Hei! sain koulussa ensimmäisen epilepsia kohtauksen yhtäkkiä en tiedostanut sitä, että olisi tuntunut mitään outoa oloa.Noo opettajat tietty soittivat ambulanssin paikalle ja yrittivät herättää minua lopulta heräsin,mutta olin kuulemma sätkinyt oikein kunnolla ja oli myös tullu sylkeä..ja en tiedostanut ollenkaan miten olin joutunut sairaalaan sitten tässä kuukaus pari taaksepäin sain kotona ja tyttöystävän luona pari kohtausta ja samat oireet oli ollu.Lääkärit ei oo pystyny todistamaan mitenkään ,että mulla ois epilepsia kun ei löytyny tutkimuksissa...tosin siellä näky et mun vasemmas aivolohkos oli joku häiriö, mutta ei pystytty vielä varmistaa et millanen häiriö..nyt syön deprakine 500mg 2 kertaa päivässä ja pyörtymisiä ei oo nytten tullut noin kuukauteen.Tosin epämiellyttävät huimaukset ja poissaolevaisuus myös näköhäiriöitä ja kirjottaminen on vaikeentunut:/ sit jos haluis mennä kaupungille pörrää jonnekki vaikka kauppaan niin aina siellä tulee noi olot tai sit koulussa,ärsyttää vaan ku toi koulu menee vähän piloille kun kuitenki haluis opiskella ja vasta oon 17-vuotias :S tuntuu ettei voi tehdä mitään enää,että koko elämä romahti ton takii ku saa pelkää koko ajan millo seuraava kohtaus tulee.Pitäskö sit suosiolla lopettaa toi amis kun ei siitä näytä tulevan mitään koska ei voi keskittyy mihinkää.Ja sit tosiaan on raajojen puutumista,käsien,suun kun ne tulee nii tuntuu samal et se kohtauski,en haluis kokee sitä enää uudelleen :( voisiko joku auttaa vähän,että mitä mun tulis tehdä?
epämiellyttävät oireet
dammuska
3620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lääkityksen alussa itte lääkkeet voi aiheuttaa huimausta, näköhäiriöitä tms.
Käytön myötä ne mennee ohi ja jos eivät mene, niin vaihtoehtoisia lääkkeitä on miljoona;)
Mutta mä vähän epäilen, että suurin osa noista sun vaivoistasi johtuu kohtauspelosta.
Kiinnität huomiota sellaisiin oloihin, joita et ennen kohtausta huomannutkaan...
"Pitäskö sit suosiolla lopettaa toi amis kun ei siitä näytä tulevan mitään koska ei voi keskittyy mihinkää."
HÖMPPÄ, no ei tietenkään;)
Elele ihan niin kuin ennenkin... ei epilepsia ole mikään kuolemantuomio.
Suurimmalle osalle se on vaiva, ei mikään "sairaus"
kiitos rohkasusta:) pitää vaa yrittää sit olla normaalisti..toivotaan et ne menee ohi:) lääkäri kyl sano tota samaa noista oloista.
Mä olin tokaa vuotta yliopistos, kun mun epi alkoi. Tottakai se oli aluks ahdistavaa ja raskasta. Söin kans deprakinea ja siitä tuli aluks tosi paljon sivuoireita. Mutta ne meni kyllä sitten pois! Mustakin tuntu silloin, että en mä kehtaa täällä yliopistolla olla ja jaksanko mä yms. Mutta onneks jatkoin, opiskeluvuodet oli ihania ja railakkaita ja hyvin pärjäsin epilepsian kans, kun tosiaan unohdin turhat pelot:)
Mulla deprakine auttoi pitämään kohtaukset pois, toivottavasti sullakin. Reippaasti vain elelet ihan samanlaista elämää kuin tähänkin asti:)