ylempi oikeustieteen tutkinto.
Myös oikeusnotaarin tutkinnon nimen vaihtamisesta oikeustieteen kandidaatin tutkinnoksi on keskusteltu, mutta tämä muutos toteutettaneen vasta kenties vuosikymmenten kuluttua, jotta turhilta sekaannuksilta vältyttäisiin.
Joku aika sitten oli lehdissä juttua jostain junnusta, joka valmistui FM:ksi matematiikka pääaineenaan lukio-opintojensa ohessa. Että eivätpä nuo luonnontieteelliset aineetkaan taida paljoa vaatia :)
Että siinäpä provoa takas.
Mielestäni keskeistä asiassa ei niinkään ole se, onko noin nopea valmistuminen miltäkin alalta miten helppoa, vaan se, kuka haluaa jättää muun elämän ja valmistua kahdessa vuodessa? Minä en ainakaan haluaisi olla töissä 8 tuntia vuorokaudessa, opiskella 8 tuntia ja nukkua 7 tuntia. Tuskin haluaa moni muukaan. Olen tehnyt sen valinnan, että opiskeluaikana haluan harrastaa, kehittää itseäni muillakin tavoin, tavata ystäviä, juhlia ja pitää huolta parisuhteestani. Ja tietysti tehdä töitäkin. Joten valmistun viidessä vuodessa. Sopii minulle!
Ainakin minun tuntemillani superopiskelijoilla on ollut aikaa kaikelle muullekin kuin opiskelulle. Sen lisäksi arvosanat ovat tosiaankin olleet poikkeuksetta huippuluokkaa.
Usein tyypit jotka valmistuvat parissa vuodessa, opiskelevat myös toisen tutkinnon mikä lienee ihan viisasta varsinkin jos on aloittanut opinnot melkolailla suoraan lukion jälkeen.
Mutta siihen tulokseen olen tullut ettei kannata masentua vaikka jotkut suoriutuvat opiskelusta muita nopeammin tai tuntea huonoa omaatuntoa jos valmistuu keskiarvoajassa, kunhan nyt ei sentään ylipitkäksi venähdä.
pisteet sulle siitä.
Olet ymmärtänyt asiat täysin oikein. Jos viiteen vuoteen valmistuu niin kyllä väliaikana ehtii tehdä vaikka mitä. Suomessa keskimäärin opiskeluaika korkeakoulussa on kai 6-6,5 vuotta. Keskimäärin kai opiskelijoista kaksi kolmasosaa tai kolme neljännestä valmistuu. Osa vaihtaa muulle alalle ja valmistuu sieltä. Suuri osa ehkä jopa neljännes opiskelijoista ei valmistu koskaan eli tämä jos mikä on resurssien hukkakäyttöä.
Jos opiskelee yli kuusi vuotta niin eikö siinä ala unohtaa alan peruasioita? Monella alalla kuten tekniikka ja lääketiede asiat menevät kovaa vauhtia eteenpäin. Jos pitää pitkiä taukoja töiden tai lasten hankkimisen vuoksi niin luulisi olevan vaikea päästä taas opiskeluihin käsiksi. Ehkä Suomeen sopisi jokin keppimalli porkkanan (opintotuki) lisäksi. Jos vaikka opiskeluoikeutta tarkasteltaisiin vuoden välein niin silloin ei jäisi tällaisia roikkujia yliopistolle. Keski-Euroopan mallin mukaan saisi aloittaa tietenkin uudestaan jos sattuisi pääsykokeissa lykästämään mutta kaikki opinnot joutuisi tekemään uudestaan vaikka drop-out vuodesta lähtien. Tämä kannustaisi opiskelemaan jos vielä opintotukea jonkin verran nostettaisiin.
Luonnontieteiden alalla joutuu usein jonottamaan tiettyihin pakollisiin labrakursseihin vuoden, pari. Kyllä se pidentää valmistumista, varsinkin jos kyseinen labra on esivaatimuksena toisille, pakollisille kursseille. Siinä mielessä pelkkään kirjapänttäämiseen keskittyvät tiedekunnat/pääaineet (esim. matikka) pääsevät helpommin itse määrittelemään oman tahtinsa, kun läsnäolovelvoitetta ei heillä ole. Siihen en ota kantaa miten vaativaa se on, lakitieto tai matikka kuulostavat kyllä tylsiltä ja vaikeilta. Itselläni jo n.40 ov/vuosi tahti on aivan riittävän kamala, mutta kun "omalla alallani" olen niin kyllä se siinä määrin kiinnostaa, että jaksaa rääkkiä.
...tärkeintä, mitä OTK:lla on, ei ole äly, vaan muistamisen lahjat. Yhteistyötä ja ryhmätöitä heillä tuskin on, jos otk:n paprut noin kevyesti läpihuutojuttuna heittää.
...mutta senhän näkee vastavalmistuneiden lakimiesten olemattomista sosiaalisista kyvyistä ja äärettömän suuresta egosta.
Kenenkäs ego tässä suuri on? Käyppäs maisteri ensin opiskelemassa oikiksessa ennen kuin alat viisastella.
HKKK on oikiksen läpikituneelle juristille oikea taivas opiskelupaikkana.. Oikiksen jälkeen HKKK:n kurssien helppous ja yhtäkkiä ryöppynä tulevat opintoviikot ovat suorastaan hermolepoa oikiksen vaikeiden tenttien, seminaareissa, luennoilla ja syventävien opintojen projekteissa istumisten ym. jälkeen. Ja HKKK:n yritysjuridiikan kurssit.. 4 opintoviikkoa parin pikkukirjan tenttimisellä.. huh huh, olipa rankkaa! Alkuopintojen peruskurssit - tietojärjestelmätiede, markkinoinnin perusteet yms. - ihan oma lukunsa.. pikku prujunippu kirjakaupasta ja pari luentoa - ja taas on nippu opintoviikkoja kasassa. xD
Sitäpä tuo kateus teettää. Kauppatieteen maistereita valmistuu nykyään valtavia määriä ympäri Suomea taistelemaan tradenomien kanssa osin samoista työpaikoista. Juristeja on vähän, mikä takaa ainakin jonkinlaisen työtilanteen ja tutkinnon arvostuksen.
No en väitä HKKK:n peruskursseista vastaan...
Mutta ehkä itekin tiedät, että juristien ja ekonomien lkm-suhde on syystäkin sellanen kuin on. Ei taida olla ihan yhtä suurta tarvetta molemmille.
Esim ammattikorkeassa opiskellessaan yritysjuridiikkaa joutuu tekemään niin hitosti töitä ettei tuollaisesta tahdista voi haaveillakaan, vaikka opiskelisi 10 h päivässä. Kun on pakko käydä tunneillakin (läsnäolovelvoite) mitä pakkoa taas yliopistoissa ei harvemmin ole.
Opiskelen Varsinais-Suomen ammattikorkeakoulussa oikonomiksi - siis pääaineeni on juridiikka. Neljä vuotta kestääpi, mikä osoittaa oikonomin tutkinnon olevan vaativampi kuin OTK:n.
Enpäs ollu muuten kuullu ko. oppiarvoa...
Kyllähän se varmaan on keskimäärin vaativampi tutkinto. Ainakin suhteutettuna opiskelijoiden potentiaaliin...
Oikonomithan taitaakin olla kaikissa firmoissa senior partnereina... ja syystä.
Google ei ainakaan tuntenut.. hauska juttu silti :)
Ko henkilö on poikkeuksellisen lahjakas. tunnen hänet henkilökohtaisesti ja hänellä on mieletön muisti, jonka avulla hän pystyy lukemaan osittain vain silmäilemällä satoja sivuja päivässä. kyllä oikis on yksi suomen kovimmista kouluista, mutta ko mies on poikkeustapaus.