Nyt olisi eri lajien harrastajilla ja kenties myös kouluttajilla mahdollisuus "kehua pelinsä", sillä olen täysin tietämätön budolajeista mutta jonkin lajin harrastus kiinnostaisi kovasti.
Olen miettinyt jonkinlaisia toiveita ja kriteerejä toivelajilleni ja myönnän, että ne ovat melko kovat.
Haluaisin harrastaa lajia, joka olisi, en osaa paremmin määritellä, pehmeä -siis enemmän puolustukseen keskittyvä.
Toivoisin dojon olevan mahdollisimman lähellä, itse asun Espoon Leppävaarassa, toiveissa olisi myöskin mahdollisen seuran alhaiset vuosi-, harjoittelu- ja peruskurssimaksut. Opiskelijan kun pitää tarkasti miettiä, mihin rahansa laittaa.
Ja tietenkin lajin pitäisi sopia miehelle, jolla on ikää hiukan alle 30 vuotta, pituutta vajaa kaksi metriä, painoa... ihan riittävästi omiksi tarpeiksi ja notkeutta kuin rautakangella.
Siis, jos näillä kriteereillä on edes mahdollista löytää itselleen uusi harrastus budolajien parista, niin kaikki neuvot ja vihjeet otetaan riemumielin sekä suurella kiitollisuudella vastaan.
Joulua odotellen,
-Jari-
Olen miettinyt jonkinlaisia toiveita ja kriteerejä toivelajilleni ja myönnän, että ne ovat melko kovat.
Haluaisin harrastaa lajia, joka olisi, en osaa paremmin määritellä, pehmeä -siis enemmän puolustukseen keskittyvä.
Toivoisin dojon olevan mahdollisimman lähellä, itse asun Espoon Leppävaarassa, toiveissa olisi myöskin mahdollisen seuran alhaiset vuosi-, harjoittelu- ja peruskurssimaksut. Opiskelijan kun pitää tarkasti miettiä, mihin rahansa laittaa.
Ja tietenkin lajin pitäisi sopia miehelle, jolla on ikää hiukan alle 30 vuotta, pituutta vajaa kaksi metriä, painoa... ihan riittävästi omiksi tarpeiksi ja notkeutta kuin rautakangella.
Siis, jos näillä kriteereillä on edes mahdollista löytää itselleen uusi harrastus budolajien parista, niin kaikki neuvot ja vihjeet otetaan riemumielin sekä suurella kiitollisuudella vastaan.
Joulua odotellen,
-Jari-
Vastaukset 31
Vanhimmat
... niin Taekwondo on hyvä vaihtoehto. Espoosta löytyy useampiakin seuroja. www.suomentaekwondoliitto.fi:stä näet mitkä ovat lähinnä. Taitaa olla teikäläiselle tuo Olari paras paikka. Sinne pääsee kätsästi Leppävaarasta kehä II:tä.
Hyvää on se että kun otteluinnostusta alkaa tulla löytyy Diisselisarjat kun täytät ensin kolkyt.. :) Ei tartte otella nuorten ja jäntevien kanssa. Ottelut suojat päällä ja täyskontaktia joten ei satu liikaa, mutta oppii potkimaan tehokkaasti. Lisäksi kun ei ole pääkontaktia nyrkillä säästyy naama hyvännäköisenä pidempään... :)
Muita hyviä lajeja ilman notkistumispakkoa: Ju-Jutsu, Nyrkkeily ja muut näiden kaltaiset vähäisesti akrobatiaa vaativat lajit (Krav Maga tms).
Itse en treenaisi: Aikido, Kung-Fu, mitä tahansa missä nimessä on sana "Ninjutsu" ja yleensäkään lajeja joilla ei ole tasokasta opetusta suomessa tai kansainvälistä lajiliittoa. Satubalettia voi harrastaa itsekseenkin... :)
Arvon Inertia, viestistäsi valitettavasti voi saada sen käsityksen, että Suomessa ei ole tasokasta opetusta aikidossa, kungfu:ssa, Bujinkanissa (ent. ninjutsu) jne. Moisen yleistyksen tekeminen mielestäni edellyttää omakohtaista treenikokemusta ja vähän muutakin tuntemusta kyseisistä lajeista. Koska itse en ole esim. taekwondoa harjoitellut, niin katson asiallisempana pitää omana tietonani luuloni taekwondon ja satubaletin suhteesta...
Luettelin ensin omasta mielestäni "turhat" lajit. Aikidossa on varmasti suomessa koviakin tekijämiehiä. Niin varmaan TaiChissäkin... Molemmat lajit liki yhtä hyödyllisiä itsepuolustuksen kannalta. Olisi hauska nähdä kuinka hienon harmonian Aikidomies saisi aikaiseksi vaikka tälläisen tavallisen TKD turriaisen kanssa joka ei aikidoa osaa pätkääkään. (Paitti lukkoja ja perusheittoja).
Kung-Fua ja Wushua (tulikohan kirjoitettua oikein) olen nähnyt elävänä kuten aikidoakin ja kummatkin lajit ovat enemmän hollywoodia ja vähemmän budoa. Molemmissa oppii varmasti sen mitä kukin lajilta hakee, mutta itse en jaksaisi... Täytyy sanoa että eräs Wushudemo oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Varsinkin kun n. kolmekymppinen kaveri näytti mistä se kana kakkaa akrobatiassa. Komeaa liikehdintää ilman mitään järjellistä tavoitetta. Stunttiainesta!
Ninjutsusta kun puhuu yleisesti se harvoin tapahtuu ilman hymyä. Kyseessa on siis laji suurille humoristeille. Veikkaan että treenaus on ratkiriemukasta ja todella tasokasta. :)
Mutta painottaisin tässä että nämä mielipiteet ovat (C) Inertia ja niiden osittainenkin kopiointi ja käyttö itseäni vastaan on ehdottomasti kielletty... :)
Ei tarvitse ottaa hernettä sieraimeen jos joku ei tykkää siitä mitä itse haluat treenata. Ninjutsua näkisin mielelläni elävänä, sen verran huumoria on aiheesta levitelty. Jos joku on niin kova ja tasokas että voi tätä "salaperäistä" lajia hieman valottaa taviksille, niin olen valmis tulemaan näytöstä katselemaan.
Aikidolla sekä TaiChillä taitaa olla lajiliitotkin, onkos noilla lopuilla jotain kansainvälistä organisoitua toimintaa?
"Komeaa liikehdintää ilman järjellistä tavoitetta." hehheh, jos nyt pelkän näköhavainnon pohjalta puhutaan niin sekä TKD että sen serkku, tuhovoimainen hanmoodo tosiaan passaavat tähän murjaisuun...
Jos kerran välttämättä haluat kuulla, niin minun mielestäni esimerkiksi korealaislajien akrobaattipotkut ovat Suomen oloissa p----ä ja sitä paitti t----n n------ä p--------ä. Liika potkiminen sitäpaitti mädättää selkäytimen, niin olen joskus jostain varmana tietona kuullut.
Niin aikidon kuin kaikkien muidenkin lajien kanssa olisi mielestäni erittäin terveellistä unohtaa teinikuvitelmat kaikkivoipaisuudesta. Aikidon "harmonia" ei tositilanteessa olisi vastustajan nujertamista käsin koskemati, vaan sitä että molemmat osapuolet lähtevät paikalta omin jaloin. Mustelmat ja kuhmut ovat aika harmonisia, jos vaihtoehtona on poikkinainen niska.
Ei mulla muuta tänään, lähden kotio vetämään hernesoppaa, ehkä kuiteski ennemmin suun kön noukan kautta.
Potkiminen on kivaa. Kipukin on kivaa.
WTF TKD:n heikkoudet:
- Ei käsikontaktia päähän. Muutoinkin vähän käsitekniikoita. Treeneissä kyllä opetetaan kaikki nyrkkeilystä tutut kymmenkunta hämärämpää. Treeneissä (ainakin omassa seurassa) myös pehmokontakti ottelua siten että päähän saa läpsiä.
- Sisältää jonkin verran näitä "wanhoja" hienoja tekniikoita, joilla ei todellisuudessa tee mitään. Vähemmän kuin karatessa tai monissa muissa japsilajeissa.
Hyvää:
- Useissa seuroissa erilliset matsitreenit, jonne kaltaiseni käytännöntoiminnan ystävät menevät kuin magneetin vetämänä.
- Ei niin tönkköformaalia treenausta kuin esim. monissa karatesuunnissa. Tarkoitan tällä nyt sitä kävelyttämistä tekniikkaa tehden salin päästä päähän. Enemmän mitseihin potkimista ja lyömistä oikean tekniikan ja ennenkaikkea VOIMAN saamiseksi.
- Kontaktiottelut. Ainoa tapa treenata ottelua kunnolla. Semikontakti ja ei-kontakti matsaus antaa epärealistisen kuvan ottelemisesta. Suojien kanssa kontaktiottelu on suhteellisen turvallista.
- Hyvä lajiliitto tuo tasokkaita vetäjiä leireille ja saleille.
Sitten mielipide Aikidosta sen tiedon pohjalta jota minulla on:
Minimi treenaus 5 vuotta ennen kuin siitä alkaa olla edes auttavasti hyötyä tosipaikoissa. Vuoden parin treenaamisella pidetään jo tyttöystävä kurissa... :)
Harvoin kukaan koskaan tulee Aikidossa niin tehokkaaksi että hänellä olisi pieniäkään mahdollisuuksia otella enemmän kamppailuhenkisten lajien harrastajien kanssa.
Lukot ja erilaiset väännöt ovat aikidon vahvuus.
Aikido on kaunista katsella, kaverit loikkaavat tyylikkäästi mukaan heittoihin ja jopa rannekääntöihin. Joskus olo on kuin katselisi amerikkalaista vapaapainia ilman teeskenneltyä väkivaltaa... :)
Oma tiivistelmäni: Aikido on hukkaan heitettyä aikaa jos tarkoitus on itsepuolustustaidon hankkiminen. Jos tarkoitusperät ovat muut, niin siitä vain. Tehokkaampia harjoittelumetodeja (lajeja) on paljon. Kaunista se edelleenkin on... :)
Inertia kirjoitti
Kung-Fua ja Wushua (tulikohan kirjoitettua oikein) olen nähnyt elävänä kuten aikidoakin ja kummatkin lajit ovat enemmän hollywoodia ja vähemmän budoa.
Ja mitähän kungfua tuli elävänä nähtyä? Totta kungfussa ei oo pätkääkään budoa. Jos joku kungfu on enmpi tai vähempi hollywoodia, niin ei se ole sillon oikkeeta kungfta.
Kung fu ja wushu on mielestäsi turhia lajeja. Kung fua löytyy kyllä enemmänkin kuin yhtä tyyliä, enkä usko minkään näistä oikeista kung fu tyylistä olevan itsepuolustukselliseti turha.
Luulen että olet nähnyt hanmoodoa tai jotain taekwondoa kun olet nähnyt turhan lajin. Taekwondon avulla et koskaan opi itsepuolustusta, opit kyllä potkimaan hienosti, mutta et opi puolustamaan itseäsi lähitilanteessa. Taekwondon "täyskontakti ottelulla" ei ole mitään tekemistä realistisuuden kanssa, hypitään ja roikotetaan käsiä sivuilla. Turhia liikkeitä jälleen.
Mene katsomaan wing tsun kung fua ja katso mikä on realistista itsepuolustusta.
...kirjoittaa toisten käyttämillä nimimerkeillä.
Sen mitä minä olen Kung-Fu taistelijoita nähnyt, niin eipä olleet kovin kummoisia.
Eikös tämä Kung-Fu muutenkin ole jostain syystä aika pohjoissuomi painotteista?
Hanmoodosta en sano mitään, mutta ITF wondoa olen nähnyt myös elävänä ja se nyt ei liikaa WTF TKD:stä eroa kuin ottelun osalta.
Ne joilla on pienet hartiat kannattaa keskittyä potkimiseen. Samoin jos on ketterä saa jaloilla aikaan paljonkin. Mutta jos on enempi jäykkä ja kädet toimii nopsasti ja voimalla, niin lajejahan riittää.
Tulen erittäin mielelläni katsomaan näytöstä / ottelua jos vaan on sopivan etäisyyden päässä H:gin ympäristössä. Kyllä mielipiteeseeni voi vaikuttaa. Mutta kai te pojat huomioitte että tämä on vain minun mielipiteeni? Ei mikään yleiseksi totuudeksi tai tutkimustulokseksi tarkoitettu juttu?
Onhan tuo kivaa, että lajeja kehutaan mutta omana ajatuksenani oli lähinnä se, että kertoisitte MINULLE lajienne hyvistä ja huonoista puolista ja jättäisitte tuon aivan turhan kinaamisen johonkin muuhun yhteyteen.
Sovitaanko näin?
Kiitos.
-Jari-
Hyviksi puoliksi voisi laskea mm seuraavat asiat.
Käytännönläheisyys, paljon katoja, hengitysharjoitukset, kovetus, yrttilääkintä.
voisi kai lisätä sen, että opetuksen taso on suomessa suht kova, edistyneimmät oppilaat käyvät säännöllisesti lajin pääpaikassa ammentamassa oppia. Minusta tämä on hyvin tärkeä pointti lajissa kun lajissa, että yhteydet lajin pääpaikkaan ja mestariin on olemassa, näin ei todellakaan ole joka lajissa nykypäivinä.
niin ja laji oli sitten kungfu.
pitikös nyt sitten tästäkin tulla sellainen satujumppa - pieksen-kaikki-ilman-käsiä - väittely :) ...
Jos Kung-Fu:ssa hyvää on yrttilääkintä, niin TKD:ssä on hyvää koululääketieteenkin mukaan tehokas KKK eli kylmä, koko ja kompressio menetelmä osumien ja venähdysten hoitoon... :)
Tuleekohan suomeen kohta laji, jossa käytetään homeopaattisia hoitoja ruhjeisiin... :)
Itse laskisin miinukseksi runsaat katat. Sekä sen ettei ole kontaktiottelua (muistaakseni).
Hyvää sensijaan on se että jos teillä tosiaan on hyvä yhteydet ulkomaillekin.
No jokatapauksessa treeni-iloa mitä ikinä harrastattekin. Käykää tekin kung-fu:t joskus kattelemassa muiden treenejä. Osaltani tämä vääntö riittää jo nyt ja jos jotain vielä on niin työnnetään se alkuperäisen kysyjän riemuksi uuteen threadiin... :)
En nyt ihan sellaista tarkoittanut. Onhan se vähän niinkin että lajit ovat kuin autoja, mutta ihmiset ne niitä autojakin ajaa.
Toisissa on enemmän potentiaalia kuin toisissa. Jos annat vaikka Lamborghini Diablon aloittelijalle on melko varmaa että rattimies piesee pesee ja tuulettaa ohi aloittelijasta jollain pienellä GTi autolla kun molemmat pannaan radalle kisaamaan.
Ja kuten autoissa, jokainen etsii sellaista sopivaa kärryä omiin tarpeisiinsa.
Kamppailulajeja voi lajitella samaan tapaan akseleille täyskontakti - ei kontaktia ja teknisesti vaativa - ei vaativa. Sitten tietysti on fyysisesti vaativia ja ei niin vaativia. Lopuksi voidaan vetää jonkinlainen osa-alueiden summa, joka sijoittaa lajin itsepuolustuksellisesti tehokkaimman ja tehottomimman välimaastoon... :)
Yleensä fyysisesti vaativimmat, teknisesti yksinkertaisimmat ja täyskontaktin sisältävät lajit ovat käytännössä tehokkaimpia. Minkäs sille mahtaa. Helppo tekniikka on nopeinta oppia ja saada toimimaan tehokkaasti... :) Tositilanteessa kun ei ole aikaa muistella kaikenlaisia ihmeellisiä variaatioita liikkeistä tai pyytää vastustajaa odottaan hetki kun valmistaudutaan... Ja mikä vittumaisinta, vastustaja ei myötää mukana... :)
Mutta pannaan väittely toiseen threadiin jos jaksetaan... :)
Eräs suomalainen mies (joku varmaan muistaa hänen nimensä) oli aikanaan aikidon kehittäjän Morihei Ueshiban oppilaana, ja hän toimi Suomessakin opettajana. En oikein ymmärrä tältä pohjalta, miksei meillä olisi tasokasta opetusta. Vai onko ketju katkennut jossain välissä?
Taekwondo ei kyllä ole pehmeä laji vaan sieltä kovimmasta päästä. Tässä kovalla tarkoitan voimankäyttöä suhteessa vastustajan voimaan. Eli ei käytellä vastustajan voimia ja käytetään paljon kovia torjuntoja eli isketään vain hyökkäävä raaja sivuun ilman väistöä.
Taekwondossa (molemmissa tyyleissä, IMHO) on kyllä hyvä ottelusysteemi siitä olen täysin samaa mieltä.. ;)
Niitä pehmeitä lajeja ovat kai sitten jujutsut, ehkä hokutoryuta lukuunottamatta, aikido, judo, bujinkan(=entinen ninjutsu), hapkidot ja jotkin kung fu -tyylit..
Toi bujinkan kai on suurimmaksi osaksi japanilaista jujutsua eli se on myös ihan hyvä pehmeä laji, tosin yksi suomalainen bujinkan seura kuulemieni huhujen mukaan on jollain tavalla aika härö.
Aikido satubalettia? Näyttää kyllä siltä mutta kun ei ole isommin havaintoja aikidokoiden pärjäämisistä oikeissa kamppailutilanteissa. Tai kyllähän aikiwebissä taisi muutama tarina olla kuinka eri ihmiset ovat onnistuneet käyttämään aikidoa itsepuolustustilanteessa ja varsin moni on pelastanut itsensä myös aikidon ukemilla.
Aikidon testaaminen toisen kamppailulajin/kokemattoman hyökkääjän avulla taasen on hiukka vaarallista hommaa. Siinä missä aikidon harrastajat osaavat hypätä ukemiin kun ranne on hankalassa asennossa(=lähellä rikkoontumista) niin muilla ei ole vastaavasta kokemusta. Ja kun tähän vielä lisää realistiset testiolosuhteet, eli täysi kontakti ja nopeus. Ja sitten kun aikidon luonne on vielä sellainen että pyritään pitämään etäisyyttä niin se testaaminen lienee varsin rasittavaa kun aikidoka ei rupea matsaamaan vaan välttelee, jolloin pitää ensin saada hänet kiinni jollain syöksymislyönnillä / potkulla, ja siihenhän ne mokomat niitä tekniikoitaan harjoittelevat tekemään..
Uuteen threadiin? No pakko tähän vielä kommentoida. Miksi sinusta runsas kata valikoima lasketaan miinukseksi. Oletko harjoitellut kataa?
Kontaktiottelua on, mistä niin, että ei olisi?
Menkää harjoittelemaan joskus erilaista Taekwondoa esim Vaasaan, Tampereelle,tai Helsinkiin, on sitten täysin erilaista kuin pelkkä WTF kamppailuurheilu, ITA:n seuroissa harjoitellaan myös matto, lukko/hallintatekniikoita ja myös alapotkumatseja. Ylemmillä vyöarvoilla edellytetään olevan nyrkkeilyhanskat treeneissä, joten myös opetellaan lyömään. Tämä on aika realistista toimintaa. Kyseisissä seuroissa painotetaan tekniikoita mitkä toimii, piirileikit ja muut pelleilytekniikat jätetty pois.
ps . kulkekaa silmät auki ja tutkikaa hienoja lajeja, kerätkää selkäytimeen toimivia asioita.
Terveisin harrastaja from ITA
puhut nyt vain WTF kamppailuurheilusta eli kilpa Taekwondosta, WTF Taekwondoon kuuluu myös itsepuolustus, tutkippa asioita vähän syvemmin.
Tuolla aikaisemmin päädyttiin tulokseen että ottelut ovat semikontaktia. En jaksa alkaa vääntämään aiheesta sen enempää.
Runsas katojen määrä vituttaa TKD:ssäkin. (Vaikka on vain 1 per vyöarvo, joita on muuten liikaa. TKD:ssä on keltainen, keltainen natsa jne. Natsat voisi ihan hyvin poistaa.)
Katoja olen harjoitellut niin että tulee korvista ulos. Ju-Jutsussakin oli joku ihme lukkokatavimma :). Nyt treenaan poomseja (TKD:n katat) ja ei hirveesti nappaa tehdä tuplatorjuntoja, parhaimmillaan samanaikaisesti eteen ja taakse hyvin tarkkaan säädellyissä asennoissa. Tämä on juuri sitä turhaan hollywoodia jota ilmankin tulen toimeen.
Onhan ne katat hyviä mittaamaan kaverin intoa harjoitella liikesarjoja ja oppiihan niissä mm. staattista voimaa. Ja kun oikein tosissaan tekee ne ovat kuulemma liikkuvaa mietiskelyä... Ihan kuin TaiChi... :)
Haista sinä hwarangi paska, et tiedä mistä puhut.
Wing Ztunia treenanneena voin sanoa, että ei ole täydellinen sekään. Mies on se joka lopulta ratkaisee. Siis runkkaile fantasioissasi ihan rauhassa ja luule mitä haluat, mutta pönttö olet joka tapauksessa.
Jos haet nimenomaan budo-lajia, joka on pehmeä ja puolustuksellinen, niin sitten valintasi on aikido. Pääkaupunkiseudun länsipuolella treenaavat ainakin seuraavat aikidoseurat:
Helsingin Lauttasaaressa Machikara:
http://www.machikara.fi
Espoossa Tapiola Aikikai:
http://tapiola-aikikai.e-generation.fi/
Ja lisää seuravaihtoehtoja löydät Aikidoliiton sivuilta: http://www.finland-aikikai.fi/aikido.php?sivu=seurasivu.php&osa=seurat
Treenimaksujen osalta ei mielestäni kannata tuijottaa paperilla halvinta paikkaa, vaan huomioida kokonaispaketti: vetäjien taito ja kokemus, tarjolla olevien treenien määrä viikossa, seuran ilmapiiri jne. Kannattaa siis olla yhteydessä useampaan seuraan ja käydä vaikka paikan päällä katsomassa/kokeilemassa. Useimmat seurat lajista riippumatta pitävät tammikuun aikana lajiesittelyn ja aloittavat kevään peruskurssin.
Jos aikido ei tunnukaan sinun lajiltasi, niin sitten katsoisin seuraavina vaihtoehtoina judoa ja jujutsua. Ks.
http://www.judoliitto.fi
http://www.jujutsuliitto.fi
Aikido ja judo ovat molemmat emolaji jujutsun pohjalta syntyneitä lajeja. Molempien lajien kehittäjillä oli omanlaisensa idea lajista, joka kehittäisi mieltä ja ruumista eikä vahingoittaisi toista osapuolta, "vastustajaa".
Karkeasti ottaen Jigoro Kano kelpuutti jujutsusta judoon heitot, jalkapyyhkäisyt ja mattokamppailun, ja aikidon kehittäjä Morihei Ueshiba puolestaan painotti horjutuksia, nivellukkoja, atemi-lyöntejä sekä aseharjoittelua. Judoa leimaa lajin kilpailullisuus, mikä joidenkin mielestä tekee siitä nykymuodossa enemmän urheilua kuin budoa. Judossahan ottelusäännöt kieltävät esim. vastustajan lyömisen tai potkaisemisen. Aikidossa harjoitellaan periaatteessa kaikenlaisia hyökkäyksiä vastaan. On tosin hyvä tiedostaa, että pehmeä tie on myös hidas ja vaikea. Aikido ei ole kovinkaan mielekäs laji esim. nakkikioskitappelijalle.
ihan nyt PUOLUEETTOMASTI ilman minkään lajin väheksymistä tai ylistämistä ehdottaisin sulle vaikka aikidoa. siellä kyllä käy kaikenikäisiä ja painoisia, että varmasti sullekin sopii ja luulisin, että täyttää kriteerit.
ja jos joku vielä tässä vaiheessa haluaa jatkaa satujumppa-väittelyä, voi jättää vastauksen aivan hyvin kirjoittamatta. foorumin tulisi edustaa tasokasta keskustelua, johon toisten lajien aliarvioiminen ilman parempaa kokemusta/tietoa ei kuulu.
Olen itse kokeillut judoa ja ju-jutsua. Judo on todellakin enemmänkin urheilulaji mutta siinä saa sitten kovaa kontaktia kun paikat pysyvät ehjinä. Ju-jutsussa ei kilpailla koska siinä miehet eivät pysyisi ehjinä. Kuitenkin erittäin mukava laji. Aikido kiinnostaa silti vieläkin enemmän, koska olen aina aidosti ihaillut ajatusta ihmisestä joka pystyy "voittamaan taistelematta". Eli aikidossahan ei voittajaa olekaan, koska sen ideologian mukaisesti ei pyritä lopettamaan vastustajan taistelukykyä vaan lopettamaan hänen taisteluhalunsa. Ju-jutsussa on paljon samanlaisia lukkoja, mutta pidän silti huipputaitavaa aikidokaa kertaluokkaa kovemmassa arvossa kuin vastaavan tason judokaa tai ju-jutsukaa.
Valitettavasti Aikido ei le itsepuolustuslaji, ei voi verratakaan taitavaa jujutsukaa, esim sensei Risto Väntär tai Sensei Auvo Niiniketo, kyseisillä herroilla on pitkä kokemus todellisista tilanteista, ovihommien ja henkivarijan työn kautta.
Aikido ei ole itsepuoluslaji ja kokeneetkaan opettajat eivät pysty itseään taidollaan puolustamaan, on nähty ja omakohtaisesti koettu.
Itsepuolustusmielessä vakavasti otettavia lajeja ovat moderni jujutsu ja Krav maga, sekä veitsipuolella Kali-escrima
Aikido toimii, sun aikido ei toimi. Aikido ei tosiaankaan ole useimmissa seuroissa itsepuolustuslaji. Kuten ei karatekaan eikä jujutsukaan. Korkeintaan teknistä osaamista hiotaan mutta unohdetaan sterssireaktiot, tilaanteen välttämisessä tarvittavat taidot ja "jälkipelin" hinkataan. HRJJ ei ole jujutsua. Kaikki JJ senseit ei ole henkivartijoita. Krav Maga on vuosisadan rahastus, bisneksenhän juutalaiset ovat aina osanneet. Mutta ainakin siellä on sitä muutakin kuin teknistä osaamista (tai lähinnä sitä muuta).
Kuten edellinenkin kirjoittaja, niin tämäkin kirjoittaja vain luetteli ennakoluuloja perustelematta sen kummemmin tai muodostamalla kuvan isommasta joukosta yhden yksiklön toimien perusteella.
Miklu, kokeilepa itse Krav magaa, sinulla taitaa olla itse ennakkoluuloja, Hrjj on modernia jujutsua.
Olen itse harjoitellut Aikidoa 3 vuotta ja en saanut lajista mitään irti.
Olen nähnyt Aikido senseitä 5 dan jotka eivät tiedä ip-hommista mitään.
Ainoa kunnioittamani Aikidoka on Kai Koskinen ja hänellä on ohjelmassaan monta muutakin lajia esim. Krav maga.
Itse tutustuin 7 vuoden jujutsu-harjoittelun jälkeen Krav magaan ja sain Ahaa-elämyksen, laji todellakin toimii ja ajatusmallit ovat kehittyneemmät siinä verrattuna moneen muuhun lajiin.
Jutsuka ja Krav maga
Ennakoluuloja nimenomaan listasin. HRJJ on meikän kirjoissa isojen miesten jujutsua. Ts. väännetään ja väännetään vielä lisää. Siksi en ihmettele vaikka ahaa elämyksiä koitkin ;)
Halusin vain listalla ja ylläolevalla osoittaa että yleistämällä voi sanoa mitä vain mutta yksittäinen harrastaja on aina enemmän kuin "lajinsa".
Ja samaa mieltä siitä että Aikido on täyttä pelleilyä. Useimmiten. Itellä ainaki 8 vuotta lasissa ko. touhuilua. Kaikenlaista hyödyllistä sieltä on mukaan tarttunut mutta pääasiasa se ei ole itsepuolustusta. Kuten ei moni mukaan (99% "lajeista").
Aikidossa harjoitellaan nimenomaan aikidoa. Ei sitä opeteta itsepuolustus tai taistelumenetelmänä vaan kehonkäyttöä jne. Siis asioita joista voi olla tai voi olla olematta hyötyä ip-tilanteessa. Ja edelleen, sama pätee muihinkin touhuloihin. Toisissa on enemmän mach bullshit kuorrutusta kuin toisissa.
VAikka kaikesta voisi päätellä että olen inttohimmoonen aikidokaaja niin sanon että nope.
Se on vain yksi juttu muiden touhuilujeni joukossa. Sanon vain että mulla on myös positiivisia kokemuksia aikidosta, jotenka oikeastaan aivan sama mitä muut luulee :)
Moi!
Jos omaat Espoon sisäisen kuukausilipun kulkimiin, niin Kannusillanmäki on varsin varteenotettava paikka itse tulla tutustumaan lajitarjontaan. Meillä harrastetaan ainakin seuraavia(en mene kaikista takuuseen):
- Aikido, paljon heittoja väistöjä etc. Rauhallinen laji, ei tarvita suurta notkeutta
- Judo, ei kaivanne esittelyä
- Karate, sama kuin edellä
- Han Moo Do, paljon jumppaa ja korkeita potkuja
- Tae Kwon Do, ei kaivanne esittelyä, notkeus on eduksi
- Nyrkkeily...
- Hapkido, tule treenejä katsomaan, monipuolinen itsepuolustuslaji
- Kung Fu, hienot vermeet ja kolmemetrinen opettaja
TAIDO on sulle ehdottomasti sopivin vaihtoehto, sinä keskitytään aika paljon puolustukseen ja taidossa ei oteta kovin kovia lähikontakteja taistelutilanteissa.
Hei Ronald Duncanin ninjitsu olisi vaihtoehto, leppävaaran kauppaoppilaitoksella, voisin opettaa pientä ryhmää, harjoituysmaksu 1 euro kerralta.
Ninja