Kaikki menee kyl niin päin peetä kun vaan voi mennä..
Voimat on aika vähis..Mikään ei kiinnosta, en saa tyydytystä mistään, seksihalut on tuntunu vähentyvän.. Jännitystä, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kuoleman halua,ajatukset tuntuu olevan vähän omituisii välil.. Oon vaan koko ajan ihan maassa..Kestäny ehkä jotain 3v.Pahentunu aina asteittain..Koulusta ollu 2kkpois(pistää vaan lisää masentaan), ei oo vaan yksinkertaisesti jaksanut.
Syön lääkkeitä(Citalopram10mg, 1krt päiväs)..Tuntuu et saan jotain kouristuksii tai jotain pakkoliikkeit noist lääkkeist..Meinaan kun välil kun oon sängys ja yritän nukahtaa niin oon saanu välil jotain pakkoliikkeit et esim jalka tai käsi liikahtaa yht'äkkii silleen oudosti, jolle en mitään mahda.. Voihan se jostain muustakin johtua, mut aattelin vaan jos lääkkeil ois jotain osaa siihen ja esim sillä et en oo aina muistanu ottaa noit llääkkeit et välil on joku väli päivä ollu..
Niin toi koulu mua ärsyttää kyl eniten, siis oon ollu 2kk pois eikä oo mitään sairasloma juttuu, no perjantaina on soittoaika lääkärille, jossa tosta pitäs mainita, ,mut miten ton 2kk poissaolo jutun saa koululle jälkikäteen selvitettyy?!?
Niin ja sairaslomaa pitäis myös perjantaina pyytää. En vaan tiiä miten saisin sen lääkärin uskoon puhelimes etten vaan oo jaksanu mitään enkä jaksa ja kaikki on päin vittuu..Harmi ettei lääkärille ollu enää tälle vuodelle aikoi..ois ollu ehk helpomp paikan pääl jutel..en tiiä.oon siis 17vtytsi..
Sit mun mummi kerto mulle tänään aika jännän jutun mikä mulle oli pienempänä tapahtun..Olin kai jotain 9v pintaan..ehkä vähän nuorempi..en nyt tarkalleen muista..No mut kumminkin olin kuulemma joskus yöllä vaan yht'äkkiä alkanu itkemään kauheesti ja olinkohan mä jotain oveekin siinä jotenkin kuulem hakannu, niin olin sit menny vessaan ja alkanu pesemään mun hampaita kauheen koval voimal, niin et hyvä ettei ikenist tullu verta..Sit olin kuulemma istunu vessan pytyl ja ottanu jaloista jotenkin kii, sit olin menny seinää vasten ja istunu siihen kyykylleen ja pitäny jaloist kii,itkeny ja hokenu mummille et soita isälle et haluun sen sinne..Sinne oli viel jotain 50km matkaa mut kyl se faija oli sit lähteny ajaan mummille sillon yöllä, et se oli sit yötä mummin luon..Rauhotuin kai sit ku faija tuli..Mummi oli sanonu et sen olis kyl pitäny nähä se kohtaus... Ite luulen et olis ollu paras jos faija ois vieny mut lääkäriin vaik saman tien.. Kuulostaa aika omituiselt..iteki hämmästyin, kun en mitään tommost muistan..Et mummi epäili et tää mun masennus vois olla jo sielt ajalt peräsin..Mun mutsihan oli tohon aikaa hirveen masentunu et jos sil oli jotain vaikutust muhun.. Mut jos tolla jutul vois olla jotain osaa tähän nykypäiväseenkin juttuun..Who knows..
Voimat on aika vähis..Mikään ei kiinnosta, en saa tyydytystä mistään, seksihalut on tuntunu vähentyvän.. Jännitystä, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kuoleman halua,ajatukset tuntuu olevan vähän omituisii välil.. Oon vaan koko ajan ihan maassa..Kestäny ehkä jotain 3v.Pahentunu aina asteittain..Koulusta ollu 2kkpois(pistää vaan lisää masentaan), ei oo vaan yksinkertaisesti jaksanut.
Syön lääkkeitä(Citalopram10mg, 1krt päiväs)..Tuntuu et saan jotain kouristuksii tai jotain pakkoliikkeit noist lääkkeist..Meinaan kun välil kun oon sängys ja yritän nukahtaa niin oon saanu välil jotain pakkoliikkeit et esim jalka tai käsi liikahtaa yht'äkkii silleen oudosti, jolle en mitään mahda.. Voihan se jostain muustakin johtua, mut aattelin vaan jos lääkkeil ois jotain osaa siihen ja esim sillä et en oo aina muistanu ottaa noit llääkkeit et välil on joku väli päivä ollu..
Niin toi koulu mua ärsyttää kyl eniten, siis oon ollu 2kk pois eikä oo mitään sairasloma juttuu, no perjantaina on soittoaika lääkärille, jossa tosta pitäs mainita, ,mut miten ton 2kk poissaolo jutun saa koululle jälkikäteen selvitettyy?!?
Niin ja sairaslomaa pitäis myös perjantaina pyytää. En vaan tiiä miten saisin sen lääkärin uskoon puhelimes etten vaan oo jaksanu mitään enkä jaksa ja kaikki on päin vittuu..Harmi ettei lääkärille ollu enää tälle vuodelle aikoi..ois ollu ehk helpomp paikan pääl jutel..en tiiä.oon siis 17vtytsi..
Sit mun mummi kerto mulle tänään aika jännän jutun mikä mulle oli pienempänä tapahtun..Olin kai jotain 9v pintaan..ehkä vähän nuorempi..en nyt tarkalleen muista..No mut kumminkin olin kuulemma joskus yöllä vaan yht'äkkiä alkanu itkemään kauheesti ja olinkohan mä jotain oveekin siinä jotenkin kuulem hakannu, niin olin sit menny vessaan ja alkanu pesemään mun hampaita kauheen koval voimal, niin et hyvä ettei ikenist tullu verta..Sit olin kuulemma istunu vessan pytyl ja ottanu jaloista jotenkin kii, sit olin menny seinää vasten ja istunu siihen kyykylleen ja pitäny jaloist kii,itkeny ja hokenu mummille et soita isälle et haluun sen sinne..Sinne oli viel jotain 50km matkaa mut kyl se faija oli sit lähteny ajaan mummille sillon yöllä, et se oli sit yötä mummin luon..Rauhotuin kai sit ku faija tuli..Mummi oli sanonu et sen olis kyl pitäny nähä se kohtaus... Ite luulen et olis ollu paras jos faija ois vieny mut lääkäriin vaik saman tien.. Kuulostaa aika omituiselt..iteki hämmästyin, kun en mitään tommost muistan..Et mummi epäili et tää mun masennus vois olla jo sielt ajalt peräsin..Mun mutsihan oli tohon aikaa hirveen masentunu et jos sil oli jotain vaikutust muhun.. Mut jos tolla jutul vois olla jotain osaa tähän nykypäiväseenkin juttuun..Who knows..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet varmasti masentunut kun niin sanot mutta käytöksessi tai toiminnoissasi ei ole mitään outoa. Lähes jokainen ihminen nytkäöhtelee unissaan tai puoliunissaan (se kuuluisa polkupyörälläkaatumisefekti) ja tuo lapsuudentarina mummun suusta saattaa olla ensinnäkin hieman värittynyt ja vaikkei olisikaan, niin aivan normaalia käytöstä 9v lapselta. Minun mielestä törkeää mummoltasi sanoa sinulle että josko masennus olisi jo sieltä asti peräisin.
Summa summarum minusta tuntuu että olet tehnyt itsellesi tuon "sairauden". Et kertonut miksi syöt lääkkeitä, onko niitä määrätty sinulle jonkin tietyn asian johdosta vai oletko näitä itse hakenut? Koko tarinasi kuulostaa nimittäin aivan normaalilta teinikriisiltä. Sen voin vaan sanoa että tulet huomaamaan myöhemmin kuinka ihana paikka tämä maailma on, ja kuinka pieniä ongelmasi olivatkaan 17 vuotiaana :)
"Ota itseä niskasta kiinni!" "Sä vaan kuvittelet kaikkea!" "Teet itelle tuon sairauden!"
Siis anteeks vaan mutta luoja mitä paskaa. Sanonpa sulle yhden vinkin. Otapa nyt itseä niskasta kiinni. Ja nosta. Nyt katso alaspäin. Nousitko yhtään? No sitähän minäkin. Ei oo mitään järkeä jauhaa paskaa jos ei tiedä miltä toisesta tuntuu, masentuneita aina vähätellään, samoin muakin vähäteltiin kunnes jouduin yli puoleks vuodeksi osastolle, mut diagnosoitiin kärsivän erittäin syvästä masennuksesta, niin syvä että siitä on niinku seuraava askel kuollut. Toiseksi, masennus tulee yleensä esiin ns teini-iässä (vaikka onko 17-vuotias edes teini enää?) eli se ei tosiaan mene ohi vaan sillä että kasvat isoksi. Ite oon 20vee, ja kyllä kärsiny ihan virallisesti lapsesta asti. Ja niin ottaa aivoon tuollanen ylemmyysasenne. Jos ei oo kipsiä jalassa tai verta vuoda nenästä niin ei voi olla sairas ja avun tarpeessa?
Ja se kohtaus mistä alkuperäisessä viestissä kirjoitettiin voi olla normaalia mutta helposti myös merkki jostain erittäin suuresta hylkäämisenpelosta, ehkä tulee jostain kokemuksesta lapsena (hampaidenpesu, eli kova puhtauden tarve liittyy jotenkin johonki läpikäymättömään varhaislapsuuden vaiheeseen)minkä koki pahana/traumaattisena. Masennus saattaa kyteä monta kymmentäkin vuotta ennen ku itsekään edes ymmärtää että hei, mulla onki vitun paska olo koko ajan. Plus äidin masennus erittäin usein tarttuu lapseen, tämäkin on ihan tutkittua faktaa ja aiheesta on mullakin henk.koht kokemusta. Tired to this life, jos tahdot mailailla niin oso on [email protected]. Koulun kans on turha hermoilla, itelläkin meni puolisen vuotta ohi, mutta nyt on paperit plus lakki kourassa ja paikka yliopistossa. Keskity nyt vaan siihen että paranet. Tsemppiä!