Kunnioitatte Jumalaa parhaimmissanne, mutta ette tee niin, kun pelkäätte mitä uskon veli tai sisar sanoo tai tuntee.
Solmio kaulaan kun menette kunnioittamaan
Jumalaa rukoushuoneelle, ki...
661792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Kunnioitan kovasti erästä tunnettua veljeä, joka tuli rukoushuoneelle isänsä hautajaisiin solmio kaulassa. Luther teki aivan samalla tavalla menemällä Katarina von Boran kanssa naimisiin, vaikka se olikin kristillisyyden silloisten vanhimpien kalliita neuvoja vastaan.
Luther teki aivan samalla tavalla menemällä Katarina von Boran kanssa naimisiin, vaikka se olikin kristillisyyden silloisten vanhimpien kalliita neuvoja vastaan, ja siitä vw bora on saanut nimensä.
niin väärin,,
eikö
parhaat päälle seuroihin, eikä vain työkaverin synttäreille- mitä provosointia se on päin vastoin. Kun täällä saivarrellaan, et täytyykö lapsella olla letit, poninhätä vai tuplasaparot seuroissa,, onko rastahiukset synti..... kiharat, värjätyt....
Ajatuksesi ei ole kovin looginen. Kristittyjen muoti poikkeaa maailman muodista. Maailmassahan näkee naisillakin solmioita. Kun panee kristittynä mielestään parhaat päälle, se on suurempaa Jumalan kunnioitusta kuin se, että kuuntelee jonkun maailmanmielisen mielipiteitä muodista ja toimii sen mukaan. Muoti näet on maailmassakin makuasia ja on suurestikin vaihdellut aikojen saatossa. Vaatteet ovat viesti ympäristölle. Jos joku tahallaan ei ota huomioon kristittyjen tapoja ja tulee solmio kaulassa seuroihin, niin mitä hän sillä haluaa viestittää? Sitäkö, että hän ei kuulu joukkoon, ei siis pidä itseään el.kristtynä? Seuroihinhan saa ja voi tulla kuka hyvänsä, vaikkapa uteliaisuuttaan kuuntelemaan, mutta Jumala kuitenkin näkee sydämen ja mielenlaadun, miten kunnioittava se on. Jos joku menee kaverin synttäreille tai työpaikkansa johtopalaveriin kraka kaulassa, niin eiköpä se pikemminkin kerro halusta sulautua joukkoon, olla ns. "asianmukaisesti" puettuna, ettei joudu silmätikuksi tai peräti paheksutuksi? Kaikki sellainen pukeutuminen, mikä vie huomion pois pääasiasta, siis syntymäpäiväsankarista tai johtopalaverin tärkeältä asialistalta, on asiatonta pukeutumista. Ja siis sitä on myös seuroihin tulo kravatti kaulassa, koska se vie huomion pois jumalansanasta. Ja mitä se sellainen kunnioittaminen on, että ei edes kuuntele, mitä saarnaajalla Pyhän Hengen välikappaleena on sanottavaa, kun oma itse muotioikkuineen on tullut niin tärkeäksi, Jumalaakin tärkeämmäksi?
Kyllä silloin solmio ja tämän maailman muoti on jumalansanaa tärkeämpi, jos kraka kaulassa lähdetään rukoushuoneelle patsastelemaan, vaikka tiedetään, ettei se kuulu esikoisten tapakulttuuriin. Osoittaa kristillistä mielenlaatua, että ottaa lähimmäisensä huomioon. Ei siinä mistään "pelosta" ole kysymys.
Synti on heille rakas ja he pelkäävät itse sen olemassaoloa. Tästä syystä he haluaisivat, että seurakunta siunaisi heitä. Ilmiö on tuttu kirkonkin puolella. Luopumuksesta on kyse ja sen hyväksymisen toivomisesta. Kyllähän näitä näkee välillä rukoushuoneellakin, jotka etsivät syntinsä hyväksymistä seurakunnassa.
Ei, silloin Jumalan sana on maailman henkeä tärkeämpi, kun laittaa solmion kaulaan. Sillä Jumalan sana ei vaadi ihmiseltä mitään pukukristillisyyttä. Sillä maailmasta on tämä itsevanhurskaus ja silmiäin pyyntö, tämä halu miellyttää omalla hurskaudellaan Jumalaa: munkkien kaapu ja paljaaksi ajeltu päälaki, esikoisten solmiottomuus, naisten hattukielto ja monet muut. Eivät ne ole Jumalasta, vaan maailman hengestä, jolle Kristuksen vanhurskaus on myrkkyä ja omavanhurskaus rakas.
On se kamalaa synnillisyytä, että pukee päälleen sitä, mitä osuuskaupasta löytyy.
näin, Mökinpoika!
Raamatusta käy selvästi ilmi, että alkukirkon kristityt eivät erottautuneet maailmasta asusteiden avulla. He erottuivat ihan muulla tavalla, heillä oli USKO KRISTUKSEEN. Ja siitä uskosta he saivat voiman parantaa sairaita puhua kielillä, rukoilla toisten puolesta,... Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, Mark. 16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Itsesäälissä, häpeässä, syyllisyydessä, pelossa, itseinhossa, ylivaativuudessa, täydellisyyden tavoittelussa, kristityt ovat sairastuttaneet itsensä todella pahasti jo fyysisestikin, ja ennen kaikkea henkisesti. Kristuksen kautta Jumalaan uskoville koittaa sabatin lepo, rakkaus ilo, ja rauha kaiken maailman siehotuksesta. Kristukseen uskovan erottaa iloa loistavista kasvoista. Omavanhurskaan erottaa kitkerästä happamasta naamasta ja mustasta puvusta, sekä tiukkaan kammatuista hiuksista, muita JEESUKSEEN uskovia halveksivasta alatyylisestä puhetyylistä.
Harva kristitty jaksaa yksin pysyä hengessä palavana, vaan hän tarvitsee siihen seurakuntaa, yhteisöä. Heprealaiskirjeessä sanotaan (Hepr.10:24-26): "24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. 26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä" Esikoislestadiolaiselle yhteisölle on leimallista tietynlainen tapakulttuuri mm. vaatetuksen suhteen. Jos et halua noudatta tätä tapakulttuuria, ilmaiset samalla, että et halua kuulua joukkoon, vaan olet seuroissakin vain vierailemassa. Kysymys ei siis ole mistään naurettavasta "pukukristillisyydestä", kuten panettelet, vaan yhteisöidentiteetistä. Siis siitä, kuulutko esikoisiin vai oletko joku ulkopuolinen. Jos vaikkapa solmio on sinulle tärkeämpää kuin esikoisten yhteisöstä saamasi hengellinen tuki, niin se on sinun valintasi. Myös munkkien ja nunnien vaatetuksessa on kysymys heidän yhteisöllisestä identiteetistään. Apostoli Pietari kirjoittaa (1 Piet. 3: 3,4): "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis."
"Halua kuulua joukkoon". 1) Minulle ei ole ovea lammashuoneeseen avannut solmion vihaaja tai soittokoneiden vihaaja, vaan PYHÄ HENKI evankeliumin sanan kautta. 2) Kristuksen omien joukko on pyhä seurakunta EI mikään solmion kieltäjien joukko. 3) Lunastettuja ei ole kutsuttu seuraamaan tapakulttuuria, vaan Jeesusta Kristusta. 4) Ulkonaiset asiat EIVÄT kuulu pelastukseen: Etkö sinä sen vertaa Kristuksesta ole kuullut? 5) Kristus vapautti omansa tapakulttuurin orjuudesta: solmiokiellosta, hattukiellosta, kirkkokuorokiellosta ja soitinkiellosta. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, vaan rakkaan lapsen hengen, joka huutaa Abba!
Tarvitseeko Mökinpojan välttämättä tulla seuroihin omaa paremmuuttaan osoittamaan? Maailmassa on paljon jumalisia köörejä, joilla on myös omat tapansa ja joista Mökinpoikakin varmasti löytää omansa. Minun puolestani hän saa kulkea vaikka vekkihameessa, skottimiesten tapaan. Kulkihan Jeesuskin aikoinaan pappien alttariasua tai munkkien kaapua muistuttavissa vaatteissa, jotka eivät paljoakaan eronneet naisten asusteista. Tekstini ei muuten tainnut mennä Mökinpojalle perille. Siis ne yhteisöissä vallitsevat sosiaaliset lainalaisuudet? Mahtaako hän ylipäänsäkään olla kovin kiinnostunut lähimmäisistään ja siitä, miten hän soveltaa oppirakennelmansa käytäntöön? Hänellä on oma tapakulttuurinsa, jota hän haluaa noudattaa. Ja vapaus on: kukaan ei vaadi tätä vierasta lammasta, joka ei halua kuulua esikoiskristittyjen joukkoon, olemaan esikoislestadiolainen.
* Sinulla on siis itsetunto-ongelma? Luulet, että erilaiset esittelevät paremmuuttaan? * Jumalan sana ei opeta mitään vaate-uskoa * Kun vaadit ulkonaisia tapoja, olet hylännyt evankeliumin ja kadottanut Kristuksen. * Todellinen usko ei vaadi ulkonaisia tapoja * Omavanhurskaus vaatii: - pitää olla esiskoisten tapa - ortodoksijuutalaisten lierihattu - koistislaisten lippalakki ja esiliina - adventistien sapatti ja lihakielto - katolisten pappien naimattomuus - munkkien askeettinen elämä Tekstistäsi päätellen olet joku täysin ulkopuolinen provo tai pimeään omaanvanhurskauteen eksynyt ystävä, joka tarvitsee runsaasti hellää ohjausta Jumalan raittiilla sanalla. Puhelinseurat eivät näytä sitä antavan.
Kukaan ei ole vielä noin suraan sanonut rakentavansa autuutensa aivan muuhun kuin Jumalan armoon Jeesuksessa kristuksessa.
Hän kyllä itse sitten kertoo jos havaitsee itsetunnossaan ongelmia ja hakeutuu hoitoon. Mutta muuten juttusi oli hengellisessä mielessä valaiseva.
Sinulla on omia tulkintoja siitä, miten kristillisyyden kuuluu ilmetä. Sekoitat täysin maalliset asiat (yhteisölliset tavat, vaatteet yms) ja toisaalta Raamatun sanoman toisiinsa tavalla, josta ei ota vanha erkkikään selvää. Joten en viitsi kiistellä. Älä projisoi minuun omia itsetunto-ongelmiasi, vaan hoida ne ominasi, jos tarvetta on.
Mistä sinä minun pukeutumistapani tunnet? Ilmeisesti se, mitä yritän yhteisöistä kertoa, ei millään mene perille. Oli kysymys sitten hegellisestä tai maallisesta -siis vaikkapa poliittisesta - yhteisöstä, siellä toimivat aivan samat lainalaisuudet. Eli tiettyjä asioita, mielipiteitä ja ajatuksia paheksutaan ja toiset taas ovat toivottavia. 1970-luvulla eräs "stalisnistiksi" tunnustautunut ikäiseni tyttö poikkesi käymään luonani. Kylläpä hän jaksoikin paheksua kirjahyllyäni ja sen "revisionistista" tai "porvarillista" "hapatusta", jona hän piti useimpia tietokirjojakin, romaaneista puhumattakaan. Sen sijaan "oikeaa" marxilaista kirjallisuutta, jota hän kaipasi, ei kirjahyllyssäni ollut lainkaan. Hän oli näkemyksissään myös tosi tiukka, "tiedostava", kuten hän itse ajatteli, eikä enää tullut luokseni kylään. Pukeutumisenikin oli hänestä vääränlaista: en näet halunnut pitää neukkulasta tuotuja ruusuhuiveja, jollainen hänelläkin oli päässään. Toisena esimerkkinä olkoon vaikka romaniyhteisö: heillä on omat tapansa, kielensä ja pukeutumisensakin. Jos joku romani haluaa saada yhteisönsä hyväksymisen ja tuen, olla "oikea mustalainen", hänen on noudatettava yhteisönsä tapakulttuuria. Usein pinnallisesti ajatellaan, että "puku tekee mustalaisen". Mutta tekeekö se? Ei. Sama koskee myös el.kristityn identiteettiä. On ulkopuolisten pinnallista ajattelua kuvitella, että vaatteet ratkaisevat hengellisesti mitään. Yhteisön näkökulmasta vaatteilla on kyllä merkitystä.
Kyllä jokainen esikoislestadiolainen tietää, miltä "pitäisi" näyttää - ja teemme äkkiä johtopäätöksiä toisista pukeutumisen tai esimerkiksi hiusten tai korujen käytön mukaan. Se on aika sisäistetty asia eikä siitä ole helppo vapautua. Tuskin se edes on mahdollista?
Mitkään yhteisöllisyys ei tee pukumuodista autuuden asiaa, eikä normaaleista vaatekappaleista syntiä. Sellaista yhteisöllisyyttä tulee suorastaan vastustaa.
Aivot eivät kulu, vaikka niitä käyttäisitkin. Sinä se vaatteista autuuden asian teet. Etkä pääse tästä ilmeisestä pakkomielteestäsi eroon. Aivan maallinen sosiologian peruskurssi voisi hiukan valaista sinulle yhteisöjen lainalaisuuksia. Ihmiset näet noudattavat perusolemukseltaan samoja psykologisia ja sosiaalipsykologisia lakeja, vaikka ovatkin yksitellen erilaisia. Helppoa on sellaista yhteisöä vastustaa, jossa on itse täysin ulkopuolinen ja joka on itselle yhdentekevä. Kuten sinulle ilmeisesti el.kristillisyys, josta teet omia johtopäätöksiäsi mielesi mukaan. Se mikä maailmassa on "normaalia", ei suinkaan aina sovi kristitylle, erilaisia tapoja ja vaatekappaleita myöten.
Onhan sinullakin oikeus pukeutua niin kuin hyväksi ja oikeaksi koet, miki ei toisilla olisi? Älä lähde arvioimaan ihmisiä tavanomaisten asusteiden perusteella. On olemassa asusteita jotka eivät kristitylle sovi, mutta nyt puhutaan ihmisten käyttämistä tavanomaisista asusteista.
Älä opeta asioissa, joita et itsekään osaa! Nyt on kysymys kristityistä, eikä Jokerien fan-klubista. Kun vaatemuodista tulee vaatimus ja lupa kuulua kristittyjen rakkauteen, on hylätty evankeliumi ja kadotettu Kristus. Sanon ihan suoraan, että sinulla on sairas mieli.
Yksi ongelma jolla mainitsemaasi ongelmaa pidetään voimissa on eristäytyminen muusta maailmasta. Keinoja esristäytymisen välttämättömänä pitämiseen löytyy uskomattoman paljon. Olaan löytävinään Raamatusta perustusta moiselle oppetukselle, vaikka Jeesus opettaa tasan päin vastoin. Jeesuksen käsky alkaa sanoilla "menkää kaikkeen maailmaan", "tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Missään ei Raamattu opeta seuraajilleen eristäytymistä muusta maailmasta. Siksi jo pelkästään tämän tosiasian pitäisi avata silmät näkemään, kuinka huolestuttavassa tilassa esikoislestadiolainen opetus on tällä hetkellä. Juuri sen tähden ihmisiä pyritään estämään kuulemasta lestadiolais- säädöksistä vapaata evankeliumin sanaa,... että johtajiston ote pitäisi vallan kahvassa, etteivät lestadiolaiset ihmiset heräisi huomaamaan, millainen virtahepo heidän olohuoneessaan pitää hauskaa heidän kustannuksellaan.
Siis kyl on aivan käsittämätöntä, porukka horisee jostain solmionkäytön turmiollisuudesta. Eikös ne kiihkomuslimit ole juuri niitä, jotka henkeen ja vereen vastustavat solmioita. Kristitty kantakoon ylpeästi solmiota, se on sitäpaitsi länsimaisen sivistyksen merkki!!
Solmio tai ei, Jumala näkee sydämeesi ja se on tärkeintä!
se on urospuolisillekin kuuntelijoille mieleistä kuin hunaja kärpiäiselle!
En ole lainkaan tietoinen siitä onko naisilla rintaliivit vai ei.
...
miästen vaatteista - ne on väljii eikä mitää näy! Miästen paitoja ostan itelleni ja niitä käytän vaik oon nainen. Ja myös miästen housut sopii mulle. Ei oo miähille mitään silmäniloo - onks se väärin? Vai mikä siin on väärää?
täynnä naisia? Jokin on pielessä pahemmasti. Islamilaisilla ei taida olla sitä ongelmaa, kun niiden kokouksissa ei kai naiset saa ollenkaan kävellä samoissa paikoissa?
kerron, että omaisten mielestä el-suntio halventaa heidän surujuhlaansa, kun hautauuksessa toimittaa VIRKAANSA kirkossa "huolimattomasti" pukeutuneena tämä solmiojuttu kiinnittää tavallisen kirkkokansan huomiota ilman muuta ei ihmiset tiedä näitä kiemuroitanne, ihmettelevät ja vetävät johtopäätöksiään eri asia on miten omalla vapaa-ajallaan pukeutuu, mutta virantoimituksessa niin herkässä tilanteessa kuin hautajaisissa on toinen juttu
Esikoislestadiolainen pitää kravattia silloin jos se on työn puolesta tarpeellinen.
ettei tämä ohje päde kaikkiin on kerrottu hautajaisista, joissa koko suuri suku koki halventavana el-suntion "pukumielenosoituksen"
Jo tältä sivulta jokainen voi todeta sen, että esikoislestadiolaisia on kahdenlaisia. Nämä toisenlaiset eivät laita kravattin muuhun kuin virkapukuun, (armeija, poliisi etc.)
Se on makuasia, kuka mitäkin parhaimpina vaatteinaan pitää. Minun paras pukuni naisena on pitkä iltapuku, jonka hankin ystäväni tohtorinväitöstilaisuuden jälkeistä karonkkaa varten, ollakseni asianmukaisesti pukeutunut. Karonkan puitteetkin olivat erittäin upeat ystäväni vuokraamassa palatsimaisen rakennuksen suuressa salissa pöytähopeineen, kristalleineen kaikkineen. Puku on jo joitakin vuosia odottanut käyttämättömänä vastaavanlaisia tilaisuuksia, joita tulee - tai sitten ei. Niin höyrypääksi tuskin koskaan tulen, että panisin tämän pitkän iltapuvun seuroihin. Paras puku seuroihin on yksinkertaisen asialliset ja puhtaat vaatteet, huivi mukaan lukien. Sinnehän ei mennä vaatteilla pröystäilemään, vaan sanankuuloon, hakemaan hengenravintoa omalle sisäiselle ihmiselle.
En usko tarinaasi, ystävämme provo. Miksei sinulla karonkassa ollut huiviasi? Oletkos joku kaarneenpoika eli Kristusta seuraava samarialainen, joka elät synnin luvallisuudessa? Ihan kristallitkin ja hopeat!!
Pienestä sen jo havaitsee, että henkilön vanhurskaus on jokin muukuin Jeesus Kristus.
Kerrohan no neeh mistä se näkyy, se kirjoittajan omavanhurskaus. Siinäkö, ettei ylistänyt muslimien ja isakssonilaisten kuorossa huivipakkoa?
Se nyt on se ja sama, uskotko sinä tarinaani vai et. Omapa on elämäni ja omat ovat ystäväni. Väitöskirjan tekeminen ja tohtoriksi väitteleminen on niin iso projekti, että moni haluaa sitä jotenkin ystäväni lailla juhlistaakin. Jo saamassani karonkkakutsussa oli maininta "iltapuvusta". Paikka, jossa karonkkaa vietettiin, oli poikkeuksellisen upea sali. Enpä minä normaalisti juuri sellaisissa paikoissa ruokaile ja kahvittele, joten se jäi mieleen.
Yksi malliesimerkki siitä missä monen es.lest. ihmisen usko on. Sinun asusteistasi ko. tilaisuudessa ei pitäisi syntyä mitään tämän kaltaista keskustelua, jos usko olisi Jeesukseen ja sydämessä, eikä vaatteissa. Siis tällaiset "puku-uskot" on aivan sairaita. Tällaisetkin yksityiskohdat paljastavat lestadiolaisuuden vakavat hengelliset ja opilliset ongelmat hyvin kuvaavalla tavalla.
Olet mielistetynyt kyselemään ja itse vastailemaan jokaisen puolesta. Saahan siinä aina mieleisensä vastaukset. Edellisen kirjoittajan käyttämät pilkkasanat kertoivat hänestä kaiken tarvittavan. Omavanhurskas on omavanhurskas, hän ei kiitä ja yistä Kristuksta, mutta on tavattoman ilkea ja pilkallinen suustaan Jeesuksen opetuslapsille.
ihmeellistä kertakaikkiaan, kauniit esineet ja vaatteet muka syntiä, syntiä, syntiä. Järkyttävää ahdasmielisyyttä. Esikois- vanhoillis- nykyisyys-, uus-, erikoislestadiolaiset, kaiken maailman lahkoja. Kaikki varmaan kuvittelevat että he tietävät mikä on oikein, ilmeisesti vain he muka pelastuvat. HERÄTKÄÄ NYT JO! Hopeaesineet on kauniita ja kristallikruunut myös. Höh. Pitäiskö jossain maakuopassa asua ja odottaa kuolemaa?
Epävoivoinen hemmo esittelee skraga juttui. Heikost on hommat handussa, kun ei oo muuta ku skraga jolla saisi huomioo osakseen. Voiha olla, että sä oot vaa niin yksinkertane et sä vaa tajuu näit juttui?
Mistä ihmeestä teit sellaisen johtopäätöksen että avauksen tehnyt henkilö on epätoivoinen? Mistä päättelet että tämä henkilö hakee huomiota solmion avulla. Hän voi olla vaikka kuinka huomionarvoinen henkilö monien muiden avujensa perusteella. Kukaan ei hae huomiota solmion avulla, vaan hakee sitä esikoislestadiolaisten parissa että lestadiolaiset viisastusivat edes sen verran, että pitäisivät solmiota normaalina pukeutumiseen liittyvänä asiana, ilman mitään erityishuomioita.
Laita yöks skraga. Sull voi tulla kato lähtö jo yöllä. Jos sä luulet et taivaas ihaillaa sun skragaa, nin paa se päälle ny heti. Sitähä sä varmaa funtsit, mut mä en heti hiffannu sitä.
Mikä ihmeen solmioallergia sinulla on? Miksi ihmeessä normaaliin pukeutumiseen liittyvää vaatekeppaletta pitää käsitellä tuollaisella tavalla. Kiemurtelet ja äliset, aivan kuin limainen käärme olisi juuri menossa paidankauluksestasi sisään..
tämä todistaa, että es-lest on lahkolaisuutta, missä koodipukeutuminen todistaa yhteenkuuluvuutta.
Onhan meillä sitten "lahkoja" vaikkapa sukupuolen perusteella. Pukeutuvathan miehet ja naiset pääsääntöisesti eri tavalla. Hyvä esimerkki yhteisöstä ovat partiolaiset, muka yhteiskunnallinen "lahko" sekin? Höh. Esikoiset kuuluvat järjestään Ev.lut. kirkkoon ja maksavat sille veronsa, käyvät kirkossa ja ehtoollisella ja pitävät tärkeinä kirkollisia toimituksia. Sinulla on aika erikoinen käsitys siitä, mikä on "lahko".
Olisit nyt pidättäytynyt selittelemästä tosiasiaa pois. Kaikkihan me sen tiedämme että esikoislestadiolaisuudessa on Jumalan sanan vastaisia säädöksiä ällistyttävän paljon, muussakin kun pukeutumisessa. Onko esikoislestadiolaisuus lahko vai ei, se on jo paljon syvempi HENGELLINEN kysymys, jonka käsitteleminen ei tässä pukeutumissäädöksiä koskevassa asiassa tuo keskusteluun mitään lisäarvoa.
Mitä sinä höpsöttelet joistakin "säädöksistä", joista olet tietävinäsi? Esikoislestadiolaisilla on Raamatun mukainen yksinkertaisuuden ihanne, myös pukeutumisessa. El.kristittyjen tapa pukeutua on eräs tulkinta siitä, miten noudattaa kristillistä pukeutumisihannetta. Jeesus sanoo (Matt. 5:13): "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi."
Paljon itsestään pitää, kun nimittää itseään maan suolaksi ja samalla hylkää apostolisen opin. Mitään määrättyä kristillistä pukeutumisohjetta ei ole. Esikoisilla on J Purnun pukeutumisohje, eikä hän saanut sitä Kristukselta. Sen vuoksi yksinkertaisuuden ihanne jämähtääkin pariin vaatekappaleeseen, mutta muuten on kaasu pohjassa, eikä se häiritse yhtään. Jeesus eikä apostolit puhu missään, että heidän vaatteensa olisi poikennut muiden ihmisten vetimistä.
Kristillinen ihmisihanne on toinen asia. Tässä keskustelussa on ollut käsittelyssä nimenomaan vaatetus. Eikö esikoisilla muka ole oikeutta pukeutua toisin kuin sinä olet päättänyt itse pukeutua? Yksinkertaisuuden ihanne on silti olemassa, vaikka kaikki kristityt eivät sitä noudatakaan. Vai nimitän minä itseäni "maan suolaksi", kun käytin sitä nimimerkkinä (kuten milloin mitäkin sanaa)? Heh. Eipä silti: kyllä minä itsestäni pidän, sillä asettaahan Jeesuskin sen lähimmäisenrakkauden mitaksi sanoessaan, että "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Eli jos ei aidosti pidä itsestään, ei osaa pitää lähimmäisistäänkään (vrt. itsekeskeinen narsistinen ihminen). Apostoli Markus kuvaa Jeesuksen ja kirjanoppineen välistä keskustelua(Mark. 12: 28-31): //Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."//
Ei se sattuma ole, että vaatteista puhut. Sitä se omavanhurskaus tekee. Mutta Kristus ja apostolit eivät antaneet vaateihannetta, vaan ihmisihanteen. Se tahtoo vaatekristityiltä kokonaan unohtua. YKSINKERTAISUUDEN IHANNE Pakko hymyillä: Sitä ei seuraa yksikään esikoslest. Sen huomaa lapinseuroissa ja Juhannuksena. Yksinkertaisuus on jotain muuta kuin kravatittomuus. ETKÖ YMMÄRRÄ Esikoiset saavat pukeutua vaikka säkkiin ja tynnyriin. Kukaan ei kuitenkaan saa sitä vaatia. Minäkin voin pitää Mersun syntinä, en kuitenkaan vaadi varsinkaan Heikinsuolaisilta, koska heidän vaatimattomuutensa koskee vain kravattia, ei mitään todellista.
________________
Tämä on kristityn vaatetusta koskeva keskustelu ja koskee siis sitä, miten yksinkertaisuuden ihannetta sovelletaan ulkoiseen olemukseen. Onko liian vaikeaa käsittää?
Jos osallistun vaattetusta koskevaan keskusteluun, kirjoitan vaatteista. Enkä esimerkiksi siitä, mitä kotieläimiä kristityllä voi olla (laajasti ymmärrettynä, siis luteista ja täistä alkaen).
ihannoivassa ja siitä paljon puhuvassa ympäristössä. Olimme köyhiä, joten yksinkertaisuus ei vaatinut minkäänlaisia ponnisteluja. Ehkä oli hiukkasen päinvastoin - oli työn ja tuskan takana olla edes yksinkertaisen näköinen! Kummallista oli se, että yksinkertaisuutta julistavien henkilöiden omat perheenjäsenet eivät suinkaan edustaneet tuota yksinkertaisuutta. Eivätkä jälkipolvet ole olleet sen kummempia. Köyhille ihmisille helposti jää "yksinkertaisuus" päälle - kun ei ole tottunut mihinkään muuhun, ei edes välitä muusta. Onko yksinkertainen siis jotenkin kelpo kristitty? Kelvollisempi kuin nuo, jotka eivät olekaan yksinkertaisia? Entä jos minä naisena näen yksinkertaisuuden toisin kuin enemmistö ehkä näkisi - ehkä minusta on yksinkertaisinta pukeutua pitkiin housuihin ja esim. vaikkapa miesten väljiin paitoihin (juu, olen kirjoittanut tästä ennenkin!). Hyväksytäänkö minun kriteerini yksinkertaisuudesta? Vai eikö se olekaan sitä? Olenko minä kaikessa yksinkertaisuudessani sittenkin vain maailmallinen?
Pukumuoti ei ole suola, kyllä maan suolaus koskee jotakin muuta. Siinä on suurin osa rakkautta. Itse saat pukeutua vaikka pressuun, mutta se ei tee sinusta maan suolaa enempää kuin paljasjalkaisesta munkistakaan.
Jumala loi meidät erilaisiksi. Erilaisina hän meitä rakastaa, erilaisina hän on meidät kutsunut seuraajikseen. Erilaisina hän on meidät Jumalalle lunastanut kärsimisensä kuolemasna ja kuolleista yläsnousemisensa kautta. Jeesuksen nimessä ja veressä on syntien anteeksiantamus USKON KAUTTA. Pukeutuminen on jokaisen oma asia. Yksin uskosta yksin armosta yksin kristuksen tähden Ole vapaa sinä joka olet Jeesuksen kalliilla verellä vapaaksi ostettu. Älä enää anna sitoa itseäsi orjuuden siteisiin.
Mitä se sitten on, kun jonkun mielestä joku on pilkallisesti sanottuna "yksinkertainen"? Ja on se kauheaa, kun sai saarnaajalta sellaisen neuvon, "ett pukeutukaa sit aina yksinkertaisesti" Ja köyhän lapsella oli aina samat vaatteet, kun ei ollut vaihtovaatteita ja oli kaikinpuolin köyhä. Ja siinä sitten tuli ihan vaikeaksi se pukeutuminen, ja vieläkin liki 70-vanhhana sitä ihmettelee, että mikä se pukeutumisen yksinkertaisuus todella les-seurakunnassa on tänäkäkin päivänä, siltä se ei kyllä näytä Juhannuksena, mikä on oikea muotinäytös siellä ruksalla.Voi sentään, missä kurimuksessa sitä piti kasvaa, ja nyt oikein joskus inhottaa koko uskovaisuus koreuksineen.
Täällä keskustellaan nyt vaatteista eikä pyritä pätemään omalla hurskaudella tai sen puuttumisella. Pressuun pukeutuja vasta huomionkipeä onkin ja tuskin ajattelee muita kuin itseään, jos menee siinä asussa seuroihin. Häiriköimään.
aika junttimainen juttu. Paa sä se yöks kaulaa, kun saattaa elämä loppua sänkyysi. Ootpahan sitte parhaimmillasi Jumalan edessä.
Omavanhurskaus antoi sinulle taas voimaa hylkäämään Kristuksen lähimmäisessäsi.