Hei kaikki!
en aio ottaa kantaa aikaisempiin keskusteluihin, vaan kysyisin teiltä naiset, millaisia tuntemuksia teillä on ollut mielessä, kun olette saaneet vihdoin lapsen syliinne?
Itsellä tuntuu vieläkin joskus aivan sanoinkuvaamattoman käsittämättömältä katsoa lasta, ja ajatella että se oikeasti tulee rakastamaan minua, aina!! Ihanat hymyilevät silmät, kun ne katsoo kohti, tekee vaan mieli painaa lapsi rintaa vasten ja halata, kauan... Samalla kun tukehtuu siihen onneen, pelkää sen jo loppuvan...
Raskasta ja ihanaa...!
en aio ottaa kantaa aikaisempiin keskusteluihin, vaan kysyisin teiltä naiset, millaisia tuntemuksia teillä on ollut mielessä, kun olette saaneet vihdoin lapsen syliinne?
Itsellä tuntuu vieläkin joskus aivan sanoinkuvaamattoman käsittämättömältä katsoa lasta, ja ajatella että se oikeasti tulee rakastamaan minua, aina!! Ihanat hymyilevät silmät, kun ne katsoo kohti, tekee vaan mieli painaa lapsi rintaa vasten ja halata, kauan... Samalla kun tukehtuu siihen onneen, pelkää sen jo loppuvan...
Raskasta ja ihanaa...!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mutta tuo tunnehan on vielä monen vuoden päästä. Lapseni on 5 v ja edelleen minulla on tuo tunne. Oikeastaan se tunne - rakkaus - on vain vahvistunut vuosien mittaan. Välillä ei sitä itsekään oikein voi käsittää miten suuresti rakastaakaan lasta...ja silti siellä on sitten se menettämisen pelko jossain taustalla...
kokea..
Teiniiässä tuo rakkaus sitte jo kariseekin.
Aikuis iässä, ja sitten kun perintöä jaellaan ja rahasta tapellaan, ei enää kykene muistamaan että sitä rakkautta on koskaan ollutkaan.
se rakkaus katoaa? itsekkyyteen?! sitä tämä palsta ainakin on täynnä!!
Kyllä se äidit kuuluu olla on niinpäin ,että me rakastamme lapsiamme,aina,aina,aina. Ja sitten he lentävät pesästä,toivottovasti saivat rakkaudestamme vahvat siivet,he saavat omat lapset jne..... Yritetään olla lastemme arvoisia vanhempia.