Harmittavatko vanhemmat?

Se oli sitä aikaa, mutta paljon siitä opittiin.

marja-liisa41 kirjoitti:

Se oli sitä aikaa, mutta paljon siitä opittiin.

ja silti se Rakkaus oli niistä suurin. Minulla kun oli hyvä faija. Ikävä vielä..nooh. Jospa, jotain oikeasta Rakkaudesta minäkin opin sitäkun sain lapsena faijaltani..Hyvällä nyt kumpaakin vanhempiani nyt muistelen..vaikka oma faija minulle aina läheisempi oli.

t.friidu

sitä rakkautta, mitä se sitten on, tukkapöllyä ja satunnaisia kehuja, tuli ihan tarpeeksi. Mutta hyviä neuvoja ja ohjeita sitäkin enemmän. Nekin olisivat saaneet tulla tukkapöllyn kanssa, olisin muistanut ne paremmin. Ja se puoli oli hyvä ja sitä muistan kiitollisuudella. Fyrkkaa olisi saanut jäädä, paaaljon, enemmän. Erilaisia sähköporia, meisseleitä, tonkeja, sivuleikkureita, pultteja ja muttereita, kaulimia, patoja, pannuja, kauhoja kuppeja lautasia, yleiskoneita, muotteja, youghourtin-juurta... Kaikkia niitä, mitä yhdessä käytettiin, joissa oli muistojen kultaus, ja jotka eivät mahtuneet minnekään. tuli runsain mitoin, ja menivät kirpparille. Niistä sai jokusen satasen. Ei löytynyt edes salaista, miljoonan henkivakuutusta, patjoissakin oli vain ontelokuitua. Harmitus on kyllä vähäistä, onnellisten muistojen rinnalla. H.

HTZA kirjoitti:

sitä rakkautta, mitä se sitten on, tukkapöllyä ja satunnaisia kehuja, tuli ihan tarpeeksi. Mutta hyviä neuvoja ja ohjeita sitäkin enemmän. Nekin olisivat saaneet tulla tukkapöllyn kanssa, olisin muistanut ne paremmin. Ja se puoli oli hyvä ja sitä muistan kiitollisuudella. Fyrkkaa olisi saanut jäädä, paaaljon, enemmän. Erilaisia sähköporia, meisseleitä, tonkeja, sivuleikkureita, pultteja ja muttereita, kaulimia, patoja, pannuja, kauhoja kuppeja lautasia, yleiskoneita, muotteja, youghourtin-juurta... Kaikkia niitä, mitä yhdessä käytettiin, joissa oli muistojen kultaus, ja jotka eivät mahtuneet minnekään. tuli runsain mitoin, ja menivät kirpparille. Niistä sai jokusen satasen. Ei löytynyt edes salaista, miljoonan henkivakuutusta, patjoissakin oli vain ontelokuitua. Harmitus on kyllä vähäistä, onnellisten muistojen rinnalla. H.

Lue lisää

perusta mistään materiaalista. Riihikuiva ruisolki on ihan jees.

HTZA kirjoitti:

sitä rakkautta, mitä se sitten on, tukkapöllyä ja satunnaisia kehuja, tuli ihan tarpeeksi. Mutta hyviä neuvoja ja ohjeita sitäkin enemmän. Nekin olisivat saaneet tulla tukkapöllyn kanssa, olisin muistanut ne paremmin. Ja se puoli oli hyvä ja sitä muistan kiitollisuudella. Fyrkkaa olisi saanut jäädä, paaaljon, enemmän. Erilaisia sähköporia, meisseleitä, tonkeja, sivuleikkureita, pultteja ja muttereita, kaulimia, patoja, pannuja, kauhoja kuppeja lautasia, yleiskoneita, muotteja, youghourtin-juurta... Kaikkia niitä, mitä yhdessä käytettiin, joissa oli muistojen kultaus, ja jotka eivät mahtuneet minnekään. tuli runsain mitoin, ja menivät kirpparille. Niistä sai jokusen satasen. Ei löytynyt edes salaista, miljoonan henkivakuutusta, patjoissakin oli vain ontelokuitua. Harmitus on kyllä vähäistä, onnellisten muistojen rinnalla. H.

Lue lisää

se näkyy tuossa kirjoituksessasi..tuota rahaa me arvostamme kukin eritavalla..itselleni riittää se että, toimeentullaan..ja ettei viimeisiä säästöjä tarvitse koskaan käyttää viimeistä euroa myöten. Sekin aika kun on koettu ja hyvin raskasta tuo aika muutenkin elämässäni silloin...Voi vähän elämästä nyt nauttiakin...Kaipasin paljon omia vanhempia kun olin nuori...nooh..meillä oli lähdettävä kovin varhain pärjäämään itsenäisesti...elämäntilanne nyt oli lapsuudenkodissani sellainen..Siitä olen nyt jälkeenpäin kyllä Onnellinen että, tuolloin eräänlaisina "sijaisvanhempina" minulle toimivat monta vuotta silloin nuorena ollessa ex-mieheni omat vanhemmat...Heidän luokseen oli niin, ihanaa aina mennä kyläilemään. Anopin vieressä;)) tuli monasti nukkuttua...jos Tampereelle tai Kangasalalle matka...siellä oli se turva jota niin kovasti kaipasin...Tällä naisella oli sydäntä nähdä oma epävarmuuteni elämän edessä silloin;) Olin hänelle ehkä ikäänkuin se puuttuva oma tytär, niin hyvät olivat nuo välimme...no, nyt hänkin jo edesmennyt...tuon punaisen ruusukimpun kyllä hänen haudalleen jonakin päivänä vien... Joskus sitä miettii näinkin, että aina joka tilanteessa ne omat biologiset vanhemmat eivät voi toimia vanhempina...niin, silloin elämä järjestää sinulle (tai järjesti ainakin minulle) nuo vanhemmat muuta kautta...siksi aikaa... Olemme jatkuvasti matkalla johonkin..kuka poistuu junastamme ja kuka nousee seuraavalta asemalta..kuka kulkee kanssamme koko pitkän matkan...poistumatta junasta...ja lopulta vihdoin pääsemme PÄÄTEASEMALLE;) Nuo Onnelliset muistot lapsuudestani minuakin nyt kantavat ja muistot sieltä nuoruudesta;) näistä tovereista kun tuli se puuttuva perhe..moniksi vuoksi...Kunnes oli taas muutoksen toinen aika..täyttä elämää kun elettiin...ja vitsi soikoon eletään täällä vieläkin! Oma kundi nyt siitä pitää huolen...ei jouda sammaloitumaan.. t.friidu

siitä, että *tekemättä jäis Katsos he elivät silloin eikä vaihtoehtoja ollut (kunnioitan heitä todella paljon) mutta Nyt on tällaista ja me rämmimme täällä, ei ole nytkään vaihtoehtoja Ihan hyvällä: "tunne itsesi, anna arvo toisellekin",

kawe kirjoitti:

siitä, että *tekemättä jäis Katsos he elivät silloin eikä vaihtoehtoja ollut (kunnioitan heitä todella paljon) mutta Nyt on tällaista ja me rämmimme täällä, ei ole nytkään vaihtoehtoja Ihan hyvällä: "tunne itsesi, anna arvo toisellekin",

Lue lisää

sanojasi ettei nyt ole vaihtoehtoja. Kamala ajatus minulle joka omasta mielestäni elän siten kun haluan eli minulla on silloin vaihtoehtoja, toisaalta on minullakin pakkoni täytyy myöntää, koska haluan kuitenkin tehdä kaikenlaista niin se pakottaa minut taas tekemään jotain mahdollistaakseni sen. Minulla on vaihtoehto joka aamu nousta ylös, koska jos jään nukkumaan joka myöskin on vaihtoehto silloin loppuu moni huvi hyvin äkkiä. Siitä huolimatta menen töihin koska haluan en siksi että olisi pakko, koska minulla ei ole pakkoa. Oliko vaikeaa tai edes ymmärrettävää, kas kun minua ei aina oikein ymmärretä tai sitten ymmärretään väärin.