Eräässä kirjoituksessa tuolla lainattiin Paavalin yksimielisyyden ohjetta. Tämä herätti minut pohtimaan sitä missä asioissa kristittyjen tulee olla yksimieliset, niin että sen seurauksena sekä yksilöt että koko seurakunta kantaa hedelmää Jumalalle.
Päinvastaisessa tapauksessa seurakunta käpertyy oman vanhurskauden ja lain kuormien alla, pelkoo epävarmuuteen häpeään väärään syyllisyyteen rakkaudettomuuteen voimattomuuteen ja toimimattomuuteen rakkauden töissä ja Kristuksen avankeliumin lähetystyössä.
Kun sisäistämme sydämeemme sen, mitä Paavali opettaa kahdesta eri vanhurskaudesta muun muassa kirjeessään Galatalaisille, niin sen jälkeen voimme puhua sen tästä hyvin tärkeästä kristittyjen yksimielisyydestä.
Rakkaus joka kantaa hedelmää osa1
Poavalj
14459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Me jotka Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa olemme uskon kautta vanhurskaiksi tulleet, yhdymme ilolla kaikkeen siihen mitä rakas veljemme ja Herran apostoli Paavali opettaa yksimielisyydestä. Valitettavasti esimerkiksi ruotsinlapissa on monta sellaista opettajaa, joille uskonvanhurskaus ei ole selvinnyt - AINOAKSI - tieksi. __________ Tämä edellä mainitsemani ongelma ilmenee muun muassa sillä tavalla, että Jumalan (pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa), lahjoittaman vanhurskauden LISÄKKSI tarvitaan joku kristinopin vastainen Jeesuksen lampaille tuntematon ihmisten kesimä "vanhurskaus". Tämä (ihmisoppi) kantaa muun muassa tällaisia ilmaisuja kuin; "kristillisyyden neuvot", "yksi naula", "kristillisyyden yhteinen ymmärrys", tai "lapin luotamus". Kun tällaisia hapatteita sekoitetaan puhtaan Kristuksen evankeliumin joukkoon, niin ei ole ihme, että uskonvanhurskaus ei meinaa kaikille selvitä. Ja kristityt huokailevat raskautettuina omanvanhurskauden kuormien alla; "kun en pysty parempaan, kun en pysty parempaan".
Kun Jeesus saa tulla elämän Herraksi ihmiselle, hänet puetaan Kristuksen vanhurskaudella, niin siitä seuraa ihan ensimmäiseksi RAKKAUS KAIKKIA IHMISIÄ KOHTAAN, (ei kristittyjä orjuuttavaa omavanhurskaus pirua kohtaan). Sitten tulevat ILO ja RAUHA, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, epäilemätön usko, (= palastusvarmuus), hiljaisuus, - ja puhtaus joka on Kristuksen taydellinen vanhurskaus, jonka kristitty saa: 1. Lahjana Jumalalta 2. Uskon kautta 3. Kristuksen ansion tähden ________ Vanhurskautta seuraa laupeus toistenkin kuolemattomia sieluja kohtaan. Tämä laupeus johtaa rakkauden tekoihin ja työhön koko maailman evankelioimiseksi Kristukselle. Jumalan rakkaus joka on pessyt pois kaikki synnit ja lahjoittanut Jumalan lapselle sen vanhurskauden joka Jumalalta tulee lahjana Jeesuksen Kristuksen ansion tähden, johtaa siis lähetystyöhön kotiovelta alkaen aina maailman ääriin asti. Tätä sanotaan (Biblia v.1776) Raamatussa, täydeksi mieheksi kasvamiseksi, Kristuksen täydellisen varrenmitan jälkeen. Jos omavanhurskautta sekoitetaan PUHTAAN kRISTUKSEN EVANKELIUMIN joukkoon, niin sellainen julistus (syntikeskeinen julistus), ei johda koskaan KASVAMISEEN JUMALAN ARMOSSA JA KRISTUKSEN TUNTEMISESSA. No mihin sellainen johtaa?? Lue mitä Veli Paavali asiasta sanoo: 1. Joh. 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. 1. Joh. 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. 1. Joh. 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1. Joh. 4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 1. Joh. 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta;... ...ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. *) 1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Mietin tuossa ilmaisua: "kun ei tule paremmaksi" siis omavanhurskauden vaatimusten alla painijan huokaus joka saa kateuden ja vihan tunteita aikaiseksi niitä kohtaan, jotka ovat päässeet iloon ja vapauteen, täälläkin sen huomaa joka päivä! Miksi te ihmiset ette painu ristin juurelle näiden ahdistavien tunteidenne kanssa, saadaksenne omakohtaisen lahjavanhurskauden? Sen sijaan tyydytte palvelemaan saatanaa pilkkaamalla Jeeskusen opetuslapsia ja samalla pilkkaatte myös Jeesusta!
En yhtään ihmetele, he pelkäävät ajatella asioita oikein . Ja kun he alkavat ajatella, he tuskastuvat heti, kun mistään ei tulkaan mitään. Sitten alkaa sättiminen ja pilkaaminen, se johtuu siitä että Pahan kolminaisuus on tehnyt työtä, nämä luulevat että se olisi parempaakin, mutta se on vain. paholaonen, synti, ja omaliha.
Kristuskeskinen julistus johtaa USKOON ja Kristuksen tuntemiseen. Suomeksi sanottuna esikoislestadiolaisuudessa on aivan sairaan paljon lakihenkisyyttä. Tämä sana lakihenkisyys on kansanomainen nimitys ihmisestä joka yrittää tulla Jumalalle kelvolliseksi, siis vanhurskaaksi - PELKÄN USKON SIJASTA - osittain omien tekemistensä taikka tekemättä jättämistensä avulla. Lestadiolaisen uskontunnustuksesta on jäänyt pois erittäin tärkeä ja merkittävä kohta: "Minä uskon syntien anteeksiantamisen"... Sen tähden olisi nyt äärimmäisen tärkeätä lukea seuroissa apostolinen uskontunnustus, että ihmiset alkaisivat heräämään siihen todellisuuteen mihin he tahtovat uskoa. Saataisiin perattua äitiseurakunnan, yhden naulan, lapinluottamuksen ja yhteisen ymmärryksen ryönät pois, nimenomaan tarkoitan tällä itä, että pois Kristuksen evankeliumia sotkemasta. On eri asia se, jos ja kun meillä on lestadiolaisina tietynlainen seurakuntaidentiteetti, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta sen ei saa tulla vapaalle uskomiselle, eikä Kristuksen evankeliumille esteeksi.
Olisko Hallelujaa...
Ylistä vaan reippaasti Kristusta sanoen Hallelujaa! Kiitos Jeesus! Onko ihanampaa aamua kuin tää? Päivä paistaa kirkkaammin, hymyää se sullekkin.....:-)
Hyvä aloitus, kuka lienetkin. 1 M.Lutherin mukaan "kaikilta eriseuroilta ja riidoilta vältytään, jos pysytään yksimielisinä evankeliumin opista". Nyt pitäisi miettiä, mitä on EVANKELIUMI ja mitä se ei ole. Se ei ole ainakaan solmio, hattu eikä edes äitiseurakunta-lapinluottamus. 2 Kysymys ei siis ole siitä, että minä jätä joulukuusen ostamatta ja tuomatta olohuoneesen, siitä syystä, että kristitty naapurini siitä pahentuu. Kysymys ei saa olla solmiostakaan. Nämä ovat ulkonaisia tapoja, joista ei saa tehdä omanvanhurskauden hengelle syytä harhauttaa seurakuntaa. 3 Esimerkiksi otettiin lihansyöminen. Tässä tulee esille meille jokaiselle tuttu ongelma tekstin asiayhteys ja sen tulkinta meidän ajassamme. Paavalin kirjeessä on kysymys EPÄJUMALILLE UHRATUSTA LIHASTA, sen ostamisesta temppelipuodista. TOISAALTA oli kysymys teurastuksesta ja verestä, jotka olivat olleet juutalaisille tärkeitä. Kristityissä oli Aasiasa ja Euroopassakin juutalaisuudesta kääntyneitä. 4 On epäasiallista perustella täysin normaalien vaatekappaleiden tai sistusasoiden kieltoa tälla Paavalin "lihaneuvolla" 5 Tiedämme Lutherista, että hän tahallaan rikkoi satoja vuosia voimassa olleita kristillisyyden neuvoja ainoastaan alistaakseen omanvanhurskauden henkeä ja sen palvojia. 6 TOISAALTA, mitä tulee ihmisten USKOMISEEN ja VÄÄRÄÄNKIN USKOMISEEN: Luther ei antanut rasittaa hurskaita omiatuntoja. Vuonna 1521 Luther tuli henkensä kaupalla pakopaikastaan Wartburgin linnasta Wittenbergiin saarnaamaan 8 ns. Invocavit-viikon saarnaa, jossa hän vastusti hurmahenkisyyttä, radikaaleja uudistuksia. Hänen ent. työtoverinsa Karlstad halusi kertaiheitolla siivota kirkon "katolisesta saastasta". 7 Luther vastusti tätä ja puolusti katolilaista perinnettä. Ihmisten hurskaat mielet olivat tottunet krusifixin näkemiseen ja käyttöön, pyhimyksen kuviin (ne olivat lukutaidottomille tärkeä symboli myös). Lutherin mielestä oli SYNTI väksin riistää heiltä tämä. 8 Tässä asiassa olisi lapinvanhimpien ehdottomasti pitänyt ottaa esimerkkiä Lutherista ennen kuin kristittyjen mieliä ruvettiin surettamaan ja hämmentämään tällä ehtoolliskaava-1968 asialla, jossa ei vakavien kristittyjen mielestä ole edes mitään pohjaa. Hylätään oma kirkko ja ajetaan satoja kilometrejä JA PELOTELLAAN yksinkertaisia kiristtyjä katolilaisuudella.
Kristillisyyden historiassa ei ole koskaan ollut mitään yksimielisyyttä evankeliumin opissa. On vaan 1 ohje: Lapinvanhimpien ymmärrys ylimpänä kaiken ja äitiseurakunta. Muuten on saanut opettaa melkeen mitä vaan. Mitä tästä on tullut? On kieritty yhtenä massana kuin kallistelevassa haaksirikkoisessa laivassa partaalta toiselle. Välillä evankelisempaan suuntaan, välillä omavanhurskaaseen suuntaan, kuten nyt. Muutama vastahakoinen seuraa arkana perässä. Säännöissä voidaan sanoa, että Pyhä Raamattu ja Lutherin oppi ovat opetuksen perusta, mutta voi sitä saarnaajaa, joka tuollaisen säännön ja ohjeen menee ottamaan tosissaan!
Oman, rakkaan kirkon hylkääminen viiltää syvältä. Kuinkahan kauan ihmiset sietävät tätä pelleilyä? Johan sille nauraa harakatkin, kun ehtoollisen viettoon kyörätään satojen kilometrien päähän. Näitä käskyjen antajia jumaloidaan ja halutaan olla nöyriä, vaikka järki pistäisi vastaan, kuten eräs saarnaaja sanoi. Se, ettei tunneta raamattua, katekismus on unohtunut, tekee helpoksi ohjailun. Vaatimuksiakin on: usko kaikki, mitä pöntöstä kuulet ja luota lappiin; heillä on korkeampi viisaus.
Kuka valaisisi asiaa? Siis eikö enää "saa" käydä ehtoollisella luterilaisessa kirkossa? Missä ne sitten käy?
Lapista tulleen käskyn mukaan Ehtoollinen on nautittava vanhan kaavan mukaan. Se kirkkoherra, joka tähän suostuu, saattaa olla kaukana kotiseurakunnasta. "Uusi" kaava on tutkittu tarkkaan, eikä siinä ole mitään vikaa tietenkään, kyse on tietämättömyydestä ja vallanhalusta. Vaikka Lappiin on lähetetty tarkasti tutkittu vastine, eivät muuta kantaansa.
Kuvitelma erehtymättömyydestä on vakavasti sairaan mielen tuote. Kyseiset päättäjät eivät omaa kirkkohistorian korkeakoulutasoista asiantuntemusta. Tämä olisi aivan välttämätön näin suuren liikkeen johtajalle. Eihän tehtaaseenkaan laiteta tehtävään kouluttamatonta johtajaa.
Mutta ei vertailukohde ole lainkaan sama. Esimmerkikkisi nojalla voin ajatella näin. Että ko. tehdäas voisi olla konepaja, ja siinä hitsari/johtaja joista hitsari voi olla hyvä kristitty tai jopa saarnaaja. Johtaja voi olla Di. tai ainakin insinööri, mutta ei usko mihinkään, on ateisti hänen tarinansa ovat ekoististä, eikä usko Jumalaan lain´kaan. Että jos hänelle sanoisi Jumalan rahaan, rauha tulisi takaisin ja voisin mennä toiseen tehtaaseen .