Jem lainaa Valittuja teoksia Mopin palstalla:
"Kun Luther sanoi, että Jumalan armo vastaanotetaan uskolla, niin roomalaiset tähdensivät, että armo annetaan rippisakramentissa, jota kirkko Kristuksen valtuuksilla hoitaa."
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2032
Ja Jumalan huoneen hallitus kirjoittelee näin sivuillaan:
"Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan.
Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran. Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta."
http://srk.fi/index.php?p=nain_me_uskomme
Vanhoillislestadiolaiseksi minä itseni tunnistan, mutta mitä enemmän teologisista kysymyksistä ottaa selvää, sitä vaikeampaa on vastata kysymykseen olenko roomalaiskatolinen vai evankelisluterilainen.
"Kun Luther sanoi, että Jumalan armo vastaanotetaan uskolla, niin roomalaiset tähdensivät, että armo annetaan rippisakramentissa, jota kirkko Kristuksen valtuuksilla hoitaa."
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2032
Ja Jumalan huoneen hallitus kirjoittelee näin sivuillaan:
"Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan.
Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran. Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta."
http://srk.fi/index.php?p=nain_me_uskomme
Vanhoillislestadiolaiseksi minä itseni tunnistan, mutta mitä enemmän teologisista kysymyksistä ottaa selvää, sitä vaikeampaa on vastata kysymykseen olenko roomalaiskatolinen vai evankelisluterilainen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Katolilaisuuden oppi kietoutuu Vatikaanin/Paavin ja seurakunnan perinteen/jatkuvan ilmoituksen ja raamattuun tasaveroisesti ajan ja paikan ja vallassa olevien henkilöiden suhteen.
Vanhoillislestadiolaisuus on jo tässä samassa opissa kuin katolilaisuus. Opin vl:ssa muodostavat SRK/vallassa olevat henkilöt ja perinne esim. suhtautuminen televisioon ja kolmantena raamattu.
Pakanallinen ja pilkattu ev.lut kansankirkomme pitäytyy edelleen Lutheriin. Yksin uskosta, Yksin armosta, kristuksen ansion tähden. Lisänä ev.lut kirkolla on oppi ja ymmärrys että Kristus on raamatun herra.
Hulluinhuonelainen olet tehnyt oikeita havaintoja siitä että vanhoillislestadiolaisuus piirteiltään lähestyy koko ajan katolilaisuutta mutta vl-usko on vielä paljon ankarampi ja konkreettisempi. Jumalan valtakunnassa syntisiä ei hyväksytä yhteyteen niin kuin katollisessa kirkossa jossa on noin miljardi jäsentä.
se, että vanhoillislestadiolaisuus on kyennyt muodostamaan tuon katolisuutta muistuttavan opillisten auktoriteettien kolminaisuuden. Herätysliikkeemme lähtöasetelma kuitenkin on jokseenkin erilainen.
Syy, miksi roomalaiskatolisuus ei korota Raamattua auktoriteettina ohi tradition ja Vatikaanin kulloisenkin kannan, on käsittääkseni se että kaanon siellä nähdään - voidaan nähdä - ikään kuin kirkon omaisuutena; se organisaatiohan Raamatun kokosi.
Vanhoillislestadiolaisuudella taas ei ole apunaan tällaista näkökulmaa jolla oikeuttaa uskonsa omaan auktoriteettiinsa Raamatun rinnalla. Toisaalta vanhoillislestadiolaisuudella on myös taakkanaan luterilaisen sola scriptura -liputuksen myötä kehittyneet raamattufundamentalismi ja sanainspiraatio-oppi, joiden nyt vähintään voisi kuvitella tekevän mahdottomaksi tai tarpeettomaksi tai ainakin arveluttavaksi tällaisen asetelman josta käsin rakkaassa liikkeessämme oppia tarkastellaan: ennen uskoneiden lammasten jäljissä ja kulloistenkin hengessä isokenkäisten sanaa tarkasti kuunnellen.
Jotenkin tuntuu että saattaisin pärjätä jopa rehdin sokean raamattufundamentalistisenkin liikkeen kanssa paremmin kuin tällaisen, jolla on raamattufundamentalistinen historia ja retoriikka mutta joka kuitenkin kunnioittaa Raamattua enemmän omien - vallassa olevien ja jo hautaan laskettujen - nokkamiestensä inhimillistä näkemystä.
Totta. Vanhoillislestadiolaisuuden ja luterilaisen opetuksen keskeisin ero on sen käsitys Jumalan sanasta.
Luterilaisuus lähtee siitä että Jumala on ilmoittanut tahtonsa sanassaan, joka on Raamatussa. Siihen ei tule lisälehtiä mistään. Ei seurakunnan neuvoista, ei perinteestä.
Katolinen kirkko uskoo sellaiseen käsitykseen Jumalan sanasta, että Jumala jatkaa ilmoitusten antamista kirkossa, ennen kaikkea paaville, mutta myös muille pyhille. Tässä on kysymys ns. "jatkuvasta ilmoituksesta". Perinne ja kirkon määräykset ovat Jumalan sanan jatkumoa. Paavin kirjeistä ja julkaistuistsa puheenvuoroista tulee Raamattuun lisälehtiä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa nykyisin omaksuttu käsitys perustuu jatkuvaan ilmoitukseen, eli on sama kuin katolilaisuudessa.
Vanhastaan lestadiolaisuudessa ei näin ajateltu, vaan luotettiin siihen että "Raamattu riittää meille".
tässä jättää lukematta Lutteri vai mitäkö tekis...
T. Pyrstökäs
Monet ovat vaihtaneet Martti Lutterin lukemisen Harry Potteriin.
Raamatun Sanaa vastaan.
Minulla on Lutherin kaikki teokset CD:llä ja kun kävin sen läpi kirjoitin olennaisimpia asioita ylös ja huomasin, että Lutherin oma teksti kumoaa aiemmin sanottua omaa tekstiään.
Se selittää, että Lutheria voidaan lainata sana tarkasti eri paikoista ja saada sen pohjalta varsin erilaisia oppirakennelmia - kuten varmaan olet havainnut itsekin.
Kannattaa lukea Lutehria, mutta lue ensin Raamattu ja peilaa kaikkea opetusta Raamatun Jumalan Sanaa vasten. Niin tekivät alkukristitytkin. He tutkivat onko opetus linjassa kirjoitusten kanssa ja hyväksyivät sen vasta kun totesivat sen olevan.
Toistan vielä, että oppi avaintenvallasta on eksytys ja mikä kaameinta - Jumalan lähettämä.
Itse asiassa on merkillistä, ettei noin tärkeä keskustelu ole noussut esiin jo ajat sitten!
Tutki tätä raamatun kohtaa. En kuitenkaan tule keskustelemaan tästä täällä, sillä luulen, että tämä on vielä peitetty ja tulee olemaan vähän aikaa salattu monien ymmärrykseltä.
Ilm. 13:11 "Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. [Matt. 7:15]
12 Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut.
13 Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. [5. Moos. 13:2-4; 2. Tess. 2:9]
14 Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin.
15 Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.
16 Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin.
17 Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku*. [Kreikan ja heprean kirjaimia käytetään myös numeroina.]
18 Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi".
jos Sinulle se on auennut.
jos Heino vastaisi.
Vaikka minä tiedän en minäkään sinulle vastaa muuta kuin sen - etsikää ensin Jumalan valtakunta ja kaikki sen ohessa annetaan.
vaikeaksi meni. Käytän Ilmestyskirjaa hyvin varovasti silloin harvoin kun sitä teen, ja syythän lienevät ilmeiset: Ilmestyskirjasta löytyy kaikenlaista, ja paljon sellaista jolle on vaikea löytää vahvistusta muualta Raamatusta. Tulen perehtymään paremmin kanonisointiprosessiin jahka saan tilaisuuden, ja sen myötä toivon saavani jonkinlaisen käsityksen mitä ajatella eri Raamatun kirjoista ja erityisesti Ilmestyskirjasta.
Ilmestyskirjallisuus oli yleistä tuona aikana, ja ehkä sen takia kanonisoijilla oli poliittinen paine valita kaanoniinkin jotain edustamaan sitä.
Luther halusi poistaa Johanneksen ilmestyksen kaanonista.
Jos me uskomme, että Jumalan ilmoitus täydellistyi Kristuksessa ja sen myötä päättyi, niin miten tulee suhtautua ilmestykseen, joka on saatu kymmeniä vuosia Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen?
Ehkä tässä on asiaa jota ei minun ymmärrykselleni avata. Tai sitten tämä tosiaan on kirjoitettu pilvessä.
En kyllä tarkoittanut, että ryhtyisit tulkitsemaan ilmestyskirjaa. Mutta kun olet tutkimushaluinen nuori, niin haluaisin, että tutkisit tätäkin kirjaa. Kukaan meistä ei ymmärrä paljonkaan raamatun kirjoituksia, yksin Jumala voi antaa ymmärryksen.
Luther selittää kyllä ilmestyskirjaa ja sanoisin, että metsään menee ja niin ovat monetkin kirkkoisät tehneet. Tuo ihmisen luku 666 on saanut monet laskemaan ja arvailemaan luvun tarkoitusta. He ovat keksineet monenlaisia laskutoimituksia ja saaneet jopa luvun tarkoittamaan Hitleriä.
Raamattu ei kuitenkaan ole matemaattisesti luettava kirja. Jumala ilmoittaa sanansa niin, että me yksinkertaisemmatkin voimme ymmärtää. Pidän Ilmestyskirjaa Jumalan profeetallisena ilmoituksena, mutta kirja ei avaudu ennen Jumalan aikaa.
Ei se tee Ilmestyskirjan arvoa vähäisemmäksi, että se on kirjoitettu Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Näin on evankeliumitkin kirjoitettu. Ei Ilmestyskirjaa ole kirjoitettu: ”pilvessä” kyllä se on Jumalan ilmoitusta. Me ihmiset teemme siitä, monimutkaista ja tulkitsemme väärin. ” Tässä on viisaus. Jolla on ymmärrys, laskekaan pedon luvun; sillä se on ihmisen luku”. Tarvitsee olla ymmärrys, mutta ei tarvitse monimutkaista laskutoimitusta, sillä ”pedon lukua” ei lasketa Ojalan laskuopin mukaan. Älä laske; ykköset, kymmenet…vaan laske niin, että kullakin kuutosella on sama lukuarvo.
En ryhdy tämän enempi ”profetoimaan”, sillä ei siitä ole mitään merkitystä opin kannalta. Tärkeintä meille on asetella askeleita, niin kuin apostoli kirjoittaa: ”Hän antoi meille esikuvan, että meidän tulee hänen askeleitaan noudattaa”.
mutta on paljon tutkittavaa ja tuloksia on niin paljon helpompi saada muita Raamatun kirjoja lukiessa.
En tiedä kuinka kerettiläinen Lutherin tai luterilaisen kirkon mukaan käsityksineni Raamatusta olen, mutta kertoilenpa silti hiukan niistä. Siinä toivossa että joku vaivautuu kivittämään jotta voin parannella vikoja.
Sanainspiraatio-oppi syntyi uskonpuhdistuksen jälkeen. Uskoakseni se ei voinutkaan syntyä aikaisemmin; tarvittiin tuhannen vuoden etäisyys siihen todellisuuteen, jossa Raamatun kaanon koottiin, ennen kuin saavutettiin riittävä ymmärtämättömyyden ja tietämättömyyden taso tällaisen käsityksen synnyn perustaksi.
Oletko varma, etteivät syyt, jotka ovat saaneet sinut ottamaan Raamatun annettuna, ole niinkin inhimillisiä ja raadollisia kuin esimerkiksi laiskuus ja pelkuruus?
En ole mikään asiantuntija Raamatun syntyprosessin suhteen, olen lukenut vain muutaman artikkelin ja enempää en kai löydäkään ellen kirjaudu tiedekuntaan opiskelijana ja se tuntuu pitkältä tieltä kuljettavaksi. Tietääkseni kanonisoijat eivät pitäneet työnsä tulosta Jumalan ilmoituksena, vaan tällainen todellisuudelle vieras käsitys syntyi vasta sanainspiraatio-opin myötä uskonpuhdistuksen jälkeen. Oliko näin, että vuosituhat tapahtuneen jälkeen vasta ymmärrettiin tapahtuman luonne? Vai olisiko ennemminkin niin, että tuo vuosituhat tarvittiin tosiasioiden hämärtymiseen jotta voitiin tehdä johtopäätös, johon ei tosiasiallisten faktojen perusteella voitu päätyä?
En pidä Raamattua sellaisenaan Jumalan ilmoituksena. Laki, profeetat ja Kristus olivat sitä. Raamattu on toisen käden tietoa niistä, mutta toisaalta kenties luotettavinta mitä meillä on. Uuden testamentin kirjoitusten arvo on siinä miten se kertoo Kristuksen julistuksesta ja tulkitsee niitä.
Johanneksen ilmestys sen sijaan... Jaa'a... Kristuksen julistustako? Tuskin. Sen tulkintaa? Ei siltä vaikuta. Yksittäisen ihmisen uskonnollinen ilmestys? Ehkäpä hyvinkin. Uuden liiton ajalla, jolloin Jumalan ilmoitus on päättynyt, kokee joku ilmestyksen, jossa tulee yhtä sun toista uutta. Ei ainakaan Jumalan Hengen aikaansaannosta siis, se kun ei tuo enää mitään uutta siihen mikä on jo täydellistä, valmista.
Kommentteja?
Jopahan sinulla on aatoksia! Vaikka tunnustan, että olen omasta mielestäni melko laiska. Mutta raamatun ja kirkkohistorian tutkimisessa en ole ollut laiska. Tosin nyt olen jo melkoisesti unohtanut, mitä olen lukenut ja oppinut.
Ennen evankeliumeitten kirjallista asua, ne ovat olleet suullisena perimätietoa. 30 – 60 luvulla ne saivat kirjallisen muotonsa. Yhtenäiseksi kirjaksi Ut muodostui noin 400 jKr. Tätä ennen idän ja lännen kirkoissa Ut:n kirjoitukset olivat kokeneet monia vaiheita. Mm. mukana olleet Pietarin ja Tuomaan evankeliumit jäivät pois raamatusta.
Kanonisiksi (kaanon = ohje, mittakeppi) hyväksytyt kirjat saivat vähitellen tunnustetun sijan kaikissa kirkoissa. Alkuun teksteissä ei ollut välimerkkejä eikä luku- tai jaejakoa. Vasta noin 1200 jKr tekstit jaettiin lukuihin ja jakeisiin.
Ilmestyskirjallisuudesta käytetään nimitystä apokalyptinen kirjallisuus. Ilmestyskirjallisuuteen läheisesti liittyviä osia löytyy jo Jesajan kirjassa. Ilmestyskirjallisuus kuvaa tulevia tapahtumia, jotka voimme historiasta todeta, että ne myös on tapahtuneet.
Jeesus käytti juutalaisten ilmestyskirjallisuuden käsitteitä. Eli hän puhui kuulijakunnalleen tuttuja käsitteitä ja sanoja, mutta antoi niille uuden sisällön. Hän selvästi ilmoitti, että ennustettu Jumalan Valtakunta, sitä ei pidä odottaa toimettomana, vaan Jumalan Valtakunta on olemassa jo nyt, teidän keskellänne.
Ilmestyskirjallisuudessa on paljon aikamäärityksiä, mutta olen ne sivuuttanut, koska Jeesus sanoo: Mar. 13:32 ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä”. Uteliaalle ihmiselle olisi kyllä mieluista tietää aikamääriä ja monet ovatkin yrittäneet ja kaikki ovat epäonnistuneet
Ilmestyskirja on uskoville kirjoitettu meitä rohkaisemaa jotka olemme joutuneet koettelemuksiin. Rohkaisemaan pitämään kiinni uskosta – Jeesuksen tulo on lähellä – loppuu kilvoittelu, päästään jumalanlasten lepoon.
On mahtavaa lukea taistelevasta seurakunnasta ja kuvaus riemuitsevasta seurakunnasta – taisto on tauonnut – ikuisuus alkanut. Se minkä päälle on täällä uskonut, on muuttunut uskosta näkemiseksi. Virsi 143 kuvaa ilmestyskirjan kuvausta tästä päivästä: ”Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa ja Jeesus Kristus kuningas kansaansa kokoaa”.
on alkanut raamattupiiri:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2016&start=0
Kommentoippa hieman!
minut tietämättömän. Tähän tapaan ilmaistut aatokset taitavat nyt olla sitä interventionismia, josta minussa eivät muutkaan pidä. Kysy vaikka Blastukselta. Minua ihmetyttää, kuinka laajasta tietämyksestäsi huolimatta voit olla - tulkintani mukaan - raamattufundamentalisti. Joillekin se on ymmärrettävää, mutta nimenomaan sinulle laajan tietämyksesi takia se ei ole luontevaa. Olet punninnut paljon asioita pidemmälle kuin muut aina loppuun asti, ja siksi ei vaikuta uskottavalta ettet vain ole tullut käsitelleeksi kysymystä Raamatun luonteesta itseksesi. Joten sinulla on ilmeisesti syysi olla välinpitämätön tätä kysymystä kohtaan, ja siihen koetin varovasti ehdotella syitä. Se, mikä minua vaivaa suhtautumisessasi Raamattuun, on että on niin helposti havaittavia syitä jotka osoittavat että se tapa suhtautua pyhään kirjaan jota parhaiten voitaneen kuvata islamilaiseksi(niissä piireissä pyhä kirja ymmärretään niinkin pyhäksi että sitä pidetään suorastaan taivaasta pudonneena) ei Raamatun - Raamatunkaan - kyseessä ollessa kestä kriittistä tarkastelua. Ja tästä tämä puheena ollut esimerkki. Oletan että sinusta Raamatusta ei voida ottaa pois yhtään kirjaa koska, niin, no, kyseessä on Raamattu eikä siitä voi ottaa pois yhtään kirjaa koska ne kuuluvat siihen koska ne ovat Raamatussa. Tai jotenkin näin. Raamatussa on kirja nimeltä Johanneksen ilmestys, tuttavallisemmin Ilmestyskirja. Se on ilmestyskirjallisuutta, eli, kuten sanoit, apokalyptista kirjallisuutta. Tuo kyseinen ilmestys on koettu ja kirja kirjoitettu Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, vastaansanomattomasti uuden liiton ajalla. Eli sen jälkeen kun Jumalan ilmoitus on valmistunut Kristuksessa. Jo sana apokalypsi eli Ilmestyskirja merkitsee seuraavaa: "Apocalypse" is from the Greek word for "revelation" which means "an unveiling or unfolding of things not previously known and which could not be known apart from the unveiling" (Goswiller 1987 p. 3). Lähteenä on, kyllä vain, Wikipedia. Olen pahoillani. http://en.wikipedia.org/wiki/Apocalyptic_literature Jos Kristuksen jälkeen joku julistaa Jumalan sanaa joka on "not previously known", niin varmaan olemme samaa mieltä siitä että jossain on ongelma. Tämän perusteella minusta näyttää siltä, että uuden liiton ajalta oikeaa ilmestyskirjallisuutta ei voi olla. Ja Johanneksen ilmestys on apokalypsi uuden liiton ajalta. Joten ko. ilmestys ei ole ollut Jumalan ilmoitusta eikä siitä kirjoitettua kirjaa kannata ottaa jumalallisempana kuin esimerkiksi Rosa Liksomin tuotantoa. Missä kohden menen harhaan?
Olet käsittänyt väärin, tai et ole lukenut kirjoituksiani, tai jos olet lukenut, olet ymmärtänyt minut väärin. Ensinnäkään en pidä itseäni raamattufundamentalistina. Niin kuin olet käsittänyt: Minua ihmetyttää, kuinka laajasta tietämyksestäsi huolimatta voit olla - tulkintani mukaan raamattufundamentalisti. Ensinnäkin, ei minun tietoni raamatusta ole hyvinkään laajaa, en osaa esim. lukea raamattua alkukielellä. Jos otamme heprealaiskielisen kirjan, se avataan takakannesta ja luetaan oikealta vasemmalle. Vanha testamentti on alkujaan kirjoitettu tällä kielellä. Heprea on juutalaisten pyhä kieli. Minä en osaa sitä lukea! Olen jo lapsena yrittänyt olla maanviljelijä, isän kuoltua, korvata hänet. Ei silloin ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä opiskelemaan, joten minä olen sellainen, miten kirjoittajat pilkkaavatkaan: entinen maanviljelijä saarnamies. Kirjoitat: Oletan että sinusta Raamatusta ei voida ottaa pois yhtään kirjaa koska, niin, no, kyseessä on Raamattu eikä siitä voi ottaa pois yhtään kirjaa koska ne kuuluvat siihen koska ne ovat Raamatussa. Tai jotenkin näin. Tarkastellaanpa tätä asiaa siltä kantilta, että mitkä kirjoitukset haluaisit esim. Vanhasta Testamentista poistaa: Jotkut pitävät nykyäänkin Vanhaa Testamenttia niin kuin se olisi kirjoitettu vain Juudan kansalle ja näin pitivät ennen mm. kaksi suurta opettajaa Origenen ja Hieronymos ja monet huomattavat henkilöt, ovat näin tehneet. Ei sinun ajatuksenjuoksu ole mitenkään outoa! Jeesus puhui kirjoituksista: Joh. 5:46 Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut. 47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!" Vanhantestamentin 39 kirjaa syntyi yli tuhannen vuoden kuluessa. Jeesuksen aikana olivat jo vakiintuneita, vaikka VT:n kaanon hyväksyttiin vasta noin 100 vuotta j.Kr. Jobin kirja on vanhantestamentin viisauskirjallisuutta ja on suuri kirjallinen tuote. Jobin kirja kamppailee suurten elämänongelmien kanssa ja on draama. Vanhassa testamentissa on myös kuivia sukuluetteloita. Moni hyppää niiden yli, mutta niistäkin voi löytää paljon mielenkiintoista. Esim. Nooan pojista johdatellaan seemiläinen rotu. Sukuluetteloita tutkimalla on saatu, esim. että maailma on noin 6000 vuotta vanha. Me tiedämme, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta ei tämä tieto minun mielestäni, vähennä raamatun kirjoitusten arvoa. Ei mielestäni raamatun kirjoituksia pidä mennä aliarvioimaan, siitä syystä, kun emme ehkä tänään ymmärrä niitä lukiessamme. Sanon sinulle nuori ystäväni sen, että olen ollut nuorena, tutkiessani kirjoituksia, monesti aivan hämmentynyt, kirjoituksien sanoisinko sekasotkusta, joka on vallinnut, ennen kuin nämä kirjoitukset ovat sinne valikoituneet, jotka meille raamattuun ovat jääneet. Pidän, että Jumalan käsi on ohjannut tässäkin asiassa ihmisiä ja oikeat, siis sellaiset kirjoitukset ovat sinne jääneet, joita tarvitsemme, voidaksemme uskoa Jumalaan ja olla hänen Sanansa johdatettavana.
lukija tällä palstalla, enkä nyt senkään jälkeen kun tämän palstan löysin ehkä puolisen vuotta sitten ole missään vaiheessa seurannut sitä mitenkään aktiivisesti. Paljon olet kirjoittanut ennen tänne tuloani, ja sekin mitä olet viime aikoina kirjoittanut on minulta voinut mennä sivu suun. En myöskään yhtään epäile ettenkö useinkin voisi tulkita kirjoituksiasi väärin. Minun tietämykseeni verraten asiantuntemuksesi on silti huomattavan laajaa, vaikka itse niin vaatimaton sen suhteen oletkin. "Tarkastellaanpa tätä asiaa siltä kantilta, että mitkä kirjoitukset haluaisit esim. Vanhasta Testamentista poistaa" Tämä menee yli minun vähäisestä joskin laajenevasta tietämyksestäni. Vanhassa testamentissa on vielä paljon sellaista, josta en ole lukenut jaettakaan itse. Suhtautumisessani Vanhaan testamenttiin pidän mielessä Kristuksen toteamuksen oppineille "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." Tämä "kirjoitukset" johon Kristus viittaa, taitaa olla aikalailla se mistä sittemmin tuli Vanhan testamentin kaanon. Tästä syystä olen varovaisempi tarttumaan Vanhaan testamenttiin kuin uuteen. Vaikka onkin ilmeistä, etteivät esimerkiksi sukuluettelot, pornografinen runous tai vaikkapa neljä-viisituhatta vuotta vanha runomuotoinen maallinen viisastelu todista pakanalle Messiaasta yhtään mitään, en tohtisi ruveta niitä poistamaan. Näemmä sinuun niin karkealla tavalla projisoimani raamattufundamentalisti ei teekään sinulle täysin oikeutta; sinulla on enemmän perspektiiviä. Erehdyin suhteesi, olen pahoillani ja pyydän anteeksi. "Ei mielestäni raamatun kirjoituksia pidä mennä aliarvioimaan, siitä syystä, kun emme ehkä tänään ymmärrä niitä lukiessamme." Tähän liittyen Lutherilla on painavaa sanottavaa Hysin uudessa ketjussa aiheesta. Se, ettei kirjoitusta voi ymmärtää, ja että se on Uudessa testamentissa ja uuden liiton ajalta, on huolestuttava yhtälö. Varsinaiseen pointtiini et kuitenkaan ottanut ollenkaan kantaa. Miten voidaan suhtautua vakavasti näkyyn, joka tuo uutta sen jälkeen, kun Kristus on sanonut näin? "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
sinua siinä, että mitä uutta tietoa Kristuksesta Ilmestyskirja meille tuo. Kirjoitat: Miten voidaan suhtautua vakavasti näkyyn, joka tuo uutta sen jälkeen, kun Kristus on sanonut näin? En löydä mitään uutta Kristusta, vaan saman jonka olen oppinut tuntemaan; Jeesuksen Jumalan Pojan! Jos Ilmestyskirja ei ollenkaan avaudu, niin lukemalla sitä ihmisjärjellä, päätyy aivan minun mielestäni hulluihin näkyihin. Taisi olla tyhmää minulta, kun kehotin sinua tutkimaan ilmestyskirjaa. Olen itse paljon lukenut ja tutkinut sitä. Olen myös saanut siitä, minua lohduttavaa ja rohkaisevaa tietoa ja näen, että tämänkin aika, jossa elämme, on tuleva. Mutta myös, sen tiedon, että tämä vaivanaika ei kauan kestä. Kauan on kyllä suhteellinen, Pietari kirjoittaa: 2 Piet. 3: 8 Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Huomioi tässäkin, että Pietari ei sano: yksi päivä on tuhat vuotta Jumalan edessä: Vaan sanoo, kuin, eli hän ei tiedä ja me emme tiedä. Mutta meidän tiedolla on ainakin näin suuri ero. Eikö lopeteta tästä asiasta jaaraaminen! Jem näyttää hyshyssin aloituksessa toteavan, eli olevan samaa mieltä kanssasi, joten en yritä teitä käännyttää, eikä se taida onnistuakaan, mutta suren teidän ottamaanne asennetta. Hyvää lauantaita sinulle. Ei sinun tarvitse minulta anteeksipyydellä, jos saat toisenlaisen käsityksen minun kirjoituksistani, kuin mitä itse olen tarkoittanut.
jos sinulta puuttuu kiinnostusta ja/tai aikaa. Keskustelu jää minusta käymättä loppuun mutta, näin luulen, jatkamme Hysin kanssa kahdestaan tukkanuottasia kaikessa rakkaudessa tuolla toisessa ketjussa. En siis odota tähän enää vastausta. Laitan selvyyden vuoksi vielä tämän: Ennustaminen on minusta uuden tuomista. Minkään aikaisemman tulkintaahan se ei voine olla. Siis uutta. "Jos Ilmestyskirja ei ollenkaan avaudu, niin lukemalla sitä ihmisjärjellä, päätyy aivan minun mielestäni hulluihin näkyihin." Tätä argumenttia voi käyttää kuka vain missä vain. Hyvin käyttäjäystävällinen toteamus, siis. "Taisi olla tyhmää minulta, kun kehotin sinua tutkimaan ilmestyskirjaa." Eipä se minusta olisi yhtään jumalisempaa tehnyt vaikken olisi tullut tätä asiaa ajatelleeksi. Jos olen väärässä, se väärä oli jo valmiina sydämessä ja kyllä totinen tuomari sen sieltä olisi löytänyt vaikkei se olisi pintaan päässytkään. Vanhoillislestadiolaisuuden tukahtunutta keskustelukulttuuria seurattuani olen vakaasti sitä mieltä, että se että kysytään ja keskustellaan, on aina hiljaisuutta parempi. Hiljaisuudessa ei ole edes halua kysyä Jumalan tahdon perään - miten siis voisi olla mitään elämää? Jos olen eksyksissä, kyllä minä ihan itse eksytin itseni Ilmestyskirjalla etkä sinä minua eksyttänyt, Heino. Mene rauhassa ja palvele Herraa iloiten. =) Jumalan rauhaa.
Joko huomaa tai halua huomata. Tässä muutama linkki..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000043130515
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000043185640
Vanhoilinen vl lainaa oivallisesti Lutheria:
Luther:
"Jos joku haluaa saada tietoa Kristuksesta, hän ei saa luottaa itseensä eikä omalla ymmärryksellään rakentaa siltaa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan ja käydä siellä kyselemässä. -- Heidän seurassaan on pysyttävä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus seurassaan. Kristillisen seurakunnan ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä autuutta. Seurakunta on se paikka, missä Jumalaa tulee rakastaa ja kuulla"
Ja toteaa sitten nän:
"Se, että Jumalan tahto kuuluu seurakunnasta, ei tarkoita, että Raamattuun lisättäisiin jotain tai otettaisiin jotain pois, vaan sitä, että Raamatun sana tuodaan nykypäivään."
Ja kaikella sillä mitä löytyy noiden vietein takaa perutellaan sitä että - surakunnan neuvoja tulee kuulla ja tämä ei ole muka sitä jatkuvan ilmoituksen oppia.
Koska raamttu kehoitaa rietaan ja siveettömän elämän hylkäämään se on = tv-kielto.
Minusta kyse on opillinen.
Eli tulemme siihen että otaako ihminen armon vastaan uskolla - usko tulee kuulosta ja kuulo JUMALAN SANAN KAUTTA. Ei pidä kuulla mitä tahansa vaan Jumalan sana. Jumalan sana avaa ihmisen uskolla vastaanottamaan armon - ja se on Jumalan teko.
Vl taas opettavat - Että ihminen otaa vastaan armon uskolla - joka kuulee tästä seurakunnasta saarnatun sanan ja otaa sen uskolla vstaan. Usko siirtyy uskosta uskoon. (Viestikapulaopiksikin kutsuttu) Pitää olla seurakunta (näkyvä) joka saarnaa synnit anteeksi (Lutherin tarkoitama rippisakramentti)
Weha kerran nosti raamatun paikan - niin pysyvät usko toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus. Ja käytti tuota raamatun paikaa yhteisen rakkuden puolustamiseen.
Minä kuitenkin tuota jäin mitettimään silloin että mitä tuo tarkoitaa. Jos Jumala on rakkaus. Toivo on Pyhä Henki joka antaa meille taivastoivon ja rauhan. Ja usko ei voi olla muu kuin Kirstus.
Kun ihminen kuulee sanan ja otaa sen uskolla vastaan hänen uskolla liitetään totiseen viinpuhuun. Ja hän tulee osalliseksi uskosta (Kristuksesta). Ei tuo oksa kanna hedelmää itsetään vaan kantaa hedelmää Kirstuksen tähden.
Niin kuin Isä lähtetti minut minä lähetän teidät. Meidät lähetetiin ilmoitamaan ei omaa vaan Jumalan tahto. Meidät uskolla liietään uskoon ... ja usko ilmoitetaan uskoasta uskoon. Kirstuksesta ihmiseen.
Se jolla on yksi on kolme ja se jolla ei ole kolmea ei ole yhtään.
Joten minä ihmetelen sitä mihin ja mistä seurakunta on saanut vl opetuksessa Kirstuksen paikan. Se ilmoitaa kantaa hoitaa ...
Vaikka raamttussa selkesäti vai Kirstus hoitaa ja kantaa.
Raamatusta löydy tällaista kohtaa:
2. Kor. 5:18:
>>>Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. [Room. 5:10; 2. Kor. 3:6] >>>
niin sepä löytyikin.
-Jem
mutta saarnavrkana se on ja saarnavirkana se pysyy. Samainen kohta.
19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
20 Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
21 Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden
---
"Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."
Tänmä on se virka johon meidät on kutstuttu ei soivtajaksi vaan saann saatajiksi.
---
Room 5
10 Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
---
1. Tim. 2:5
Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
On niin kuin Paavali saarnaa: ” Jumala puhuu teille meidän kauttamme”. Jeesus opettaa Pyhän Hengen virasta: Joh. 16: 8 ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. 9 Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun,”
Ymmärrätkö tämän? ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun” Eli Pyhä Henki ei ilmoita ”omiaan”, eikä siinä mielessä uusia asioita, joita Jeesus ei olisi jo meille sanassaan ilmoittanut. Pyhä Henki avaa meille ”Sanaa” ja näin ilmoittaa pyhän tahtonsa. Tämä ei tarkoita sitä, että me voisimme lisätä raamattuun jotakin, vaan Pyhä Henki kirkastaa ”Sanaa” (lue Jeesusta) ja tämä tehtävä on uskovalla ihmisellä, >saarnavirka
Mutta oisin kuvitellut siellä lukevan esim vaikka "viran saarnata sovituksesta".
ja oon samaa mieltä kanssasi. Kirjottele enempi tänne kaksneloselle!
T. Ankka
Mopin palstan Maalaispojan kommentin tuohon Lutherista kertovaan kirjoituksenpätkään:
>>>Lainaus:
Roomalaisella taholla taas katsottiin synnin turmion koskevan vain osaa ihmisestä ja siksi parannuksen piti kohdistaa vain yksityisiin tekoihin. Kun Luther sanoi, että Jumalan armo vastaanotetaan uskolla, niin roomalaiset tähdensivät, että armo annetaan rippisakramentissa, jota kirkko Kristuksen valtuuksilla hoitaa>>>>
Otat esille tärkeän asian.
1. Ensin on kysyttävä: mitä vanhurskaus on ja miten se voi olla ihmisellä? Tähän pitää vastata, että vanhurskaus on Jumalan ominaisuus. Ihminen ei itse, omin voimin ja teoin voi olla Jumalan edessä vanhurskas millään tavalla. Me puhumme Raamatun mukaisesti mieluiten Kristuksen vanhurskaudesta. Ihminen voi saada sen Jumalalta lahjaksi, ja kun ihminen lahjan saa, hänen sisimpäänsä syntyy Jumalan tekona usko. Kun ihmisellä on usko, hänessä on Kristus läsnä ja ihmisen vanhurskaus on Kristuksen "lainavanhurskautta". Tässä vanhurskaudessa ihminen on Jumalan edessä puhdas kuten SL 60 asian ihanasti ilmaisee.
2. Uskovaisessa on kuitenkin saman aikaisesti vanha, turmeltunut osa, joka ei ole puhdas koskaan. Lutherin viittaus jatkuvaan, jokapäiväiseen parannukseen liittyy tähän paradoksiin: syntinen ja vanhurskas. Tällaisena uskova asettuu joka päivä Jumalan eteen; kyselee, miettii, tutkii, painii, mutta Juamalan armosta kuitenkin turvaa evankeliumiin ja omistaa uskossa täydellisen vanhurskauden.
3. Meille on pesiytynyt puheisiin merkillinen harha. Monet sanovat, että "vanhurskauden vaatteeseen" tulee matkalla tahroja, jotka tulee pestä pois. Ei tule tahroja ja vetoan jälleen yksinkertaisuuden vuoksi SL 60. Kristukseen, joka on uskovan vanhurskaus, ei tule koskaan tahroja.
Mutta tahrasaarna vääristää koko asian, siis evankeliumin uskon ja vanhurskauden, eräänlaiseksi tahranpesuksi. Evankeliumin "käytöstä" tulee punktuaalinen tapahtuma, jossa aina pyyhkäistään tahra pois.
4. Tämä opetus voi pahimmillaan ajaa omavanhurskauteen ja rippioppiin. Edelliseen siinä mielessä, että evankeliumilla tahrat puhdistanut voi luulla olevansa puhdas. Häneltä unohtuu vanhaosa ja synnin olemus. Se kun ei koskaan ole vain "tahra", vaan se on myös mieli ja tila. Jälkimmäinen syntyy siitä, että uskovainen ajautuu tutkimaan ja kaivamaan itseään ja pyrkii ripittäytymisellä puhtaaksi. Jokainen tässä koukussa kiemurrellut tietää, että se kaivaminen ei lopu koskaan.
5. Eikö tahroja tule ollenkaan? Tulee niitä. Tulee joka päivä, jos niillä tarkoitetaan yksittäisiä syntejä, virheitä, epäonnistumisia ja lankeemuksia. Jos niiden kanssa ei jaksa, menee ilo ja kristityn vapaus, silloin apua tuo rippi. Siinä saa aivan kuin sormella osoittaa asiaa, tekoa jne. ja kysyä, että onko tämäkin varmasti anteeksi. Ja evankeliumi antaa luvan katsoa vain Kristuksen vanhurskautta. Ripissä itsessään ei ole mitään ansiollista, mutta se on ihana apu ja lohduttaja.
6. Joku sanoo nyt, että näin ajaudutaan synnin luvallisuuteen. Jos niin on, silloin on uskon perusteissa jotain vikaa. Vanha viisaus nimittäin sanoo, että uskovaisessa armo opettaa. Usko on sellainen mielentila, että se kärsii synnistä ja syntisyydestä. Se ei etsi sille lupaa eikä "porsaanreikää".
Heti kun tämän vapauden saastuttaa yksikin lainomainen sääntö tai neuvo, alkaa peli. Synnistä tulee auktoriteettirakenteeseen liittyvä kuuliaisuus- ja lupakysymys.
Sen ongelma on siinä, että valvominen siirtyy Jumalan kasvojen edestä jonnekin aivan muualle, katoaa ilo ja vapaus ja tilalle tulee pelko. Juuri se mitä rakkaudessa ei ole.>>>
KIITOS kiitos...!! Tämä on LOISTAVA kirjoitus. Lutheria ja Raamattua, siis itse Kristusta on tämä teksti.
Voiko sen enää täsmällisemmin sanoa:
"Meille on pesiytynyt puheisiin merkillinen harha. Monet sanovat, että "vanhurskauden vaatteeseen" tulee matkalla tahroja, jotka tulee pestä pois. Ei tule tahroja ja vetoan jälleen yksinkertaisuuden vuoksi SL 60. Kristukseen, joka on uskovan vanhurskaus, ei tule koskaan tahroja.
Mutta tahrasaarna vääristää koko asian, siis evankeliumin uskon ja vanhurskauden, eräänlaiseksi tahranpesuksi. Evankeliumin "käytöstä" tulee punktuaalinen tapahtuma, jossa aina pyyhkäistään tahra pois.
4. Tämä opetus voi pahimmillaan ajaa omavanhurskauteen ja rippioppiin. Edelliseen siinä mielessä, että evankeliumilla tahrat puhdistanut voi luulla olevansa puhdas. Häneltä unohtuu vanhaosa ja synnin olemus. Se kun ei koskaan ole vain "tahra", vaan se on myös mieli ja tila. Jälkimmäinen syntyy siitä, että uskovainen ajautuu tutkimaan ja kaivamaan itseään ja pyrkii ripittäytymisellä puhtaaksi. Jokainen tässä koukussa kiemurrellut tietää, että se kaivaminen ei lopu koskaan. "
En tykkää olenkaan ko. väännöksestä! Näin usein sanotaan Heimosta, minä olen Heino ja onhan se komeampi, kuin tuo ”Hemppa”! No saat, miten sitä ennen saarnamiehet sanoivat ”Etulahjana anteeksi”!
Kerropa onko ”Maalaispoika” Ry:n uskovia? Ihmettelin hänen selkeätä käsitystä niin, että ilahduin suuresti hänen sanoistaan: ”Meille on pesiytynyt puheisiin merkillinen harha. Monet sanovat, että "vanhurskauden vaatteeseen" tulee matkalla tahroja, jotka tulee pestä pois”.
Vanhurskauden vaate, jolla uskova on puettu, on taivaallinen puku johonka Jumala meidät pukee. Sitä vaatetta eivät ihmiset kykene likaamaan! Paavali selittää tätä vaatetta: Gal. 3:27 ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne”.
Väärä käsitys on syntynyt saarnamiesten toimesta, jotka eivät ole paneutuneet tutkimaan, tai en minä tiedä miksi he eivät ole ymmärtäneet näin yksinkertaista asiaa. Minä olen monet kerrat kuullut saarnattavan tästä ja silloin he ovat vedonneet tähän raamatun kohtaan: Neh. 9:21 ”Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa, mitään ei heiltä puuttunut, heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki, heidän jalkansa eivät turvonneet”.
He saarnasivat, että vaatteet eivät kuluneet, mutta likaantuivat ja heidän piti vaatteitaan pestä. Tämä selitys on aivan järkeenkäypä, eikö vaan! Tästä vedettiin suorat johtopäätökset, sillä kyllä tuolla puvulla on esikuva uudenliiton vanhurskaudenpukuun. Kuitenkin näin suoria johtopäätöksi ei pidä tehdä minkään raamatun kertomuksen kohdalla. Meidän tulee rukoillen tutkia, mitä Jumala kullakin raamatun kertomuksella haluaa meille ilmoittaa.
Maalaispoika on vanhoillislestadiolainen pappi.
Voi olla, että kun ei hyvin tarkasti tutki, niin tulee väärä käsitys. Esim. Ilmestyskirja puhuu ”vaatteiden pesemisestä, saattaa olla käännösvirhe: Ilm. 7:14 ”Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: -- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”.
Kun raamattu puhuu ”syntien pesemisestä”, eli tämäkin on vain kielikuva. Tosiasiassa Jumala ei pese meitä synneistä, vaan saamme armahduksen – anteeksiannon. Ei meidän syntejä myöskään upoteta armonmereen, ei vaikka tämmöistä kielikuvaa myös raamattu käyttää. Syntejämme ei Jumala myöskään nakkaa selkänsä taakse, ei poista niin kauaksi kuin itä on lännestä.
Jumalan ”rakkaudentuli” polttaa syntimme, niin ettei niitä kerta kaikkiaan ole enää olemassakaan. Ei niinkään, että syntimme muuttuisivat ”lumivalkeiksi”, niin kuin Jesaja ilmoittaa: Jes. 1:18 – ”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa”.
ankkamaisuuteni, kun erehdyin nimittelemään sua Hempaksi. Onhan toki Heino ihan omaa luokkaansa oleva nimi, muutaman kirjaimen paikkaa kun vaihtaa, niin siitä tulee Hieno! Ja Hieno Herrasmieshän sie ootkin, kuinkas muutoinkaan? Noh, älä häiriinny miun höpinöistä:)
Tuosta Maalaispojasta. En halua ruveta sen kummemmin arvailemaan, kuka hän on, mutta ainaskin hän oli viimesimmässä puhuvaisten kokouksessa, koska antoi sen jälkeen siit tarkat analyysit. Tekstien mukaan vaikuttaa kovastikki teologilta. Mutta kyllä mie saan tänä päivänä kuulla ry:llä vastaavia ns puhdasoppisia saarnojakin. Eikoo mukavaa?
Jopa on kummaa, kun minä en ole kuullut yhtään "oikeaa" saarnaa, en vaikka olen radio pookia kuunnellut. Mutta jos sinä olet kuullut, niin olen hyvilläni sinun puolestasi. Ihmettelen kyllä, että miten he kykenevät "oikein" saarnaamaan, niin tietysti jos kiertää kaikki arat kohdat niin...
Lähdetään "Ankka" nukkumaan, huomenna on uusi päivä, uusi armon päivä.
tehdä aiheesta oman avauksen, mutta täällähän tämä itseäni mietityttänyt asia on nyt sopivasti esillä.
Aloitan SL 60:
1. Oi Jumalan kuink iloitsen, sinulta puvun sain. Se sopii mulle autuuteen, johonka matkustan.
2. En taida kyllin katsella ja siitä iloita.Jos milloin siihen katsahdan, se ain on uutena.
3.Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista, vaikk olen kuinka mustana, se minut kirkastaa.
4.se ompi kyllin autuuteen , en muusta huolikaan, se on vanhurskaus Jeesuksen, ostettu kuolollaan.
5. ah kuinka kerran seisoisin, edessä Herrani.jos tämä armo autuin ei olis omani
6. Vaan siihen älköön sattuko nyt mitään omastan. ja Herra meitä auttakoon elämään armostaan!
7. Oi Jeesus kiitos sinulle vanhurskaudestas, jonk´ostit ristiss minulle, ylistys armostas!
Ei liene ristiidassa Raamatun kanssa, esim.
Room. 5:21
"Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden."
Laulu kuvaa loistavasti, joskin jo vanhahtavin sanoin, tätä Kristuksen lahjavanhurskautta, mikä on aivan puhdas ja tahraton eikä siinä ole ryppyjä.
Lukuisia kertoja on törmännyt tilanteeseen seuroissa, että on kuullut puhujan selittävän asiaa mielestäni nurinkurisesti. eli juuri niin, että tähän vanhurskauden vaatteeseen tulee tahroja eli matkan vikoja, joita sitten peseskelemme pois.
Kuten Heino toi esiin yhden perustelukohdan , jolla ym. oppia puolustellaan, olen kuullut asiaa puolustettavan myöskin sillä kertomuksella, missä Jeesus pesee opetuslasten jalat.
Puhuja saattaa sanoa, että joka on kerran pesty kokonaan eli saanut parannuksen armon, ei tarvitse muutakuin että synnin tahroja pestään pois, jotta vanhurskauden vaate pysyisi puhtaana.
Olen miettinyt nurinkuriseksi mennyttä ehtoolliskäytäntöäkin tämän harhan avulla. Eli anteeksi pyydetään moneen kertaan ennen ehtoollista ja viimeisen kerran vielä ehtoollisen jakajalta, jotta olisi sitten varmasti aivan puhdas ennen ehtoollisen nauttimista.
Ilmiselvää rippioppia ja harhaoppia, vastoin Raamattua.
vai voiko joku todistaa, että Kristuksen lahjavanhurskauden vaatteeseen voisi tulla tahroja. Mahdoton ajatus.
Tästä harhaopista oli osittain kysymys myöskin palstallakin ajoittain esillä olleessa Espoon tapauksessa.
Oppi elää ja voi hyvin nykylestadiolaisuuden opetuksessa enkä ole kuullut kenenkään sitä oikaisseen. Jotkut ovat yrittäneet oikaista, mutta seuraukset ovat olleet kohtalokkaita.
Tähän liittyen olen meinannut myös tehdä oman aloituksen, muistamatta/tietämättä tästä vanhurskauden vaatteesta mitään.
Asiani on vain niin raju, että harkitsen tarkkaan onko minulla syytä ajaa sillä ihmisiä epätoivoon. Sitä en tietenkään haluaisi..
Tässä ketjussa on jo osoitettu aika monta ihan perustaviin uskon kysymyksiin liittyvää SRK:n harhaoppia että emmeköhän me kestä. :-)
Toit esille minua jo nuorena vaivannut ehtoolliskäytäntö. Kirjoitat: ”Olen miettinyt nurinkuriseksi mennyttä ehtoolliskäytäntöäkin tämän harhan avulla. Eli anteeksi pyydetään moneen kertaan ennen ehtoollista ja viimeisen kerran vielä ehtoollisen jakajalta, jotta olisi sitten varmasti aivan puhdas ennen ehtoollisen nauttimista”.
Olen luullut, että tämmöistä käyttäytymistä ei ole ollut, kuin täällä asunpaikkakunnallani. Ei ainakaan Oulun seudulla ole ennen ollut, tiedän koska vaimoni on sieltä kotoisin. Lieneekö tämä käyttäytyminen sitten levinnyt muuallekin?
Yritin omalta kohdaltani nuorena käyttäytymisen pysäyttää, sillä äitini neuvoi: ”Pyydetään jo kotona syntejämme anteeksi, ettei tarvitse ehtoollisella itkeä ja pyydellä ja niin me teimme”. Ehtoolliskirkko on myös rippikirkko jossa julistetaan yleinen synninpäästö ja tämän saavat kaikki uskolla omistaa.
Ei tämä suunnitelma kuitenkaan onnistunut, sillä toiset nuoret pyysivät toisiltaa synninpäästöä – minultakin ja kun minulta pyysivät, en voinut olla vuorostaan itse pyytämättä, joten kierre jatkui.
Tiedän sen miksi täällä mentiin tämmöiseen hysteeriseen tapaan, joka ei ole ollenkaan raamatun opetuksien mukainen. Tämä mantra on saanut alkunsa täällä vaikuttaneesta naisesta. Tämä nainen oli oikea touhun nainen, järjesti seuroja ja rakasti nuoria auttaen heitä jopa niin paljon, että häntä jotkut nuoret alkoivat kutsua äidiksi, hänellä ei ollut omia lapsia.
Kuitenkin tällä naisella oli sydämellään raskaana taakkana nuoruuden synnit, joita hän ei ollut jaksanut tunnustaa ja näin päästä vapauteen. Mitä enempi ihmiset häntä kunnioitti, sitä vaikeammaksi tuli tunnustaa rippi-isälle oma syntisyys ja tehdyt synnit, jotka aina vain näyttäytyvät pahemmaksi ja pahemmaksi.
Paha omatunto kun soimasi, niin hän organisoi nuoret kukin vuorollaan siunaamaan hänelle synnit anteeksi ja tämä tapahtui, ei ainoastaan ehtoolliselle mentäessä, vaan myös iltakylässä. Kun tämä mantra tuli tavaksi, niin nuoret pyysivät myös toisiltaan anteeksi syntejään ja myös vuorollaan saarnasivat synninpäästöä.
Keskustelin äidin kanssa tästä ja olimme yhtä mieltä siitä, että ei syntejä tarvitse joka mutkassa pyytää anteeksi, kyllä Jumala puhdistaa sydämemme uskolla. Minulla ei ollut rohkeutta puuttua tähän käytäntöön, koska olin niin nuori ja tämä on hyvin herkkä asia.
Tämä nainen sai ennen kuolemaansa puhua asiansa rippi-isälle, tiedän tämän, koska olen tästä käyttäytymisestä ja käyttäytymiseen johtaneista syistä keskustellut sellaisen puhujan kanssa joka oli toiminut rippi-isänä. Käyttäytyminen ehtoollisella jatkui, opittu tapa säilyi, ei kukaan rohjennut siihen puuttua.
Tähän asiaan tulisi puuttua, mutta suurella rakkaudella ja ymmärryksellä. Olisiko nuortenillat se tilaisuus jossa voitaisiin neuvoa oikea tapa? Ennen jotkut papit saarnasivat, että jos on tunnolla jokin nimellinen synti, niin täytyy ensin tunnustaa rippi-isälle, ennen kuin on kelvollinen ehtoollispöytään.
Tämä on aivan väärä käsitys, kun julkinen rippi julistetaan, sen saa uskolla omistaa omalle kohdalle. Voi mennä nauttimaan ehtoollisen vapaana ja kun usko vahvistuu saadun ehtoollisen myötä, niin voi uusin voimin lähteä korjaamaan niitä asioita jotka tuntoa painavat.
Hyvä Heino, kirjoitit taas erittäin viisaita ja hyvin harkittuja sanoja. Punnittua puhetta kertakaikkiaan, ja opillisesti selkeää. olen kiinnittänyt huomiota tuohon eritätin kiusalliseksi kokemaani tapaan että itkuntyrskeessä hypätään pyytelemässä anteeksi kirkossa ennen ehtoollista. Se kaiken päälle aihetuttaa liikehdintää joka rikkoo tilaisuuden rauhallisen ja hyvän ilmapiirin ja tulee sekavuutta. Käyn myös tavallisessa seurakunnan messussa ja ehtoollisella. Siellä on ilo nähdä miten onnellisina ja rauhallisina ihmiset menevät hyvällä mielellä ehtoolliselle, vahvistumaan uskossa. Kirkossa ei ehtoolliseen normaalisti liitetä epätoivoa, itkua eikä synkkyyttä. Synnit on anteeksi annettu ja omat synnit saa uskoa yleisestä saarnasta anteeksi. Saa mennä vapaalla mielellä ehtoolliselle. Nykyinen lestadiolaiskäytäntö on kuin taikauskoa, ja epäuskoa, että synnit eivät olisikaan tulleet sovitetuksi ristillä. Että ihmisen pitää itsensäkin vielä tehdä sille asialle jotakin!
paljonkin pohdittavaa. Palataan asiaan myöhemmin, kun on aikaa. Sen voi vaan todeta, että käytäntö rehottaa valtoimenaan joka puolella suomen maata. Asian puolustajat vetoavat siihen, että on väärin estää ihmisiä pyytämästä evankeliumia omalle kohdalleen niin usein kuin tarvetta on, joten asia on arkaluontoinen.
se vasta epäuskoa on, ettei usko kerralla syntejään anteeksi, vaan pitää jokaisen vakuuttaa. Olen miettinyt, että taitaa olla jo osin suoranaista näyttelemistä meille, jotka emme ole vl:iä, ainakin kirkossa. Älytön tapa!