Moi
anteeksi jos kirjotan väärälle palstalle, mutta en nyt oikein tiedä että sopiiko tämä tuonne laihdutus osastollekkaan..
mulla on sellanen ongelma, että en enään syö. juuri ollenkaan. en ole , enkä koskaan ollutkaan mikään läski, mutta en mikään ruipelokaan. olen 164cm pitkä, ja paino on 50kg
monta kertaa on tullut kutsu kouluhoitajalle, koska hänen mielestään näytän laihemmalta mitä ennen.
olen myös puhunut aikuisten kanssa asiasta, ja monet on yllättynyt painostani.
Minulla luut törröttää joka puolelta, mutta kumminkin painan noin paljon.
ja tämä on johtanut siihen, että aloin paastoamaan.. ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että en syö juuri mitään.
en tunne enään nälkää ollenkaan,ja kuukautiset on jäänyt pois.
yritän herätä "viime tippaan" että ei tarvisi syödä aamupalaa ennen kouluunlähtöä.
koulussa en syö, ja sen takia on soitettu monesti kotia. en vain ymmärrä, olen jo yläasteella, ja tuntuisi ettei kukaan enään huomaa minua ihmisjoukosta, mutta kumminkin löytyy aina niitä jotka huomauttavat painostani.
Kaikki kaverini sanoo että alan oleen liian laiha, mutta minusta vain tuntuu he yrittävät piristää minua.
Kun tulen kotia, yleensä minun on pakko syödä. vaikka ei olisi ollenkaan nälkä niin yritän syödä, että äiti ei huolestuisi.
Mutta siihen se jääkin, en syö enempää koko päivänä. Teetä saatan juoda sillontällön, ja jonkun vesilasin juoda.
Ja jos syön koulusta kotia tullessani, tulee tosi ahdistava olo.
jotenkin syyllinen olo siittä, että nyt menin taas syömään, ja taas lupaan itselleni olemaaan syömättä koko loppupäivän.
Yksi todella tärkeä ihminen minulle alkoi kerran puhumaan painostani. ja kuten sanoin KAIKKI on yllättynyt painostani. no kumminkin, hän tuli siihen tulokseen että olen todella raskas luustoinen, koska läskiä tai ylimäärstä painoa minussa ei mitenkään voi olla..
anorektikko en voi olla, koska olen tietoinen asiasta. enkä koskaan myös oksennellut ruokaa.
Olen jo yrittänyt lopettaa paastoamista, mutta en vain pysty. en kestä sitä oloa mikä tulee sen jälken kun on syönyt. ja myös tavallaan pidän itseäni läskinä, mutta tavallaan olen tietoinen että en ole mikään lehmä. haha kuten ehkä ymmärrätte oloni on todella todella sekava.
selvennys : haluan laihtua, mutta tiedän sen olevan väärin.
ja olisi nyt mukava tietää, mitä mieltä te olette tilastani. mitä vaaroja on jos vielä laihdun ?
olenko tulossa sairaaksi?
fghjkl
141061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
anorektikko?? Bulimiaa sairastavat oksentelevat, eikä se että olet tietoinen asiasta poissulje anoreksiaa
sairas/sairastumassa. Jotain häikkää ainakin. Sulla on vielä hyvä mahdollisuus parantua, jos nyt heti haet apua. En jaksa alkaa saarnaamaan, asia on yksinkertaisesti niin. Anoreksian vaarat... helvetillinen elämä, jopa kuolema. Googleta lisää. Sun päätös mitä teet, mut nyt olisi hyvä aika toimia.
samaa mieltä että olet pikkuhiljaa menossa enemmän, enemmän ja vaan enemmän tuohon sairauteen!!!!!!!!
Minä en kans tiiä että mikä minä olen, olenko lihava vai alipainoinen vai normaali? En tiedä mikä on mun bmi enkä tiiä paljonko painan tällä hetkellä mut oon 175cm ja 1/2 vuotta sitten painoin 54kg eli olin ainakin silloin läski. Nyt mun paino on alentunu ainakin vähän koska toiset huomauttelee siitä koko ajan. Veikkaisin että yli 50kg painan kuitenkin ja se on ihan liikaa. Mä en mene vaakaan siksi koska ahdistuisin siitä paljonko painan ja miettisinki sit vaan sitä painoani enkä mitään muuta. Paras olla edelleen syömättä mitää lihottavaa se on varminta. Mut tosiaanki kaikki huomaatte tästä mun vaivasesta textistäkin sen että oon ihan pölvästi ja sekasinkin. Mä oon ihan vajaa ja kukaan ei tykkää musta koska olen tämmöinen surkimus!! Mulla ei ole yhtään ystävää jolle näistä kertoisin. Haluan laihtua tai olla laiha jos kerran sitä olen. Mulla on paha olla ja olen aina niin yksinäinen. EN VOI SANOINKUVAILLA TÄTÄ TUSKAA JA MASENNUSTA!!
miksei sulla vois olla anoreksiaa? mulla on syömishäiriö / syömishäiriön esiaste, lopullista tuomiota sen laadusta ei ole annettu (vielä), mutta anoreksiasta psykologini ainakin puhuu. mä oon ollu tietoinen tästä alusta asti. se johtuu ehkä siitä, että tää ei lähteny esim parin kilon pudotuksesta ja siitä hiljalleen muuttunu, vaan kaikki sai alkunsa viime kesänä pro anasta. välillä mun aivot sanoo, että oon ihan hyvä näin, mutta sitten tulee semmonen "vittu, mähän oon ihan possu, nyt vaan laihdutat" j ahautaan koko asian. ja kun ensin vääristää vaan aivot (tuntuu läskiltä) niin pian vääristää myös silmät (peilistä katsoo läski). mulla kyllä on peilissä ihan todellisiakin kiloja havaittavissa... :( sulle voi tulla osteoporoosi , hiukset lähtee, tulee lanugo- karvoitusta (tai jtn sen tyylistä), hampaat vahingoittuu, voi jäädä lapsettomaks jne
tarkoitan vain , että ei kai minulla voi olla anoreksia,kun minut kerran luokitellaan normaali painiseksi ?
Onko sinulla syömishäiriö. Normaalipainoinen voi olla anorektikko (siitähän se yleensä alkaakin), sairaus on pään sisällä, suhtautuminen syömiseen ja omaan vartaloon määrittelevät sairauden, ei BMI. Hae rakas hoitoa ennenkuin on liian myöhäistä ja olet liian syvällä helvetissä, oikeasti. :(
millä tavalla tarkoitatte hoitoa ? :pp
Siis hakeudu terapiaan, psykologille, kouluterveydenhoitajalle tms, luotettavalle henkilölle kenelle voit puhua asiasta. Laihduttamalla et ole yhtään tyytyväisempi itseesi nimim.pohjalla käynyt. Vertaistuki on myös erittäin auttavaa, ymmärtäessään sairauttaan ja tieto ettei yksin taistele asian kanssa on huojentavaa.
Tätä "paastoa" on nyt kestänyt suunilleen 3 vkoa.. olen nyt kaksi viimistä viikkoa todella yrittänyt lopettaa. Mutta aina kun syön, saan sellaisen kuvan päähäni jossa olen lihonut varmaan 60kg. hehe joo kuulostaa varmaan aika sairaalta, mutta siltä se myös tuntuu ! :P Mieluiten en haluaisi puhua asiasta kenellekkään. Tarkoitan siis kouluhoitajaa tai jotain vastaavaa.. esim eilen oli sellainen päivä että söin * aamulla vähän muroja * koulusta tultuani1 ruiseipäsiivu vähän salaattia *illalla 2 kuppia teetä ja minulle tuli tuosta ruiseivästä niin helvetin huono omatunto ! en kumminkaan ole pudonnut painossa. en tiedä onko hyvä vai huono homma :p toisaalta, jos olisin pudonnut painosta edes jotain , olisinko lopettanut siihen vai yltynyt pudottamaan enemmän? Mutta ajattelin vain , että olisiko muuta mahdollisuutta kun mennä terapiaan tai psykologille ? :)
Kuule, sinä tarvitset nyt kyllä apua tilanteeseesi. Moni ihminen on huolestunut tilanteestasi. Kuukautiset ovat jääneet pois. Syöt aivan riittämättömästi ja se on todellinen uhka terveydellesi. Sinua ahdistaa sellainen normaali jokapäiväinen asia kuin syöminen. Koet itsesi lihavaksi, vaikka et ole sitä. Sinulle alkaa tulla pakkomielteitä syömisen suhteen; suunnittelet tekemisiäsi sen mukaan. Todennäköisesti olet myös viluinen ja päätäsi ym. paikkoja saattaa särkeä, et saa yöllä unta jne. Kaikkia oireita et ole edes tunnistanut. Viimeiseen asti jaksat kuitenkin pitää kiinni siitä, ettet voi olla sairas, kun painat tietyn lukeman. Pelkään, että tilasi menee todella huonoon kuntoon, ellet nyt tee jotakin. Saattaa olla, ettet ilman apua pysty syömään terveyden kannalta sopivaa määrää ruokaa. Siksi sinun on nyt pakko kertoa asiasta jollekin. Voi olla, että jos saat asianmukaista hoitoa, pystyt elämään niinkuin muutkin nuoret murehtimatta syömisiä. Tarvitset ihmisen, joka osaa kertoa sinulle tosiasiat syömisestä. Esim. kuinka paljon saat todella syödä ilman, että lihot liikaa. Joku, joka pitää huolen siitä, että saavutat sellaisen ravintotason, jossa kuukautiset tulevat ja samalla lohduttaa sinua kestämään sen verran painonnousua. Joku, joka osaa ohjata sinut sellaiselle tielle, jossa on muitakin ihania asioita kuin syömättömyys. Joku, jonka kanssa voit ratkoa muitakin elämäsi murheita. Jos pääset hoidon piiriin, sinulla on mahdollisuus saada tällaista hoitoa. Hoitoon kuuluu tarvittaessa psykoterapeutti, lääkäri, ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti jne. Nämä kaikki mahdollisuudet kannattaa käyttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Silloin hoito tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi kuin esim. kallis osastohoito. Eli mene rohkeasti sinne terkalle ja kerro nuo asiat, mitkä tännekin kirjoitit.
anteeks jos en ymmärtäny mutta etkai tarkottanut että joudun menemään jonkinlaiseen hoitoon ? siis sairaalatyyppiseen hoitoon ? vai tarkoititko vain että tarvii käydä puhumassa ihmisten kannsa? Ja toki puhuisinkin, mutta se on vain niin paljon helpompaa tänne, missä kukaan ei tiedä kuka olen. Ja myös sen takia, että en todellakaan ole vielä alipainoinen, läheskään. Niin hyvin paljon senkin takia tuntuu tyhmältä mennä puhumaan..
Yritin sanoa sinulle, että jos nyt menet juttelemaan terkalle, niin pääset hoidon piiriin. Se tarkoittaa juuri sitä hoitoa, mikä sinulle on parasta. Sinä itse et osaa sanoa, milloin on oikea hetki. Oma tyttäreni 15v joutui suoraan lastenosastolle letkuruokintaan, kun päivittäiset ruokamäärät olivat niin vähäisiä, että alkoi tulla sydämen kanssa ongelmia. Kaksi kiloa sinua laihempana ja sentin pidempänä. Älä anna itsesi luisua siihen tilaan, että lopetat syömisen, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Kaikilla hoitoalan ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, joten turha sitä on pelätä, että joku sinut tunnistaisi. Älä myöskään luule, että tällaiselta palstalta saisit asianmukaista hoitoa juuri sinun ongelmiisi. Toisaalta on oikein hieno juttu, että kirjoitit tänne ja kerroit rehellisesti tilanteesi. Siitä on hyvä jatkaa.
että en tarkottanut sinun kohdallasi sairaalahoitoa vaan nimenomaan suunnitelmallisia käyntejä em. asiantuntijoiden luona vastaanotolla.