takavuosina meitä

tähden Raamattu kehoittaa rukoilemaan Israelin,Jumalan omaisuuskansan puolesta.Ja me teemme sen.

ja just sen kirjoitti:

tähden Raamattu kehoittaa rukoilemaan Israelin,Jumalan omaisuuskansan puolesta.Ja me teemme sen.

Philip Maurolla on kirjassaan "Israelin Toivo" (1922) jännä näkemys siitä, että se ensimmäinen eli veriliitto tyssäs siihen kultaiseen vasikkaan ja sitä ennen annetut lupaukset eivät enää ole voimassa. Sen jälkeen keskityttiin vain ajalliseen valtakuntaan eikä pappivaltakuntaan: Jumalan ensimmäinen liitto Israelin kanssa oli hyvin laaja ja kattava, mutta se oli ehdollinen. Toisin sanoen, Jehovan lupausten voimakkuus riippui eräistä ehdoista, jotka israelilaisten oli sitouduttava täyttämään. Tässä ovat ne liiton ehdot, jotka Jumala tarjosi ja jotka ”koko kansa” hyväksyi: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni” - pane merkille nämä ehdot - ”niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2.Moos. 19:5,6). Kansan täyttäessä nämä ehdot, Jumala lupasi heille kolme asiaa: (1) omaisuuskansa, (2) pappisvaltakunta, (3) pyhä kansa. Tähän Siinailla tehtyyn liittoon ei sisältynyt lupausta maallisesta valtakunnasta. Niinpä Mooses, toimiessaan tämän liiton välimiehenä, kutsui kansan vanhimmat ja asetti heidän eteensä nämä sanat, niin kuin Herra oli käskenyt. ”Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’” (jakeet 7,8). Näin liiton ehdot tulivat hyväksytyiksi molempien osapuolten kesken. Sen jälkeen Jumala puhui heille ne sanat, jotka heidän täytyi pitää, ne kymmenen käskyä (2.Moos. 20. luku). Hän myös antoi Moosekselle ”oikeudet”, joiden mukaisesti heidän välisiään suhteita oli hallittava (luvut 21-23). ”Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’” (2.Moos. 24:3). Näin lain sopimus oli saanut kirjallisen asunsa ja se asetettiin voimaan mitä juhlallisimmalla tavalla; se oli veriliitto, joka oli kaikista liitoista sitovin. Mooses otti ”liiton kirjan” eli kirjakäärön, johon sopimus oli kirjoitettu, luki sen julkisesti kansankokouksessa, otti verta ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ”Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella” (2.Moos. 24:6-8). Huomaamme tässä ”vanhan liiton veren”; voimme siis tarkistaa, millä tavalla ”uuden liiton veri” poikkeaa siitä (Matt. 26:28; Hepr. 13:20). Jo neljänkymmenen päivän kuluttua liitto oli rikottu kauhistuttavalla epäjumalanpalveluksella, kultaisen vasikan palvonnalla ja häpeämättömillä tavoilla, joilla kansa Aaronin johdolla sitä palvoi (2.Moos. 32. luku). Voimme huomata, että tätä liittoa ei koskaan enää ratifioitu kansan kanssa. Meidän tulisi nähdä nykyaikana, mitkä olivat tämän liiton vaikutukset, mutta kaikkein tärkeimpänä myös ymmärtää, että nuo kolme ihmeellisen kirkasta liiton lupausta 2.Moos. 19-24. luvuissa oli varattu toiselle kansalle, todelliselle Israelille. Heistä apostoli Pietari kirjoittaa, että Jumala oli erillään kaikista olosuhteista ja ehdoista oli tehnyt nämä ”valituksi suvuksi, kuninkaalliseksi papistoksi, pyhäksi heimoksi, omaisuuskansaksi” (1.Piet. 2:9). Kun israelilaiset palvoivat kultaista vasikkaa, Jumala aikoi tuhota heidät ja tehdä Mooseksesta suuri kansa (2.Moos. 32:10). Vaikka Hän olisi näin tehnyt, Hän olisi kuitenkin täyttänyt lupauksensa ”Aabrahamille ja hänen siemenelleen” (Gal. 3:16). Olihan Mooseskin Aabrahamin jälkeläisiä, kutsuttu ja valittu tähän tehtävään. Samasta syystä seuraa, että kun Jumala täytti nuo lupaukset Jeesuksessa Kristuksessa (Gal. 3:7,29), Jumala oli pitänyt liittonsa Aabrahamin kanssa sekä kirjaimessa että hengessä. Mutta kun Mooses rukoili kansan puolesta, niin Jumala säästi kansaa ja käski Moosesta johtamaan heidät maahan, jonka Hän oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (2.Moos. 33:1). Hän teki vielä toisen liiton, rikottua veriliittoa alempiarvoisemman, koska tämä oli rajoitettu ainoastaan siihen, että he voisivat mennä ottamaan haltuunsa Kaanaan maan (2.Moos. 34:10,11). Nuo ehdot ja lupaukset on esitetty vielä uudelleen 5. Mooseksen kirjassa, jossa Mooses kirjoittaa: ”Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla” (5.Moos. 29:1). Israelin kansan historia osoittaa, että he rikkoivat myös tämän liiton, ei ainoastaan jostakin yksityiskohdasta, vaan kokonaan, menettäen peruuttamattomasti kaikki siunaukset ja saaden kaikki niiden kiroukset. Nämä liitot oli lopullisesti tehty tyhjiksi (mm. 2.Kor 3:11; Hepr. 10:9), ja jäljelle jäi kaikista liitoista vain yksi, ”ikuinen liitto” eli ”uusi liitto”, jonka takaajana on Jeesus Kristus (Hepr. 7:22), Hän, joka täytti kaikki liiton ehdot täydellisellä kuuliaisuudellaan aina ”kuolemaan saakka”. Hän on myös liiton välimies (Hepr. 9:15; 12:24); tämän liitto on sinetöity Hänen omalla verellään (Luuk 22:20). Niinpä siis Jumalan ehdollisten lupausten liitot maallisen kansan, ”lihallisen Israelin”, kanssa ovat liittojen rikkomisen takia tehty tyhjiksi. Sen sijaan kaikki lupaukset, joihin ei liittynyt ehtoja, täyttyivät heille Mooseksen ja Joosua kautta viimeistä piirtoa myöden. Jumala on vaikuttanut sen, että nämä tapahtumat on kirjoitettu muistiin selkeästi, kuten olemme nähneet. Silmäilemme nyt lyhyesti joitakin merkintöjä, jotka Mooses teki koskien liittoa, johon israelilaiset joutuivat ottaessaan omakseen maan, jonka Jumala oli luvannut heidän isilleen: Hyvin täsmällinen profetia löytyy 4.Moos. 33:55,56, jossa Jumala sanoo selvästi Mooseksen kautta, mitä heille on tapahtuva, jos he eivät aja pois sen maan asukkaita, niin kuin Hän oli heitä toistuvasti käskenyt. Ensimmäinen seuraus oli, että nämä kansat, jotka jäisivät paikoilleen, tulisivat heille ”okaiksi silmiinne ja tutkaimiksi kylkiinne, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa te asutte”. Ja vieläkin vakavampaa: ”Ja silloin minä teen teille, niinkuin aioin tehdä heille”. Se, minkä Hän oli aikonut tehdä noille epäjumalan palvelusta harjoittaville kansoille, oli niiden tuhoaminen ja ajaminen pois siitä maasta. Tämä profetia on täysin toteutunut maalliselle Israelille. 5.Moos. 4:1 on yhteenveto liitoista. He oli aina kuulleet Jumalan oikeuksista ja tuomioista. Näillä nimenomaisilla ehdoilla heidän oli mentävä ottamaan omakseen luvatun maan. Jokainen siunaus, mistä suinkin oli ollut puhetta, riippui näistä ehdoista. Tässä luvussa pannaan erityistä painoa toiseen käskyyn (jakeet 15-24), koska juuri sen rikkomisen tähden Siinailla tehty liitto oli tyhjentynyt. Nyt Jumala tekee koko kansalle tiettäväksi - ja kirjoituttaa sen muistiin - mitkä olisivat rangaistusseuraukset, jos he rikkoisivat tämän alempiarvoisemmankin liiton. Kaiken lisäksi Hän vannoo sen heille valalla: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne; te ette saa kauan elää siellä, vaan teidät tuhotaan kokonaan” (jae 26). Täyttäisikö Jumala sanansa? Tulisivatko taivas ja maa todistamaan, että Jumala ei tarkoita sitä, mitä Hän sanoo? Meidän on myös huolellisesti pantava merkille armon lupaus (jakeet 29,30), joka täyttyisi heille, kun heidät on hajotettu pakanoiden keskuuteen (jakeet 27,28), jokainen, joka kääntyisi Herran puoleen: ”Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä”. Tämä on lupaus Kristuksen evankeliumista. Se on toistettu Jesaja 55:7 (”Daavidin lujat armot”, Jes. 55:3, Apt. 13:34). Paavali tuo sen uudelleen esille 2.Kor. 3:16. Se on ainoa toivo luonnolliselle Israelille ja koko ihmiskunnalle. Ehtona on ”palaaminen Herran tykö” (ts. tehdä parannus) ja ”kuulla Hänen ääntänsä” (olla kuuliainen evankeliumille, joka tulee uskossa Jeesukseen Kristukseen). Näin siis Philip Mauro.