Miesten & naisten ongelmat

Juu, olet toki oikeassa siinä, että miesten seksisuuntautuneisuus jäi tuossa kirjoituksessani taka-alalle. Mutta kuten itsekin sen sanoit, pelkkää seksiä haluava osa miehistä on selkeä vähemmistö. Itse näen sen johtuvan lähinnä siitä, että tietyillä eliittimiehillä on tuollaiseen käytökseen mahdollisuus. Valta rappeuttaa. Onhan selvää, että naisten suosiossa paistatellessa minäkuva voi pikkuisen kieroutua, varsinkin kun ero tavallisiin miehiin on niin järkyttävän ilmeinen. Ja koska tavalliset miehet toivoisivat olevansa eliittimiesten kaltaisia, heikoimmat yksilöt pyrkivät helposti omaksumaan eliitin käyttäytymismalleja.

Osasitpa sanoa asiat paljon ytimekkäämmin kuin minä. Yhdestä asiasta kuitenkin haluan tarkentaa. Kyse ei ole pelkästään biologiasta. Se, miksi naiset yleensä kiinnostuvat spontaanisti vain pienestä marginaalisesta osasta miehiä, on osaksi myös kulttuurin tulos. Käytännössä biologia lienee kuitenkin hallitseva vaikutin.

Esittämäsi ratkaisumallit ovat todellakin kaikki mahdollisia. Miehen kannalta parisuhteeseen pyrkiminen on uhkapeliä. On aina hyvin mahdollista, että jää kokonaan ilman, ja vaikka se kumppani, joka miehen kelpuuttaa, löytyisikin, takana voi olla jo vuosia ja kymmeniä pakkeja. Toisaalta parisuhteessa elävät miehet ovat kuitenkin tutkimusten mukaan onnellisempia kuin sinkkumiehet. Onko siis parisuhde sen yrittämisen ja takaiskujen arvoista?

Hypoteesi: Sinkkumiesten vähäisempi onnellisuus johtuu heidän kokemistaan takaiskuista suhde-elämässä. Olisiko siis tilanteensa hyväksyvä sinkkumies ainakin lähes yhtä onnellinen kuin parisuhteessa elävä? Onko miesten pyrkimys parisuhteisiin ja kestävän kumppanuuden korkea arvostus syy siihen, miksi yksinelävät miehet ovat naimisissa olevia veljiään onnettomampia?

Mies muka kirjoitti:

Osasitpa sanoa asiat paljon ytimekkäämmin kuin minä. Yhdestä asiasta kuitenkin haluan tarkentaa. Kyse ei ole pelkästään biologiasta. Se, miksi naiset yleensä kiinnostuvat spontaanisti vain pienestä marginaalisesta osasta miehiä, on osaksi myös kulttuurin tulos. Käytännössä biologia lienee kuitenkin hallitseva vaikutin.

Esittämäsi ratkaisumallit ovat todellakin kaikki mahdollisia. Miehen kannalta parisuhteeseen pyrkiminen on uhkapeliä. On aina hyvin mahdollista, että jää kokonaan ilman, ja vaikka se kumppani, joka miehen kelpuuttaa, löytyisikin, takana voi olla jo vuosia ja kymmeniä pakkeja. Toisaalta parisuhteessa elävät miehet ovat kuitenkin tutkimusten mukaan onnellisempia kuin sinkkumiehet. Onko siis parisuhde sen yrittämisen ja takaiskujen arvoista?

Hypoteesi: Sinkkumiesten vähäisempi onnellisuus johtuu heidän kokemistaan takaiskuista suhde-elämässä. Olisiko siis tilanteensa hyväksyvä sinkkumies ainakin lähes yhtä onnellinen kuin parisuhteessa elävä? Onko miesten pyrkimys parisuhteisiin ja kestävän kumppanuuden korkea arvostus syy siihen, miksi yksinelävät miehet ovat naimisissa olevia veljiään onnettomampia?

Lue lisää

ja onnellinen olotilastani! Väittäisin siis olevani tilanteeni hyväksyvä sinkkumies ja ainakin lähes yhtä onnellinen kuin parisuhteessa elävä... jopa metrin verran onnellisempi kuin muutama kaverini, jotka kituuttavat parisuhteessa rakkauden kuoltua. En vain ymmärrä, jääkö ihminen noin pahasti kiinni? Minua ei ainakaan kannusta seurusteluun kaverini, joka seurustelee vain tavan vuoksi. Ikää ei kuitenkaan paria kymppiä enempää.

Hmmm... Onhan tuossakin ehkä perää, mutta korostan kuitenkin sitä, että satunnainen seksi on äänekkään väestönosan asia. Merkittävä osa (jopa enemmistö) miehistä on joka tapauksessa tällaisen käyttäytymisen ulkopuolella, koska heillä ei todellakaan ole satunnaisiin seksikumppaneihin edes mahdollisuutta. Yrittää hekin toki voivat, koska läheisyyttähän kaikki kaipaavat. Ja asia vielä korostuu; jos mies löytäisi edes satunnaisen seksikumppanin, hän lakkaisi etsimästä. Mutta kun ei löydä, etsintä jatkuu.

Mies muka kirjoitti:

Hmmm... Onhan tuossakin ehkä perää, mutta korostan kuitenkin sitä, että satunnainen seksi on äänekkään väestönosan asia. Merkittävä osa (jopa enemmistö) miehistä on joka tapauksessa tällaisen käyttäytymisen ulkopuolella, koska heillä ei todellakaan ole satunnaisiin seksikumppaneihin edes mahdollisuutta. Yrittää hekin toki voivat, koska läheisyyttähän kaikki kaipaavat. Ja asia vielä korostuu; jos mies löytäisi edes satunnaisen seksikumppanin, hän lakkaisi etsimästä. Mutta kun ei löydä, etsintä jatkuu.

Lue lisää

eri mieltä. Miehen ei tarvitse kuulua eliittiin pystyäkseen harrastamaan irtosuhteita. Aivan käsittämättömän antikomea tai muuten vaan epäsosiaalinen ihminen ei tietenkään saa olla ja kaikenlaiset 'rimat' ja muut 'tasovaatimukset' saa unohtaa samantien mutta on se silti mahdollista. Tuskin mitään vakituista seksikumppania ilman seurustelua löytääkään (vahvasti epäilen että sellaista suhdetta voi edes pidemmän päälle olla olemassa koska toinen siinä aina haluaa enemmän) mutta 1 illan laakeja saa baarista melkein kuka tahansa kunhan vain jaksaa sinnikkäästi yrittää. Itse olen siitä elävä esimerkki: 4 eri naisen kanssa tämävuoden puolella sängyssä mutta kun 3 heistä ei ulkonäöllisesti sytyttänyt minua pätkääkän ja toisaalta yhtä ei ilmeisesti sytyttänyt minun ulkonäkö tippaakaan koska evvk kun pyysin treffeille niin eipä niistä mitään vakavampaa tullut. Taas hyvä esimerkki siitä miten ulkonökökriteerit eivät koskaan kohtaa baarisuhteissa (ainakaan omat kuvitelmat omasta ulkonäöstä).

Jossain vaiheessa elämää kait minkäkin teen se ratkaisun mihin monet muutkin miehet päätyvät eli heitän romukoppaan ne viimeisetkin vaatimukset ja kriteerit naisen suhteen ja otan vain sen kenet satun ikinä saamaan ja yritän elellä onnellisena elämän loppuun asti.

Yhtä asiaa en vain käsitä. Esim. viimevkl oltiin paikallisessa baarissa ja viereisessä pöydässä istui 3 parin seurue (3 miestä ja 3 naista). Jokaisessa tapauksessa nainen oli aivan kertakaikkisen uskomattoman kaunis ilmestys ja mies kaikkien seurueeseemme (myös 1 naispuolinen henkilö) kuuluvien mielestä tavallisen tai jopa suht. ruman näköinen yksilö. En sitten tiedä tarkemmin kys. suhteitten taustoja mutta näköjään myös ainakin ulkonäöllisesti eliitin ulkopuolelle kuuluvalla miehellä on mahdollisuus saada kauniskin nainen.

m25 kirjoitti:

eri mieltä. Miehen ei tarvitse kuulua eliittiin pystyäkseen harrastamaan irtosuhteita. Aivan käsittämättömän antikomea tai muuten vaan epäsosiaalinen ihminen ei tietenkään saa olla ja kaikenlaiset 'rimat' ja muut 'tasovaatimukset' saa unohtaa samantien mutta on se silti mahdollista. Tuskin mitään vakituista seksikumppania ilman seurustelua löytääkään (vahvasti epäilen että sellaista suhdetta voi edes pidemmän päälle olla olemassa koska toinen siinä aina haluaa enemmän) mutta 1 illan laakeja saa baarista melkein kuka tahansa kunhan vain jaksaa sinnikkäästi yrittää. Itse olen siitä elävä esimerkki: 4 eri naisen kanssa tämävuoden puolella sängyssä mutta kun 3 heistä ei ulkonäöllisesti sytyttänyt minua pätkääkän ja toisaalta yhtä ei ilmeisesti sytyttänyt minun ulkonäkö tippaakaan koska evvk kun pyysin treffeille niin eipä niistä mitään vakavampaa tullut. Taas hyvä esimerkki siitä miten ulkonökökriteerit eivät koskaan kohtaa baarisuhteissa (ainakaan omat kuvitelmat omasta ulkonäöstä).

Jossain vaiheessa elämää kait minkäkin teen se ratkaisun mihin monet muutkin miehet päätyvät eli heitän romukoppaan ne viimeisetkin vaatimukset ja kriteerit naisen suhteen ja otan vain sen kenet satun ikinä saamaan ja yritän elellä onnellisena elämän loppuun asti.

Yhtä asiaa en vain käsitä. Esim. viimevkl oltiin paikallisessa baarissa ja viereisessä pöydässä istui 3 parin seurue (3 miestä ja 3 naista). Jokaisessa tapauksessa nainen oli aivan kertakaikkisen uskomattoman kaunis ilmestys ja mies kaikkien seurueeseemme (myös 1 naispuolinen henkilö) kuuluvien mielestä tavallisen tai jopa suht. ruman näköinen yksilö. En sitten tiedä tarkemmin kys. suhteitten taustoja mutta näköjään myös ainakin ulkonäöllisesti eliitin ulkopuolelle kuuluvalla miehellä on mahdollisuus saada kauniskin nainen.

Lue lisää

Hmmm... Olemme tässä asiassa selkeästikin hieman eri linjoilla.

Täytyy nyt muistuttaa, että vaikka naiset ovatkin selvästi miehiä ulkonäkökeskeisempiä ja kriittisempiä miesten ulkonäön suhteen, ei se heillä toki ainoa laadun kriteeri ole, vaan yksi monien joukossa. Ihmettelenkin muuten hieman, miksi naisilta ei tule kommentteja?

Tässä vaiheessa lopetan keskustelupalstavalitusten kommentoimisen, ja palautan mieleeni omat kokemukseni. Koskaan, ikinä, ei naiselta saa irti parempaa selitystä kuin sen, että "kiinnostus ei herännyt oikealla tavalla". Jos saisi kuulla vaikka olevansa liian sivistymätön, voisi yrittää kehittää itseään. Tai jos saisi kuulla olevansa liian ruma, voisi luovuttaa.

Uskonkin, että naisilla on tässä suhteessa kollektiivinen tavoite. Koska miesten huomio miellyttää heitä, he pyrkivät yhdessä maksimoimaan sen huomion. Tähän taktiikkaan kuuluu passiivisuus, joka pakottaa miehet aktiivisiksi. (Olen huomannut, että naiset itse paheksuvat aloitteellista, normista poikkeavaa naista.) Lisäksi miehistä toivottomimmillekaan ei sanota suoraan heidän olevan kelpaamattomia, koska heidän huomionsa kuinkin pönkittää naisten omaa asemaa ja itsetuntoa.

Onkohan tässä muuten yksi selitys sillekin, miksi naiset eivät ole parisuhteessa onnellisempia kuin yksin ollessaan? Miehiltä saatava huomio kun vähenee merkittävästi naisen pariutuessa. Ehkä naiset "tottuvat liian hyvälle" ollessaan sinkkuja, kun miehiä pyörii ympärillä. Ja sitten parisuhteessa iskeekin pikku krapula, kun huomiota tulee lähinnä vain yhdeltä mieheltä.

Minäkin olen sitä mieltä että aina pitäisi sanoa rehellisesti miksi joku ihminen ei kelpaa,
mutta syy on useimmiten vaan se ettei tässä elämäntilanteessa halua alkaa seurustelemaan.
Totta on myös se ettei aina kehtaa sanoa miksi joku ei kelpaa, ei halua loukata toista.
Mitäs sitten jos esimerkiksi kertoo ettet kelpaa koska hengitys haisee niin kelpaako se sama tyyppi välttämättä mintun tuiksuisenakaan.
Ja aina ihmiset ei halua paljastaa omaa pinnallisuuttaan kertomalla missä vika on.

Mitsy kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että aina pitäisi sanoa rehellisesti miksi joku ihminen ei kelpaa,
mutta syy on useimmiten vaan se ettei tässä elämäntilanteessa halua alkaa seurustelemaan.
Totta on myös se ettei aina kehtaa sanoa miksi joku ei kelpaa, ei halua loukata toista.
Mitäs sitten jos esimerkiksi kertoo ettet kelpaa koska hengitys haisee niin kelpaako se sama tyyppi välttämättä mintun tuiksuisenakaan.
Ja aina ihmiset ei halua paljastaa omaa pinnallisuuttaan kertomalla missä vika on.

Lue lisää

Periaatteessa olen sitä mieltä, että on reilumpaa kertoa suoraan jos seura ei kiinnosta.

Aikanaan itse tulin jätetyksi aina jotenkin siten, että jätettiin tulematta sovittuun tapaamiseen tms. inhottavalla tavalla. Päätin, että itse en syyllisty moiseen vaan sanon suoraan. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että miehet eivät sietäneet sitä. He eivät ensinnäkään suostuneet uskomaan, etten todellakaan halua tavata enää. Ainoa tapa saada heidät uskomaan oli hankkia joku kulissimies illaksi näytille. Sitten he uskoivat, kun näytti kuin olisi ollut joku toinen mies kuvioissa.

Jokaisella jätetyllä suhtautuminen jäi myös vihamieliseksi. Joko minä en osannut sanoa asiaa tarpeeksi fiksusti tai sitten he eivät yksinkertaisesti sietäneet tulla jätetyksi.

Toinen asia onkin sitten syyn kertominen. Mielellään ei kerro, esim. jos jokin ulkoinen seikka ärsyttää. Tosiasiassa kai tällainen ulkoisen seikan ärsytys monessa tapauksessa kertoo siitä, että ei ole tosissaan kiinnostunut.

Kerran tulin kertoneeksi totuuden eräälle miehelle jonka jätin. Olin tapaillut häntä jonkin aikaa ja seksikin oli kuvioissa. Hänen fyysinen olemuksensa alkoi pikkuhiljaa inhottaa minua niin, että en halunnut koskettaa häntä. Hän oli siis ihan sopusuhtainen ja siisti eikä siten mitenkään ulkoisesti epäkelpo. En kuitenkaan ollut mitenkään valtavan kiinnostunut hänestä aidosti ja siten koskettaminen muuttui yhtäkkiä mahdottomaksi -> yhdessäolo muuttui mahdottomaksi. Kaipa hän tivasi syytä niin tiukasti, että tulin kertoneeksi totuuden. Arvata kai saattaa, että se ei hänen mieltään nostattanut.

Nämä tapahtumat ovat ikävuosiltani 20-30, jotka ovat jo kaukana takana. Silloin en ollut kiinnostunut mistään perheenperustamisesta tai pesänrakentamisesta, joten en oikein todella jaksanut kiinnostua kenestäkään miehestä.

Laiska-Leena kirjoitti:

Periaatteessa olen sitä mieltä, että on reilumpaa kertoa suoraan jos seura ei kiinnosta.

Aikanaan itse tulin jätetyksi aina jotenkin siten, että jätettiin tulematta sovittuun tapaamiseen tms. inhottavalla tavalla. Päätin, että itse en syyllisty moiseen vaan sanon suoraan. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että miehet eivät sietäneet sitä. He eivät ensinnäkään suostuneet uskomaan, etten todellakaan halua tavata enää. Ainoa tapa saada heidät uskomaan oli hankkia joku kulissimies illaksi näytille. Sitten he uskoivat, kun näytti kuin olisi ollut joku toinen mies kuvioissa.

Jokaisella jätetyllä suhtautuminen jäi myös vihamieliseksi. Joko minä en osannut sanoa asiaa tarpeeksi fiksusti tai sitten he eivät yksinkertaisesti sietäneet tulla jätetyksi.

Toinen asia onkin sitten syyn kertominen. Mielellään ei kerro, esim. jos jokin ulkoinen seikka ärsyttää. Tosiasiassa kai tällainen ulkoisen seikan ärsytys monessa tapauksessa kertoo siitä, että ei ole tosissaan kiinnostunut.

Kerran tulin kertoneeksi totuuden eräälle miehelle jonka jätin. Olin tapaillut häntä jonkin aikaa ja seksikin oli kuvioissa. Hänen fyysinen olemuksensa alkoi pikkuhiljaa inhottaa minua niin, että en halunnut koskettaa häntä. Hän oli siis ihan sopusuhtainen ja siisti eikä siten mitenkään ulkoisesti epäkelpo. En kuitenkaan ollut mitenkään valtavan kiinnostunut hänestä aidosti ja siten koskettaminen muuttui yhtäkkiä mahdottomaksi -> yhdessäolo muuttui mahdottomaksi. Kaipa hän tivasi syytä niin tiukasti, että tulin kertoneeksi totuuden. Arvata kai saattaa, että se ei hänen mieltään nostattanut.

Nämä tapahtumat ovat ikävuosiltani 20-30, jotka ovat jo kaukana takana. Silloin en ollut kiinnostunut mistään perheenperustamisesta tai pesänrakentamisesta, joten en oikein todella jaksanut kiinnostua kenestäkään miehestä.

Lue lisää

Niin. Totta kai miehelle voi olla pettymys saada kuulla totuus, kun aikaisemmin on vain kehuttu. Monelta harmilta hän kuitenkin säästyisi, jos puhuttaisiin suoraan.

"Nämä tapahtumat ovat ikävuosiltani 20-30, jotka ovat jo kaukana takana. Silloin en ollut kiinnostunut mistään perheenperustamisesta tai pesänrakentamisesta, joten en oikein todella jaksanut kiinnostua kenestäkään miehestä."

Hyvä pointti. Ei-eliittimiehen mahdollisuuksia pariutumiseen lisää lukemani mukaan huomattavasti naisten biologinen kello. Tämä kuvaa hyvin eroja arvostuksissa miesten ja naisten välillä. Kun miehet alkujaankin arvostavat enemmän yhdessäoloa, naiset näkevät miehen mielenkiintoiseksi vain joko maatakaatavan ihastuksen kautta tai välineenä lasten hankintaan, jos eivät eliittimiestä saa. (Vrt. tutkimukset, jossa havaittiin miesten kärsivän yksinäisyydestä ja naisia taas harmittavan lapsettomuuden.) Onkohan niin, että miehet vain pitävät naisseurasta enemmän kuin naiset miesseurasta. Tjaah, ottaen huomioon, kuinka monet miehet valittavat sitä, että naiskavereita kertyy, muttei kumppania löydy, tämä ajatus kuulostaa epäuskottavalta. Voi se tietysti joissain tapauksissa päteä, mutta eiköhän perussyy löydy arvostuksien eroista.

Mies muka kirjoitti:

Niin. Totta kai miehelle voi olla pettymys saada kuulla totuus, kun aikaisemmin on vain kehuttu. Monelta harmilta hän kuitenkin säästyisi, jos puhuttaisiin suoraan.

"Nämä tapahtumat ovat ikävuosiltani 20-30, jotka ovat jo kaukana takana. Silloin en ollut kiinnostunut mistään perheenperustamisesta tai pesänrakentamisesta, joten en oikein todella jaksanut kiinnostua kenestäkään miehestä."

Hyvä pointti. Ei-eliittimiehen mahdollisuuksia pariutumiseen lisää lukemani mukaan huomattavasti naisten biologinen kello. Tämä kuvaa hyvin eroja arvostuksissa miesten ja naisten välillä. Kun miehet alkujaankin arvostavat enemmän yhdessäoloa, naiset näkevät miehen mielenkiintoiseksi vain joko maatakaatavan ihastuksen kautta tai välineenä lasten hankintaan, jos eivät eliittimiestä saa. (Vrt. tutkimukset, jossa havaittiin miesten kärsivän yksinäisyydestä ja naisia taas harmittavan lapsettomuuden.) Onkohan niin, että miehet vain pitävät naisseurasta enemmän kuin naiset miesseurasta. Tjaah, ottaen huomioon, kuinka monet miehet valittavat sitä, että naiskavereita kertyy, muttei kumppania löydy, tämä ajatus kuulostaa epäuskottavalta. Voi se tietysti joissain tapauksissa päteä, mutta eiköhän perussyy löydy arvostuksien eroista.

Lue lisää

"Niin. Totta kai miehelle voi olla pettymys saada kuulla totuus, kun aikaisemmin on vain kehuttu. Monelta harmilta hän kuitenkin säästyisi, jos puhuttaisiin suoraan."

Tai sitten syyn kuuleminen olisi täydellisen murskaava ja itsetunnon lopullisesti raunioittava.

Mitsy kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että aina pitäisi sanoa rehellisesti miksi joku ihminen ei kelpaa,
mutta syy on useimmiten vaan se ettei tässä elämäntilanteessa halua alkaa seurustelemaan.
Totta on myös se ettei aina kehtaa sanoa miksi joku ei kelpaa, ei halua loukata toista.
Mitäs sitten jos esimerkiksi kertoo ettet kelpaa koska hengitys haisee niin kelpaako se sama tyyppi välttämättä mintun tuiksuisenakaan.
Ja aina ihmiset ei halua paljastaa omaa pinnallisuuttaan kertomalla missä vika on.

Lue lisää

Oikein esimerkkitapaus selittelystä.

Miksi asioita pitäisi kaunistella? Miksei voi sanoa suoraan että "tässä elämäntilanteessa en halua/voi/uskalla/halua sitoutua", tai että "sä et kiinnosta mua sillälailla romanttisesti" tai että "sun henki haisee etkä sä aja porssella, jos olis porsse niin sitten olis eri asia...". ???

Miksei kukaan sitten "ansaitse" rehellisyyttä? Et sinä itsekään koska tulet hylätyksi näiden latteuksien varjolla kerta toisensa jälkeen?

Sehän on täysi valhe että "en halua loukata tunteitasi" - totuus on kuitenkin se että AINA toista loukkaa jos ei vastaa samoin tunteisiin. Sellaiselta ei voi välttyä tässä elämässä, paitsi elämässä kuplassa.

Miksi piinaa sitten pitää pitkittää?

Tottakai kun tyrmäämme toisen romanttiset kuvitelmat ja tunnukstukset voimme hetken tuntea itsemme "julmiksi". Se on ihan luonnollista.

Sillä tunteella leikkiminen ja mässäily taas on perverssiä.

Joka kerran kun tyrmäämme toisen tunteet alamme pitää tuosta "julmuuden" tunteesta yhä enemmän, ja jo muutaman kerran jälkeen siitä tulee tapa.

Tapa jota me toistamme saadaksemme mielihyvää. Ja sitten sitä selitellään ja kaunistellaan kun joku kysyy "miksi sä olit sille noin julma?"

No kato ku... sen henki haise, en mä halunnu loukata sitä, en män yt oo valmis mihinkää suhteeseen, jne jne.

Ihnisluontoon valitettavasti kuuluu tuo oletus että niskan päällä on aina parempi olla. Särkijänä eikä särjettävänä.

Eikä mussa oo edelleenkään mitään vikaa!!!

Kuten jo jossain kohtaa totesin, naiset huomaavat karun totuuden mennessään laittautumattomana anniskeluravintolaan. Ulkonäöllä ei miesten parissa ole ihmeemmin väliä. Kun miehet, jotka siis yleisesti ottaen korostavat enemmän sisältöä ulkokuoren sijasta, saavat kuulla, että heidän pitäisi panostaa ulkonäköönsä, he tietysti pettyvät naisten pinnallisiin toiveisiin. En sitten sano, kumpi osapuoli on oikeassa ja kumpi väärässä.

"Itsestään huolta pitävä, menestynyt,tyylikäs ja ehkä muodikaskin mies siirtyy ns. eliittiin."

Tulitpahan sitten esittäneeksi oman määritelmäsi. Markkinatalous takaa kyllä sen, että tuo joukko jää pieneksi. Käytännössä menestyminen vaatii useimmilta kovaa työtä, ja stressi näkyy kasvoilta. Ehkä juuri siksikin eliittimiesten joukko on niin pieni. Vaatimukset vain ovat heille mahdottomia täytettäviksi.

Hyvin kyllä todistit kirjoituksiani oikeansuuntaisiksi. Määritelmäsi eliittimiehelle oli arvellulla tavalla ulkonäkökeskeinen. Myönnän kyllä toki hieman yksinkertaistaneeni asioita.

Keskustelun aloittaja puhui 5% miesvähemmistöstä, joka kuuluu eliittiin.

Monet väittävät, että naisilla on kovat vaatimukset miehen ulkoisen olemuksen suhteen. Väitänpä, että moni mies, joka ei kuulu tuohon eliittiin, siirtyisi siihen pelkästään siistimällä ulkoasunsa ja uskomalla itseensä. (Jos jollekin miehelle on epäselvää, mitä tarkoittaa siisti ulkoasu: puhtaat tarpeeksi usein leikatut hiukset, hoidetut hampaat, itsensä peseminen päivittäin ja tarpeen vaatiessa vaikka useammin, siistit tilanteeseen sopivat vaatteet ja kengät, ryhdikäs olemus - ei kädet taskussa tupakka hampaissa jne.)

Mies voi olla rumakin ja silti viehättävä, jos hän on siisti ja asiallinen. Luulenpa, että naiselta loppujen lopuksi odotetaan enemmän.

Mies muka kirjoitti:

Kuten jo jossain kohtaa totesin, naiset huomaavat karun totuuden mennessään laittautumattomana anniskeluravintolaan. Ulkonäöllä ei miesten parissa ole ihmeemmin väliä. Kun miehet, jotka siis yleisesti ottaen korostavat enemmän sisältöä ulkokuoren sijasta, saavat kuulla, että heidän pitäisi panostaa ulkonäköönsä, he tietysti pettyvät naisten pinnallisiin toiveisiin. En sitten sano, kumpi osapuoli on oikeassa ja kumpi väärässä.

"Itsestään huolta pitävä, menestynyt,tyylikäs ja ehkä muodikaskin mies siirtyy ns. eliittiin."

Tulitpahan sitten esittäneeksi oman määritelmäsi. Markkinatalous takaa kyllä sen, että tuo joukko jää pieneksi. Käytännössä menestyminen vaatii useimmilta kovaa työtä, ja stressi näkyy kasvoilta. Ehkä juuri siksikin eliittimiesten joukko on niin pieni. Vaatimukset vain ovat heille mahdottomia täytettäviksi.

Hyvin kyllä todistit kirjoituksiani oikeansuuntaisiksi. Määritelmäsi eliittimiehelle oli arvellulla tavalla ulkonäkökeskeinen. Myönnän kyllä toki hieman yksinkertaistaneeni asioita.

Lue lisää

"Kun miehet, jotka siis yleisesti ottaen korostavat enemmän sisältöä ulkokuoren sijasta, saavat kuulla, että heidän pitäisi panostaa ulkonäköönsä, he tietysti pettyvät naisten pinnallisiin toiveisiin."

Yleistän taas: koska naiset ovat jo kauniita miesten ei tarvitse välittää siitä onko nainen ulkoisesti miellyttävä vaan he voivat ajatella sisältöä.
Miksi miehistä usein on niin vaikeaa tehdä mitään ulkonäölleen tai käyttäytymiselleen jotta naiset pitäisivät heistä? Toki kaikki ihmiset pitäisi hyväksyä sellaisena kuin he ovat, mutta sitten on turha valittaa jos ei kelpaa kenellekään.

Monet naiset yleisesti ottaen ovat "parempia" (sori huono sana, en tähän hätään keksinyt parempaa) kuin miehet: suht kauniita, huolehtivat toimeentulostaan, pitävät kodin siistinä, hyvä käytöksisiä ym. ja siksikin kelpaavat melkein kenelle tahansa miehelle. Valitettavasti useimmilta tuntemiltani miehiltä puuttuu nämä perusasiat.


"Määritelmäsi eliittimiehelle oli arvellulla tavalla ulkonäkökeskeinen."

Joo ihan tarkoituksella. Jos mies on "eliittiä" muuten kuin ulkonäöllisesti sitä ei voi tietää ennen kuin tuntee hänet.

Laiska-Leena kirjoitti:

Keskustelun aloittaja puhui 5% miesvähemmistöstä, joka kuuluu eliittiin.

Monet väittävät, että naisilla on kovat vaatimukset miehen ulkoisen olemuksen suhteen. Väitänpä, että moni mies, joka ei kuulu tuohon eliittiin, siirtyisi siihen pelkästään siistimällä ulkoasunsa ja uskomalla itseensä. (Jos jollekin miehelle on epäselvää, mitä tarkoittaa siisti ulkoasu: puhtaat tarpeeksi usein leikatut hiukset, hoidetut hampaat, itsensä peseminen päivittäin ja tarpeen vaatiessa vaikka useammin, siistit tilanteeseen sopivat vaatteet ja kengät, ryhdikäs olemus - ei kädet taskussa tupakka hampaissa jne.)

Mies voi olla rumakin ja silti viehättävä, jos hän on siisti ja asiallinen. Luulenpa, että naiselta loppujen lopuksi odotetaan enemmän.

Lue lisää

Itse asiassa tutkimuksetkin ovat antaneet viitteitä siitä, että naisten esittämät ulkonäkövaatimukset ovat miehiä kovemmat.

Mielenkiintoisella tavalla sinäkin pönkität näkemystä naisten ulkonäkökeskeisyydestä väittämällä, että eliittimieheksi tullaan vain ulkonäköä korjaamalla.

Eriikka kirjoitti:

"Kun miehet, jotka siis yleisesti ottaen korostavat enemmän sisältöä ulkokuoren sijasta, saavat kuulla, että heidän pitäisi panostaa ulkonäköönsä, he tietysti pettyvät naisten pinnallisiin toiveisiin."

Yleistän taas: koska naiset ovat jo kauniita miesten ei tarvitse välittää siitä onko nainen ulkoisesti miellyttävä vaan he voivat ajatella sisältöä.
Miksi miehistä usein on niin vaikeaa tehdä mitään ulkonäölleen tai käyttäytymiselleen jotta naiset pitäisivät heistä? Toki kaikki ihmiset pitäisi hyväksyä sellaisena kuin he ovat, mutta sitten on turha valittaa jos ei kelpaa kenellekään.

Monet naiset yleisesti ottaen ovat "parempia" (sori huono sana, en tähän hätään keksinyt parempaa) kuin miehet: suht kauniita, huolehtivat toimeentulostaan, pitävät kodin siistinä, hyvä käytöksisiä ym. ja siksikin kelpaavat melkein kenelle tahansa miehelle. Valitettavasti useimmilta tuntemiltani miehiltä puuttuu nämä perusasiat.


"Määritelmäsi eliittimiehelle oli arvellulla tavalla ulkonäkökeskeinen."

Joo ihan tarkoituksella. Jos mies on "eliittiä" muuten kuin ulkonäöllisesti sitä ei voi tietää ennen kuin tuntee hänet.

Lue lisää

Niin. Toki on suhteellista, ovatko miehet rumia ja naiset kauniita vai naisten vaatimukset vain kovempia. Vaikea sanoa. Pelkästään se, että naiset ulkonäköön enemmän panostavat, kertoo mielestäni siitä, että naiset ovat ulkonäkökeskeisempiä. Ja nyt sitten miesten pitäisi sopeutua tähän? Niinpä niin. Naiset ovat määräävässä asemassa, joten vaihtoehtoja ei juuri ole.

Tuosta paremmuudesta sitten. On hauska huomata, kuinka asiat muuttuvat. Kun aikaisemmin naiset olivat huonommassa asemassa, he syyttivät rakenteita. Kun rakenteita sittemmin muutettiin, on huomattu, että esimerkiksi pojat pärjäävät koulussa tyttöjä huonommin. Käytännössä tämä johtaa jatkossa siihen, että syntyy laaja syrjäytyneiden miesten luokka. Tämä johtuu siitä, että asenteet eivät ole muuttuneet rakenteiden mukana. Monet naiset toivovat edelleen miehestä elättäjää ja vähintäänkin taloudellisesti verrannollista kumppania. Ennen vanhaan monet naiset joutuivat pakkoavioliittoon turvatakseen itselleen elannon. Tulevaisuudessa työttömien miesten syrjäytynyt luokka jää ilman tätäkin mahdollisuutta, koska naiset eivät kaipaa elämäänsä miestä sinänsä. Onhan se tavallansa surullista sekin. Mutta jos nyt emme kuitenkaan tasa-arvokeskustelua aloita. Sitä voi vain jokainen pohtia, ketkä kaikki kärsivät siitä, että miehet syrjäytyvät. Vielä se ei ole suuri ongelma, joten sikäli pidän Eriikkan väitetta kummallisena.

Mies muka kirjoitti:

Itse asiassa tutkimuksetkin ovat antaneet viitteitä siitä, että naisten esittämät ulkonäkövaatimukset ovat miehiä kovemmat.

Mielenkiintoisella tavalla sinäkin pönkität näkemystä naisten ulkonäkökeskeisyydestä väittämällä, että eliittimieheksi tullaan vain ulkonäköä korjaamalla.

Lue lisää

"Mielenkiintoisella tavalla sinäkin pönkität näkemystä naisten ulkonäkökeskeisyydestä väittämällä, että eliittimieheksi tullaan vain ulkonäköä korjaamalla. "

Omasta mielestäni siisti ulkoasu on tärkeä. Komeudella tai muodikkuudella ei niin ole merkitystä. Ulkomuoto ei kuitenkaan ole ainoa merkityksellinen asia. Kyllä korvien väli on vielä tärkeämpi. Ja jos pitempää/lähempää tuttavuutta halutaan, tärkeään asemaan nousevat samat mielenkiinnon aiheet ja arvot ja jonkinlainen samalla aallonpituudella oleminen.

Edellisessä kirjoituksessani tarkoitin sitä, että hyvinkin miellyttävä ja fiksu mies ei ehkä pääse koskaan näyttämään hyviä ominaisuuksiaan, jos hänen ulkoinen olemuksensa on luotaantyöntävä. Tästä seurannut huono menestys naisten parissa on ehkä tehnyt hänet myös epävarmaksi, joka sitten myös näkyy hänen olemuksessaan ja tekee hänet vielä vähemmän houkuttelevaksi jne. Tällaisessa tapauksessa ulkoisen olemuksen kohentaminen ja sen aikaansaama itsevarmuuden koheneminen voi riittää siirtämään miehen eliittimiehiin.

"Itse asiassa tutkimuksetkin ovat antaneet viitteitä siitä, että naisten esittämät ulkonäkövaatimukset ovat miehiä kovemmat."

Minä en usko, että naisten vaatimukset ovat miesten vaatimuksia kovemmat. Minulla ei ole kuitenkaan esittää tutkimustuloksia uskomukseni tueksi. Tosin sinäkään kerro, mihin tutkimuksiin viittaat, milloin ne on tehty, kuka ne on tehnyt ja mistä ne löytyvät. (Vai mainitsitko sen aloitusviestissäsi?)

Mies muka kirjoitti:

Niin. Toki on suhteellista, ovatko miehet rumia ja naiset kauniita vai naisten vaatimukset vain kovempia. Vaikea sanoa. Pelkästään se, että naiset ulkonäköön enemmän panostavat, kertoo mielestäni siitä, että naiset ovat ulkonäkökeskeisempiä. Ja nyt sitten miesten pitäisi sopeutua tähän? Niinpä niin. Naiset ovat määräävässä asemassa, joten vaihtoehtoja ei juuri ole.

Tuosta paremmuudesta sitten. On hauska huomata, kuinka asiat muuttuvat. Kun aikaisemmin naiset olivat huonommassa asemassa, he syyttivät rakenteita. Kun rakenteita sittemmin muutettiin, on huomattu, että esimerkiksi pojat pärjäävät koulussa tyttöjä huonommin. Käytännössä tämä johtaa jatkossa siihen, että syntyy laaja syrjäytyneiden miesten luokka. Tämä johtuu siitä, että asenteet eivät ole muuttuneet rakenteiden mukana. Monet naiset toivovat edelleen miehestä elättäjää ja vähintäänkin taloudellisesti verrannollista kumppania. Ennen vanhaan monet naiset joutuivat pakkoavioliittoon turvatakseen itselleen elannon. Tulevaisuudessa työttömien miesten syrjäytynyt luokka jää ilman tätäkin mahdollisuutta, koska naiset eivät kaipaa elämäänsä miestä sinänsä. Onhan se tavallansa surullista sekin. Mutta jos nyt emme kuitenkaan tasa-arvokeskustelua aloita. Sitä voi vain jokainen pohtia, ketkä kaikki kärsivät siitä, että miehet syrjäytyvät. Vielä se ei ole suuri ongelma, joten sikäli pidän Eriikkan väitetta kummallisena.

Lue lisää

tasa-arvoasiosta ei varmaan kannata tässä alkaa puhua, siitä ei tulisi ikinä loppua.
Mitä sinä oikein lopulta haet tällä keskustelulla?
Sitäkö että naisten pitäisi muuttua ja alkaa seurustelemaan kenen tahansa kanssa tai että naisten ei pitäisi välittää tunteista vaan ottaa vain joku ja odottaa että tunteet tulee myöhemmin?
Mitä jos se tavallinen mukavan oloinen mies (jonka luuli haluavan parisuhdetta) haluaakin vain seksiä ja kodinhoitajan. Tai niinkuin on sanottu miehelle ei ulkonäöllä ole niin väliä mutta entäs kun seksiä ei tipu tai pyykkiä ei ole pesty niin onko se valittu nainen silti ihana?

Eriikka kirjoitti:

tasa-arvoasiosta ei varmaan kannata tässä alkaa puhua, siitä ei tulisi ikinä loppua.
Mitä sinä oikein lopulta haet tällä keskustelulla?
Sitäkö että naisten pitäisi muuttua ja alkaa seurustelemaan kenen tahansa kanssa tai että naisten ei pitäisi välittää tunteista vaan ottaa vain joku ja odottaa että tunteet tulee myöhemmin?
Mitä jos se tavallinen mukavan oloinen mies (jonka luuli haluavan parisuhdetta) haluaakin vain seksiä ja kodinhoitajan. Tai niinkuin on sanottu miehelle ei ulkonäöllä ole niin väliä mutta entäs kun seksiä ei tipu tai pyykkiä ei ole pesty niin onko se valittu nainen silti ihana?

Lue lisää

En minä oikeastaa mitään muutosta pariutumisrituaaleihin hae. Tulin vain lukeneeksi muutaman sivullisen tekstiä ja ajattelin vetää siitä heränneet ajatukset yhteen. Johtopäätöksenä voisin tietysti arvioida, että monien miesten kannattaisi lopettaa naisseuran etsiminen, koska se tuo heidän elämäänsä onnettomuutta. Että sitä voisin ajaa takaa. Omalta kohdaltani voin todeta, että en ole enää kahteen vuoteen tehnyt tutustumisaloitteita naisten suuntaan. En ole sen onnellisempi kuin ennenkään ja olen tasan yhtä yksin kuin ennenkin. Ehkä elämässä on pikkuisen vähemmän jännitystä. Pari naispuolista ystävää kyllä on tuomassa naisnäkökulmaa asioihin. Tilanteeni ei siis ole muuttunut miksikään. Mutta jotakuta muuta miestä voisi auttaa, jos tunnustaisi tosiasiat, sillä ahdistuneita kommentteja tuntuu riittävän.

Pohjimmiltaan minua kiehtoo ajatus sukupuoliroolien totaalisesta kääntämisestä. Ottaen huomioon sen, että tulevaisuuden syrjäytyneiden miesten luokka aiheuttaa vakavaa puutetta erityisesti isäehdokkaista, tämä saattaa osin jopa tapahtua.

On tosiaan ikävää, jos mies on tottunut siihen, että nainen hoitaa kotityöt. Kasvatuksellinen juttu osittain, mutta toisaalta myös kertoo erilaisista siisteysnormeista. Jos mies viihtyy sottaisessa asunnossa, mutta nainen ei, miehen pitää taas sopeutua. (Tämä on käsittääkseni yleinen ristiriita.) Merkillistähän se on, mutta naisella on tietysti valtaapitävänä mahdollisuus asettaa normit. (Paitsi jos erehtyy pariutumaan eliittimiehen kanssa.)

Ehkä kuitenkin voisin vielä kannattaa arvomaailman muokkaamista vakautta ja pitkäjänteisyyttä suosivampaan suuntaan. Vaikeata tosin arvioida, miten tämä tapahtuisi.

Laiska-Leena kirjoitti:

"Mielenkiintoisella tavalla sinäkin pönkität näkemystä naisten ulkonäkökeskeisyydestä väittämällä, että eliittimieheksi tullaan vain ulkonäköä korjaamalla. "

Omasta mielestäni siisti ulkoasu on tärkeä. Komeudella tai muodikkuudella ei niin ole merkitystä. Ulkomuoto ei kuitenkaan ole ainoa merkityksellinen asia. Kyllä korvien väli on vielä tärkeämpi. Ja jos pitempää/lähempää tuttavuutta halutaan, tärkeään asemaan nousevat samat mielenkiinnon aiheet ja arvot ja jonkinlainen samalla aallonpituudella oleminen.

Edellisessä kirjoituksessani tarkoitin sitä, että hyvinkin miellyttävä ja fiksu mies ei ehkä pääse koskaan näyttämään hyviä ominaisuuksiaan, jos hänen ulkoinen olemuksensa on luotaantyöntävä. Tästä seurannut huono menestys naisten parissa on ehkä tehnyt hänet myös epävarmaksi, joka sitten myös näkyy hänen olemuksessaan ja tekee hänet vielä vähemmän houkuttelevaksi jne. Tällaisessa tapauksessa ulkoisen olemuksen kohentaminen ja sen aikaansaama itsevarmuuden koheneminen voi riittää siirtämään miehen eliittimiehiin.

"Itse asiassa tutkimuksetkin ovat antaneet viitteitä siitä, että naisten esittämät ulkonäkövaatimukset ovat miehiä kovemmat."

Minä en usko, että naisten vaatimukset ovat miesten vaatimuksia kovemmat. Minulla ei ole kuitenkaan esittää tutkimustuloksia uskomukseni tueksi. Tosin sinäkään kerro, mihin tutkimuksiin viittaat, milloin ne on tehty, kuka ne on tehnyt ja mistä ne löytyvät. (Vai mainitsitko sen aloitusviestissäsi?)

Lue lisää

Valitettavasti en voi tuota tutkimustietoa ulkonäkövaatimuksista sen kummemmin eritellä. En tunne lähdettä. Tuohon väitteeseen törmää kuitenkin usein (siis nimenomaa väitteeseen tutkimuksesta), ja käytännön havainnot toki tukevat väitettä. Oli ehkä epäoleellista mainita tutkimus, mutta elättelen toivoa siitä, että joku muu tunnistaa lähteen ja saamme lukea siitä lisää.

"Huonoitsetuntoiset, epätoivoiset, ne jotka eivät yksin pärjää, ottavat kenet tahansa, muut ovat mieluummin yksin elleivät löydä sitä joka kolahtaa. Sekä miehet, että naiset."

Ei kai kysymys yleensä ole siitä, etteikö pärjäisi yksin. (Joillakin voi toki ollakin.) Pikemminkin on niin, että miehet arvottavat elämää keskimäärin eri tavalla kuin naiset. Siis katsovat, että se yhdessäolo on yksinoloa mukavampaa ilman suurta maanjäristystäkin. Toki monet miehet ovat epätoivoisia sikäli, että tietävät saavansa vaikutuisen naisystävän vain sattumalta. Ottavat siis melkein kenet tahansa, koska muuten yksin jäämisen todennäköisyys lähentelee sataa prosenttia.

Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt.

"Itse sanon pitäväni tummista, koska en ole vielä vaaleaan ihastunut, mutta ei se tarkoita, että VAADIN mieheltä tummia hiuksia. Ymmärrätkö eron? "

Huomaan eron ja ymmärrän, että käytännössä eroa ei ole. Ei ole mitään merkitystä sillä, ovatko vaatimuksesi tietoisia vai tiedostamattomia. Tai no, jos valitsisit tietoisesti, että voit kiinnostua vain tummista miehistä, olisi sitä valintaa mahdollista myös muuttaa, toisin kuin nyt.

" Eiväthän ainoat vaihtoehdot ole aloitekyvytön reppana ja suulas, röyhkeä naistennaurattaja."

Eivät toki. Mutta arvioin vain tuossa preferenssejä siltä kannalta, mitkä vaikuttavat olevan poissulkevia ominaisuuksia ja mitkä eivät.

"Tokihan, jos on niin ujo, ettei uskalla naiselle edes puhua, jää ilman, mutta silloin kannattaa hakea ammattiapua."

Oho. Ja naiset kun tuntuivat usein valittavan, että miehiä pyörii ympärillä liikaa. Tämä ongelma taitaa olla kuitenkin aika marginaalinen.

" "Se väristyksenomainen ihastuminen, jota nainen kokee tavatessaan sen "elämänsä miehen", on väistämättä hiipuvaa lajia. Kysymys onkin lähinnä siitä, ymmärtääkö nainen tätä vai ei. "

Minusta tämäkään ei ole erityisesti naisten ongelma, vaan kummankin sukupuolen on syytä ymmärtää kyseinen tosiasia."

Yleensä miehellä ei ole tämän asian pohtimiseen syytä. Nainen on määräävässä asemassa. Hän on se, joka kokee niitä suuria väristyksiä. Tuskinpa mies kokee suurta ihastumista sen useammin kuin nainenkaan. On hyvin epätodennäköistä, että miehen suuri ihastus kohdistuisi juuri siihen naiseen, joka menettää jalkansa hänen edessään. Siis olettaen (mikä on perusteltua), että niitä todella suuria rakastumisen tunteita koetaan vain muutamaa ihmistä kohtaan elämän aikana, todellisia matcheja muodostunee hyvin vähän. Käytännössä, koska naiset tätä suurta ihastumista vaativat, miehet tyytyvät vähempään, koska arvostavat eri asioita kuin naiset.


""Nainen on luonnollisesti varannut itselleen oikeuden olla tyytymättä muuhun kuin "siihen oikeaan" "

Totta ihmeessä! Ja se oikeus on miehelläkin."

Oikeus, on tottahan toki. Mutta kuten sanoin: Jos mies tätä oikeutta käyttäisi, pareja ei juuri muodostuisi.

"Minusta teet virhepäätelmän luullessasi, että olisi vain pieni miesryhmä, joka vetoaa kaikkiin naisiin."

En väitä, että olisi olemassa pientäkään miesryhmää, joka vetoaisi *kaikkiin* naisiin. Sen sijaan väitän, että se miesjoukko, johon naiset spontaanisti ihastuvat, on hyvin pieni. Huomaathan laskelmani: Oletin, että yksittäinen nainen kiinnostuu vain muutamasta miehestä elämänsä aikana. Tuohon 5 %:n arvioon, jota omat havaintoni tukevat, mahtuu jo verrattoman paljon vaihtelua.

" Uskon, että jokaisessa on puolia, joihin ainakin muutama vastakkaisen sukupuolen edustaja voi ihastua. Näitä ihmisiä vain on harvassa, ja SE on minusta parinmuodostuksen suurin ongelma - ei se, kuten sinä esität, että naiset haikailevat sen oikean perään, kun mies taas huolisi kenet vain, mutta jää naisen haikailun vuoksi ilman. "

Itse asiassa olemme lähes samaa mieltä. Sinä vain oletat, mielestäni perusteettomasti, että kiinnostus olisi automaattisesti molemmanpuoleista silloin kun se todellinen ihastuminen osuu kohdalle. Mistä sitten nousevat kaikki riuduttavasta rakkaudesta kertovat tarinat?

Mies muka kirjoitti:

"Huonoitsetuntoiset, epätoivoiset, ne jotka eivät yksin pärjää, ottavat kenet tahansa, muut ovat mieluummin yksin elleivät löydä sitä joka kolahtaa. Sekä miehet, että naiset."

Ei kai kysymys yleensä ole siitä, etteikö pärjäisi yksin. (Joillakin voi toki ollakin.) Pikemminkin on niin, että miehet arvottavat elämää keskimäärin eri tavalla kuin naiset. Siis katsovat, että se yhdessäolo on yksinoloa mukavampaa ilman suurta maanjäristystäkin. Toki monet miehet ovat epätoivoisia sikäli, että tietävät saavansa vaikutuisen naisystävän vain sattumalta. Ottavat siis melkein kenet tahansa, koska muuten yksin jäämisen todennäköisyys lähentelee sataa prosenttia.

Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt.

"Itse sanon pitäväni tummista, koska en ole vielä vaaleaan ihastunut, mutta ei se tarkoita, että VAADIN mieheltä tummia hiuksia. Ymmärrätkö eron? "

Huomaan eron ja ymmärrän, että käytännössä eroa ei ole. Ei ole mitään merkitystä sillä, ovatko vaatimuksesi tietoisia vai tiedostamattomia. Tai no, jos valitsisit tietoisesti, että voit kiinnostua vain tummista miehistä, olisi sitä valintaa mahdollista myös muuttaa, toisin kuin nyt.

" Eiväthän ainoat vaihtoehdot ole aloitekyvytön reppana ja suulas, röyhkeä naistennaurattaja."

Eivät toki. Mutta arvioin vain tuossa preferenssejä siltä kannalta, mitkä vaikuttavat olevan poissulkevia ominaisuuksia ja mitkä eivät.

"Tokihan, jos on niin ujo, ettei uskalla naiselle edes puhua, jää ilman, mutta silloin kannattaa hakea ammattiapua."

Oho. Ja naiset kun tuntuivat usein valittavan, että miehiä pyörii ympärillä liikaa. Tämä ongelma taitaa olla kuitenkin aika marginaalinen.

" "Se väristyksenomainen ihastuminen, jota nainen kokee tavatessaan sen "elämänsä miehen", on väistämättä hiipuvaa lajia. Kysymys onkin lähinnä siitä, ymmärtääkö nainen tätä vai ei. "

Minusta tämäkään ei ole erityisesti naisten ongelma, vaan kummankin sukupuolen on syytä ymmärtää kyseinen tosiasia."

Yleensä miehellä ei ole tämän asian pohtimiseen syytä. Nainen on määräävässä asemassa. Hän on se, joka kokee niitä suuria väristyksiä. Tuskinpa mies kokee suurta ihastumista sen useammin kuin nainenkaan. On hyvin epätodennäköistä, että miehen suuri ihastus kohdistuisi juuri siihen naiseen, joka menettää jalkansa hänen edessään. Siis olettaen (mikä on perusteltua), että niitä todella suuria rakastumisen tunteita koetaan vain muutamaa ihmistä kohtaan elämän aikana, todellisia matcheja muodostunee hyvin vähän. Käytännössä, koska naiset tätä suurta ihastumista vaativat, miehet tyytyvät vähempään, koska arvostavat eri asioita kuin naiset.


""Nainen on luonnollisesti varannut itselleen oikeuden olla tyytymättä muuhun kuin "siihen oikeaan" "

Totta ihmeessä! Ja se oikeus on miehelläkin."

Oikeus, on tottahan toki. Mutta kuten sanoin: Jos mies tätä oikeutta käyttäisi, pareja ei juuri muodostuisi.

"Minusta teet virhepäätelmän luullessasi, että olisi vain pieni miesryhmä, joka vetoaa kaikkiin naisiin."

En väitä, että olisi olemassa pientäkään miesryhmää, joka vetoaisi *kaikkiin* naisiin. Sen sijaan väitän, että se miesjoukko, johon naiset spontaanisti ihastuvat, on hyvin pieni. Huomaathan laskelmani: Oletin, että yksittäinen nainen kiinnostuu vain muutamasta miehestä elämänsä aikana. Tuohon 5 %:n arvioon, jota omat havaintoni tukevat, mahtuu jo verrattoman paljon vaihtelua.

" Uskon, että jokaisessa on puolia, joihin ainakin muutama vastakkaisen sukupuolen edustaja voi ihastua. Näitä ihmisiä vain on harvassa, ja SE on minusta parinmuodostuksen suurin ongelma - ei se, kuten sinä esität, että naiset haikailevat sen oikean perään, kun mies taas huolisi kenet vain, mutta jää naisen haikailun vuoksi ilman. "

Itse asiassa olemme lähes samaa mieltä. Sinä vain oletat, mielestäni perusteettomasti, että kiinnostus olisi automaattisesti molemmanpuoleista silloin kun se todellinen ihastuminen osuu kohdalle. Mistä sitten nousevat kaikki riuduttavasta rakkaudesta kertovat tarinat?

Lue lisää

"Pikemminkin on niin, että miehet arvottavat elämää keskimäärin eri tavalla kuin naiset. Siis katsovat, että se yhdessäolo on yksinoloa mukavampaa ilman suurta maanjäristystäkin. "
"Nainen on määräävässä asemassa. Hän on se, joka kokee niitä suuria väristyksiä. "

Tästä olemme sitten eri mieltä, koska minä uskon, että on ihmisestä, ei sukupuolesta kiinni, alkaako suhteeseen vain ihastumisen tunteita herättävän ihmisen, vai kenen tahansa suostuvaisen kanssa. Itse en voisi kamalampaa keksiä, kuin että olisin tuollainen "järkiratkaisu" poikaystävälleni.

"Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt. "

Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä.

"Huomaan eron ja ymmärrän, että käytännössä eroa ei ole"

Toistaiseksi. Mutta ymmärrät sen, etten ruksi piirteitä mistään listasta, ja sitten vasta päätä ihastua.

"Ja naiset kun tuntuivat usein valittavan, että miehiä pyörii ympärillä liikaa. Tämä ongelma taitaa olla kuitenkin aika marginaalinen. "

Kohteliaan aloitteen saa tehdä, ja on myös hyvä antaa olla, jos toista ei kiinnosta. Roikkujat ja baarin känniääliöt ovat asia erikseen.

"Sinä vain oletat, mielestäni perusteettomasti, että kiinnostus olisi automaattisesti molemmanpuoleista silloin kun se todellinen ihastuminen osuu kohdalle"

Enhän missään vaiheessa ole näin sanonut. Mutta kyllä sitä tapahtuu, usko pois:) Ja siksi kannattaa odottaa. Jos ei ole ihastunut, ei ainakaan minua huvita edes suudella - päinvastoin, toisen kosketus melkeinpä inhottaa, ja miksi ihmeessä ryhtyä silloin suhteeseen? Olen onnellisempi yksin. Eikä tämä ole naiselle, vaan itsenäiselle ihmiselle ominainen piirre.

Siri kirjoitti:

"Pikemminkin on niin, että miehet arvottavat elämää keskimäärin eri tavalla kuin naiset. Siis katsovat, että se yhdessäolo on yksinoloa mukavampaa ilman suurta maanjäristystäkin. "
"Nainen on määräävässä asemassa. Hän on se, joka kokee niitä suuria väristyksiä. "

Tästä olemme sitten eri mieltä, koska minä uskon, että on ihmisestä, ei sukupuolesta kiinni, alkaako suhteeseen vain ihastumisen tunteita herättävän ihmisen, vai kenen tahansa suostuvaisen kanssa. Itse en voisi kamalampaa keksiä, kuin että olisin tuollainen "järkiratkaisu" poikaystävälleni.

"Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt. "

Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä.

"Huomaan eron ja ymmärrän, että käytännössä eroa ei ole"

Toistaiseksi. Mutta ymmärrät sen, etten ruksi piirteitä mistään listasta, ja sitten vasta päätä ihastua.

"Ja naiset kun tuntuivat usein valittavan, että miehiä pyörii ympärillä liikaa. Tämä ongelma taitaa olla kuitenkin aika marginaalinen. "

Kohteliaan aloitteen saa tehdä, ja on myös hyvä antaa olla, jos toista ei kiinnosta. Roikkujat ja baarin känniääliöt ovat asia erikseen.

"Sinä vain oletat, mielestäni perusteettomasti, että kiinnostus olisi automaattisesti molemmanpuoleista silloin kun se todellinen ihastuminen osuu kohdalle"

Enhän missään vaiheessa ole näin sanonut. Mutta kyllä sitä tapahtuu, usko pois:) Ja siksi kannattaa odottaa. Jos ei ole ihastunut, ei ainakaan minua huvita edes suudella - päinvastoin, toisen kosketus melkeinpä inhottaa, ja miksi ihmeessä ryhtyä silloin suhteeseen? Olen onnellisempi yksin. Eikä tämä ole naiselle, vaan itsenäiselle ihmiselle ominainen piirre.

Lue lisää

'"Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt. "

Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä.'

Näyttäisit siis sinäkin kuuluvan siihen joukkoon, jota alkuperäinen kirjoittaja syytti ulkonäkökeskisyydestä.

Joillekin ihmisille se ulkonäkö ei ole kovinkaan merkittävä kriteeri, kyllä se nuppi yleensä ratkaisee, kuinka kauan suhde kestää. Sitäpaitsi, jos on vähänkään supliikki, niin edes se iskeminen ei ole vaikeaa vaikka ei olisikaan mikään komistus (itseasiassa se on törkeän (/liian) helppoa).

Käsitteen "kaunis" voi tietenkin ymmärtää monella tavalla, mutta vielä löytyy niitä tonttuja, jotka palvovat maata naisten alla. Todellisuus on kuitenkin se, että naisista erittäin harva on sanan varsinaisessa merkityksessä kaunis, "ihan nättejä" löytyykin sitten enemmän (valtaosa?), ja näillä mies ajattelee sellaisia, joiden kohdalla ainakaan ulkonäkö ei ole karsiva tekijä.

Siri kirjoitti:

"Pikemminkin on niin, että miehet arvottavat elämää keskimäärin eri tavalla kuin naiset. Siis katsovat, että se yhdessäolo on yksinoloa mukavampaa ilman suurta maanjäristystäkin. "
"Nainen on määräävässä asemassa. Hän on se, joka kokee niitä suuria väristyksiä. "

Tästä olemme sitten eri mieltä, koska minä uskon, että on ihmisestä, ei sukupuolesta kiinni, alkaako suhteeseen vain ihastumisen tunteita herättävän ihmisen, vai kenen tahansa suostuvaisen kanssa. Itse en voisi kamalampaa keksiä, kuin että olisin tuollainen "järkiratkaisu" poikaystävälleni.

"Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt. "

Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä.

"Huomaan eron ja ymmärrän, että käytännössä eroa ei ole"

Toistaiseksi. Mutta ymmärrät sen, etten ruksi piirteitä mistään listasta, ja sitten vasta päätä ihastua.

"Ja naiset kun tuntuivat usein valittavan, että miehiä pyörii ympärillä liikaa. Tämä ongelma taitaa olla kuitenkin aika marginaalinen. "

Kohteliaan aloitteen saa tehdä, ja on myös hyvä antaa olla, jos toista ei kiinnosta. Roikkujat ja baarin känniääliöt ovat asia erikseen.

"Sinä vain oletat, mielestäni perusteettomasti, että kiinnostus olisi automaattisesti molemmanpuoleista silloin kun se todellinen ihastuminen osuu kohdalle"

Enhän missään vaiheessa ole näin sanonut. Mutta kyllä sitä tapahtuu, usko pois:) Ja siksi kannattaa odottaa. Jos ei ole ihastunut, ei ainakaan minua huvita edes suudella - päinvastoin, toisen kosketus melkeinpä inhottaa, ja miksi ihmeessä ryhtyä silloin suhteeseen? Olen onnellisempi yksin. Eikä tämä ole naiselle, vaan itsenäiselle ihmiselle ominainen piirre.

Lue lisää

"Itse en voisi kamalampaa keksiä, kuin että olisin tuollainen "järkiratkaisu" poikaystävälleni."

Itse en taas ymmärrä järkiratkaisujen kauhistelua. Mutta minä olenkin mies, ja insinööri. Oikea telaketjuinsinööri. Survon alleni tunteet ja tuoksut ja järjestän asiat tehokkaasti sekä rationaalisesti. Pakotan palikkatestin palat suunnilleen sopivan muotoisiin koloihin voimalla ja väellä, kun en jaksa etsiä yhteensopivia pareja. (Ehkä ymmärrät, ehkä et.)

"Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä. "

Merkillistä kerta kaikkiaan. Onko tämä nyt sitä tasoajattelua puhtaimmillaan? Että pitää olla ulkonäön puolesta samantasoinen kumppani? Muuten en voi ymmärtää, miten tämä asia liittyy itsearvostukseen.

" Jos ei ole ihastunut, ei ainakaan minua huvita edes suudella - päinvastoin, toisen kosketus melkeinpä inhottaa, ja miksi ihmeessä ryhtyä silloin suhteeseen? Olen onnellisempi yksin. Eikä tämä ole naiselle, vaan itsenäiselle ihmiselle ominainen piirre."

Tavismies taas suutelee mielellään useimpia naisia. Koskettelu on kivaa. Miksipä ei samantien ryhtyisi suhteeseenkin? Tavismies on onnellisempi parisuhteessa kuin yksin. Eikä tämä toki ole miehelle, vaan sosiaaliselle ihmiselle ominainen piirre.

(Olen pahoillani, luovuuteni taitaa olla laskussa.) Kysmys on lähinnä siitä, onko se suuri rakkaus yleensä molemminpuolista vai ei. Siihen emme saane kunnollista vastausta.

DrE kirjoitti:

'"Onko siis se, että pitää lähes kaikkia naisia kauniina merkii hyvästä vai huonosta itsetunnosta. Tätä en oikein ymmärtänyt. "

Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä.'

Näyttäisit siis sinäkin kuuluvan siihen joukkoon, jota alkuperäinen kirjoittaja syytti ulkonäkökeskisyydestä.

Joillekin ihmisille se ulkonäkö ei ole kovinkaan merkittävä kriteeri, kyllä se nuppi yleensä ratkaisee, kuinka kauan suhde kestää. Sitäpaitsi, jos on vähänkään supliikki, niin edes se iskeminen ei ole vaikeaa vaikka ei olisikaan mikään komistus (itseasiassa se on törkeän (/liian) helppoa).

Käsitteen "kaunis" voi tietenkin ymmärtää monella tavalla, mutta vielä löytyy niitä tonttuja, jotka palvovat maata naisten alla. Todellisuus on kuitenkin se, että naisista erittäin harva on sanan varsinaisessa merkityksessä kaunis, "ihan nättejä" löytyykin sitten enemmän (valtaosa?), ja näillä mies ajattelee sellaisia, joiden kohdalla ainakaan ulkonäkö ei ole karsiva tekijä.

Lue lisää

"Näyttäisit siis sinäkin kuuluvan siihen joukkoon, jota alkuperäinen kirjoittaja syytti ulkonäkökeskisyydestä. "

Ei en ole ulkonäköKESKEINEN, mutta kyllä se erittäin tärkeää on, muuten en ihastu. Fyysinen puoli on tärkeä sekin.

"nuppi yleensä ratkaisee, kuinka kauan suhde kestää"

Totta kai, mutta luonnettahan ei päältä näe. Usko pois, on olemassa ihmisiä, jotka ovat sekä kauniita/komeita että mukavia, fiksuja, luotettavia... Miksi hyvä ulkonäkö ja hyvä luonne sulkisivat toisensa pois?

"Käsitteen "kaunis" voi tietenkin ymmärtää monella tavalla, mutta vielä löytyy niitä tonttuja, jotka palvovat maata naisten alla. "

En ihan ymmärtänyt tämän lauseen tarkoitusta, tai sitä, miten tuo kauneuden määrittely liittyi aiheeseen?

Mies muka kirjoitti:

"Itse en voisi kamalampaa keksiä, kuin että olisin tuollainen "järkiratkaisu" poikaystävälleni."

Itse en taas ymmärrä järkiratkaisujen kauhistelua. Mutta minä olenkin mies, ja insinööri. Oikea telaketjuinsinööri. Survon alleni tunteet ja tuoksut ja järjestän asiat tehokkaasti sekä rationaalisesti. Pakotan palikkatestin palat suunnilleen sopivan muotoisiin koloihin voimalla ja väellä, kun en jaksa etsiä yhteensopivia pareja. (Ehkä ymmärrät, ehkä et.)

"Jos kaikki kelpaa, niin ei varmaan itseään kauhean korkeassa arvossa pidä. "

Merkillistä kerta kaikkiaan. Onko tämä nyt sitä tasoajattelua puhtaimmillaan? Että pitää olla ulkonäön puolesta samantasoinen kumppani? Muuten en voi ymmärtää, miten tämä asia liittyy itsearvostukseen.

" Jos ei ole ihastunut, ei ainakaan minua huvita edes suudella - päinvastoin, toisen kosketus melkeinpä inhottaa, ja miksi ihmeessä ryhtyä silloin suhteeseen? Olen onnellisempi yksin. Eikä tämä ole naiselle, vaan itsenäiselle ihmiselle ominainen piirre."

Tavismies taas suutelee mielellään useimpia naisia. Koskettelu on kivaa. Miksipä ei samantien ryhtyisi suhteeseenkin? Tavismies on onnellisempi parisuhteessa kuin yksin. Eikä tämä toki ole miehelle, vaan sosiaaliselle ihmiselle ominainen piirre.

(Olen pahoillani, luovuuteni taitaa olla laskussa.) Kysmys on lähinnä siitä, onko se suuri rakkaus yleensä molemminpuolista vai ei. Siihen emme saane kunnollista vastausta.

Lue lisää

"Onko tämä nyt sitä tasoajattelua puhtaimmillaan?!"

Ei todellakaan ole kyse tasoista! Mutta hyvääänen aika, et oikeasti voi väittää, että pidät kaikkia naisia puoleensavetävinä? Miespuoliset ystäväni tuntuvat kelpuuttavat semmoisen 5% (joka ei muuten ole täsmälleen sama ryhmä kaikilla), tytöillä sama juttu. Mutta tässähän meidän eromme olikin, sinä haluat vain jonkun, me "sen oikean". (Ja ihan tarkoituksella lainauksissa, älä jaksa käsittää tätä joksikin täydellisyyden tavoitteluksi.)

"Tavismies taas suutelee mielellään useimpia naisia. Koskettelu on kivaa. Miksipä ei samantien ryhtyisi suhteeseenkin?"

Suutelu on kivaa, jos on viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Muuten se on inhottavaa. Olet todella kummallinen (sorry vain). Luulisi, että kyky ihastua olisi ihmisessä sen verran syvällä, että sinustakin löytyisi. Mutta silloin sinulle ei tule mieleenkään väittää, että kenen tahansa kanssa voi alkaa suhteeseen. Kun ne ihastumisen/rakastumisen tunteet ovat POINTTI rakkaussuhteissa. Muutenhan se on vain ystävyyttä.

Siri kirjoitti:

"Onko tämä nyt sitä tasoajattelua puhtaimmillaan?!"

Ei todellakaan ole kyse tasoista! Mutta hyvääänen aika, et oikeasti voi väittää, että pidät kaikkia naisia puoleensavetävinä? Miespuoliset ystäväni tuntuvat kelpuuttavat semmoisen 5% (joka ei muuten ole täsmälleen sama ryhmä kaikilla), tytöillä sama juttu. Mutta tässähän meidän eromme olikin, sinä haluat vain jonkun, me "sen oikean". (Ja ihan tarkoituksella lainauksissa, älä jaksa käsittää tätä joksikin täydellisyyden tavoitteluksi.)

"Tavismies taas suutelee mielellään useimpia naisia. Koskettelu on kivaa. Miksipä ei samantien ryhtyisi suhteeseenkin?"

Suutelu on kivaa, jos on viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Muuten se on inhottavaa. Olet todella kummallinen (sorry vain). Luulisi, että kyky ihastua olisi ihmisessä sen verran syvällä, että sinustakin löytyisi. Mutta silloin sinulle ei tule mieleenkään väittää, että kenen tahansa kanssa voi alkaa suhteeseen. Kun ne ihastumisen/rakastumisen tunteet ovat POINTTI rakkaussuhteissa. Muutenhan se on vain ystävyyttä.

Lue lisää

Eivät kaikki naiset ole puoleensavetäviä. Mutta 90 % kuitenkin. (Myönnyn ehkä 80 %:iin, jos oletetaan, että otetaan vain ne naiset, jotka tunnetaan hyvin, eli tuttavapiirin naiset.)

Eikä kysymys ole "vain jonkun" haluamisesta. Tavismiehelle harva nainen on "vain joku", vaan useimmat naiset ovat erityisen kiinnostavia. Tavismies kyllä ihastuu useimpiin naisiin, jos se tulee ajankohtaiseksi. Tuskin hän palavasti jalat alta vievästi ihastuu sen useammin kuin naisetkaan. (Tässä suhteessa en tosin puhu ollenkaan omasta kokemuksestani, vaan heijastan lähinnä palstalla esitettyjä ja tuttavapiirini kantoja asiaan. Itse en ihastu koskaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi naisseurasta, kiintyisi naisiin aivan rakkaudeksi asti ja haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan.) Ja tavismiehelle riittää se, että rakastaa omalla tavallaan. Se, että on hyvä olla. Ei ystävyys ole ollenkaan sama asia, ystäviä ei suudella.

Siri kirjoitti:

"Onko tämä nyt sitä tasoajattelua puhtaimmillaan?!"

Ei todellakaan ole kyse tasoista! Mutta hyvääänen aika, et oikeasti voi väittää, että pidät kaikkia naisia puoleensavetävinä? Miespuoliset ystäväni tuntuvat kelpuuttavat semmoisen 5% (joka ei muuten ole täsmälleen sama ryhmä kaikilla), tytöillä sama juttu. Mutta tässähän meidän eromme olikin, sinä haluat vain jonkun, me "sen oikean". (Ja ihan tarkoituksella lainauksissa, älä jaksa käsittää tätä joksikin täydellisyyden tavoitteluksi.)

"Tavismies taas suutelee mielellään useimpia naisia. Koskettelu on kivaa. Miksipä ei samantien ryhtyisi suhteeseenkin?"

Suutelu on kivaa, jos on viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Muuten se on inhottavaa. Olet todella kummallinen (sorry vain). Luulisi, että kyky ihastua olisi ihmisessä sen verran syvällä, että sinustakin löytyisi. Mutta silloin sinulle ei tule mieleenkään väittää, että kenen tahansa kanssa voi alkaa suhteeseen. Kun ne ihastumisen/rakastumisen tunteet ovat POINTTI rakkaussuhteissa. Muutenhan se on vain ystävyyttä.

Lue lisää

itsellä omakohtaista kokemusta elämästä jossa melkein ainoat oletetut kontaktit vastakkaiselta sukupuolelta ovat hymyily kaupan kassalla jne. niin on turha esittää hölmistynyttä jos se huomio keneltä tahansa naiselta kelpaisi. Mä voin omasta puolestani sanoa että kun kävelen kaupungilla niin suunnilleen samanikäisistä vastaantulevista naisista melkein 80% ainakin ulkoisesti näyttää sellaisilta keihin haluaisin tutustua paremmin tai jopa suudelle heidän kanssaan. En nyt tietenkään voi puhua mistään 'ihastumisesta' mutta kuitenkin.

It's hard to understand when you newer been there your self...

Siri kirjoitti:

"Näyttäisit siis sinäkin kuuluvan siihen joukkoon, jota alkuperäinen kirjoittaja syytti ulkonäkökeskisyydestä. "

Ei en ole ulkonäköKESKEINEN, mutta kyllä se erittäin tärkeää on, muuten en ihastu. Fyysinen puoli on tärkeä sekin.

"nuppi yleensä ratkaisee, kuinka kauan suhde kestää"

Totta kai, mutta luonnettahan ei päältä näe. Usko pois, on olemassa ihmisiä, jotka ovat sekä kauniita/komeita että mukavia, fiksuja, luotettavia... Miksi hyvä ulkonäkö ja hyvä luonne sulkisivat toisensa pois?

"Käsitteen "kaunis" voi tietenkin ymmärtää monella tavalla, mutta vielä löytyy niitä tonttuja, jotka palvovat maata naisten alla. "

En ihan ymmärtänyt tämän lauseen tarkoitusta, tai sitä, miten tuo kauneuden määrittely liittyi aiheeseen?

Lue lisää

...kun kerran kysytään.

"En ihan ymmärtänyt tämän lauseen tarkoitusta, tai sitä, miten tuo kauneuden määrittely liittyi aiheeseen?"

Viittasin alkuperäiseen tekstiin (eli kyllä liittyy aiheeseen, muttei niinkään sinun kommenttiisi):

"... koska useimmat naiset koetaan kauniiksi ja seksikkäiksi..."

Eli en koe, ja tuollainen ajattelutapa rasittaa minua. ;).

"Totta kai, mutta luonnettahan ei päältä näe. Usko pois, on olemassa ihmisiä, jotka ovat sekä kauniita/komeita että mukavia, fiksuja, luotettavia... Miksi hyvä ulkonäkö ja hyvä luonne sulkisivat toisensa pois?"

En ole väittänytkään, että ne sulkisivat toisensa pois. Itseasiassa olen itsekin hyvännäköinen (ja taas, oikeasti komeita miehiä on todellisuudessa erittäin vähän, joten en kuulu heihin) ja todistettavasti fiksukin. Mukavuus sitten taas onkin toinen juttu.

Itseasiassa olen _hieman_ eri mieltä tuon "luonteen päältänäkemisen" kanssa. Kun pitää silmät auki, ja seuraa vähän sivusta, huomaa yllättävän paljon. Ei toki päde mihinkään baarikohtaamisiin, mutta eihän niihin ollut tarkoitus rajoittuakaan?

Yleensäottaen voisi todeta, että monilla ns. hyvännäköisillä on ongelmana se, että he vaivaavat näöllään itseään liikaa. Ts. suuri osa ajasta kuluu turhanpäiväisyyksistä murehtimiseen, eikä niinkään henkiseen kasvuun. Ei kuitenkaan voi, kuten totesitkin, yleistää. Nyt vaan sattuu olemaan niin, että mukavimmat ja nerokkaimmat tuntemani ihmiset ovat ihan tavallisen (osa kylläkin vähän hassun) näköisiä ihmisiä.

DrE kirjoitti:

...kun kerran kysytään.

"En ihan ymmärtänyt tämän lauseen tarkoitusta, tai sitä, miten tuo kauneuden määrittely liittyi aiheeseen?"

Viittasin alkuperäiseen tekstiin (eli kyllä liittyy aiheeseen, muttei niinkään sinun kommenttiisi):

"... koska useimmat naiset koetaan kauniiksi ja seksikkäiksi..."

Eli en koe, ja tuollainen ajattelutapa rasittaa minua. ;).

"Totta kai, mutta luonnettahan ei päältä näe. Usko pois, on olemassa ihmisiä, jotka ovat sekä kauniita/komeita että mukavia, fiksuja, luotettavia... Miksi hyvä ulkonäkö ja hyvä luonne sulkisivat toisensa pois?"

En ole väittänytkään, että ne sulkisivat toisensa pois. Itseasiassa olen itsekin hyvännäköinen (ja taas, oikeasti komeita miehiä on todellisuudessa erittäin vähän, joten en kuulu heihin) ja todistettavasti fiksukin. Mukavuus sitten taas onkin toinen juttu.

Itseasiassa olen _hieman_ eri mieltä tuon "luonteen päältänäkemisen" kanssa. Kun pitää silmät auki, ja seuraa vähän sivusta, huomaa yllättävän paljon. Ei toki päde mihinkään baarikohtaamisiin, mutta eihän niihin ollut tarkoitus rajoittuakaan?

Yleensäottaen voisi todeta, että monilla ns. hyvännäköisillä on ongelmana se, että he vaivaavat näöllään itseään liikaa. Ts. suuri osa ajasta kuluu turhanpäiväisyyksistä murehtimiseen, eikä niinkään henkiseen kasvuun. Ei kuitenkaan voi, kuten totesitkin, yleistää. Nyt vaan sattuu olemaan niin, että mukavimmat ja nerokkaimmat tuntemani ihmiset ovat ihan tavallisen (osa kylläkin vähän hassun) näköisiä ihmisiä.

Lue lisää

"Eli en koe, ja tuollainen ajattelutapa rasittaa minua. ;)"

No niin, sitähän minäkin! Onhan sentään joku mies tätä mieltä.

"Itseasiassa olen _hieman_ eri mieltä tuon "luonteen päältänäkemisen" kanssa. Kun pitää silmät auki, ja seuraa vähän sivusta, huomaa yllättävän paljon. Ei toki päde mihinkään baarikohtaamisiin, mutta eihän niihin ollut tarkoitus rajoittuakaan? "

Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma...

"Yleensäottaen voisi todeta, että monilla ns. hyvännäköisillä on ongelmana se, että he vaivaavat näöllään itseään liikaa. Ts. suuri osa ajasta kuluu turhanpäiväisyyksistä murehtimiseen, eikä niinkään henkiseen kasvuun. "

Siksipä onkin niin vaikeaa löytää sitä oikeaa... Itsekin olen "todistettavasti fiksu", ja juuri viikonloppuna muuan miespuolinen ystäväni sanoi, että vaikka on paljon nättejä naisia, harva on KAUNIS, ja minä kuulemma olen myös sitä:) Onneksi, kun oma kaveripiiri on fiksua, ei juuri tarvitse tyhjäpäiden seurasta kärsiä.

Siri kirjoitti:

"Eli en koe, ja tuollainen ajattelutapa rasittaa minua. ;)"

No niin, sitähän minäkin! Onhan sentään joku mies tätä mieltä.

"Itseasiassa olen _hieman_ eri mieltä tuon "luonteen päältänäkemisen" kanssa. Kun pitää silmät auki, ja seuraa vähän sivusta, huomaa yllättävän paljon. Ei toki päde mihinkään baarikohtaamisiin, mutta eihän niihin ollut tarkoitus rajoittuakaan? "

Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma...

"Yleensäottaen voisi todeta, että monilla ns. hyvännäköisillä on ongelmana se, että he vaivaavat näöllään itseään liikaa. Ts. suuri osa ajasta kuluu turhanpäiväisyyksistä murehtimiseen, eikä niinkään henkiseen kasvuun. "

Siksipä onkin niin vaikeaa löytää sitä oikeaa... Itsekin olen "todistettavasti fiksu", ja juuri viikonloppuna muuan miespuolinen ystäväni sanoi, että vaikka on paljon nättejä naisia, harva on KAUNIS, ja minä kuulemma olen myös sitä:) Onneksi, kun oma kaveripiiri on fiksua, ei juuri tarvitse tyhjäpäiden seurasta kärsiä.

Lue lisää

Sanonpa nyt suoraan. Jos sinä olet niin fiksu ja kaunis kuin annat ymmärtää ja kaverisikin vielä niin mahdottoman hienoja ihmisiä, niin hiiteen siitä neuvomasta. Suurin osa muista tällaisilla palstoilla keskustelijoista (itseni mukaanlukien) on rumia ja sosiaalisessa älykkyydessä ainakin on puutteita, jos ei muussakin. Ihmettelin heti alkuunsa, miten sinä kirjoitat niin omituisia. Meillä taviksilla on pikkuisen erilaiset ongelmat kuin sinulla, eikä oikein tunnu, että sinä niistä ihmeemmin ymmärtäisit. Ymmärrän se aivan hyvin. Miten voisit nähdä maailman ollenkaan samalla tavalla kuin tavis?

Siri kirjoitti:

"Eli en koe, ja tuollainen ajattelutapa rasittaa minua. ;)"

No niin, sitähän minäkin! Onhan sentään joku mies tätä mieltä.

"Itseasiassa olen _hieman_ eri mieltä tuon "luonteen päältänäkemisen" kanssa. Kun pitää silmät auki, ja seuraa vähän sivusta, huomaa yllättävän paljon. Ei toki päde mihinkään baarikohtaamisiin, mutta eihän niihin ollut tarkoitus rajoittuakaan? "

Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma...

"Yleensäottaen voisi todeta, että monilla ns. hyvännäköisillä on ongelmana se, että he vaivaavat näöllään itseään liikaa. Ts. suuri osa ajasta kuluu turhanpäiväisyyksistä murehtimiseen, eikä niinkään henkiseen kasvuun. "

Siksipä onkin niin vaikeaa löytää sitä oikeaa... Itsekin olen "todistettavasti fiksu", ja juuri viikonloppuna muuan miespuolinen ystäväni sanoi, että vaikka on paljon nättejä naisia, harva on KAUNIS, ja minä kuulemma olen myös sitä:) Onneksi, kun oma kaveripiiri on fiksua, ei juuri tarvitse tyhjäpäiden seurasta kärsiä.

Lue lisää

Siri: "Ei en ole ulkonäköKESKEINEN, mutta kyllä se erittäin tärkeää on, muuten en ihastu. Fyysinen puoli on tärkeä sekin."

ja sitten:

Siri: "Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma..."

Niin siis mikä oli tärkeää?

"Siksipä onkin niin vaikeaa löytää sitä oikeaa..."

Mutta sinullahan on jo poikaystävä. Taas trollia ruokitaan...

DrE kirjoitti:

Siri: "Ei en ole ulkonäköKESKEINEN, mutta kyllä se erittäin tärkeää on, muuten en ihastu. Fyysinen puoli on tärkeä sekin."

ja sitten:

Siri: "Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma..."

Niin siis mikä oli tärkeää?

"Siksipä onkin niin vaikeaa löytää sitä oikeaa..."

Mutta sinullahan on jo poikaystävä. Taas trollia ruokitaan...

Lue lisää

"Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma..."

Ah, mutta ymmärsit väärin. Tärkeimmät LUONTEENPIIRTEET. Ei mahtava luonne toki kaikkea korvaa.

Siri kirjoitti:

"Totta tuokin, mutta ehkä kuitenkin ne (ainakin minulle) tärkeimmät asiat selviävät sitten jutellessa. Siis luotettavuus, arvomaailma..."

Ah, mutta ymmärsit väärin. Tärkeimmät LUONTEENPIIRTEET. Ei mahtava luonne toki kaikkea korvaa.

Lue lisää

"Ah, mutta ymmärsit väärin. Tärkeimmät LUONTEENPIIRTEET. Ei mahtava luonne toki kaikkea korvaa."

Ymmärsin ihan oikein, olit vain epätäsmällinen. ;)

Nyt olet kuitenkin ilmeisesti taipumassa kompromissiin? Aiemmin mainitsit, että ulkonäkö on _erittäin tärkeää_. Nyt tyydyt siihen, ettei luonne korvaa kaikkea; Ilmeisesti siis jotain se paikkaa... Ennakkoajatustesi vuoksi et voi ihastua sellaiseen ihmiseen, jolla olisi mahdollisesti jotain petrattavaa ulkonäön suhteen, mutta olisi psyykkisiltä ominaisuuksiltaan loistava tyyppi. Kovin ahdasmieliseltä ja rajoittuneelta vaikuttaa.

DrE kirjoitti:

"Ah, mutta ymmärsit väärin. Tärkeimmät LUONTEENPIIRTEET. Ei mahtava luonne toki kaikkea korvaa."

Ymmärsin ihan oikein, olit vain epätäsmällinen. ;)

Nyt olet kuitenkin ilmeisesti taipumassa kompromissiin? Aiemmin mainitsit, että ulkonäkö on _erittäin tärkeää_. Nyt tyydyt siihen, ettei luonne korvaa kaikkea; Ilmeisesti siis jotain se paikkaa... Ennakkoajatustesi vuoksi et voi ihastua sellaiseen ihmiseen, jolla olisi mahdollisesti jotain petrattavaa ulkonäön suhteen, mutta olisi psyykkisiltä ominaisuuksiltaan loistava tyyppi. Kovin ahdasmieliseltä ja rajoittuneelta vaikuttaa.

Lue lisää

Jos en tunne fyysistä vetoa, en tosiaan varmaan ole romanttisessa mielessä kiinnostunut. Juttu voi lopahtaa seuraavaksi siihen, jos ei henkisellä tasolla synkkaa. Näin olen sanonut koko ajan. Väittäisin, että peri-inhimillistä, ahdasmielisyyssyytettä en ihan ymmärtänyt. Et varmaan tosissasi yritä väittää, että fyysinen vetovoima olisi toisarvoinen asia parisuhteissa?

Onhan se ikävää, kun naiset eivät osaa arvostaa epävarmoja ja itsesääliin taipuvaisia miehiä.

Onhan se epäreilua, että naiset ovat enemmän kiinnostuneita hauskan persoonallisista kuin tylsän tavallisista miehistä.

Ja nyt kun tämä on todettu, on aika lopettaa epämiehekäs ruikutus ja siirtyä toimintaan.

Yritetään uudestaan. Jos ei onnistu, yritetään uudelleen. Yritetään paremmin. Jos ei vieläkään onnistu, niin täytyy yrittää vielä paremmin. Ja tarvittaessa uudelleen, aina vain paremmin ja paremmin. Paremmin, paremmin, paremmin.

Tätä luonto meiltä vaatii.

Kaikkihan sen tietää, että Suomessa suurin osa suhteista alkaa baarissa (esim. kaikki tuntemani tapaukset). Kuitenkin, on ihmisiä kuten minä, jotka eivät käytä alkoholia. En ole sinänsä absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni rajoittuu pieneen viinitilkkaan kerran vuodessa (jouluna). En käytä alkoholia, koska en näe että siitä saa mitään hyötyä, päinvastoin. Missään nimessä en alkaisi käymään baareissa vain sen takia, että voisin ehkä 0.1% tod. näköisyydellä törmätä siellä naiseen. Naurettavaa ja erityisesti säälittävää.

Itse en ole koskaan yrittänyt tutustua naisiin edes kaverimielessä. En ole kuitenkaan mikään huonokäytöksinen ja ruma nössykkä, jota naiset juoksevat karkuun. Nuorempana itsetunto oli puhdas 0, joten silloin ei voinut edes harkita kontaktia naisiin. Nyt hiukan vanhempana, itsetunnossa on vielä aikalailla ongelmia, mutta ei se kyllä ulospäin näy. Viimeksi olin aktiivisesti tekemisissä naisten kanssa ylä-asteella, ja silloin kyllä pari tyttöä oli kiinnostunut. Sen jälkeen en ole ollut tilanteissa, jossa nainen olisi oikeen voinut osoittaa kiinnostusta. Tästä johtuen, en osaa arvioida tarkasti, mille "tasolle" sijoitun naisten mielestä. Veikkaisin kuitenkin, että suhteellisen alas (siis _todella_ kauaksi jostain eliittimiehistä).

Todellinen "ongelma" on, että havaintoni erityisesti nuorten naisten asenteista, vaatimuksista ja yleisestä moraalista on aiheuttanut sen, etten yksinkertaisesti ole kiinnostunut naisista. Tietysti törmään joskus söpöihin naisiin, jotka on sinänsä kiinnostavia. En kuitenkaan usko, että on millään tasolla todennäköistä törmätä naiseen, joka ei olisi niin uskomattoman pinnallinen ja idiootti asenteissaan, mitä ilmeisesti 90% (nuorista) naisista nykyään on. Tiedän että asenteeni on vähän kylmä, mutta minkäs teet, mikään näkemäni ei ole vielä todistanut asennettani virheelliseksi.

Olet oikeassa. Miksi niin monet miehet ruikuttavat naisenpuutettaan.

Jos ei pääse kontaktiin naisten kanssa, ensimmäinen asia, minkä itse voi tehdä, on katsoa peiliin kriittisesti ja miettiä, olisiko jotain tehtävissä. Ja jos ei ulkomuodossa niin käytöksessä tai jossain muussa asiassa.

On käsittämätöntä, että syytä omaan naisenpuutteeseen haetaan aina muualta kuin itsestä. Kuitenkin itse on se, jolle voi tehdä jotain ja siten parantaa mahdollisuuksiaan.

Laiska-Leena kirjoitti:

Olet oikeassa. Miksi niin monet miehet ruikuttavat naisenpuutettaan.

Jos ei pääse kontaktiin naisten kanssa, ensimmäinen asia, minkä itse voi tehdä, on katsoa peiliin kriittisesti ja miettiä, olisiko jotain tehtävissä. Ja jos ei ulkomuodossa niin käytöksessä tai jossain muussa asiassa.

On käsittämätöntä, että syytä omaan naisenpuutteeseen haetaan aina muualta kuin itsestä. Kuitenkin itse on se, jolle voi tehdä jotain ja siten parantaa mahdollisuuksiaan.

Lue lisää

Ei vian etsiminen muualta kuin itsestä ole mitenkään paha asia tässä tapauksessa. Yhteiskunnassa on monia sairaalloisia arvostuksia, joita pitääkin kritisoida. Ilmeisiä puutteita omassa käytöksessä pitää toki myös karsia, jos haluaa tuloksia. Mutta kuka haluaa ihmisen, joka muovautuu yhteisön vaatimuksiin kuin sairaalabakteeri, vaikka ne vaatimukset olisivat kuinka älyttömiä ja yksilölle vieraita? Tässä vaiheessa ne arvostukset kääntyvätkin toisinpäin; parisuhde on merkityksetön suhteessa oman persoonan säilyttämiseen.

Käsitys siitä, että täällä valittavat miehet olisivat jotenkin poikkeuksellisen inhottavia ja kaipaavat vain potkua persauksille, on merkillinen. Totuus on se, että Suomessa on kymmeniä tuhansia "ylimääräisiä" nuoria miehiä. Vaikka kaikki miehet alkaisivat kuinka kohteliaiksi, tyylikkäiksi, hyväntuoksuisiksi, menestyviksi ja urheilullisiksi, jäisi aina kymmeniä tuhansia miehiä ulkopuolisiksi. No, tuohon joukkoon kuuluu tietysti niitäkin, jotka käyttäytyvät parisuhde-elämään sopimattomasti. Naisten intresseissä on tietysti syyllistää miehet itsensä asiasta; naisethan tietysti hallitsevana osapuolena ovat tyytyväisiä, kun saavat "tasokkaampaa" eli enemmän heidän toiveidensa mukaista tarjontaa. Miesten itsekunnioitukselle tämä ei välttämättä ole hyväksi, ja lopulta se kääntyy tietysti naisia itseään vastaan. Oli miten tahansa, nuoret miehet tulevat aina valittamaan yksinäisyyttään ja naisenkaipuutaan, koska aina tulee olemaan runsain mitoin "tarpeettomia ihmisiä", nuoria ylimääräisiä miehiä. Se valitus on ehtymätön luonnonvara.

Syyllistä tuohon ongelmaan ei ole, eikä ainakaan minun tarkoitukseni ole ollut sitä etsiäkään. Ilmiötä voi pohtia ihan muutenkin vain.

m81 kirjoitti:

Kaikkihan sen tietää, että Suomessa suurin osa suhteista alkaa baarissa (esim. kaikki tuntemani tapaukset). Kuitenkin, on ihmisiä kuten minä, jotka eivät käytä alkoholia. En ole sinänsä absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni rajoittuu pieneen viinitilkkaan kerran vuodessa (jouluna). En käytä alkoholia, koska en näe että siitä saa mitään hyötyä, päinvastoin. Missään nimessä en alkaisi käymään baareissa vain sen takia, että voisin ehkä 0.1% tod. näköisyydellä törmätä siellä naiseen. Naurettavaa ja erityisesti säälittävää.

Itse en ole koskaan yrittänyt tutustua naisiin edes kaverimielessä. En ole kuitenkaan mikään huonokäytöksinen ja ruma nössykkä, jota naiset juoksevat karkuun. Nuorempana itsetunto oli puhdas 0, joten silloin ei voinut edes harkita kontaktia naisiin. Nyt hiukan vanhempana, itsetunnossa on vielä aikalailla ongelmia, mutta ei se kyllä ulospäin näy. Viimeksi olin aktiivisesti tekemisissä naisten kanssa ylä-asteella, ja silloin kyllä pari tyttöä oli kiinnostunut. Sen jälkeen en ole ollut tilanteissa, jossa nainen olisi oikeen voinut osoittaa kiinnostusta. Tästä johtuen, en osaa arvioida tarkasti, mille "tasolle" sijoitun naisten mielestä. Veikkaisin kuitenkin, että suhteellisen alas (siis _todella_ kauaksi jostain eliittimiehistä).

Todellinen "ongelma" on, että havaintoni erityisesti nuorten naisten asenteista, vaatimuksista ja yleisestä moraalista on aiheuttanut sen, etten yksinkertaisesti ole kiinnostunut naisista. Tietysti törmään joskus söpöihin naisiin, jotka on sinänsä kiinnostavia. En kuitenkaan usko, että on millään tasolla todennäköistä törmätä naiseen, joka ei olisi niin uskomattoman pinnallinen ja idiootti asenteissaan, mitä ilmeisesti 90% (nuorista) naisista nykyään on. Tiedän että asenteeni on vähän kylmä, mutta minkäs teet, mikään näkemäni ei ole vielä todistanut asennettani virheelliseksi.

Lue lisää

Mikäs pointti sinun kirjoituksessasi oli? Olet juuri sellainen absolutistiluuseri, josta edellinen kirjoittaja puhui, ja todistit siksi hänen olevan oikeassa.

Kitty kirjoitti:

Mikäs pointti sinun kirjoituksessasi oli? Olet juuri sellainen absolutistiluuseri, josta edellinen kirjoittaja puhui, ja todistit siksi hänen olevan oikeassa.

Noh, vaikka itse olenkin "luuseri" ihmissuhdeasioissa, niin ei se viinasta johdu. Kyllähän naisiin voisi tutustua arkisissakin ympyröissä, jos haluaisi. Yleensä suomalaiset vaan joutuvat tyytymään baarituttavuuksiin, koska ne on antisosiaalisille ihmisille, kuten me suomalaiset, paljon helpompia.

Kyllä löytyy miehiäkin, jotka rakastuvat/ihastuvat. En olisi uskonut, että tämä jollekin pitää kertoa. Ja ainoastaan todella säälittävät tyypit alkavat suhteeseen kenen tahansa kanssa. Taitavat vain esiintyä runsain mitoin näillä palstoilla.