Muistot vie

Vie hetkiin elää uudelleen esiin nousee käy niitä yhteisen elämän filminauhaa. halausm Suru avaa syvät vedet on tunne, minä hukun. Sydämessä on se suurin kyynelten meri, ei sillä näy ei oo rantoja. Samaistun suruntielle olen sen käyny, voimia sydämelles rakkaudella..Liisa

Aina kun illan kohtu avautuu minulle ja sen yksinäinen sisus, kaipaan sinua ja muistan hämärä laskeutui meille ja tulit syliini. En ollut yksin. Poskiani eivät koristaneet kaipuun kyyyneleet. Tarvitsen sinua! Tiedän, Rakas, maa on jo muokannut ruumiisi mullaksi. kauneus joka oli sylissäni on haipunut maan tumman poveen ja jäljellä ei iole sinusta enää mitään, mihin koskea. Kaipaan sinua. Kaipaan niin, että yön siivistä kuulen sinua. Jossain minussa asut edelleen. Pidät majaasi minun sisällä. Olet kosketus pävieni kulussa. Kuiskaus öitteni yksinäisyydessä. Minä tunnen sen. Koen sen. Kun suruni vuotaa ja murhe vyöryy, sinä olet. Tiedän että jossakin tajuat, miten tarvitsen sinua. Tiedostat yksinäisyyteni. Ymmärrän että sinä odotat minua. Uskollista Rakkauttani ja että saamme taas olla yhdessä. Tiedän että kun on aika, en enää ole yksin ja kyyneleeni kuivuvat. Vielä tänäin vaivun iltaani yksim ja yön hunnut tuovat äänesi minulle. http://www.youtube.com/watch?v=OglNPNPWvSo&feature=related Kiitos runostasi. Kun ikävä kasvaa kyllin isoksi ja kaipuu vuotaa sydämestä, suurempaa Rakkautta ei voi tuntea toista kohtaan. Merkittävämmän kokemuksen äärellä ei voi seistä. Jokainen sirpale yhteisiä muistoja, on pieni taivas. Yhderssä vietetyt hetket kappale paratiisia. Sen kaiiken syvyyden sopeuttaa tajuntaan, kun sen kokee. Muutoin se on vain elämän virtaa. Ja eräs Rakkaustarina. Syvä, koskettava ja koettava Rakkauruno. Tällaisen Runon äärellä hiljentyy ja nöyrtyy. Rohkeutta ja kauneutta. Sitä tämä runosi pitää sisällään. Ja ikävää ihmisen koko mitassa. Rakkautta. Hieno Runosi. Sydämestä kannustusta ja voimia iltaasi. Vierellä olen.

.. Kulkea muistoin voin vierelläs ain on lahjana kalliimpi kultaa.. Ei mikään pysty korvaamaan arvoa muistojen. *Tähtitaivaan alla Sinut kerran kohtasin meri vei Sinut minulta pois mutta muistoas - sitä ei vie minulta kukaan! Milloinkaan. Jokainen pimeä syysilta näen Sinut yhä tähtenä kirkkaana taivaalla pohjoisen..* kiitän.

kaunista ja taidokasta riimittelyä, jota vain ihaillen voin lukea. Suruvoittoinen kylläkin, mutta tekstin soljuvuus melkeinpä antaa sillekin unohduksen.