Ruoka ja sen ajatteleminen..on ottanut ylivallan musta. Ennen mua hallitsi ehkä makeanhimo ja ylensyönti, nyt mä vaan mietin ruokaa mutta en syö.
Se lähti onnistuneesta laihdutusyrityksestä, yli parikymmentä kiloa on tippunut pois, enkä mä alottaessanikaan ollut mitenkään läski, normaalipainon ylärajalla mutta sopusuhtanen kuitenkin.
En oo syönyt herkkuja oikeestaan yhtään, mitä nyt joskus humalassa tai muuten päihteiden vaikutuksen alaisena oon unohtanut kontrollin ja vetänyt niitä normaaliin tapaan. Ja oksentanut pois. Mutta ainoastaan sillon kun oon
ollut sekasin. Toistaiseksi mun ei oo tarvinut selvänä turvautua moiseen itsepetokseen, vaikka oon joskus syönyt enemmän kun pitäisi.
Alussa musta oli kiva hallita syömisiäni. Nyt ne hallitsee mua.
Painoindeksini on jotain yheksäntoista paikkeilla, eli en oo kuitenkaan alipainoinen.
Suunnittelen iltaisin seuraavan päivän ruokailut, ja saatan raivostua tosi paljon, jos ne menee erilailla kun piti.Jos suunnitelmat muuttuu. Hassua ihmiseltä joka tuskin koskaan miettii elämäänsä puolta tuntia pidemmälle.
Mun psykologi(käyn siellä muista syistä) sanoi, että en sais laihtua enää ja käski lopettaa laihdutuksen ennen kun se menee liian pitkälle.
Mutta en mä osaa. Tiedän, että normaaliruoka ei lihota, mutta tuun ihan täyteen muutamasta haarukallisesta SALAATTIA, ja jos oon aivan ähkynä 1000 kalorista päivässä, tuntuu itsepetokselta syödä sellaset tonniviissataa jotka tarvisin.
Siltä, että oon taas palannut läskin tielle, ja kohta oon jojossa, joko kirjaimellisesti, tai sitten kuvainnollisesti, eli lihon nää kaikki vaivalla tiputetut kilot takaisin.
Mä tiedän miksi kirjotan tän, ei tässä varmaan oo puoliakaan niistä ajatuksista jotka mun päässä liikkuu, ja tiedän myös että en sais kirjottaa tätä tänne mutta mun on pakko, pakko saada apua ennenku tää riistäytyy käsistä. En halua nykyään välttämättä nähdä edes mun kavereitani jos se vaikuttaa radikaalisti siihen millon mun ruokailut järjestyy.
Tänään yritin syödä edes 1200 kaloria, joista puoli viiden ja kaheksan välillä söin niistä n. 800, olisin syönyt vähemmän
mutta ajattelin että mun on pakko saada tietty kalorimäärä täyteen ja nyt se on n. 1300 ehkä yläkanttiin arvioituna,
mutta mua oksettaa suunnattomasti koska sanotaan, että iltasyöminen lihottaa enkä oo kuluttanu koulun jälkeen oikeestaan mitään.
Ennen paloin halusta päästä syömään, nyt yritän koko ajan vaan pitkittää aikaa seuraavaan ruokailuun.
Ajatuksena oli päästä takasin normaaliin ruokailurytmiin - aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja joku kevyt iltapala.
Mutta nytkin mä oon käyttänyt melkein tunnin miettiäkseni monelta voin syödä ensimmäisen kerran huomenna, jotta tää energia tulis kulutettua,
sekä mitä muuta mä syön ja koska. Sitten se tulee taas olemaan pois lauantailta, ja entä jos mä en teekkään niitä asioita joita oletan tekeväni huomenna?
Toisaalta mä ehkä jollain tasolla tykkään tästä kontrollista, mutta samalla vihaan itseäni koska mä tiedän että tää on ihan vitun perseestä.
Ihan sama mulle vaikka tää ilmiannettais koska aiheena on jollain tasolla laihdutus. Mut se on vaan ajattelemattomuutta, ok? Mieti.
En mä tiedä pystyykö kukaan auttamaan mua, joku varmaan voi samaistua siihen miltä musta tuntuu ja musta tuntuu aika pahalta.
Eihän mulla voi olla syömishäiriö, jos voin ite myöntää sen? Niin on jankutettu.
Enkä mä ole mikään pro-ana, en koskaan oo tahtonut anoreksiaa itelleni, tarpeeksi painin muidenkin ongelmieni kanssa. Mä vaan tahdoin selvittää nyt ajatuksiani, ja jos jollain on jotain sanottavaa niin olen kiitollinen jos sanot sen ääneen.
Se lähti onnistuneesta laihdutusyrityksestä, yli parikymmentä kiloa on tippunut pois, enkä mä alottaessanikaan ollut mitenkään läski, normaalipainon ylärajalla mutta sopusuhtanen kuitenkin.
En oo syönyt herkkuja oikeestaan yhtään, mitä nyt joskus humalassa tai muuten päihteiden vaikutuksen alaisena oon unohtanut kontrollin ja vetänyt niitä normaaliin tapaan. Ja oksentanut pois. Mutta ainoastaan sillon kun oon
ollut sekasin. Toistaiseksi mun ei oo tarvinut selvänä turvautua moiseen itsepetokseen, vaikka oon joskus syönyt enemmän kun pitäisi.
Alussa musta oli kiva hallita syömisiäni. Nyt ne hallitsee mua.
Painoindeksini on jotain yheksäntoista paikkeilla, eli en oo kuitenkaan alipainoinen.
Suunnittelen iltaisin seuraavan päivän ruokailut, ja saatan raivostua tosi paljon, jos ne menee erilailla kun piti.Jos suunnitelmat muuttuu. Hassua ihmiseltä joka tuskin koskaan miettii elämäänsä puolta tuntia pidemmälle.
Mun psykologi(käyn siellä muista syistä) sanoi, että en sais laihtua enää ja käski lopettaa laihdutuksen ennen kun se menee liian pitkälle.
Mutta en mä osaa. Tiedän, että normaaliruoka ei lihota, mutta tuun ihan täyteen muutamasta haarukallisesta SALAATTIA, ja jos oon aivan ähkynä 1000 kalorista päivässä, tuntuu itsepetokselta syödä sellaset tonniviissataa jotka tarvisin.
Siltä, että oon taas palannut läskin tielle, ja kohta oon jojossa, joko kirjaimellisesti, tai sitten kuvainnollisesti, eli lihon nää kaikki vaivalla tiputetut kilot takaisin.
Mä tiedän miksi kirjotan tän, ei tässä varmaan oo puoliakaan niistä ajatuksista jotka mun päässä liikkuu, ja tiedän myös että en sais kirjottaa tätä tänne mutta mun on pakko, pakko saada apua ennenku tää riistäytyy käsistä. En halua nykyään välttämättä nähdä edes mun kavereitani jos se vaikuttaa radikaalisti siihen millon mun ruokailut järjestyy.
Tänään yritin syödä edes 1200 kaloria, joista puoli viiden ja kaheksan välillä söin niistä n. 800, olisin syönyt vähemmän
mutta ajattelin että mun on pakko saada tietty kalorimäärä täyteen ja nyt se on n. 1300 ehkä yläkanttiin arvioituna,
mutta mua oksettaa suunnattomasti koska sanotaan, että iltasyöminen lihottaa enkä oo kuluttanu koulun jälkeen oikeestaan mitään.
Ennen paloin halusta päästä syömään, nyt yritän koko ajan vaan pitkittää aikaa seuraavaan ruokailuun.
Ajatuksena oli päästä takasin normaaliin ruokailurytmiin - aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja joku kevyt iltapala.
Mutta nytkin mä oon käyttänyt melkein tunnin miettiäkseni monelta voin syödä ensimmäisen kerran huomenna, jotta tää energia tulis kulutettua,
sekä mitä muuta mä syön ja koska. Sitten se tulee taas olemaan pois lauantailta, ja entä jos mä en teekkään niitä asioita joita oletan tekeväni huomenna?
Toisaalta mä ehkä jollain tasolla tykkään tästä kontrollista, mutta samalla vihaan itseäni koska mä tiedän että tää on ihan vitun perseestä.
Ihan sama mulle vaikka tää ilmiannettais koska aiheena on jollain tasolla laihdutus. Mut se on vaan ajattelemattomuutta, ok? Mieti.
En mä tiedä pystyykö kukaan auttamaan mua, joku varmaan voi samaistua siihen miltä musta tuntuu ja musta tuntuu aika pahalta.
Eihän mulla voi olla syömishäiriö, jos voin ite myöntää sen? Niin on jankutettu.
Enkä mä ole mikään pro-ana, en koskaan oo tahtonut anoreksiaa itelleni, tarpeeksi painin muidenkin ongelmieni kanssa. Mä vaan tahdoin selvittää nyt ajatuksiani, ja jos jollain on jotain sanottavaa niin olen kiitollinen jos sanot sen ääneen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
Aikalailla kyllä nyt samaistuin sinuun ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Mä oon viimepäivinä jopa ottanut käyttöön vihon johon edellisenä iltana kirjaan mitä aion seuraavana päivänä syödä ja monelta. Ei ne suunnitelmat aina toteudu, silloin harmittaa. Yritän pitää 1300 kcal sellaisena vakiokalorimääränä. Mutta oon tarkka mistä ne kalorit tulee, oon alkanut syömään tosi paljon proteiinia. Liikun paljon ja haluan säilyttää lihakset. Etsin kevyitä ruokavinkkejä lehdistä, netistä jne.
Olen ollut jo pidemmän aikaa aika hoikka (painoindeksi 18?), mutta nyt on tullut prkl 2 kiloa lisää. Niistä päästävä eroon.
Muakin ahdistaa, kun kaverit haluaa aina ostaa ties mitä mässyä ja mennä baariin sun muuta. Alkoholissa on niin tajuttomasti kaloreita!
Ja sekin vielä että vihaan sitä kun mun hienot ja hyvät suunnitelmat ei toteudu. Ulkona sataa, en viitti mennä lenkille. On muita velvollisuuksia, tilaisuuksia jossa on ties mitä herkkuhoukutuksia tarjolla jne. En mä nyt yksinkään halua olla, mutta epäterveellinen ruoka on yhteydessä kaikkeen. :/
Tää suunnittelu vie liian paljon mun ajasta. Mulla on kyllä päinvastoin kuin sulla, haluan syödä paljon, mutta kevyesti. Esim. 100g kanaa 50g katkarapuja 400g parsakaali,kukkakaali,porkkanasekoitusta = 250 kaloria. Ja täyteen tulee.
Ootko sä liikunnallinen? Mulla liikunta edes jotenkin lievittää tuntemuksia ruokaa kohtaan tai siis yritän aina ajoittaa syömiset ym. sen mukaan että liikuntasuoritus olisi paras mahdollinen..
Ää.. olipa sekava. Kun vain kirjoittaa, eikä ajattele sanavalintoja niin aika sotku tästä varmaan tuli. Pakko oli kuitenkin vastata. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin?
Kiitti kun vastasit!
Hyvä tietää etten oo yksin. Tiesin kyllä etukäteen, ettei oo kovin harvinaista olla ns. outo ruokailija, mutta että jollain on tää melkeen samanlaista on jollain tasolla tosi helpottavaa =)
Mulla on päivät koulussa melkeen pelkästään seisomista, joten peruskulutus on senkin takia jo kohtalainen ainakin arkisin, ja useimmiten yritän ajottaa myös ruokailuni siten, että esim. päivällisen jälkeen tulis lähdettyä vähintäänkin kauppaan tai kaupungille jos en millään jaksa mennä juoksemaan. Olis kuitenkin jotain muuta kun istumista.
Nykyään mä en vaan voi ymmärtää miksi ruokailusta on tehty niin iso numero.. Lähinnä tarkotan tota ns. nautintoruokailua. Ennen vetelin karkkeja sun muita ihan hyvällä omallatunnolla (emmä hei mitään liho!.. vaan kuinkas sitten kävikään) mutta nyt mun ei tee mieli edes, enkä voi käsittää miksi ihmiset pitää jotenkin tosi outona jos mua ei kiinnosta syödä jälkiruokia "ei sun hei enää tarvi laihduttaa" aivan sama, mutta kun en halua syödä niitä niin miksi söisin.
Mä en tiedä laihdutanko enää, toisaalta en haluaisi mutta toisaalta tuntuu että pitäis.
En ainakaan ala noita herkkuja syömään edes kerran viikossa.
voi olla mullakin vähän sekavaa tää teksti nyt, mutta jos sua kiinnostaa, niin laita vaikka sähköpostia ([email protected]) =)
ps. alkoholin suhteen oot niin oikeessa!
jos haluan juoda nykypäivinä, niin meinaa sitä etten sitten syö koko päivänä oikeestaan mitään ja se ei taas tee hyvää humalan kannalta.
"mutta mua oksettaa suunnattomasti koska sanotaan, että iltasyöminen lihottaa"
On ihan täyttä höpönlöpöä että iltasyöminen lihottaisi. Kyllä se on se kokonaiskalorimäärä, joka ratkaisee.
Tuo iltasyöminen lihottaa -ajatus perustuu todennäköisesti siihen, että jos päivällä touhuaa normaalisti (koulu/työt, mahdollinen liikunta jne) mutta ei syö kunnolla, niin sitten on illalla kiljuva nälkä ja saattaa huomaamattaan syödä aivan liikaa. Tai sitten jos on tapana esimerkiksi tv:n ääressä puputtaa ties mitä vaikka ei olisikaan nälkä.
Toki ihminen kuluttaa nukkuessaan hieman vähemmän kuin hereillä ollessaan, mutta ero on niin häviävän pieni, että normaalilla ruokavaliolla normaali iltapala ei vaikuta yhtään lihottavasti.
"Mutta nytkin mä oon käyttänyt melkein tunnin miettiäkseni monelta voin syödä ensimmäisen kerran huomenna, jotta tää energia tulis kulutettua,"
Ja toisekseen, kaikkea syömääsi ravintoa ei tarvitse erikseen kuluttaa, kyllä kehosi hoitaa sen sinun puolestasi. Ihminen voi aivan rauhassa syödä melko isonkin määrän ja olla harrastamatta liikuntaa eikä siltikään lihoa. Liikuntaa on toki hyvä harrastaa, ja sen ensisijainen tehtävä on pitää kroppa hyvässä kunnossa, eikä apinan raivolla kuluttaa jokaista syömäänsä kilokaloria.
Kyllä tuo syömishäiriöltä kuulostaa, normaalilla ihmisellä on ruokaa normaali suhde ja sairastuneella on sairas. Ja sinä olet noista vaihtoehdoista tuo jälkimmäinen.
liian myöhästä.Itse käytin ennen kaiken aikani syömisieni suunnitteluun nykyään kaikki aika menee ruuan välttelyyn.Lasken vaan tunteja koska pääsen nukkumaan etten vaan sortuisi syömään yhtikäs mitään. Tämä taas johtaa siihen,että jossain välissä repsahdan ja ahmin minkä jälkeen oksennan ja vellon itsevihassa kun kontrolli petti. Todella hohdokasta elämää.
vihaan nykyään elämääni, koska ruuan ajattelu ja kalorien laskeminen hallitsevat sitä. Tänään sorruin ahmimaan aivan jumalattoman määrän karkkia ja keksejä.. huomenna en syö mitään.