Neuvoja

Aloitetaan kysymyksistäsi helpoimilla.

2. Suoranaisesti piikit suussa tai muu hammasongelma ei aiheuta ryöstämistä kotiin päin. Ne voivat olla yksi pieni osattekijä asiassa.

3. Piikkien oireina voi olla mm. seuraavia.
-Hevonen syö tavallista hitaammin
-Hevonen pureskelee heinänsä huonosti ja yrittää niellä isoina tukkoina
- Hevonen jättää heiniä syömättä
-Huonon syönnin vuoksi hevonen laihtuu ja yleiskunto heikkenee (karva mahdollisesti kiilloton, yleisilme nuhruinen ja väsynyt)
- Hevonen ei vastaa tasaisesti ohjille, vaan painaa enemmän toiselle ohjalle
- Hevonen liikkuu pää vinossa, jatkuvasti asettuneena tai kylkimyyryä (eli lapa hiukan edellä).
- Hevonen vastaa pidätteisiin huonosti (eli ei pysähdy) tai pieneenkin puolipidätteeseen äkkipysähdyksellä.
- Hevonen heittelee päätään tai protestoi muuten ohjasapuja
-Kaikki äsken mainitut voivat johtua myös muista syistä, tärkeintä on miten hevosen käytös on muuttunut entisestä.

Hampaiden raspaus ei ole mikään vaikea tai kallis toimenpide, joten jos epäilet piikkejä pyydä seppä tai eläinlääkäri (tai joku muu tuttu konkari) raspaamaan hampaat. Raspauksesta pari kertaa vuodessa ei ole mitään haittaa, mutta piikit voivat olla todella kipeitä, jos pääsevät tekemään posken sisäpinnalle tai ikeniin haavan.

1. Tähän ei voi antaa mitään yksiselitteistä vastaust tutustumatta hevoseesi, mutta muutama valistunut veikkaus mistä voisi olla kyse.

-Hevosellasi on kiire kotitallin lämpöön ja sapuskoiden ääreen. Hevonen on huomannut ettet saa sitä pideltyä, kun se haluaa kotiin.
Korjaus: Vaihda hevosellesi kovempi kuolain (maastossa hevosen on oltava hallinnassa turvallisuus syistä), muista superhellä käsi kovan kuolaimen kanssa. Ota reippaammat laukkapätkät alkumatkalla kodista poispäin, tule viimeiset 10 minuuttia käynnissä (tulee samalla hyvä loppukäynti). Jos hevonen ryöstää aina samassa kohdassa, ole tässä kohdassa erityisen huolellinen. Hevoselle, jolla mennnänn aina maastossa on hyvää vaihtelua tehdä maastolenkin aikana kouluratsastuksen liikkeinä (väistöjä, avo- ja taivutuksia, temmon vaihteluja, lisäyksiä yms.)

Jos hevonen pääsee lähtemään, pysäytä se mahdollisimman nopeasti (vaikka sahaamalla, kääntämällä turpa kiinni saappaaseesi yhdestä ohjasta vetämällä tai muulla kovalla konstilla, jos pehmeämmät avut eivät auta). Palaa sen jälkeen takaisin päin vähän sen kohdan taakse mistä hevonen ryösti ja yritä uudelleen. Toista niin monta kertaa, että pääsette tallille sinun määräämällä tahdilla. Tiukan paikan tullen voit taluttaa hevosen kotiin tai pyytää jonkun taluttamaan teitä, mutta ryöstämällä ei kotiin tulla milloinkaan.

2. Hevosesi pelkää maastossa jotain tai on säihkänyt jotain perinpohjaisesti ja haluaa pois tästä epäilyttävästä paikasta niin paljon että ryöstää. Tarkista on paikassa jotain todella pelättävää (hirviä, petoeläin...), jos ei niin siedätä paikkaa käymällä siellä usein, jotta hevonen tottuu outoon ääneen, hajuun tms. Vahvoita sinun ja hevosesi suhdetta, jotta hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinun arvostelukykyysi (eli jos sinä et pelkää ko. paikkaa ei hevosenkaa tarvitse). Jos hevonen ei ole perusluonteeltaan todella arka ja varovainen, niin tämä ei ole todennäköinen syy.

-Hevonen on jostain kipeä (esim. ne piikit suussa), joten nättikin pidäte vihlasee suussa ikävästi tai hiukan eri kohtaa painopistettään satulassa siirtävä ratsastaja aiheuttaa selkään sietämättömän kipukohtauksen. Tällöin ryöstämisten pitäisi tulla satunnaisesti mastolenkkien eri kohdissa ja hevosen taas rauhoittua pienen päättömän juoksemisen jälkeen. Usein tälläisiin liittyy pukittelua tai pään heittelyä tai muita yrityksiä "vapautua kivusta" Tarkista hevonen ja varusteet pintapuolisesti. seuraa miten ja missä tilanteissa hevonen lähtee ja miten se liikkuu lähtiessään (onko vino, ontuuko, liikkukkuko epäpuhtaasti, painaako kädelle epätasaisesti...). Tälläiset hevoset ovat yleensä jälkeen päin nolon tai epäluuloisen näköisiä, ne yrittävät miettiä mikä kivun aiheutti ja vastaavasti miksi se loppui.

-Hevosella on "liikaa virtaa" eli menohaluja on enemmän kuin mitä ratsastaja haluaisi. Tällöin hevonen on energinen ja kyselee koko lenkin ajan "joko ravataan" "mennäänkö koempaa", jossain vaiheessa hevonen ottaa aloitteen omiin käsiin ja lähtee. Monille ravureille löysin ohjin meneminen on merkki rennossa käveleystä tai hölkästä ja ohjien kiristyminen tuntumalle merkki kiristää vauhtia (ohjastaja tukee hevosen ravia pitämällä ohjat tiukalla, jolloin hevonen voi väsyessään hiukan nojata ohjiin). Entisille ravureille on opettettava erikseen ohjastuntumalla rauhallisesti liikkuminen. Eihän teillä ole syntynyt noidankehää, jossa sinä alat keräillä "ryöstämiskohdassa" ohjia kireämmälle ja hevosesi tulkitsee sen "vanhasta muistista" luvaksi ottaa kunnon spurtit. Reaktio vielä vahvistuu, kun tämä tapahtuu aina samassa kohdassa (hevonen on tapojensa orja). Jos kyse on menohalusita ja reippaudesta Lisää hevosen liikuntaa ja anna sen "riehua" luvan kanssa sopivassa turvallisessa kohdassa lenkkiä. Vaihda hevoselle kovemmat kuolaimet, jotta saat hevosen halintaan muuten. Jos hevosesi on entinen ravuri, niin kokeile tulla seuraavalla kerralla tästä ryöstämiskohdasta löysähköillä ohjilla ja juttelemalla hevoselle mukavia (ole varovainen jos hevonen kuitenkin lähtee, ettei satu mitään vahinkoa). Hevonen saattaa tanssia ja kysellä muuten "eikä jo mennä", mutta ei lähde omaaloitteisesti, jos kyse on tästä.

Reippaita ja turvallisia maastoretkiä sinulle ja hevosystävällesi.