Olen jo varannut ensimmäisen neuvola ajan ja silloin olin varma että lapsen pidän (tänään aamulla soitin) Nyt en ole enää varma, oikeastaan rupesin tulemaan siihen päätökseen että abortin teen.
Mitäs siihen sanotaan jos sanonkin yhtäkkiä haluavani abortin, onko mahdollista?
Havahduin vaan siihen kun avomies rupes jo tänään käyttäytymään täysin paskasti mua kohtaan, enkä todellakaan pärjää yksin lapsen kanssa. Olis kiva saada jotain tukea edes. Sanoin tänään miehelle että rupesin aborttia miettimään, mies vaan sanoi että "Itseppä päätät" Eilen se oli vielä innoissaan, mietittiin koko ilta/yö tulevaa, lasta, meitä, lapsen nimeä yms.. Mutta tänään ei sitten enää mitää....
Mä en todellakaan jaksa huolehtia miehestä ja vielä siihen lisäksi lapsi, ei herranjumala, tuntuu jo nyt että pää sekoaa nii mitäs sitte. Enkä siis halua lasta tämmöseen tilanteeseen. Kumpi sitten onkaan pahempi, "tappaa" lapsi(alkio siis vielä) vai antaa elämä paskoissa oloissa?
Noh, ehkä näihin asioihin löytyy vielä ratkaisu, meinaan vaan itsekin olla ihan sekasin kaikesta. Koko päivä mennyt itkiessä ja miettiessä.
Mitäs siihen sanotaan jos sanonkin yhtäkkiä haluavani abortin, onko mahdollista?
Havahduin vaan siihen kun avomies rupes jo tänään käyttäytymään täysin paskasti mua kohtaan, enkä todellakaan pärjää yksin lapsen kanssa. Olis kiva saada jotain tukea edes. Sanoin tänään miehelle että rupesin aborttia miettimään, mies vaan sanoi että "Itseppä päätät" Eilen se oli vielä innoissaan, mietittiin koko ilta/yö tulevaa, lasta, meitä, lapsen nimeä yms.. Mutta tänään ei sitten enää mitää....
Mä en todellakaan jaksa huolehtia miehestä ja vielä siihen lisäksi lapsi, ei herranjumala, tuntuu jo nyt että pää sekoaa nii mitäs sitte. Enkä siis halua lasta tämmöseen tilanteeseen. Kumpi sitten onkaan pahempi, "tappaa" lapsi(alkio siis vielä) vai antaa elämä paskoissa oloissa?
Noh, ehkä näihin asioihin löytyy vielä ratkaisu, meinaan vaan itsekin olla ihan sekasin kaikesta. Koko päivä mennyt itkiessä ja miettiessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muista että päätöksen tehet sinä itse, jotku ihmiset ovat niin jyrkästi aborttia vastaan. Kukaan ei voi päättää puolestasi että mikä on oikein. Miehesi kuitenkin vaikuttaa aika epäkypsältä isäksi. Tsemppiä kovasti mitä päätätkin!
saadessani ensimmäisen lapseni. Minulla on hieno poika, enkä vaihtaisi päivääkään pois, edes niitä joina lapsi kiukuttelee, mies on jossain missä lie, itse pitäisi lukea tenttiin eikä ole koko viikolla saanut nukuttua kunnon yöunia. Mutta jokainen päättää mihin on valmis. Itse en halunnut edes ajatella aborttia vaihtoehtona.
Ainoa mitä osaan sanoa että tee päätös sen perusteella, mitä itse tunnet. Älä anna ympäristön, läheisten ym. painostaa sinua kumpaankaan ratkaisuun. Ja, tehdessäsi lopullisen päätöksen, usko siihen, että se oli sinulle oikea.
Voimia sulle!
no neuvolassa voi puhua ihan suoraan asiasta! sano heti että mietit aborttia.. kyllä sua siellä neuvotaan. ja miehet on miehiä.. nainen se äiti on. eli sinä sen päätät..
Mä myös funtsin ensimmäiset rv 5-9, että mitä pitäisi tehdä, keskeyttääkö raskaus vai jatkaako. Miehen kanssa ei mennyt hyvin eikä hän riemusta hyppinyt uutisesta. Edellisestä liitosta itselläni oli jo lähes murrosiässä oleva lapsi. Pelkäsin, että jos jään taas yh:ksi. Kuinka pärjää jne. Fiilikset olivat hyvin ristiriitaiset. Mutta en tiedä olisinko kuitenkaan aborttia kyennyt teettämään. Toi alku oli psyyk. hyvin rankkaa aikaa raskaus pahoinvointi mukana.
Mieheni kanssa päätettiin, että jatketaan raskautta(olisin myös yksinänikin kallistunut siihen). Ajattelin myös, että tavallaan olen saanut vielä mahdollisuuden toiseen lapseen nyt hieman "kypsemmällä iällä". Hyvin pian fiilikset nousivat. Tuli varmuus myös siitä, että jos mieheni kanssa eroaisimme tulisin lasteni kanssa pärjäämään(vaikka suomalaisella sisulla;)) Nykyään mieheni kanssa on mennyt hienosti. Hän on ihanasti ollut mukana ja tukenut tässä raskaudessa alun vaikeuden jälkeen. Nyt en voisi onnellisempi olla tästä mitä olen saanut elämältä.
Miksi sinun pitää miehestäsi huolehtia? Minä valitsisin lapsen ja eroasin miehestä
sinä itse teet päätöksesi, jonka kanssa elät aina. itse tein abortin miehen painostamana. ja nyt uudestaan raskaana ja vauva sai alkunsa pillereistä huolimatta. mies ei aluksi ollut innoissaan vaan ehdotteli aborttia. päätin toisin ja nyt sekä minä että mies olemme onnellisempia kuin koskaan. tämä vain meidän "onnellinen" tarinamme! Toivottavasti päädyt sinulle oikeaan ratkaisuun! Voimia!
niin itse olen nyt 19 ja raskausviikkoja on 17.
Valitset mitä tahansa, olet vastuussa päätöksestäsi. Olet vastuussa lapsesta, kokonaisesta elämästä, jos valitset sen. Miehestäsi et ole vastuussa. Juttele ihmeessä neuvolassa. Pyydä saada lisäaikaa keskusteluun vaikka sitten mielenterveystoimistossa, jos et muuten pääse itsestäsi selvyyteen. Tuohon omien tunteiden kuunteluun haluan vielä sanoa, että näin suuri asia ei ole vain tunneasia. Siinä pitää kuunnella omia arvoja. Mitä elämässä arvostat, mitä elämältä haluat? Pitää myös miettiä omia voimavaroja ihan järjelläkin. Tosin "niin on voimas kuin on päiväs". Mieti myös mahdollisuutta antaa lapsi adoptioon jos et jaksa sitä vastuullisesti hoitaa. Sekin on eettisesti aika kestävä ratkaisu, et joudu miettimään elämän säilyttämisen tai tuhoamisen ongelmaa. Adoptiovanhemmat myös valitaan ja koulutetaan varsin hyvin, kodit ovat rakastavia koteja.
Kyllä sinä itseksesikin pärjäät usko pois :) itse olen 19 vuotta, laskettuaika huomenna. yksin tulen lapseni kasvattamaan, lapsen isä tulee olemaan lapsen elämässä sen verran että tulee aina välillä katsomaan meitä. Itse mietin todella pitkään teenkö abortin vai en. Kaverini oli tehnyt abortin ja hän katui sitä syvästi heti sen tehtyään, sen kuultuani päätin pitää lapsen. Se mieli muuttuu kummasti kun tunnet pienen ensimmäiset liikkeet, sen kuinka se pieni lapsi kasvaa sisälläsi. Sen tunteen kun kokee, sen jälkeen tietää selviävänsä mistä vaan, jopa yksinkin :)
Itselläni kaksi raskautta takana. Esikoista aloin odottaa 20vuotiaana. Kummallakin kerralla raskaus oli suunniteltu, mutta silti jossain siinä raskauden alkuvaiheessa iski paniikki, että 'mitä oon tekemässä, onko minusta nyt varmasti tähän, miten jaksan,' ym.. Älä hätiköi päätöksesi kanssa, että et joudu katumaan. Lapset ovat suurin lahja, mitä ihminen voi saada. Ja sinäkin olet jo sillä ikää, että taatusti pärjäät lapsen kanssa (vaikka sitten ilman miestä!).