hiljainen elämän ehtoo
muistojen kultaama piennar
ei se vielä ole tässä
vaikka yö olisi mykkä ja liikkumaton
minusta voi löytää
pehmeän, kiihkeän malttamattomuuden
kiirehtimättä
tämä kirpeä malja on juotava loppuun
etsivä käsi vasten kättä
hopea
joka rinnuksillasi lepää
jolle voit vavahtelevat huulesi painaa
kietoa sen haituvia sormiesi uriin
tiedäthän sen arvon ?
Suudelmin suljettu kirje
12
536
Vastaukset
- runo64-1
... on kuin kullan kultaista viljaa ...
yö lupaa muistoja
mutta päivä niitä kadottaa
vaikka tietää ihosi vallattomuuden.
kirpeys pitää juoda pois tieltä
jotta maljasi täyttyy rakkauden hunajalla
ja sen ollessa ehtymätön iäti.
tästä kauniista runostasi jäi päälimmäiseksi
mieleen tämän suunnaton herkkyys
joten hyvä upea linda !!!
hyvää nimimerkki päivää !!!- lindalinda1
kun mieli on kerrankin hereillä auringon kanssa,
harvinaista herkkua.
Totta ' kirpeys pitää juoda pois '
ja maljan on tarkoituskin täyttyä hunajalla.
Se ei vain aina mene niin, mutta toivossa on hyvä
elää - vielä näilläkin kymmenillä =)
Kaunis kiitos sanoistasi runoani kohtaan, myöskin
siitä, että huomioit nicini nimpparin.
- mies-v57
Vaikka yö viipyy vielä meissä ja
näen sen unia sinussa. Vaikka ne
tovit sydänyön sylissä uivat hiljaa
muistoihin, Rakas, olen luonasi.
Vaikka ei aamun kajo näy vielä
ihollasi, vaan unen viitta viipyy
ylläsi, minä olen jo hereillä. Valveilla
katsomassa sinua aamun sylissä.
Hengität kuin kesä huokuvassa
maassa: lämmittäen ja virvoittaen.
Rintasi kohoaa ja laskeutuu kuin
aavan raikas maininki keinuttaen.
Miksi kiirehtisin. Väistäisi tätä aamua.
Suotan tätä itseeni ja juon kehooni
nautintoa. Yön unet viipyvät vielä
ja Rakkauden säkeet peitteiden läpi.
Vieläkin minä näen niitä samoja
unia.
Samassa Rakkaudessa.
http://www.youtube.com/watch?v=XhfZuBfvl4A&feature=related
Kiitos runostasi.
Rakkaus on elävä korurasia,
joka poimii Rakkauden
muitot.
Esine jokaisen ihmisen
sielussa, missä on lohtu
kyynelten vuosiin.
Silloin kun pilvet nousevat,
sisällä on valo. Kun kohoaa
tuuli, omassa syvyydessä on
tyynen maja.
Rakkaus kuin aamun uinuva
usva päidemme yllä.
Ja se on jokaisessa.
Herkkää, koskettavaa ja
kaunista Rakkausrunoa.
Kuin Mozartin säveliä upeana
Runona. Skeinä.
Otti hellin sylein mukaansa
ja viihdytti.
Elävä Runosi!
Pehmeän hentona sisällään
kuitenkin vahvaa elämää ja
tunnetta.
Taitava ja hieno oli Runosi.
Ymmärsin sen arvon.
Sydämellä.
Kovasti voimia ja
kannustusta päivääsi.- lindalinda1
Sinä olet ihme runoinesi, enkä tiedä miten osaan
edes vastata jälleen herkkiin säkeisiisi. Jos
minä olisin sinkku ja joku minulle kirjoittaisi
tuollaisen runon, voisin vakuuttua siinä olevan
rakkautta jokaisella lauseella. Mutta vaikka en
olekaan, ahmin tekstiäsi nautinnolla.
Yön kuvauksesi, aamun kajon kauneus - niihin on
niin helppo unohtua ja antaa unelmille siivet.
' miksi kiirehtisin ' niin juuri, kun onni on
vieressä - rakkaus ja musiikkivalintasi vain
kruunaa kokonaisuuden.
Kun puhut siitä, että ' rakkaus on kuin
korurasia ' niin enpä ole kauniinpaa ennen kuul-
lut. Muutenkin olet niin ainutlaatuinen palaut-
teissani, kun analysoit ap:n runon kirjoittajaa.
Vaikkakin oma runoni tuntuu vain varjolta taas.
Olet rikkaus meille, ja tässä kohtaa juuri
minulle. Kaunein kiitos ja halaus.
- greyhound1
Jo se, että ihminen kirjoittaa, saa täällä lukupäässä miettimään,
että millainenkohan...
oli ilmeesi ja tuntosi lähettäessäsi tätä
lämmintä tekstiäsi.
Tämän arvon tietää, kun lukee vain.- lindalinda1
ilmeestä en tiedä, mutta tuntoni - jotain pitää
jättää verhonkin taakse, jopa Sinulle =)
Kiitos kun luit ja herttaisesti kommentoit.
- peres
Pidin runostasi
Kaunista lempeää pohdintaa
Kiitos- lindalinda1
tietäisitpä kuinka hyvältä tuntuu lukea Sinua
taas pitkästä aikaa.
Palautteesi lämmittää - kiitos.
jota kultainen rakkauden juova
valaisee muistojen lailla joka
askeleella.
Vaikka yö olisi mustaakin mustempi
Sinä olet minun valoni joka hetki.
Vaikka askel on lyhentynyt
minä käyn kiirehtimättä
tämän tieni loppuun,
juoden Sinun kädestäsi
maljan huomiselle.
Hopeaisi hiuksiani suudellen
pääni lepää rinnallasi
puhallat hiuksilleni rakkauden
tuulen,kätesi hyväilyt kertoo
minulle rakkaudesta joka
asuu luonamme. Tiedät sen?
Olen Sinun!
Vahvaa tekstiä taas Sinulta.
Tätä lukee mielellään. Kiitos.- lindalinda1
on Luojan luoma kauneus, eikä tulisi mieleenikään
peittää sitä. Se kuuluu mielestäni ikään ja sen
arvokkuuteen, elettyyn elämään niin miehellä kuin
naisellakin.
Runosi sitä vastoin on kultaa,
tuhat kiitosta siitä Sinulle - tallennan sen ihan
varmasti !
- padme_amidala
..samoin sisältö. Arkisesti sanottuna ymmärsin sisällön koskaan ei ole liikaa vuosikymmeniä rakastaakseen. Sinun arvosi näkyy hyvin tässä upeassa runossasi : )
Kiitokset hienosta lukuhetkestä : )- lindalinda1
koskaanhan ei ole vuosia liikaa rakastamiselle,
kunhan vain osaisimme antaa sille vapauden. Se
ei vaan ole kaikille yhtä helppoa.
Runo elää omaa aikaansa ja me sen ulkopuolella,
siinä kaikki on mahdollista. Mietin kauan muuten
otsikkoa, ainakin kolme eri vaihtoehtoa oli tar-
jolla. Tuohon päädyin, kun ajattelin että runo
voisi todellakin olla kirje rakkaalle.
Kiitos kuuluu Sinulle Padme, oli ilo löytää Sinut
runoni sisältä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315196- 363601
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833233- 112375
- 281986
- 121907
- 1631826
- 1051332
- 141218
- 1371134