..hörppään aamukahvia ja poltan tupakan parveekkeella. Aurinko lämmittää ihanasti ja monta raitista kuukautta takana, hyvä olla. Sitten kuulen pullojen kilinän, tuolla joku naapuri tallustaa kassiensa kanssa. Mitä jos.. Näin kaunis ilma ja voi että olis mukavaa "rentoutua" nurmikolla viltin päällä, ottaa ihan pari siideriä.. -Ei juma että ottaa päähän!! Suutun itselleni, kyllä minä TIEDÄN etten KOSKAAN voisi ottaa paria siideriä mukamas sivistyneestikään. Lapasesta lähtee ja ihan saman tien. Sama kysymys aina joka helvetin kerta kun jokin muistuttaa alkoholista, miksi???? Miksi olen niin typerä, kun TIEDÄN seuraukset. Miksi pitää ylipäänsä pohtia asiaa? Toivoisin että joku tulisi ja vetäisi kunnolla turpaan tyhmyydestäni, en haluaisi edes ajatella alkoholia. Kiroan hetken ja kaadan itselleni toisen kupin kahvia, järki voitti -tällä kertaa..
Aurinko paistaa..
ikuinentaistelija
8327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Suutun itselleni, kyllä minä TIEDÄN etten KOSKAAN voisi ottaa paria siideriä mukamas sivistyneestikään"
tuo on hyvin paha paikka, kun alkaa miettimään etten koskaan, loppuelämä vain raittiutta.
minulta tuolla asenteella ei juomattomuus kauaa onnistunut, eihän alkoholista riippuvainen juoppo (=alkoholisti)tuollaista voi käsittää ettei koskaan, ettei koko loppuelämässä ei voi ottaa !
pakkohan siihen vitutukseen oli ottaa.
sitten alkoi palaset loksahdella, kun kuulin oikeassa yhteydessa: päivä kerrallaan.
ja kun siellä opin tajuamaan sen ja muutamia muita siihen ja juomiseen/juomattomuuten liittyviä asioita ja raittiuden olevan raittiutta niin kauan kuin itse niin haluan.
jos jätän asian liikaa hoitamatta niin lähtölaskenta juomiseen alkaa samantein. alitajunta kyllä pitää siitä asiasta huolta, alkoholismi ei häviä minnekään raittiinakaan eläen.
ajan mittaan elämä muotoutuu uomiinsa ja käy helpommaksi. raittiudesta tulee rutiinia kunhan ei pyörittele päässään seuraavaa juomiskertaa ja sen ihanuutta.
eletään vaan päivä kerrallaan elämästä nauttien senkin suhteen.
nyt raittiutta on kertynyt tuolla menetelmällä jo... paljon, en osaa äkkiä laskeekaan.
onnistut jos haluat tarpeeksi. yksin se on todella hankalaa ja apua on saatavissa ympäri maan ja maailman.
hyviä ratkaisuita sulle, niitä on olemassa.
järkevistä sanoista. On tässä pohtimista kerrakseen. Olen kyllä alkoholisti, monta kuivaa kk takana on ja välillä en edes muista koko viinaan kanssa läträämistä, toisinaan taas muistuu mieleen ja alkaa himottaa tuo turhanpäiväinen, laiskan juopon elämä. Ihan älytöntä!!! No, eteenpäin sanoi mummo lumessa ;)
"jos jätän asian liikaa hoitamatta niin lähtölaskenta juomiseen alkaa samantein. alitajunta kyllä pitää siitä asiasta huolta, alkoholismi ei häviä minnekään raittiinakaan eläen."
Tuossa lainauksessa ja muussakin tekstissäsi on paljon viisautta. Jotenkin tuohon tapaan olen alkanut itsekin ajatella pikkuhiljaa, 15. raitis viikko menossa. Alkoholismini, tai arkisemmin alkoholin välttäminen ei ole ollut aivan alun jälkeen enää jatkuvasti päällimmäisenä mielessä, mutta muistan sen kyllä joka päivä. Muistan myös, että minun on itseni takia syytä elää päivittäin melko terveellisesti ja säännöllisesti (liikunta lepo ravinto), jotta en ajaudu henkisesti huonoon kuntoon - siihen olotilaan, joka alkaisi muistuttaa juoma-aikojani...
taitaa olla jo yli 90 vk yhtään alkoholia. Silti minä en viitsi joka viikko tai päivä esitellä, kauanko on kestänyt. Eläminen on aivan mukavaa muutenkin eikä koko ajan muistutella miten paska oli ennen.
ja myöntäisit ihan myönteisesti tappion. Kun se alkoholi ei sulle sovi niin mitä siitä sitten tappelemaan. Voittajan tietää jokainen juomistaan pohtiva alkoholisti. Ehkä sinä olet alkoholisti. Jos olet, hae apua. Jos et ole, pärjäät kyllä ihan muuten vaan.
Päivä kerrallaan toisten tukemana on helppoa olla raittiina.
niin mikä estää ? sama tilanne se on kuin aina ennenkin. kärvistelet kunnes on aika ottaa.
eihän mikään asia ole muuttunut, kaikki menee entiseen malliin.
toinen juttu on se jos ihan aikuisten oikeasti haluat raitistua. siihen tarviit tukea.
se vaatiikin sitte täydellistä luovuttamista alkoholin suhteen eli ymmärryksen siitä, että pärjää elossa vaan jos ei ota sitä ensimmäistä.
asian oivaltamisen myötä tuo sinnittelykin jää historiaan ajan myötä, kokemuksen karttuessa.
lueskele niitänoita juttuja , on siellä asiaakin rapularuikutuksien välissä.
..Hörppään aamukahvia terassilla ja polttelen tupakin. Aurinko lämmittää ihanasti ja olen ollut kauan raittiina, hyvä olla. Sitten kuulen pullojen kilinän, tuolla joku naapuri tallustaa kassiensa kanssa. Mitä jos minäkin joutuisin kävelemään tuolla pullokassin kanssa näin kauniina päivänä? Luojan kiitos, minun ei tarvitse tehdä sitä eikä minulla ole edes halua siihen. Tiedän että kukaan ei voisi estää minua juomasta mutta minä en halua palata vapaaehtoisesti siihen samaan paskaan jossa olin monen monta vuotta, kiitollisuuteni kasvaa ja osaan nauttia ja arvostaa vielä enemmän tätä hetkeä, olen vapaa ja nautin entistä enemmän tästä hetkestä. En ajattele ei koskaan, nautin tästä olotilasta ja tästä raittiista päivästä.
Joskus sinäkin ajattelet suurinpiirtein tällä tavalla, toivottovasti. "Ei koskaan" ajattelu on tulevaisuutta, me voimme elää vain tätä hetkeä.
ajateltu ja saan kiittää itseäni nyt, että tuon tavan ajatella olen oppinut itsekin. Nimenomaan se, että ei enää TARVITSE kilistellä pullojen kanssa menemään, on helpottava ajatus. Se polku on nähty.