Olen parikymppinen nainen ja täysin turtunut tunteilla pelaamiseen... Olen onnistunut törmäämään kaikkiin niihin vääriim miehiin; narsistisiin pelimiehiin, läheisriippuvaisiin ja henkisesti sadisteihin. Miehet ovat käyttäneet minua pelinappulana julmissa leikeissään ja käyttäneet hyväksi omiin tarkoituksiinsa. Ja kun huomaan sen, on jo liian myöhäistä. Olen palasina. Ennen olen jaksanut korjata itseni kasaan, mutta nyt olen niin katkeroitunut ja vihainen, etten enää pysty.
Tunnen voimakasta vihaa ja katkeruutta miehiä kohtaan. En pysty kuvittelemaan itseäni enää yhdessä kenenkään kanssa. Järki sanoo, ettei saisi yleistää huonoja kokemuksiani kaikkiin miehiin, mutta en pysty hallitsemaan tätä. Kun törmään miehiin(vapaalla ja töissä ym) minua ärsyttää suunnattomasti. En näe ihmistä, vaan pelimiehen, joka haluaa pelkkää seksiä, ihan sama millä asialla hän sanoo olevansa. Haastan myös helposti riitaa miesten kanssa ja heitän kyynisiä kommentteja heidän sanomisiinsa. En tunne enää seksuaalista vetovoimaa heitä kohtaan... Tuntuu että olen kadottanut sen osan itsestäni, siinä vaiheessa kun miehet ovat käyttäneet minua omiin haluihinsa välittämättä siitä, miltä minusta tuntuu.
Kokemus on opettanut, että jokainen mies pettää tilaisuuden tullen... olen ollut tietämättäni se toinen nainen ja MONESTI. En halua uskoa, että jokainen pettää ja että minuakin varten on joku... Mutta en pysty enää edes keskustelemaan miesten kanssa, kun tuntuu että he miettivät vain seksiä ja tapoja joilla taas särkeä minut palasiksi. Tämä viha tappaa minua päivä päivältä enemmän. En enää tunnista itseäni.
Pystynkö enää ikinä tuntemaan mitään muuta kuin vihaa miehiä kohtaan? Palaanko enää ikinä omaksi itsekseni? Ja onko kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Viha tappaa minut
Salinar
7457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
keskity vaan itseesi. Miehet ovat miehiä. Ei niihin voi koskaan luottaa tai joskus voi ja joskus taas ei. Sulla on ehkä joku pelimies- ja renttumagneetti, jolla vedät tiettyjä miehiä puoleesi. Toki ymmärrän katkeruutesi, mutta jos ei voi muuttaa miehiä, niin itseään ainakin voi muuttaa.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että osa miehistä valehtelee naisille ja käyttää naisia omien tarpeiden tyydyttämiseen. Se on surullista. Ajattele miten säälittäviä luusereita ne ovat kun eivät saa naista muuta kuin valehtelemalla ja aina ovat kinuamassa seksiä. Ne sitten todella tarvitsevat sitä seksiä koko ajan kun joutuvat tekemään em. temppuja seksiä saadakseen. Mieti nyt millaista tuollaisten miesten elämä on. Kaveri herää aamulla ja miettii: mistä löydän tänään naisen, jolle voin valehdella, jotta saisin seksiä. Eipä sellaisen tyypin elämä kovin onnelliselta vaikuta. Älä vihaa luusereita. Niitä riittää. On niitä järkeviäkin miehiä, mutta valitettava tosiasia on ja pysyy: miehet ovat parhaimmillaan kavereina. Jotenkin tuo naisen alistaminen on niille tavanomaista käytöstä ja pilaa kaiken kauniin.
Ihan yhtälailla mua miehenä vituttaa nämä "jokainen mies pettää tilaisuuden tullen" jne. Olet törmännyt paskoihin tapauksiin, mutta kuten itsekin sanoit, niin älä luule, että kaikki ovat silti mainitsemasi kaltaisia, sillä samalla lyöt paskaleiman jokaisen sellaisen otsaan, joka on elämänsä elänyt koskaan sellaista tekemättä/aikomatta. Ja kyllähän niitä tilaisuuksia tulee, jos sellaisia on etsimässä, että kyse on enemmänkin tarkasteltavasta persoonasta (onko siis syrjähyppy-luonteinen vai ei) kuin siitä tuleeko tilaisuuksia vastaan. Oletko ikinä ajatellut, että ehkä myös oma persoonallisuutesi vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä? Muista, on aina kaksi ja ratkaisun avain ei koskaan löydy katsomalla vain toista osapuolta.
Kyllä tiedän, että vika on myös minussa... Jälkeenpäin kysyn itseltäni ''mitä ajattelin'' ja ''olinko ihan sokea ja hullu'' ym. Mutta joka kerralla ne pelimiehiksi ja rentuiksi osoittautuneet miehet ovat olleet aluksi aivan jotain muuta; kohteliaita ja todellisia herrasmiehiä... ja sitten kun olen jo koukussa, he muuttuvat täysin. Tuntuu siltä, että lähetän vääränlaista singlaalia... Mutta tällä hetkellä, vaikka tulisi ''unelmien mies'' kadulla vastaan, en ole valmis.
Kannattaa myös muistaa, että ainahan suhde muuttuu sen alkuhuuman jälkeen. Nainen voi jopa omalla pukeutumisellaan/meikkauksellaan jo vetää tietynlaisia miehiä puoleensa (etenkin jos olet jo muutenkin näyttävä mimmi) tai siis juuri sellaisia, joilla on vain se yksi asia mielessä. Suosittelen jotain harrastusta, esimerkiksi liikuntaharrastusta, jossa on sekä miehiä että naisia. Näin pääset tutustumaan miehiin sen ohessa pidemmän aikavälin puitteissa. Ei pelimiehet jaksa kauaa väijyä yhtä kohdetta, jos ei onnaa, niin siirtyvät seuraavaan ja rentut taas jaksa missään liikuntaharrastuksissa paria ekaa viikkoa kauempaa pyöriä. Itse tutustuin naiseen näin juuri harrastuksen kautta, kumpikin sai siinä pitkän ajan saatossa toisesta aina "pieniä paloja" ja tottui toisen luoteellekin. Hiljakseen huomasin välittäväni hänestä ja tuntevani hänet ikään kuin läheiseksi itselleni. Tämä tunne osoittautui molemminpuoliseksi, että vaikea enää ajatella, että toisistaan erossa jatkettaisiin elämää. Olet vielä kuitenkin nuori, että älä ole ankara itsellesi. Oppiminen on osa aikuistumista. Niin inhottavaa kuin se onkin, niin kantapään kautta oppii kumman tehokkaasti. Etsit sellaisia miehiä, joita ilmiselvästi tutkasi ei tällä hetkellä löydä. Tavikset harvemmin kiinnittävät naisen huomiota ensisilmäyksellä. Tosin, kyllä taviskin voi olla ulospäin suuntautunut ja pirteä kaveri, joten ei kannata pelimiehiksi kaikkia rohkeita kavereita heti ristiä.
En pysty vielä edes kuvittelemaan uusiin ihmisiin tutustumista(miehiin siis). Nyt tunnen vaan niin suurta vihaa ja ärsytystä kaikkia miehiä kohtaan, että en kykene töissä edes keskustelemaan mieskollegojen kanssa kahvitauolla... Ilman, että heittäisin jonkun kitkerän kommentin jokaiseen väliin. Olen katkera ja tiedän sen. Ja yleistän liikaa. Mutta sellanen nyt on vaan fiilis, enkä pysty vaikuttamaan siihen mitenkään(yritetty on!). Se viha on niin kuluttavaa. Kun mies edes hymyilee tai katsoo minuun päin, olen valmis syyttämään häntä päiväni pilaamisesta. Tiedän ettei saisi yleistää... Mutta en pysty vaikuttamaan siihen tunteeseen, että kaikki miehet pettävät, alistavat ja käyttävät hyväkseen... Tai sitten toisessa ääripäässä, että he ovat liian takertuvia ja läheisriippuvaisia... En edes tiedä haluanko päästä tästä vihasta. Se ruokkii itseään ja tunnen jopa mielihyvää, kun saan haukuttua miehen pystyyn! Sen takia tiedän, että oman rauhani, ja muiden vuoksi minun täytyy olla yksin vielä pitkä aika, ennen kun olen valmis uuteen suhteeseen.
Joo, ehkä kannattaa vähän päästellä pahimpia höyryjä tosiaan. Muistat vaan, että olemassaolon oikeus täälä (ja vaikka siellä työpaikalla) on kaikilla yhtäläinen, oli siellä haarojen välissä mikä värkki tahansa. Et voi vaatia, että koko maailma alkaa noudattaa jotain kaavaa vain sinun huonojen kokemustesi tähden. En siis luule, että niin kuvittelisit. Mutta aina voi varoittaa, koska sellaisiinkin tapauksiin on tullut törmättyä ja siinä vaiheessa, kun sillä ajatuskopalla varustettu ihminen astuu taloon, niin se evakuoidaan elävistä olennoista.